Pro gradussa analysoidaan Tiede-lehden kirjoituksia, joissa kerrotaan Japanin tieteellisestä ja teknologisesta toiminnasta sekä erilaisista Japaniin liittyvistä tutkimuskohteista. Aineisto on kerätty vuosilta 2005, 2006 ja 2010. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää mitä aiheita ja ihmisiä valituissa kirjoituksissa nostetaan esille. Näistä asioista ja ihmisistä on muodostettu niitä kuvaavia aiheluokkia, joiden suhteelliset osuudet aiheita koskevien mainintojen kokonaismäärästä on laskettu. Näitä suhteellisia osuuksia on myös verrattu toisiinsa, jotta aiheluokkien erot määrien suhteen on voitu selvittää. Toisaalta aiheluokissa olevat maininnat on laskettu yhteen, jonka jälkeen on selvitetty kunkin tutkimusvuoden mainintojen suhteellinen osuus mainintojen kokonaismäärästä tutkimusvuosien vertaamiseksi. Lisäksi on selvitetty saavatko aiheluokkiin liittyvät maininnat tekstissä ”päähuomion” vai ”maininnan”. Toisaalta tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää, että minkälaisia representaatioita aineistosta löytyy tieteellisen ja teknologiseen tutkimukseen sekä sen tekijöihin että tuloksiin liittyen. Tässä analyysissa on analysoitu vuosien 2005 ja 2010 tekstejä. Representaatioita on verrattu muiden medioiden ja muissa tutkimuksissa esille tulleisiin representaatioihin samanlaisten representaatioiden löytämiseksi. Toisaalta tieteen tekemisen luonnetta selvittävistä teoksista on haettu selityksiä näille representaatioille. Lisäksi on selvitetty kirjoituksissa käytettyjen kuvien ja kuvatekstien suhdetta tekstien representaatioihin. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa on hyödynnetty luokittelun metodia, johon on liitetty joitakin aineistolähtöisen analyysin ideoita. Luokittelua on luonnehdittu kvantitatiiviseksi analyysiksi sisällön teemoin. Täten tutkimuksessa on käytetty sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia metodeja. Representaatioiden analyysissa on käytetty hyväksi Norman Faircloughin esittelemiä metodeja. Lisäksi kuvien osalta on tutkittu denaatiota. Aineistossa kerrotaan monipuolisesti Japanin tieteellisestä ja teknologisesta toiminnasta ja maahan liittyvistä tutkimuskohteista Siitä on eroteltavissa erilaisia tekijöitä, toiminnan muotoja ja tutkimuskohteita. Eniten kirjoitetaan ”lopputuloksista” ja vähiten ”tieteen populaaristamisesta”. Aiheiden jakaantumiseen tekstin sisällä liittyen on ilmeistä, että ”tekijät ”esiintyivät aineistossa aina ”mainintoina”, mutta ”toimintaan” liittyvät asiat ovat useimmiten ”päähuomion” kohteena. Sen sijaan ”tutkimuskohteet” ovat aina aineistossa ”päähuomion” kohteena. Aineistosta löytyy myös monenlaisia reprentaatioita. Osa näistä representaatioita löytyy myös muusta tutkimuskirjallisuudesta. Medioissa siis käytetään samoja representaatioita tieteestä ja teknologiasta kerrottaessa. Kysymykseen siitä, että onko aineistossa representaatiota, jonka mukaan olisi olemassa erilistä japanilaista ”toimintaa”, ei voitu antaa varmaa vastausta. Kuvissa ja kuvateksteissä esiintyy sekä tekstin mukaisia että siitä eroavia representaatioita. Toimenpidesuosituksia ei voida antaa, mutta tutkimus tuo esille monia uusia tutkimusaiheita.

