1 |
Emotional display in argument, storytelling and teasing:a multimodal analysisYu, C. (Changrong) 01 June 2012 (has links)
Abstract
This dissertation studies emotional displays in talk-in-interaction, especially focusing on conversational argument, storytelling and teasing. The aim is to understand how verbal expressions, prosodic cues, and embodied actions interact with each other in emotional expression. The main analytic approach and methodology is conversation analysis and multimodal interaction analysis, applied to interactional sequences from everyday conversations. The research data comes from three different video recordings and their transcripts.
First, the dissertation reveals two broad types of frustration in conversational argument. The findings suggest that combined verbal and nonverbal expression of frustration involves a complex interplay of prosodic cues and embodied actions. Nonverbal expression of frustration is displayed by embodied actions alone.
Second, the dissertation shows how shared joy is conveyed between storytellers and recipients in storytelling. They can achieve shared joy because the recipients express willing participation and active recipiency in two main ways: they display verbal appreciation of the story, or they join in the storytelling through laughter, smiles, head nods, and gaze exchanges. The recipients may also offer summaries or interpretations of events in the story by comparing their own experiences to events in the story.
Third, the dissertation analyzes playful teasing activity, showing how teasing activity can bring about a shared experience of amusement for both teasers and their “targets.” The study argues that recipients of teasing are active contributors in the social interaction. The transient embarrassment felt by the teased participants does not prevent the exchange from reaching a shared experience of amusement. / Tiivistelmä
Väitöskirja tutkii tunteiden osoittamista arkisissa keskustelutilanteissa ja erityisesti väittelyn, tarinankerronnan ja kiusoittelun kuluessa. Tutkimusmetodi on pääasiassa keskustelunanalyysi, jonka avulla tutkitaan, miten kielelliset ilmaukset, prosodiset vihjeet sekä keholliset toiminnot yhdessä tuottavat tunneilmauksia. Tutkimusaineiston muodostaa kolme videoitua keskustelua ja niiden litteraatiot.
Tutkimus osoittaa arkikeskusteluissa esiintyvissä väittelyissä ilmenevän kahtalaista turhautumisen tyyppiä. Ensimmäisessä puhujat tuottavat rinnan kielellisiä ja ei-kielellisiä turhautumisen ilmauksia, toisessa turhautumista osoitetaan vain ei-kielellisin keinoin. Tuloksien mukaan edellisessä tyypissä prosodia ja keholliset toiminnot ovat monimutkaisessa vuorovaikutuksessa keskenään. Jälkimmäisessä tyypissä turhautumista ilmaistaan pelkästään keholla.
Toiseksi väitöskirja osoittaa, miten jaettu ilon tunne syntyy puhujien ja vastaanottajien välisenä toimintana. Tarinankerronnassa saavutetaan ilon hetkiä, koska vastaanottajat ovat halukkaasti mukana kerronnassa ja osoittavat aktiivista vastaanottoa kahdella tavalla: he osoittavat arvostusta kertomusta kohtaan verbaalisin keinoin, tai he liittyvät kerrontaan mukaan nauramalla, hymyilemällä, nyökkäilemällä, vaihtamalla katseita keskenään, referoimalla ja tulkitsemalla kertojan aiempaa puhetta formulaatioillaan ja vertailemalla omia kokemuksiaan tarinan tilanteeseen.
Kolmanneksi tutkimus analysoi leikkisää kiusoittelua, joka saadaan aikaan liioittelevilla kielellisillä ilmauksilla sekä liioittelevilla prosodisilla vihjeillä ja eleillä. Tutkimus näyttää, että kiusoittelun kohteet aktiivisesti myötävaikuttavat kiusoittelutoimintaan. He voivat olla siinä mukana liioittelevilla vastausvuoroilla, nauramalla tai toimimalla mukana pelkästään eleiden avulla. Empiirinen analyysi näyttää, että kiusoittelutoiminta tuottaa yhteisen huvittuneisuuden kokemuksen keskustelun kuluessa. Kiusoittelijan ja kiusoittelun kohteen kokema ohimenevä nolous tai kiusaantuneisuus ei estä tämän yhteisen huvittuneisuuden kokemuksen saavuttamista.
|
2 |
Learnables in Action : The Embodied Achievement of Opportunities for Teaching and Learning in Swedish as a Second Language Classrooms / Lärande genom handling : Hur möjligheter till undervisning och lärande åstadkoms i svenska som andraspråkutbildningMajlesi, Ali Reza January 2014 (has links)
This doctoral dissertation is an empirical qualitative research study on the emergence of learnables in classrooms of Swedish as a second language. It adopts a dialogical and praxeological approach, and analysis is based on video recorded teacher-student interactivities in classrooms. Learnables are taken to be linguistic items or constructs that are displayed as unknown by students, or problematized by students or teachers, and therefore oriented to as explainable, remediable, or improvable. Learnables are introduced in planned or less planned classroom activities, either in passing, while continuing the current main activity, or in sidesequences. In these activities, teachers and students not only talk, but also use other embodied resources (e.g. pointing) or available artifacts (e.g. worksheets) to highlight linguistic learnables. Teachers and students use these resources for achieving and maintaining intersubjectivity as well as contributing learnables to the interactivities. Through manifest embodied practices, abstract linguistic learnables become objectified, and knowledge about them gets organized in and through joint co-operative activities. / Denna avhandling är en empirisk, kvalitativ studie om uppkomsten av s.k. ”learnables” i svenska som andraspråksutbildning. Studien antar ett dialogiskt och praxeologiskt perspektiv, och analysen baseras på video-inspelade lärare-elevinteraktiviteter i klassrummet. ”Learnables” utgörs av språkliga objekt eller konstruktioner, som hanteras som obekanta av elever, eller som problematiseras av elever eller lärare, och därför orienteras emot som objekt som kan förklaras, korrigeras eller förbättras. ”Learnables” kan uppstå i planerade eller mindre planerade klarssrumsaktiviteter, antingen i förbigående, samtidigt som huvudaktiviteten fortsätter utan avbrott, eller i sidosekvenser. I dessa aktiviteter använder lärare och elever inte bara talspråk, utan även andra kroppsliga resurser (t.ex. pekningar) eller tillgängliga artefakter (t.ex. papper) för att fokusera på språkliga ”learnables”. Lärare och elever använder dessa medel för att uppnå och bibehålla intersubjektivitet, samt för att bidra med ”learnables” till interaktiviteterna. Genom konkreta kroppsliga metoder blir abstrakta, språkliga ”learnables” objektifierade och kunskapen om dem organiseras i och genom deltagarnas koordinerade handlingar.
|
Page generated in 0.0874 seconds