The objective of this study was to analyse the central concepts of radiography and connections between them, assumed to define the focus of the radiography science. The objective was also to define these concepts theoretically, and to formulate a model defining the focus of radiography science. Radiography refers here to radiographers' professional work, education and radiography science. The concepts of nursing, environment, health and human being were used as starting point for the study, as they are commonly applied, but not clearly defined in radiography. The study was conducted in three phases in accordance with the hybrid method of concept analysis. During the theoretical phase, the theoretical phase model and tentative definitions were developed on the grounds of literature. These were further developed during the empirical phase, as the empirical phase model was formulated on the grounds of empirical data. Data were collected in the form of interviews and written material from selected experts (n = 8). In the analytical phase, theoretical definitions and the model of the focus of radiography science were formulated as a synthesis of the results of former phases. The total number of data was 1,147 pages, and it was analysed with the method of qualitative content analysis. Based on the results, the concept of nursing was substituted with the concept of clinical radiography and radiotherapy, which was defined as radiographer's work within health care. Seamless combination of patient care and service as well as technical usage of radiation and radiation protection was found to be the core of a radiographer's work, aimed at serving the health care field as part of a multiprofessional teamwork. Essential characteristics of the work were found to be theoretical and practical-technical expertise, guiding elements, implementation as a process, and responsibility for safety as well as optimizing decision-making. Environment was defined as the physical and functional environment in health care, cultural environment, cognitive environment, and context of a radiographer's expertise. The concept of health was substituted with the concept of health and illness, which was defined as a holistic and variable state of being that is indirectly affected by radiation. A human being was defined as a dignified individual or community, which is also a holistic and variable being. Connections were found to be positive, negative, characterizing, directing, functional and experimental by nature. On the basis of the results, radiography science could be named the clinical science of radiography and radiotherapy. The model formulated in this study describes the focus of the clinical science of radiography and radiotherapy on a general level. The results may be exploited in the development of the clinical science of radiography and radiotherapy, in theory development and in education within radiography. They may also clarify the identity of this science and understanding regarding it. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida radiografian keskeisiä käsitteitä ja niiden välisiä yhteyksiä, joiden voidaan olettaa määrittävän radiografiatieteen tutkimuskohdetta. Tarkoituksena oli määritellä käsitteet teoreettisesti sekä muodostaa käsitteiden ja niiden välisten yhteyksien perusteella malli radiografiatieteen tutkimuskohteesta. Radiografialla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa röntgenhoitajan työtä ja koulutusta sekä radiografiatiedettä. Lähtökohtana käytettiin hoitotieteen käsitteitä hoitotyö, ympäristö, terveys ja ihminen, joita on radiografiassa käytetty ja sovellettu, mutta ei täsmällisesti määritelty. Tutkimus toteutettiin kolmivaiheisesti hybridisen käsiteanalyysimenetelmän mukaan. Teoreettisessa vaiheessa muodostettiin kirjallisuuden perusteella käsitteiden työmääritelmät ja teoreettisen vaiheen malli. Empiirisessä vaiheessa muodostettiin empiirisen vaiheen malli asiantuntijoilta (n = 8) kerätyn kirjallisen ja haastatteluaineiston perusteella. Analyyttisessä vaiheessa muodostettiin tulosten systemaattiseen vertailuun perustuvana synteesinä käsitteiden teoreettiset määritelmät ja malli radiografiatieteen tutkimuskohteesta. Aineiston kokonaismäärä oli 1147 sivua, ja se analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä. Tutkimuksen tuloksena hoitotyö-käsite korvattiin käsitteellä kliininen röntgenhoitajan työ. Se määriteltiin röntgenhoitajan terveydenhuollossa toteuttamaksi työksi, jonka ydin on teknisen säteilynkäytön ja säteilysuojelun sekä potilaan hoidon ja palvelun saumaton yhdistäminen. Ytimen avulla työ palvelee terveydenhuollon toimintaympäristöä osana moniammatillista tiimityötä. Työn keskeiset ominaisuudet ovat teoreettinen ja käytännöllis-tekninen asiantuntijuus, ohjaavat tekijät, prosessimaisuus sekä turvallisuusvastuu ja optimoiva päätöksenteko. Ympäristö määriteltiin fyysiseksi terveydenhuollon toimintaympäristöksi, kulttuuriympäristöksi, kognitiiviseksi ympäristöksi ja röntgenhoitajan asiantuntijuuden muodostamaksi ympäristöksi. Terveys-käsite korvattiin käsitteellä terveys ja sairaus, joka määriteltiin kokonaisvaltaiseksi ilmiöksi ja muuttuvaksi tilaksi, jonka kannalta keskeisiä ovat säteilyn välilliset vaikutukset. Ihminen määriteltiin arvokkaaksi yksilöksi tai yhteisöksi, joka on kokonaisvaltainen ja muuttuva olento. Käsitteiden väliset yhteydet voivat olla positiivisia, negatiivisia, luonnehtivia ja ohjaavia yhteyksiä sekä tekemis- ja kokemisyhteyksiä. Tulosten perusteella radiografiatieteen nimeksi sopisi kliininen radiografiatiede. Tutkimuksessa tuotettu malli määrittää kliinisen radiografiatieteen tutkimuskohdetta yleisluontoisesti. Tuloksia voidaan hyödyntää lähinnä kliinisen radiografiatieteen kehittämisessä, teorianmuodostuksessa ja radiografian koulutuksessa. Tulokset voivat myös auttaa selkeyttämään kliinisen radiografiatieteen identiteettiä ja lisäämään sitä koskevaa ymmärrystä.

