Tutkielmassa tarkastellaan pelisuunnittelijoita tiedon yleistajuistajina ja digitaalisia opetuspelejä populaareina tiedeviestintätuotteina. Tutkielman pääongelmia ovat, millaisia substanssitiedon jalostamisvaiheita opetuspelisuunnittelijat havaitsevat, mikä on substanssiasiantuntijoiden rooli opetuspelin suunnitteluprosessissa ja miten tarinaa hyödynnetään muotoiltaessa tietoa opetuspelisisällöksi. Lisäksi tutkielma tarkastelee pelisuunnittelijoiden silmin suomalaisten opetuspelien tulevaisuutta. Laadullisen tutkielman teema-alueet ovat teoriaohjaavia. Tiedon yleistajuistamisen teoreettinen pohja tukeutuu muun muassa tieteen jatkumomalliin, pelillistämiseen ja pelisuunnitteluun. Opetuspelien pedagoginen viitekehys nojaa konstruktiiviseen oppimiskäsitykseen, uusimpaan opetussuunnitelmaan ja oppimateriaalisuunnitteluun. Tarinallisuuden teoriaa puolestaan ohjaavat yleisimmät draaman rakennemallit. Aineisto koostuu seitsemän opetuspelisuunnittelijan teemahaastattelusta. Haastatteluaineiston tueksi tutkimuksessa analysoidaan kevyellä empiirisellä otteella neljä opetuspeliä. Induktiivinen sisältöanalyysi tarkastelee pelisuunnittelijoita heterogeenisenä joukkona. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että tiedon popularisointiprosessissa substanssiasiantuntijoilla on merkittävä rooli pelin pedagogiikkaa ohjaavina ammattilaisina ja substanssitiedon lähteinä. Pelisuunnittelijat pitävät tärkeänä etenkin asiantuntijoiden yhteistyö- ja ajankäyttövalmiutta. Sen sijaan asiantuntijoiden itsenäisesti pureskelemalla substanssitiedolla ei tämän tutkielman tulosten valossa ole suurta painoarvoa. Opetuspelien moninaisiin suunnittelutapoihin tuo haastetta muun muassa se, että tietoainekseen ei voi suhtautua yhtä luovasti kuin viihdepeliprojekteissa. Ennakko-odotusten vastaisesti aineisto osoittaa, että pelisuunnittelijat hyödyntävät tarinaa vain vähän yleistajuistaessaan tietoa. Aineiston perusteella opetuspelien läpimurtoa jarruttaa Suomessa yhteiskunnallisen arvostuksen puute opetuspelejä kohtaan, jonka myötä muun muassa digitaalisten opetuspelien rahoitus on heikkoa. Tutkielma on Suomen ensimmäinen akateeminen työ, jossa opetuspelisuunnittelijoita tarkastellaan tiedeviestijöinä. Tutkielma laajentaa perinteistä tieteestä viestimisen ajattelumallia esitellen interaktiivisen tiedeviestintävälineen uudessa kontekstissa. Työn tuloksia voivat hyödyntää eri alojen tutkijat ja pelisuunnittelijat, jotka yhteistyössä tekevät tiedon yleistajuistamistyötä.

Tutkimuksessani tarkastelen tapaustutkimuksen avulla valtionavusteisten projektien vaikuttavuuden arviointia yleisissä kirjastoissa. Tarkoitus on selvittää, millaisia vaikutuksia projekteilla saavutetaan, miten vaikutuksia ja vaikuttavuutta arvioidaan ja kuinka merkitykselliseksi projektit ja niihin saatu valtionavustus koetaan. Tapaustutkimukseni kohteeksi valitsin Rovaniemen kaupunginkirjaston vuonna 2011 valtionavustuksen saaneet projektit: Lapin yhteinen kirjasto ja Lukulampun valossa kampanja Rovaniemellä. Tutkimusmetodina käytin kvalitatiivista teemahaastattelua. Haastattelin yhtä työntekijää kummastakin projektista. Tutkimuksen tulokset näyttäytyvät heidän näkökulmastaan. Tutkittavat projektit ja niihin saatu valtioavustus koettiin erittäin tarpeellisiksi. Projekteilla oli konkreettisia hyötyjä ja niihin sijoitetuilla resursseilla toimintaa kehittäviä tuotoksia. Projektien pitkäaikaisia vaikutuksia ei organisaatiossa varsinaisesti arvioida. Vaikka tulokset eivät ole itsessään yleistettävissä, tutkimukseen liittyvät kysymyksenasettelut ovat.

