Abstract The purpose of this study is to look at the plant use on the coast of the Bothnian Bay and especially the changes that have taken place in the era of modernization. What changes do we see in the use of grave plants? How did urbanization influence everyday plant use? How did garden culture and food culture influence external contacts? The households surveyed were located on Keskikatu, Tornio, from the end of the 17th century to the beginning of the 19th century. As a reference, to the early modern households, I have studied the use of grave plants of the east coast of the Bothnian Bay. The results are based on the archaeological excavation results of the cemeteries and the inventories under the churches. The burials under the floors of the Tornio, Kempele, Keminmaa and Haukipudas churches have been dated to the 17th to 19th centuries. The results of archaeological excavations at the Iin Hamina and Manamansalo cemeteries indicate the region's medieval graves. The burials from Oulu Cathedral cemetery represent the 17th and 18th centuries, respectively. The gardening of the 18th century is a sign of a modern relationship with nature and, as part of urbanization, a key feature of modernization. The garden culture was visible earlier in the late 17th century and especially in 18th century Tornio and the northernmost parts of Sweden in structures and plans. New architectural currents were also introduced to Tornio in the form of urban plans, and features of classicalism were introduced during the 1700s, but some not until the next century. Ideas largely reached the North thanks to lively trade relations. Even though new commodities - ideas and materials - were wanted, appeared more in desires and plans than in practice. This is reflected in both food culture and garden culture. Foreign plants, medicines or foods were replaced by local plants. The availability of materials defined ownership in Tornio, and the disclosure of one's own ethnic or class identity was not so important in a small community. The manifestations of city identity were a new type of diet and a city garden. The early modern manifestation of nature is a form garden. During the 1700s and 1800s, the town garden grew into a more aesthetic park-like part of the city. In burial ceremonies, different customs and traditions mixed with each other and the origin of the meanings sometimes became obscured. In graves, new plants and artificial decorations were introduced alongside local plants. The 1700s were also central to this change. In the 19th century, burials were associated with indoor flowers and increasingly strong species of origin. There are long traditions in certain graves that follow neither cultural boundaries nor geographical, temporal or religious environments. These include, for example, the use of spruce twigs (Picea abies) and birch bark (Betula). The choice of plants, both in everyday life and in celebrations, began to emphasize individual focus and versatility. Spruce, birch, juniper (Juniperus communis) and raspberry (Rubus idaeus) remained in the life and death of the northern people, as medicines, decorations, food, spices, odours, structures and symbols. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella kasvienkäyttötapoja Perämeren rannikolla ja erityisesti niiden muutoksia modernisaatioon liittyen. Mitä muutoksia hautakasvien käytössä näkyy? Miten kaupungistuminen vaikutti arjen kasvienkäyttöön? Millä tavalla puutarha- ja ruokakulttuuri saivat vaikutteita ulkoa tulevista kontakteista? Tutkimuksen kohteena olevat kotitaloudet sijaitsivat Keskikadulla, Torniossa, 1600-luvun lopusta 1800-luvun alkuun. Vertailukohteena olen tutkinut kasvien käyttöä Perämeren itärannikon hautauksissa. Tulokset perustuvat hautausmaiden arkeologisiin kaivaustuloksiin sekä kirkkojen alla tehtyihin inventointeihin. Tornion, Kempeleen, Keminmaan ja Haukiputaan kirkkojen lattioiden alle tehdyt haudat on ajoitettu 1600- ja 1800-luvuille. Arkeologisten kaivausten tulokset Iin Haminan ja Manamansalon hautausmailla kertovat alueen keskiaikaisista haudoista. Oulun tuomiokirkon hautauksien tutkimustulokset edustavat vastaavasti 1600–1700-lukuja. 1700-luvun puutarhaharrastus on merkki uudenlaisesta luontosuhteesta. Kaupungistumisen osana se on modernisaation keskeinen piirre. Puutarhakulttuuri oli aikaisemmassa vaiheessaan 1600-luvun lopulla ja erityisesti 1700-luvulla Torniossa ja pohjoisimmissa osissa Ruotsia näkyvillä rakenteiden ja suunnitelmien kautta. Myös uudet arkkitehtoniset virtaukset tuotiin Tornioon ensin kaupunkisuunnitelmien muodossa ja klassismin piirteet tulivat käyttöön pitkin 1700-lukua; osa vasta seuraavalla vuosisadalla. Ideat saavuttivat pohjoisen suhteellisen nopeasti vilkkaiden kauppasuhteiden ansiosta. Uudet hyödykkeet – ideat ja materiaalit – vaikka haluttuja olivatkin, esiintyivät enemmän toiveina ja suunnitelmina kuin käytäntönä. Tämä näkyy sekä ruokakulttuurissa että puutarhakulttuurissa. Vieraita kasveja, lääkkeitä tai ruokia korvattiin kotoisilla kasveilla. Torniossa materiaalien saatavuus määritteli omistamista, eikä oman etnisen tai luokkaidentiteetin julkituominen ollut pienessä yhteisössä niin tärkeää. Kaupunki-identiteetin ilmentymiä olivat uudenlainen ruokavalio ja kaupunkipuutarha. Varhainen modernin luontosuhteen ilmentymä on muotopuutarha. Kaupunkipuutarha, joka oli ollut tunnusomaista kaupungeissa jo keskiaikana, jalostui 1700- ja 1800-lukujen aikana esteettisemmäksi, puistomaiseksi kaupungin keskeiseksi osaksi myös Torniossa. Hautaamisessa eri tavat ja perinteet sekoittuivat keskenään ja merkitysten alkuperä hämärtyi. Hautakasveissa paikallisten kasvien rinnalle tuli uusia kasveja ja keinotekoisia koristeita. 1700-luku on tässäkin muutoksessa keskeinen. 1800-luvulla hautaamisen yhteyteen tulivat sisäkukat ja yhä vahvemmin alkuperältään vieraat lajit. Tiettyjen hautakasvien kohdalla on nähtävissä pitkiä perinteitä, jotka rikkovat kulttuurirajoja, sekä maantieteellisessä, ajallisessa että uskonnollisessa ympäristössä. Tällaisia ovat esimerkiksi havujen ja tuohen käyttö. Kasvien valinnassa, sekä arjessa että juhlassa, alkoi korostua yksilökeskeisyys ja monipuolisuus, joita vahvisti varallisuus. Kuusi, koivu, kataja ja vadelma - pysyvät pohjoisen väen elämässä ja kuolemassa, niin lääkkeinä, koristeina, ruokana, mausteina ja hajuina kuin rakenteina ja symboleinakin.