Abstract Epidemiological studies on malocclusions in Finland have so far concentrated on children and adolescents. Regarding the Finnish adult population, there is scarce epidemiological knowledge available on malocclusions even though the number of adults seeking orthodontic treatment has increased during the last decades. Occlusion is an important factor in the function of the masticatory system, and its role in the aetiology of temporomandibular disorders (TMD) is one of the most disputed topics in dentistry. Malocclusions can affect the characteristics of the facial soft tissue profile. The aim of the study was to investigate the prevalence of malocclusions and the role of occlusion in TMD as well as the association of facial characteristics with malocclusions and facial aesthetics. The study population consisted of subjects from the Northern Finland Birth Cohort 1966 (NFBC1966). Data were collected using questionnaires, standardized clinical examination and facial photos. The profile photographs were analysed using linear and angular soft tissue cephalometric measurements. The most common malocclusion in the NFBC1966 subjects was lateral crossbite. This study showed a significant association between asymmetric malocclusions and TMD. TMD signs associated significantly with lateral crossbite, scissors bite, negative overjet, and the length and lateral deviation in slide between retruded contact position and intercuspal position (RCP-ICP). Soft tissue profile characteristics were highly correlated with negative overjet. The ANB-angle was significantly associated with the perception of facial attractiveness. In conclusion, malocclusions were associated with signs and symptoms of TMD in the Finnish adult population. Overjet appeared to affect the facial profile more than overbite. Facial convexity seemed to be a more important determinant of facial aesthetics for orthodontists than for dentists and laypersons. / Tiivistelmä Suomalaiset epidemiologiset tutkimukset purennan poikkeamista ovat tähän asti keskittyneet tarkastelemaan lapsia ja nuoria. Tarkkaa epidemiologista tietoa suomalaisen aikuisväestön purennan poikkeamista on tällä hetkellä saatavilla vain niukasti, vaikka oikomishoitoon hakeutuvien aikuispotilaiden määrä on Suomessa viime vuosina lisääntynyt. Purennalla on tärkeä merkitys purentaelimistön toiminnassa ja sen rooli purentaelimistön toimintahäiriöiden (TMD) etiologiassa on yksi kiistanalaisimpia aiheita hammaslääketieteessä. Purennan poikkeamat voivat vaikuttaa myös kasvojen pehmytkudosprofiilin piirteisiin. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää purennan poikkeamien esiintyvyyttä ja tutkia kasvojen piirteiden yhteyttä purennan poikkeamiin sekä kasvojen estetiikkaan. Lisäksi tutkittiin purennan poikkeamien yhteyttä TMD:hen. Tutkimusjoukko koostui Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 -tutkimukseen osallistuneista. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselomakkeiden, standardoidun kliinisen tutkimuksen ja kasvovalokuvien avulla. Profiilivalokuvien analysointi perustui pehmytkudoksen kefalometrisiin lineaari- ja kulmamittauksiin. Tässä tutkimuksessa yleisin purennan poikkeama oli sivualueen ristipurenta. Asymmetriset purennan poikkeamat olivat merkittävästi yhteydessä TMD:hen; erityisesti sivualueen ristipurenta, saksipurenta, negatiivinen horisontaalinen ylipurenta sekä nivelaseman ja keskipurennan (RCP-ICP) välisen liu’un pituus ja sivuttainen deviaatio. Negatiivisen horisontaalisen ylipurennan todettiin vaikuttavan voimakkaasti kasvojen profiiliin. ANB-kulma oli merkitsevästi yhteydessä kasvojen arvioituun viehättävyyteen. Purennan poikkeamilla näyttää olevan yhteys TMD:n oireisiin ja kliinisiin löydöksiin suomalaisessa aikuisväestössä. Horisontaalinen ylipurenta näyttää vaikuttavan kasvojen profiiliin enemmän kuin vertikaalinen ylipurenta. Kasvojen kuperuus painottuu enemmän oikomishoidon erikoishammaslääkärien näkemyksessä kasvojen estetiikasta hammaslääkäreihin ja maallikoihin verrattuna.