Tämän tutkielman päämääränä on lisätä ymmärrystä arkielämän terveystiedon lukutaidosta ja sitä tutkimaan kehitetystä arkielämän terveystiedon seulontavälineestä (Niemelä, Ek, Eriksson-Backa ja Huotari 2012). Tutkimuksen tavoite on seulontavälinettä hyödyntämällä selvittää, millainen on kutsuntaikäisten miesten arkielämän terveystiedon lukutaidon taso ja onko terveystiedon lukutaidolla yhteyttä tutkittavien terveyskäyttäytymiseen eli alkoholin käyttöön ja tupakointiin sekä terveydentilaan eli koettuun terveyteen, ylipainoon ja masennukseen. Lisäksi selvitetään kutsuntaikäisten miesten terveystiedon lukutaidon yhteyttä heidän taustatekijöihinsä, kuten koulutustasoon sekä testataan Niemelän ym. (2012) ehdottamaa lyhennettyä arkielämän terveystiedon lukutaidon seulontavälinettä. Arkielämän terveystiedon lukutaito on kykyä lukea, ymmärtää, viestittää ja käyttää terveyteen liittyvää informaatiota hyvien terveyspäätösten tekemiseksi arjessa. Aiheen tutkiminen on tärkeää, sillä nuorten terveystiedon lukutaidon yhteyttä heidän terveyskäyttäytymiseensä tai terveydentilaansa ei ole aiemmin tutkittu. Tutkimus on toteutettu sekundaariaineistolla, joka on kerätty kyselytutkimuksella MOPO-tutkimus- ja kehityshankkeen tutkimusta varten syksyllä 2012 Puolustusvoimien kutsunnoissa Oulussa. Tutkimusjoukkona ovat Oulun seudun kutsunnanalaiset 17−18-vuotiaat miehet, jotka tuolloin osallistuivat kutsuntoihin, vastasivat hyvinvointikyselyyn ja antoivat suostumuksensa tutkimukseen osallistumisesta (n = 856). Lisäksi tutkimusaineistona käytettiin Puolustusvoimien keräämiä terveys- ja taustatietoja tutkittavista. Tutkimusaineisto analysointiin tilastollisilla menetelmillä kuten ristiintaulukoinnilla ja tilastollisen merkitsevyyden Pearson χ²- ja Kruskal−Wallis -testeillä. Tutkimuksessa selvisi, että kutsuntaikäisten miesten terveystiedon lukutaidossa oli parannettavaa, sillä heidän terveystiedon lukutaidon tasonsa oli pääasiassa melko alhainen tai alhainen. Lisäksi 18 tutkittavan terveystiedon lukutaidon taso oli erittäin alhainen. Kutsuntaikäiset miehet tiesivät mistä löytää terveystietoa ja kokivat sen kysyttäessä tärkeäksi, mutta terveystiedon luotettavuuden arviointi tuotti heille vaikeuksia. Tulokset osoittivat, että kutsuntaikäisten miesten terveystiedon lukutaidon tasolla oli erittäin selkeästi havaittavissa oleva yhteys tupakointiin, masennukseen ja koulutustasoon sekä selkeästi havaittavissa oleva yhteys alkoholinkäyttöön. Arkielämän terveystiedon lukutaidon seulontavälineellä pystyttiin löytämään tutkittavista ryhmiä, jotka hyötyisivät kohdennetusta terveysneuvonnasta alhaisen terveystiedon lukutaidon tason vuoksi. Seulontavälinettä tulisikin hyödyntää jatkossa osana nuorten terveys- ja mielenterveysongelmien sekä syrjäytymisen ehkäisyyn suunnattuja terveysinterventioita.