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee kriisiviestintää Jyväskylän kaupunginkirjastossa. Työ on tapaustutkimus ja sen tavoitteena on selvittää, mitä kirjaston henkilökunta ymmärtää kriisiviestinnällä. Tutkimusympäristöksi valikoitui Jyväskylän pääkirjasto, siellä tapahtuneen kirjastopuukotuksen vuoksi. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastatteluilla ja analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Haastateltavat koostuvat siitä Jyväskylän kaupunginkirjaston henkilökunnasta, jotka olivat työsuhteessa kirjastopuukotuksen aikana. Haastateltavia oli kahdeksan. Haastateltavat ymmärsivät kriisiviestinnän tarkoittavan poikkeusoloissa tapahtuvaa viestintää ja tiedottamista. Haastatteluista ilmeni, että kirjastopuukotuksen jälkeen on muuttunut eniten tapa, jolla organisaation sisällä toimitaan. Haastateltavat tarkoittivat tällä lähinnä turvallisuusajattelun lisääntymistä. Tapaustutkimuksena tämä työ antaa arvokasta tietoa tutkimuksessa mukana olleelle organisaatiolle. Työn teoreettinen tausta antaa valmiudet mahdollisille jatkotutkimuksille. Aiheessa voi myös edetä tutkien esimerkiksi kirjaston johdon tai Jyväskylän kaupungin viestinnästä vastaavien henkilöiden näkemyksiä Jyväskylän kirjastopuukotuksesta tapahtumana.

Tutkimuksessa tarkastellaan tyttöjen ja nuorten naisten terveystiedon lukutaitoa ja terveyteen ja kehoon liittyviä tiedontarpeita sekä tutkimusympäristön, Demi-keskustelufoorumin luonnetta terveysaiheisen tiedon tarjoajana. Demi-keskustelufoorumi on nuorille naisille suunnattu monipuolinen ja laaja foorumi, joka kuuluu Demi-aikakauslehteä julkaisevalle A-lehdille. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Demi-keskustelufoorumia käyttävien tyttöjen ja nuorten naisten terveystiedon lukutaidon tasoa eHEALS:in ja seulontavälineen yhdistelmästä muodostettujen väittämien avulla sekä terveyteen ja kehoon liittyviä tiedontarpeen aiheita ja lisäksi Demi-keskustelufoorumin luonnetta terveysaiheisen tiedon tarjoajana. Tutkimusmenetelminä toimivat kysely, sen kvantitatiivinen analyysi ja laadullinen sisällönanalyysi. Tutkimusaineiston muodostaa Demi-keskustelufoorumin käyttäjille luomani pääasiassa kvantitatiivinen kysely, jossa on myös muutama kvalitatiivista tietoa tuottava kysymys. Kvalitatiivisten vastausten analysoinnissa hyödynsin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Demi-keskustelufoorumia käyttävien tyttöjen ja nuorten naisten terveystiedon lukutaitoa voisi luonnehtia melko hyväksi eli vastaajat näyttävät kokonaisuudessaan omaavan melko hyvin kyvyt hankkia, prosessoida, ymmärtää, arvioida ja käyttää terveysaiheista tietoa. Suurimmaksi terveysaiheiseksi tiedontarpeeksi puolestaan nousi seksuaaliterveys. Demi-keskustelufoorumilta haetaan tietoa erityisesti vertaistuen ja kokemusperäisen tiedon toivossa ja sieltä saatuihin tietoihin useimmiten luotetaan. Foorumin käyttäjillä on tulosten mukaan myös monenlaisia keinoja arvioida tietojen luotettavuutta. Demi-keskustelufoorumilta saatu tieto ei juurikaan muuta terveyskäyttäytymistä konkreettisella tasolla, mutta ne vastaajat joiden terveyskäyttäytyminen on muuttunut, on muutos tapahtunut positiiviseen suuntaan.