Abstract The purpose of this study was to clarify the notion of diaconal nursing, to produce a description of diaconal nursing and to outline a model of it. The study was accomplished in three stages in accordance with the hybrid model developed by Schwarz-Barcott and Kim (2000). At the theoretical stage, the literature was searched for information of diaconal nursing. For this purpose, a discretionary sample of references dealing with diaconal work and nursing was collected in 1998–1999. The material was analyzed with methods of inductive content analysis. At the empirical stage, the narrative approach was used to collect experiential data about diaconal nursing. The data were collected in the form of written essays complemented by oral interviews. The narrators were a group of 70 senior nursing students with the orientation towards diaconal care, 36 teachers of diaconal care, two consecrated deaconess nurses from five polytechnics on different locations in Finland and eight nurses without diaconal education and four patients from the Kanta-Häme and Pirkanmaa regions. One of the informants was testing the diaconal nursing practice, and she discussed that in her personal narrative. The data were collected in 1998–2003. The substance of the empirical data was analyzed with holistic methods of narrative content analysis. At the analytical stage, diaconal nursing was described as a synthesis of the theoretical and empirical stages, and a model was constructed based on that description. The results indicated that nurses with and without diaconal education used different terms to describe diaconal nursing. Based on the model developed here, diaconal work and nursing are combined into diaconal nursing via the cultural level of religion. Diaconal nursing is a profession carried out in nursing environments and parishes by nurses with diaconal education. Knowledge of both nursing science and theology is applied. In addition to nursing interventions, caritative and liturgic interventions are also used in diaconal nursing. The term 'professional service' is in diaconal nursing. The interactive relationship is a professional human relationship, where the person being cared for receives care and compassion without an obligation to "pay back". For the nursing professional, actions accordant with the Christian view of humanity may be a resource in everyday nursing. The recipient of care is not expected to have a religious or other conviction. Diaconal nursing can be learnt through education, and being a professing Christian is not enough to make a nurse a professional of diaconal nursing. The knowledge produced is the study can be utilized in diaconal nursing instruction and helps students to encounter people in nursing practice. The model also provides insight for the development of diaconal nursing curricula in polytechnics. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selkiyttää käsitystä diakonisesta hoitotyöstä ja tuottaa kuvaus diakonisesta hoitotyöstä sekä rakentaa siitä malli. Tutkimus muodostuu kolmesta vaiheesta Schwarz - Barcottin ja Kimin (2000) kuvaaman hybridisen mallin mukaisesti. Teoreettisessa vaiheessa tehtävänä oli etsiä kirjallisuudesta tietoa diakonisesta hoitotyöstä. Tätä varten kerättiin 1998–1999 harkinnanvaraisella otannalla aineisto diakoniaa ja hoitotyötä käsittelevästä kirjallisuudesta. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Empiirisessä vaiheessa koottiin narratiivista lähestymistapaa soveltaen kokemuksellista tietoa diakonisesta hoitotyöstä. Aineisto koottiin kirjoitelmina ja sitä täydennettiin haastatteluin. Kertojina oli 70 diakoniapainotteisen sairaanhoitajakoulutuksen päättävää opiskelijaa, 36 diakonian opettajaa, kaksi diakonian virkaan vihittyä sairaanhoitajaa viiden eri paikkakunnan ammattikorkeakoulusta sekä 8 sairaanhoitajaa ja 4 potilasta Kanta-Hämeestä ja Pirkanmaalta. Yksi kertojista testasi diakonista hoitotyötä hoitokäytännössä, josta hän tuotti sisäisen tarinansa. Aineisto koottiin 1998–2003 välisenä aikana. Aineisto analysoitiin holistis-sisällöllisesti narratiivisen aineiston analyysin mukaisesti. Analyyttisessa vaiheessa kuvattiin diakonista hoitotyötä teoreettisen ja empiirisen vaiheen muodostamana synteesinä, jonka perusteella siitä rakennettiin malli. Tulokset osoittivat, että diakoniaan kouluttautuneet ja kouluttautumattomat sairaanhoitajat puhuvat eri käsittein diakonisesta hoitotyöstä. Kehitetyn mallin mukaan diakonia ja hoitotyö yhdistyvät diakoniseksi hoitotyöksi uskonnon kulttuurisen tason kautta. Diakoninen hoitotyö on professio, jota tekevät diakoniseen hoitotyöhön kouluttautuneet sairaanhoitajat hoitotyön toimintaympäristöissä ja seurakunnissa. Siinä sovelletaan hoitotieteen ja teologian tietoa. Diakonisessa hoitotyössä toteutetaan hoitotyön auttamismenetelmien lisäksi karitatiivisia ja liturgisia auttamismenetelmiä. Diakonisessa hoitotyössä puhutaan ammatillisesta palvelemisesta. Vuorovaikutussuhde on ammatillinen lähimmäissuhde, jossa hoidettava kokee saavansa lahjomatonta hoitamista ja rakkauden tunnetta. Hoitotyöntekijälle kristillisen ihmiskäsityksen mukainen toiminta voi olla voimavara hoitamisen arjessa. Hoidettavana olevalta ihmiseltä ei edellytetä uskonnollista tai muuta vakaumusta. Diakoninen hoitotyö voidaan oppia koulutuksessa ja pelkkä hoitajan kristillinen vakaumus ei anna valmiuksia tähän työhön. Tutkimuksessa tuotettua tietoa voidaan hyödyntää hoitotyön opetuksessa ja sen seurauksena käytännön hoitotyössä ihmisen kohtaamisissa. Lisäksi tuotettu malli lisää ymmärrystä kehittää diakonista hoitotyötä opiskelevan sairaanhoitajan opetussuunnitelmaa ammattikorkeakoulussa.