Tämän pro gradu -työn aihe on harrastajarockmuusikoiden informaatiokäyttäytyminen. Tutkimuksen kohteena olivat suomalaiset harrastajarockmuusikot. Tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä heidän harrastustoiminnastaan. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa toimivat serious leisure eli vakava harrastaminen (Stebbins 2009), laajennettu informaatiokäyttäytymisen malli (Wilson 1997), arkielämän tiedonhankinnan ympäristöt (Williamson 1998), tiedon jakaminen (Talja 2002), tiedon luominen (Nonaka & Takeuchi 1995) sekä informaatiokäyttäytymisen pyörämalli (Godbold 2006). Tutkimuksessa selvitettiin harrastajarockmuusikoiden harrastukseen liittyviä tiedontarpeita ja -lähteitä, informaatiokäytäntöjä, tiedon jakamisen muotoja sekä tiedon luomisen SECI-mallin soveltuvuutta yhtyeharrastustoimintaan. Tutkimuksessa haastateltiin viittä harrastajarockmuusikkoa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tutkimuksen aineistona toimivat harrastajamuusikoiden haastattelut, ja niihin sovellettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkimustuloksista käy ilmi, että harrastajarockmuusikot tarvitsevat tietoa keikkapaikoista, soittimista ja niiden korjaamisesta sekä äänitteiden julkaisijoista. Tietoa hankitaan ensisijaisesti muilta muusikoilta ja internetistä. Tiedon aktiivinen etsintä koskee keikkapaikkoja, soittimia ja muita tarvikkeita sekä äänitteiden julkaisijoita. Aktiivista seurantaa esiintyy sosiaalisten medioiden ja joidenkin erityisten keskustelupalstojen käytössä. Toimintaympäristön kohdentumaton havainnointi ja informaation saaminen toisen henkilön kautta liittyvät keikkapyyntöihin, joita saadaan yleensä Facebookissa, sähköpostitse tai kasvokkain. Tiedon strategista jakamista ilmenee musiikin tekemisessä sekä äänitteiden työstämisessä erilaisten prosessiin liittyvien ääni- ja kuvatiedostojen jakamisena internetissä. Sosiaalinen jakaminen painottuu sosiaalisten medioiden käyttöön ja ennen kaikkea yhtyeiden markkinointiin. Tiedon luomisen SECI-malli soveltuu hyvin harrastajarockmuusikoiden harrastustoiminnan tutkimiseen. Tavallisimmat musiikin tekemisen tavat korreloivat mallin eri vaiheiden kanssa oletusten mukaisesti. Tutkimustulosten perusteella yhteisöllisyys ja omaehtoisuus ovat tärkeitä asioita harrastajarockmuusikoille. Toimintaa harjoitetaan itsenäisesti ilman ulkoista rahoitusta esimerkiksi ammattimaisilta levy-yhtiöiltä. Äänitteiden julkaisijat valikoituvat itsenäisistä levy-yhtiöistä, jotka usein kuuluvat harrastajamuusikoiden vuosien varrella keräämään laajaan kontaktiverkostoon. Tutkimuksessa nousivat usein esille inspiraation ja improvisaation käsitteet. Ne ovat mielenkiintoisia, mutta koska ne liittyvät vahvasti psykologian alaan, ei niihin syvennytty tässä tutkimuksessa enempää. Näitä ilmiöitä voitaisiin tutkia tulevaisuudessa tieteidenvälisesti informaatiotutkimuksen ja psykologian näkökulmista.