Pro gradu -tutkielmani päämääränä on lisätä ymmärrystä nuorten miesten ravitsemustietokäyttäytymisestä. Tarkoituksenani on toisin sanoen selvittää nuorten miesten informaatiokäyttäytymistä ravitsemuksen kontekstissa. Pyrin selvittämään miten ja mistä tiedonlähteistä miehet hankkivat ja saavat tietoa ravitsemuksesta. Kartoitan ensisijaisesti sitä, onko terveellisesti syömään pyrkivien ja vain vähän tai ei lainkaan ruokavalionsa terveellisyydestä kiinnostuneiden nuorten miesten ravitsemustietokäyttäytymisessä eroja. Tutkimukseni kohderyhmänä ovat kutsuntaikäiset miehet. Aineistonani oli MOPO-hankkeen vuonna 2011 keräämä kutsuntakyselyaineisto (n=829) sekä Puolustusvoimien keräämät terveys- ja taustatiedot. Tutkimukseni teoreettisena pohjana on McKenzien (2003) informaatiokäytäntöjen malli, jossa esitellään neljä tapaa hankkia tai saada informaatiota: aktiivinen etsintä, aktiivinen seuranta, kohdentumaton havainnointi ja informaation saanti toisen henkilön kautta. Lisäsin malliin viidenneksi käytännöksi informaation välttelyn. Informaatiokäytännöt käsitän osaksi informaatiokäyttäytymistä ja informaatiokäyttäytymisestä ravitsemuksen kontekstissa käytän nimitystä ravitsemustietokäyttäytyminen. Aineiston analysoinnissa käytin tilastollisia menetelmiä, kuten ristiintaulukointia ja merkitsevyystestausta. Nuorten miesten ravitsemustietokäyttäytymisessä ilmeni useita tilastollisesti merkitseviä eroja sen perusteella tarkasteltuna, miten he suhtautuivat ruokavalionsa terveellisyyteen. Terveellisesti syömään pyrkivät miehet olivat aktiivisempia kaikkien neljän McKenzien informaatiokäytännön suhteen ja pitivät useamman tyyppisiä ravitsemustiedonlähteitä tärkeämpinä kuin miehet, jotka olivat vain vähän tai eivät lainkaan kiinnostuneita ruokavalionsa terveellisyydestä. Useimmiten nuoret miehet saivat ravitsemustietoa kohdentumattomalla havainnoinnilla. Se oli huomattavasti muita käytäntöjä yleisempi erityisesti niillä miehillä, jotka eivät olleet kiinnostuneita ruokavalionsa terveellisyydestä. Nuoret miehet pitivät internetiä tärkeimpänä tiedonlähteenä ravitsemuksesta. Vain harva niistä miehistä, jotka kiinnittivät vähän tai eivät lainkaan huomiota ruokavalionsa terveellisyyteen, oli kiinnostunut ravitsemustiedosta. Siksi ravitsemustietoa voi olla hankala levittää heille. Tulisikin selvittää, miksi he eivät ole kiinnostuneita syömään terveellisesti, jotta voitaisiin paremmin puuttua heidän epäterveellisiin ruokailutottumuksiinsa. Tutkimukseni tulokset ovat suuren vastaajamäärän ansiosta yleistettävissä tutkimukseni kohderyhmän ikäluokan suomalaisiin miehiin.