Tämän opinnäytteen aiheena on koirankoulutuskirjallisuuden vakuuttamisen keinot ja neuvojen tieteellinen perusta. Tarkastelin neljää teosta: Pertti Vilanderin Pentuneuvola, Cesar Millanin Koirakuiskaajan pentukoulu, Tommy Wirénin Onnistu koirasi koulutuksessa ja Tuire Kaimion Pennun kasvatus. Näistä Vilander ja Millan edustavat laumanjohtajuuteen pohjautuvaa koulutusta, ja Wirén ja Kaimio edustavat oppimisteorioihin pohjautuvaa koulutusta. Halusin tarkastella koirankoulutuskirjallisuutta uudesta näkökulmasta. Vertailin eri koulutustyylejä käyttävien kouluttajien tapoja myydä oman filosofiansa kirjojen lukijoille. Tutkimukseni on laadullinen eli kvalitatiivinen. Analysoin sekä kirjoissa käytettyjä sanavalintoja, että annettujen ohjeiden koulutusfilosofista taustaa. Laumateoriaa soveltavat kouluttajat pitävät koiran läheistä sukulaisuussuhdetta suteen tärkeänä. Jos koira pääsee ottamaan laumanjohtajuuden itselleen, seuraa ongelmia. Positiivista vahvistamista puoltavat kouluttajat eivät kuvaa koiran ja ihmisen suhdetta hierarkkisena laumana, vaan keskinäisenä riippuvuutena tai symbioosina. Havaintojen pohjalta oli mahdollista jakaa kouluttajat niin sanottuihin sääntö- ja hoivaihmisiin. Nämä tiedostamattomat ajatuskehykset saattavat osaltaan määrätä, minkä koulutusfilosofian mukaan ihminen haluaa kouluttaa lemmikkieläimensä. Vilander ja Millan vaikuttavat tekstien perusteella näkevän maailman Lakoffin sääntöihminen-ajatuskehyksen läpi. Kaimion tekstistä löytyvät Lakoffin ajatuskehyksistä hoivaihmiselle ominaiset kuvaukset kumppanuussuhteesta ihmisen ja koiran välillä. Sijoitan myös Wirénin hoivaihminen-kehykseen. Tiettyjen käsitteiden käyttö näytti olevan suhteessa taustalla vaikuttavaan koulutusfilosofiaan. Vilanderin ja Millanin näkemys on, että koiralle annetaan erikseen tapakasvatus ja lisäksi sille voidaan opettaa temppuja. Kaimio ja Wirén näkevät kaikki koiran tekemät asiat erilaisina käytöksinä. Ihmisen näkökulmasta käytös on joskus toivottavaa, joskus ei. Laumanjohtajuutta korostava sääntöihminen on koiraan nähden ylempiarvoinen ja antaa koiralle käskyjä. Hoivaihminen käyttää käskyn sijaan termejä vihje tai pyyntö. Näin valitut sanat riisuvat kouluttamisesta sen ajatuksen, että koiran on toteltava kunnioituksesta johtajaa kohtaan Vilander ja Millan kehottavat käyttämään rangaistusta koiran tehdessä jotain ei-toivottua. He molemmat kutsuvat koiran koskettamista korjaamiseksi. Wirén ja Kaimio suhtautuvat erittäin kriittisesti siihen, että koiralle tapahtuu jotain epämiellyttävää silloin, kun se toimii ihmisen näkökulmasta ei-toivotusti. He käyttävät tästä termiä rangaistus. Joissain tilanteissa rangaistukset, kuten sähkökaulapannan käyttö, ovat osoittautuneet tehokkaiksi koulutusmenetelmiksi. Koirat esimerkiksi oppivat nopeasti välttämään kohdetta, jonka koskettamisesta seuraa epämiellyttävä tuntemus. Yleisesti ottaen tutkimusnäyttö viittaa kuitenkin siihen suuntaan, että rangaistukset eivät merkittävästi paranna oppimistuloksia. Ne saattavat aiheuttaa koiralle stressiä ja lisätä aggressiivista käytöstä, joten rangaistusten käytölle ei näytä olevan perusteita.