Pro gradu -tutkimuksemme päämääränä on lisätä ymmärrystä ikääntyneiden informaatiokäyttäytymisestä liikuntatiedon kontekstissa. Tarkoituksena on selvittää tekijöitä, joilla on yhteyttä ikääntyneiden liikuntatietokäyttäytymiseen, sekä esittää ikääntyneiden liikuntatietokäyttäytymistä kuvaava malli. Tarkastelu kohdentuu ikääntyneiden liikuntatiedon tarpeisiin, välttelyyn, jakamiseen ja tiedonkäyttöön sekä niiden suhteeseen yksilöllisiin, sosiaalisiin rooleihin liittyviin ja ympäristöllisiin tekijöihin. Tutkimuksemme on sekundaariaineistolla toteutettu määrällinen tutkimus. Kohderyhmänä ovat Oulun seudulla asuvat ikääntyneet 65-vuotta täyttäneet ja sitä iäkkäämmät henkilöt. Aineisto on kerätty Gasel-hankkeeseen toteutetussa kyselyssä vuonna 2014. Kysely oli väestöpohjainen ja sen vastausprosentti oli 62,2. Aineiston analyysiin on käytimme tilastotieteellisiä menetelmiä, pääasiallisesti ristiintaulukointia ja merkitsevyystestauksia. Tutkimuksessa ilmeni useita tilastollisia merkitsevyyksiä. Erityisesti esiin nousi yksilöllisten tekijöiden yhteys liikuntatietokäyttäytymiseen. Niistä koettu terveydentila ja hallintakäsitys olivat merkitsevimmät. Lisäksi sosiaaliseen rooliin liittyvistä tekijöistä muun muassa siviilisäädyllä sekä ympäristöllisistä tekijöistä vuodenajoilla havaittiin olevan yhteys vastaajien liikuntatietokäyttäytymiseen. Tutkimuksemme perusteella tarkensimme ikääntyneiden liikuntatietokäyttäytymistä kuvaava malliamme. Kontribuutiona käytäntöön esitimme tuloksiimme perustuvat liikuntatiedon tarvitsijan, välttelijän, jakajan ja käyttäjän profiilit, joita on mahdollista hyödyntää liikuntatiedon räätälöinnissä ikääntyneille. Kyselyn hyvän vastausprosentin perusteella tutkimustulosten voidaan olettaa olevan yleistettävissä ainakin Oulun seudulla asuviin ikääntyneisiin. Jatkotutkimuksissa olisi mielenkiintoista tarkastella tarkemmin sitä, miten yksin asuminen vaikuttaa liikuntatietokäyttäytymiseen. Lisäksi kehittämäämme liikuntatietokäyttäytymisen mallia voisi testata muissa ikäryhmässä.

Pro gradu -tutkielmani päämääränä on lisätä ymmärrystä opiskelijoiden arkielämän tiedonhankinnasta Oulun kaupungin kulttuuritapahtumien tiedottamisen kontekstissa. Tarkoituksena on selvittää mistä Oulun kaupungin kulttuuritapahtumien mainontaan käyttämistä ilmoituskanavista Oulun yliopiston humanistisen ja teknillisen tiedekunnan opiskelijat hakevat tarkoituksella tietoa, mistä näistä kanavista he saavat sattumalta tietoa, mitä kanavia he pitävät itselleen tärkeinä ja millaisia eroja mies- ja naisopiskelijoiden välillä ilmenee. Tarkoituksena on myös selvittää, millä tavoin Kirsty Williamsonin arkielämän tiedonhankinnan malli onnistuu kuvaamaan opiskelijoiden arkielämän tiedonhankintaa tässä kontekstissa. Tutkimukseni on primääriaineistolla toteutettu määrällinen tutkimus. Perusjoukkona ovat Oulun yliopiston humanistisen ja teknillisen tiedekuntien opiskelijat vuonna 2014. Kysely lähetettiin keväällä 2015 ja vastauksia saatiin 3385 kappaletta. Vastausprosentti oli 14,6 %. Aineiston analyysiin käytin tilastotieteellisiä menetelmiä, pääasiassa ristiintaulukointia. Tulokset osoittavat, että tärkeimmät kulttuuritapahtumien ilmoituskanavat opiskelijoille ovat julisteet, flyerit ja kausiohjelmat, Kalevan Menot -palsta ja Oulun seudun tapahtumakalenteri internetissä. Opiskelijat hakevat tarkoituksella sekä saavat sattumalta tietoa kaikkein eniten ystäviltä, kavereilta, perheeltä ja tuttavilta sekä julisteista, flyereista ja kausiohjelmista. Naisten ja miesten väliltä löytyi tilastollisia eroja tarkoituksellisessa ja sattumanvaraisessa tiedohankinnassa kahdessatoista eri ilmoituskanavassa. Eroja löytyi myös kanavien tärkeydessä: naiset pitivät kolmea ilmoituskanavaa tilastollisesti merkitsevästi tärkeämpinä kuin miehet. Kyselyn melko alhaisen vastausprosentin perusteella tuloksia voidaan pitää suuntaa antavina. Ne voivat kuitenkin toimia erittäin hyvänä tukena Oulun kaupungille, kun kulttuuritapahtumien ilmoituskanavia priorisoidaan ja markkinointia suunnataan opiskelijoille.