Tässä pro gradu -tutkimuksessa perehdytään televisiosarja Docventuresin tuotantoprosessiin, journalistisiin valintoihin ja niihin tapoihin, joilla ohjelma pyrkii osallistamaan yleisön mukaan ohjelman aiheita koskevaan julkiseen keskusteluun. Työ on tapaustutkimus, joka keskittyy ohjelman ensimmäiseen tuotantokauteen. Tutkimusaineisto koostuu kahdesta haastattelusta sekä osallistuvan havainnoinnin menetelmällä kerätyistä tiedoista, joiden hankkimisen on mahdollistanut työharjoittelu ohjelman tuotannon parissa. Aineiston käsittelyssä on käytetty laadullisen sisällönanalyysin menetelmää. Docventuresin ohjelmakokonaisuus koostuu dokumenttielokuvasta ja televisiossa ja radiossa käytävästä keskusteluohjelmasta. Ohjelmaformaattiin kuuluu myös vahva sosiaalisen median kanavien hyödyntäminen, joten ohjelman tuotanto on transmedia-tarinankerrontaa hyödyntävä kokonaisuus, jonka sisältö levittyy moneen eri mediakanavaan. Sosiaalisen median hyödyntäminen televisio-ohjelman teossa on suhteellisen tuore ilmiö Suomessa ja Docventuresin ohjelmaformaatti on saanut tunnustusta sen yleisöä osallistavasta otteesta. Yleisöä kannustettiin aktiiviseen toimintaan erityisesti Facebookissa lanseerattujen ”Viikon aktivismien” kautta. Aktivismien kuten ”Lihaton lokakuu” ja ”Liity heti kirkkoon” tavoitteena oli pyrkiä motivoimaan ohjelman yleisöä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen konkreettisten tekojen avulla. Toinen tärkeä sosiaalisen median kanava oli Twitter, jonka aktiivisuus painottui ohjelman aikaiseen kommentointiin (live tweeting). Twitterin muodostaman yhteyden avulla ihmiset pääsivät keskustelemaan ohjelman sisällöstä, jakamaan mielipiteitään ja olemaan samalla osa yhteisöä ja ilmiötä. Katsojien kommentteja käytettiin osana ohjelman käsikirjoitusta ja Twitterin ja Facebookin kautta lähetettyjä viestejä näytettiin katsojille myös televisioruudulta. Docventuresin journalistisista valinnoista voimakkaimmin esille nousi ohjelman kantaaottavuus ja akateemisten asiantuntijoiden hyödyntäminen tiedon rakentamisen tukena. Ohjelman tekijät Tuomas Milonoff ja Riku Rantala ottivat selkeästi kantaa ohjelmassa käsiteltyihin teemoihin. Tutkijoiden asiantuntijuuden hyödyntäminen oli ohjelmassa tietoinen valinta, mutta se nosti esille myös haasteita, sillä keskustelu ulottui usein tieteellisiä näkökulmia laajempiin yhteiskunnallisiin teemoihin. Ohjelman tekijöiden mukaan asiantuntijoiden hyödyntämisessä ongelmaksi saattoi muodostua se, että heillä ei välttämättä aina ollut riittävästi esiintymiskokemusta tai halua ottaa osaa tutkimusalansa ulkopuolelle ulottuvaan laajempaan keskusteluun. Osittain tämän seikan takia Docventuresin vierasvalinnoissa tukeuduttiin myös henkilöihin, jotka olivat puhuneet aiheesta julkisuudessa jo aikaisemmin ja joiden asiantuntemus rakentui akateemisen osaamisen sijasta heidän omakohtaisten kokemustensa kautta. Docventuresin ohjelmakokonaisuus osoittaa, että internet ja televisio eivät ole kilpailevia medioita, vaan niiden tiiviillä yhteistyöllä yleisö voidaan sitouttaa ohjelmaan yhä vahvemmin. Useaa eri kanavaa hyödyntämällä Docventures onnistuu välittämään tietoa yhteiskunnallisista asioista tavoilla, jotka tavoittavat monia eri yleisöjä.

Tässä tutkimuksessa luodaan näkemystä kirjastoaineiston karsinnasta iän perusteella ja karsinnan merkityksestä sekä kokoelmatyön riittävyydestä. Tutkimuksessa havaittiin tietokirjojen välillä eroja. Niistä löytyy hitaasti ja nopeasti vanhenevia aihealueita. Kaunokirjallisuus ei vanhene samalla tavoin kuin tietokirjat. Vanhemman kaunokirjallisuuden kysyntä vähenee, mutta se ei vanhene. Etenkin opiskelijat tarvitsevat vanhoja kaunokirjoja opiskelutarkoituksiin. Tietokirjojen vanheneminen vaihtelee huomattavasti aihealueesta riippuen. Uusien kaunokirjojen lisäksi uudet tietokirjat ovat kysyttyjä ja niistä molemmista muodostuu varausjonoja. Tämä tutkimus on luonteeltaan empiiristä tutkimusta ja vertailevana metodina on tulkitseva vertailu. Tutkimuksessa on käytetty apuna Helsingin kaupunginkirjaston tilastoja. Tutkimuksessa vertaillaan erityisesti pääkirjaston ja sivukirjasto Herttoniemen tilastotietoja suomen- ja ruotsinkielisen kokoelman osasta. Kirjaston koolla ei ole merkitystä aineiston kysynnän tai tarjonnan välillä. Etenkin kysyntä riippuu lähinnä asiakaskunnan ikäjakautumasta. Tutkimuksen tuloksena on oikein seulotut kokoelmat tilastojen mukaan. Tilastot kertovat paremmista aineiston kiertoluvuista ja tieto- ja kaunokirjojen yli 10-vuotiaiden kirjojen käytöstä. Aineiston lainaus nousee, kun vanhoja kirjoja karsitaan ja uudet kirjat näkyvät paremmin hyllyssä. Ruotsinkielistä aineistoa on vähemmän kuin suomenkielistä ja sitä on poistettu myös varovaisemmin verrattuna suomenkielisiin kirjoihin. Ruotsinkielistä aineistoa on myös vähemmän saatavilla kuin suomenkielistä. Tutkimuksen tuloksena näkyy karsinnan merkitys kokoelmatyön kannalta. Aineiston kiertonopeus paranee, kun kirjahyllyt eivät ole niin täysiä ja vanhempi aineisto vähenee. Asiakkaat etsivät ajankohtaista aineistoa. Kirjan ikä on lyhyt ja kirja on päiväkohtaisempi kuin aiemmin. Median tuloksena monet asiakkaat etsivät tieto- ja kaunokirjauutuuksia. 10 vuotta vanhempaa aineistoa lainataan uudempaan aineistoon verrattuna suhteellisen vähän.

Tutkimuksen aihe ja tavoite: Tutkimuksen päämäärä on testata Vasileiou, Rowley ja Hartleyn (2012) sähkökirjako­koelmahallinnan mallin soveltuvuutta sähköisen kurssikirjakokoelman evaluointiin. Mallin soveltuvuutta tarkastellaan soveltamalla sen osa-alueita Oulun yliopiston kirjaston sähköisen kurssikirjakokoelman evaluointiin. Tutkimusmenetelmät ja -aineistot: Tutkimus on tapaustutkimus Oulun yliopiston kirjaston sähköisen kurssikirjakokoelman hallinnasta ja tilasta. Tutkimuksessa on käytetty menetelmä- ja aineistotriangulaatiota. Kvalitatiivisista menetelmistä on käytetty sisällönanalyysia haastattelu-, dokumentti-, ja tilastoaineiston analysointiin. Kvantitatiivisista menetelmistä on käytetty tilastomenetelmää ja käyttötutkimusta kirjaston sähköisen kurssikirjakokoelman luetteloaineiston ja saatavilla olevien jakelijoiden käyttötilastojen analysointiin. Keskeiset tutkimustulokset: Sähköisen kurssikirjakokoelman tilastollinen tarkastelu osoitti, että kokoelma on painottunut englanninkielisiin, alle 15 vuotta vanhoihin, aine- ja syventäviin opintoihin kuuluviin nimekkeisiin sekä perinteisesti monografiapainotteisille aloille. Sähköisten kurssikirjojen käyttö kohdistuu humanistisiin ja kasvatustieteellisiin aloihin ja opintojen loppupäähän kuuluviin uudempiin englanninkielisiin nimekkeisiin. Tulokset tukevat aiempien tutkimusten tuloksia. Johtopäätökset, toimenpidesuositukset ja jatkotutkimusehdotukset: Tutkimuksen tulosten perusteella Vasileiou, Rowley ja Hartleyn (2012) sähkökir­jakokoelmahallinnanmallia voidaan soveltaa evaluointiin. Mallin avulla voidaan saada kattava kuva kirjaston sähköisen kurssikirjakokoelman hallinnasta. Toimenpidesuositukseni koskevat sähköisten kurssikirjojen markkinoinnin lisäämistä ja ostojen kohdentamista tasaista käyttöä saaviin ja paljon opiskelijoita sisältäviin luonnontieteellisiin ja teknillisiin aloihin. Jatkotutkimukseksi ehdotan Oulun yliopiston kirjaston pidempiaikaista tai vertailevaa useiden yliopistokirjastojen sähköisten kokoelmien evaluointia.