The topic of this master’s thesis is the information-seeking behaviour of creative writers in the genres of science fiction and fantasy. The artistic information-seeking behaviour on the whole has been the subject of only a handful of published studies, and creative writer studies have been almost non-existent. This study utilized the online questionnaire method with an emphasis on Likert items and nonparametric statistical analysis to answer the following research questions: 1) What are the information sources and channels used by SF&F writers in the three work roles of creative writing proposed by this study: the researcher, artisan and entrepreneur roles? 2) What characteristics of information sources are seen by SF&F writers to be the most important? 3) How writing genre, writing experience, writer attainment and gender affect their choice of information sources and channels? 4) What information barriers do they experience? The questionnaire was submitted to 16 English-speaking SF&F forums, drawing 130 participants from nine forums. The findings suggest that the information-seeking behaviour of SF&F writers is characterized by a heavy use of search engines, interpersonal sources and ‘the self’ as an information source. In the researcher role, additional importance is given to online encyclopedias and databases, to fiction and non-fiction, and to the nature and environment. Information-seeking in the artisan role is not associated with any particular sources, albeit buying behaviour might be higher. Information seeking in the entrepreneur role was shown to be more interpersonal in nature than in the other two roles. The most important source characteristic for SF&F writers is trustworthiness. Scifi writers are more frequent users of online news services than fantasy writers in the researcher role. Accumulating writing experience is associated with more frequent use of public libraries, archives and museums. Starting writers tend to use scholars and experts less. Those with 6–10 years of experience may have entered a period in their writing lives when career-related information seeking from online databases, media-sharing services and online news services is higher. Female writers tend to be more enthusiastic users of other people’s experiences in the researcher role, and of various channels of learning to write in the artisan and entrepreneur roles. AWriter attainment is slightly correlated with the writer having a little higher tolerance on poor accessibility and timeliness of sources, and him or her holding little less preference in already familiar sources. The majority of information barriers experienced by SF&F writers are environmental barriers, especially money-related ones. This study showed that there are patterns of behaviour among SF&F writers that, when researched further, enable a more holistic view on the general human information seeking. Understanding the different preferences in creative writers’ information seeking in the three work roles will also make the development of more effective and targeted information products and services possible, especially at those academic libraries serving student patrons in the growing number of higher education creative writing programs. / Tämän pro gradu -tutkielman aihe on tieteis- ja fantasiakirjoittajien tiedonhankintakäyttäytyminen. Aiempi taiteilijoita koskeva tiedonhankintakäyttäytymisen tutkimus on ollut vähäistä ja luovia kirjoittajia koskeva tutkimus lähes olematonta. Tutkielman metodi on verkkolomakkeella toteutettu kyselytutkimus, jonka painopisteet ovat Likert-asteikollisissa kysymyksissä ja epäparametrisessa tilastollisessa analyysissä. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1) Mitkä ovat tieteis- ja fantasiakirjoittajien käyttämät tiedonlähteet ja -kanavat kolmessa tämän tutkimuksen ehdottamassa työroolissa: tutkijarooli, artesaanirooli ja yrittäjärooli? 2) Mitkä tiedonlähteiden piirteet ovat kirjoittajien mielestä tärkeimmät? 3) Miten kirjoittajien genre, kokemus, rahalliseen ansioon yltäminen ja sukupuoli vaikuttavat tiedonlähteiden valintaan? 4) Mitä tiedonhankinnan esteitä kirjoittajat kohtaavat? Kyselylomake lähetettiin 16 englanninkieliselle tieteis- ja fantasiakirjoittamisen foorumille, ja se keräsi 130 vastaajaa yhdeksältä foorumilta. Tuloksista kävi ilmi, että tieteis- ja fantasiakirjoittajien tiedonhankintakäyttäytymistä luonnehtii hakukoneiden, interpersoonallisten lähteiden ja ”itsen” käyttö tiedonlähteenä. Tutkijaroolissa arvoa annetaan myös tietokannoille ja -sanakirjoille verkossa, fiktiiviselle ja tietokirjallisuudelle sekä luonnolle ja ympäristölle. Artesaaniroolin tiedonhankintaa ei hallitse mitkään tietyt lähteet, joskin lähteiden hankinta saattaa olla yleistä. Yrittäjäroolin tiedonhankinta on luonteeltaan interpersoonallisempaa kuin muiden. Tärkein tiedonlähteen piirre tieteis- ja fantasiakirjoittajille on luotettavuus. Tieteiskirjoittajat ovat fantasiakirjoittajia aktiivisempia verkkouutispalvelujen käyttäjiä tutkijaroolissa. Kirjoittamiskokemuksen kertyminen on liitoksissa yleisten kirjastojen, arkistojen ja museoiden käytön lisääntymiseen. Aloittelevat kirjoittajat käyttävät muita ryhmiä vähemmän hyväkseen asiantuntijoita ja tutkijoita. He joilla on 6–10 vuotta kirjoittajakokemusta saattavat olla urallaan vaiheessa, jossa kirjoittajauraan liittyvä tiedonhankinta on yleistä verkon tietokannoista, tietosanakirjoista, medianjakopalveluista ja uutispalveluista. Naispuoliset kirjoittajat hyödyntävät miehiä aktiivisemmin muiden ihmisten kokemuksia tutkijaroolissa ja joitakin kirjoittamaan oppimisen kanavia artesaani- ja yrittäjäroolissa. Rahalliseen ansioon yltäminen korreloi hiukan korkeamman tiedonlähteiden huonon tavoitettavuuden ja myöhäisyyden sietokyvyn kanssa sekä jo entuudestaan tuttujen lähteiden hiukan vähemmän suosimisen kanssa. Tieteis- ja fantasiakirjoittajien yleisimmät tiedonhankinnan esteet ovat ympäristöön ja erityisesti rahaan liittyvät esteet. Tutkielma osoitti, että tieteis- ja fantasiakirjoittajien tiedonhankintaan liittyy piirteitä, joita syvemmin tutkimalla voidaan päästä entistä kokonaisvaltaisempaan käsitykseen ihmisen tiedonhankinnasta. Ymmärtämällä luovien kirjoittajien tiedonhankintaa erilaisissa työrooleissa on myös mahdollista kehittää entistä parempia heille räätälöityjä informaatiopalveluja ja -tuotteita. Tämä pätee erityisesti niihin korkeakoulukirjastoihin, jotka palvelevat kansainvälisesti koko ajan kasvavaa joukkoa luovan kirjoittamisen opiskelulinjoissa olevia.