Tutkimuksessa tarkastellaan Lukuinto-ohjelmaan osallistuneiden pilottiryhmien kehittämiä toimintamalleja tuotenäkökulmasta. Toimintamalleihin sovitetaan formaatin mallia. Formaatti on tuote, joka on tuttu tv-ohjelmista tai formalisoiduista asiantuntijapalveluista. Tutkimuksen päämääränä on lisätä tietoa formaatin käyttöalueesta ja erityispiirteistä koulujen kontekstissa jaeltavana tuotteena. Tutkimus on mallia täsmentävä tuotetutkimus, jossa on tarkoitus tunnistaa ja hahmottaa tuotteita sekä kerätä mallin täsmentämiseksi tietoa tuotteiden kontekstissa vaikuttavista asioista. Tuotenäkökulma perustuu formaattien ja tuotteen elinkaaren hallinnan teoriaan. Aineistona ovat kolmen pilottiryhmän haastattelut sekä heiltä saatu dokumentaatio. Aineisto on analysoitu teorialähtöisesti. Tutkimuksen tuloksena on joustavasti dokumentoitava formaatin malli. Täsmennetyssä mallissa on ideana, että sitä voi soveltaa joustavasti lisäämällä ja tarkentamalla tuotteen elementtejä. Mallissa otetaan huomioon kontekstin dokumentointi- ja innovaatiotavat, multimodaalisen viestinnän vaikutus opettamisen dynamiikkaan sekä tuotteen elinkaaren hallinnan piirteet, kuten modulaarisuus ja nimikkeiden luominen. Mallin pohjalta voi arvioida dokumentoinnin riittävyyttä, arvioida formaatin etuja sekä perustella tuotteeseen lisättäviä elementtejä. Malli on luonteeltaan yleinen ja teoreettinen. Myös taustateoriakehitelmä on tutkimuksen kontribuutio, sillä sen avulla toimintamalleja voi katsoa tuotenäkökulmasta. Tutkimus avaa näkökulman tulevaisuuden oppimateriaalien tuottamiseen sekä uusien sisältömuotojen tutkimiseen. Tutkimuksen haastattelujen määrä ja muu dokumenttiaineisto oli suppea. Yleistettävämpien ja tarkempien tulosten saamiseksi tutkimuksia on jatkettava laajemmilla aineistoilla, kartoittaen mutta myös konstruktiivisella tutkimusotteella.

Tutkimukseni käsittelee yleisten kirjastojen tapahtumajärjestämistä sekä sen viestintää. Käsittelen yleisten kirjastojen tapahtumajärjestämistä sekä tähän kytkeytyvää tapahtumaviestintää tapaustutkimuksen kohteena olevan Oulun kaupunginkirjaston kautta. Puolistrukturoitua teemahaastattelua käyttäen sain tuloksiksi Oulun kaupunginkirjaston tapahtumajärjestämisen arvopohjan sekä periaatteiden olevan terveellä pohjalla ja ristiriidattomat sekä Oulun kaupunginkirjaston omien toimintaperiaatteiden kuin yleisen kirjastolain kanssa. Oulun kaupunginkirjaston tapahtumajärjestämistoiminta on aktiivista sekä hyvin organisoitua erillisen tapahtumiin keskittyvän työryhmän, tapahtumatiimin, toiminnan ansiosta. Oulun kaupunginkirjaston tapahtumaviestintää toteutetaan käytössä olevien resurssien puitteissa, jonka johdosta haastateltavat kokivat tehokkaan tapahtumaviestinnän toteuttamisen olevan haastavaa. Tuloksissani kävi ilmi esimerkiksi tehokkaan kohderyhmäviestinnän toteuttamisen olevan haastavaa kaupunginkirjaston käyttöön allokoitujen resurssien puitteissa.