Tutkimuksessa tutkitaan joogaan liittyvää harrastusta koskevaa tiedonhankintaa, tiedontarpeita ja tiedonlähteitä. Se linkittyy arkielämän tiedonhankintaan. Joogan tiedonhankinnan tutkimusta ei ole tehty aikaisemmin, joten tutkimus tuottaa uutta tietoa joogaa koskevasta tiedonhankinnasta. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä harrastustoimintaan liittyvästä tiedonhankinnasta. Tutkimusmetodi on kvantitatiivinen ja tutkimusmenetelmä kyselylomake. Kyselylomake valittiin menetelmän välineeksi sen helppouden ja selkeyden takia. Kyselylomake sisälsi avokysymyksiä ja tutkimustulosten tarkastelussa käytettiin laadullisia menetelmiä. Kysely tehtiin kahteen oululaiseen joogaryhmään, astangajoogaan ja sahajajoogaan. Tutkimustulokset vastasivat ennakko-oletusta joogan tyypin mukaisista tiedontarpeista, sillä astangalaisilla oli eniten fyysiä asentoja ja sahajalaisilla meditointia koskevia tiedontarpeita. Tiedonlähteinä suosittiin joogatunteja ja opettajaa, niistä saatiin tietoa riittävästi sekä tieto koettiin luotettavaksi. Myös dokumentit ja internet olivat suosittuja ja luotattevaksi koettuja tiedonlähteitä. Vastaajajoukko oli pieni, joten tulokset eivät ole yleistettävissä sellaisenaan koko harrastajajoukkoon. Yleistettävyys vaatisi lisätutkimusta. Tulokset ovat suuntaa-antavia. Ryhmä vastasi kuitenkin suomalaisen joogaharrastajajoukon sukupuolijakaumaa, sillä kaksi kolmasosaa olivat naisia. Tutkimus pääsi sille asetettuun tavoitteeseen, sillä se valaisee joogaharrastajajoukon tiedonhankintatapoja.

Tutkielmani tavoitteena on selvittää Richard Dawkinsin Jumalharha-teoksessa rakennettua maailmankuvaa ja sitä, miten Dawkins tuo maailmankuvaansa esille. Dawkins on vakaumuksellinen ateisti, ja Jumalharhan keskeinen teema on uskonnon ja ateismin vastakkainasettelu ja rinnakkaiselo yhteiskunnassa. Aineistona käytän ainoastaan mainittua teosta, mutta olen käyttänyt tärkeinä tutkimuskenttää avartavina lähteinä Jumalharhalle kirjoitettuja vastineita. Tutkimusmetodini on kehysanalyysi. Metodi soveltuu erinomaisesti sen tutkimiseen, miten viestinnässä korostetaan asioita niin, että haluttu viesti saadaan tuotua yleisölle halutussa muodossa. Kehysanalyysin avulla tutkin sitä, missä valossa Dawkins tarkastelee toisaalta uskontoa ja toisaalta ateismia sekä perusteita näiden kahden maailmankatsomuksen puolesta ja niitä vastaan. Tutkielmani keskeisin tulos on se, että Dawkins maalaa Jumalharhassa lukijalle dualistista maailmaa. Uskonto ja ateismi ovat toisensa ehdottomia vastakohtia ja Dawkins kyseenalaistaa niiden rinnakkaiselon mahdollisuuden. Kirjassa on läsnä kolmikerroksinen maailmankatsomuksellinen hierarkia, jossa ylimmällä tasolla on käsitys todellisuudesta ja moraalista. Näiden alle asettuvat käsitykset uskonnosta ja ateismista, joiden alla on edelleen kolme kehysparia. Nämä kehysparit ovat vapaus ja vankeus, hyvinvointi ja inhimillinen kärsimys sekä totuus ja epätotuus. Kehyspareista uskonnon alla ovat vankeus, inhimillinen kärsimys sekä epätotuus ja vastaavasti ateismin alla vapaus, hyvinvointi sekä totuus. Jumalharhasta on hahmotettavissa ihmiskunnan progression teema, jossa ahtaasta uskonnon hallitsemasta yhteiskunnasta siirrytään kohti vapaata ateistista yhteiskuntaa. Tutkielmani on yksittäinen katsaus uusateistiseen maailmankuvaan ja laadullinen tulkinta Jumalharhasta. Valitsemani tieteenteoria ja metodi vaikuttivat siihen, millainen analyysista muotoutui. Laadullisen analyysin perusajatus on, että tutkimus on sidottava kontekstiinsa, ja tämä pätee myös oman tutkielmani osalta. Relevantti jatkotutkimusaihe olisi esimerkiksi se, millä tavalla uskonnot ja eri maailmankatsomukset vuorovaikuttavat yhteiskunnassa sekä se, millä tavalla tätä keskustelua voidaan kehittää. Maailmankatsomuksien rooli yhteiskunnassa on merkittävä, joten keskustelu ongelmakohtien osoittaminen tuo sekä teoreettista että käytännön lisätietoa ryhmien välisestä dynamiikasta yleensä ja samalla kehittää ryhmien välistä vuoropuhelua yleisellä tasolla.

Tutkielmassani tutkin vuosien 1935, 1950 ja 1970 steriloimis- ja kastroimislakien kehyksiä Helsingin Sanomissa. Tutkimuksen aineisto koostuu 59 lehtijutusta. Olen kerännyt aineiston manuaalisesti mikrofilmeiltä kolmen ajallisen kiintopisteen ympäriltä. Ensimmäinen kiintopiste sijoittuu Suomen ensimmäisen steriloimislain säätämisajankohtaan. Suomen ensimmäistä steriloimislakia alettiin suunnitella 1920-luvulla ja se astui voimaan vuonna 1935. Vastaavia lakeja säädettiin eri puolilla läntistä maailmaa samoina vuosikymmeninä. Suomen ensimmäinen steriloimislaki oli luonteeltaan rotuhygieeninen ja se mahdollisti pakkosteriloinnit. Lain tavoitteena oli vähentää kelvottomaksi luokiteltujen ihmisten määrää yhteiskunnassa. Lisääntymisen estämistä pidettiin tehokkaana menetelmänä tavoitteen saavuttamiseksi, koska rotuhygieenikot uskoivat kelvottomuuden olevan perinnöllistä. Toinen ajallinen kiintopiste sijoittuu vuoteen 1950, jolloin pakkosterilointien määräämistä helpotettiin ja kastroimistoimenpiteet erotettiin steriloimislaista omaksi laikseen. Lakien painopiste siirtyi rotuhygieenisestä kontrollista kohti sosiaalista kontrollia ja lakien muutos osuu yhteen suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan sosiaaliturvan laajentamisen kanssa. Kolmas ajallinen kiintopiste on näiden pakkotoimenpiteiden poistaminen Suomen laista vuonna 1970. Tutkimusmenetelmänä tutkielmassani on Erving Goffmanin luoma kehysanalyysi. Kehysanalyysi on paljon käytetty metodi mediatutkimuksessa. Koko aineistosta kehysanalyysiin valitsin 38 lehtijuttua. Paikansin aineistosta kaksi pääkehystä, jotka nimesin yksilön eduksi ja yhteiskunnan eduksi. Kahdessa ensimmäisessä ajallisessa kiintopisteessä yhteiskunnan edun kehys on toista kehystä vahvempi. Viimeisessä kiintopisteessä yksilön edun kehys näkyy yhteiskunnan edun kehystä huomattavasti enemmän. Muutos kehysten esiintymisessä liittyy laajempaan muutokseen suomalaisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Pakkotoimenpiteet mahdollistavien lakien voimassaoloaikana Suomessa oli vallalla poliittinen filosofia, jonka mukaan yksilön etu oli aina alisteinen yhteiskunnan edun edessä. Toisen maailmansodan jälkeen asenteet ja julkinen mielipide alkoivat muuttua. Kaupungistumisen ja hiljattaisen seksuaalisen vapautumisen myötä perinteiset arvot alkoivat murtua. Pakkolakeja, jotka rajoittivat yksilön oikeutta päättää omasta kehostaan, ei nähty enää ajankohtaisiksi välineiksi suomalaisessa sosiaalipolitiikassa.