Abstract The recommendation for infants to sleep supine has decreased the incidence of sudden infant death syndrome by more than a half, but as another consequence, a dramatic rise has been observed in the incidence of acquired cranial asymmetry (deformational plagiocephaly, DP). According to recent data, almost half of otherwise healthy infants are affected by some degree of DP at 7 to 12 weeks of age, and especially in the USA and some Central European countries, major effort is put into treatment of severe DP. However, little is known of the prognosis of DP in the absence of intervention, and although primary preventive strategies are often recommended, a lack of evidence on the effectiveness of such measures persists. Furthermore, although 3D imaging is nowadays frequently used on infants with DP, no data is available on the accuracy of the measurements used to quantify cranial asymmetry. In the present study, the efficacy of a primary preventive program in reducing the incidence of DP was tested in a randomized, controlled trial. The course of DP in the absence of active treatment was studied throughout the first year of life, and factors impacting the prognosis of DP were investigated. The diagnostic accuracy of four 3D stereophotogrammetry-based measurements was also analyzed and compared, with a goal of determining their optimal cut-off values for DP. DP was less prevalent and less severe in the intervention group infants at the end of the RCT (3 months). The point prevalence of DP peaked at 3 months, whereafter spontaneous improvement in DP was seen throughout the follow-up period until 12 months of age. A preferential infant head position at 3 months was the strongest predictor of a subsequently unfavorable course of DP. Cranial asymmetry seen at birth was transient, and none of the older infants with torticollis had presented neck imbalance at birth, but rather appeared to develop the condition postnatally concomitantly with DP. Although all studied asymmetry-related measurements performed well regarding diagnostic accuracy, OCLR produced the most accurate classification of DP. In conclusion, primary preventive guidelines would likely aid in reducing the burden from both DP itself and associated healthcare costs, although substantial spontaneous improvement from DP can usually be expected. The cut-off values defined for the asymmetry-related measurements have clinical implication in both making the diagnosis of DP and determining the target outcomes for treatment. / Tiivistelmä Imeväisten nukuttaminen selällään on vähentänyt kätkytkuolemien määrää alle puoleen aiemmasta, mutta käytäntö on myös huomattavasti lisännyt asentoperäisen, ei-synostoottisen vinokalloisuuden esiintyvyyttä; tuoreen tutkimustiedon mukaan jopa lähes joka toisella imeväisellä on nähtävissä jonkinasteista asentovinokalloisuutta 7–12 viikon iässä. Etenkin USA:ssa ja muutamissa Keski-Euroopan maissa vaikea-asteista asentovinokalloisuutta hoidetaan aktiivisesti kypäräortoosein, mutta samanaikaisesti tietämys tilan luonnollisesta kulusta on vähäistä. Vaikka riskitekijöitä tunnetaan ja ehkäiseviä toimenpiteitä usein suositellaan, ei niiden tehosta ole juuri näyttöä. Nykyään 3D-pintakuvantamista käytetään usein vinokalloisten imeväisten seurannassa, mutta epäsymmetrian mittaamiseen käytettyjen muuttujien osuvuudesta ei ole tietoa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vastasyntyneiden vanhemmille annettavan vauvan käsittelyohjeistuksen vaikutusta asentovinokalloisuuden ilmaantuvuuteen satunnaistetussa, kontrolloidussa asetelmassa. Lisäksi pitkäaikaisseurannassa kartoitettiin asentovinokalloisuuden luonnollista kulkua ja ennusteeseen vaikuttavia tekijöitä suomalaisilla imeväisillä. Tutkimuksessa myös analysoitiin ja vertailtiin 3D-kuvista laskettavien epäsymmetriaa mittaavien muuttujien diagnostista osuvuutta. Käsittelyohjeita saaneiden lapsilla oli 3 kuukauden iässä merkittävästi vähemmän asentovinokalloisuutta ja kalloasymmetria oli lievempää kuin verrokkiryhmässä. Asentovinokalloisuuden esiintyvyys oli korkeimmillaan juuri 3 kuukauden iässä, jonka jälkeen merkittävää spontaania palautumista oli havaittavissa koko 12 kuukauden ikään jatkuneen seurannan ajan. Vastasyntyneillä nähty kalloasymmetria oli puolestaan ohimenevää, eikä myöskään vastasyntyneenä dokumentoitu kaulan liikerajoitus lisännyt myöhemmän vinokalloisuuden riskiä, vaan vinokalloisilla usein tavattava torticollis (kierokaula) näytti kehittyvän ensimmäisten elinviikkojen aikana yhdessä vinokalloisuuden kanssa. 3 kuukauden iässä havaittu imeväisen halu pitää päätään aina samaan suuntaan käännettynä oli yhteydessä kalloasymmetrian huonompaan spontaaniin palautumiseen. Tutkituista epäsymmetriaa mittaavista muuttujista OCLR erotteli vinokalloiset parhaiten. Yhteenvetona voidaan todeta, että ennaltaehkäisevä ohjeistus voisi vähentää vinokalloisuutta ja siitä aiheutuvia hoitokuluja kustannustehokkaasti, mutta vinokalloisuudelta on lupa odottaa myös merkittävää spontaania palautumista. Tutkimuksessa määritellyillä epäsymmetriaa mittaavien muuttujien raja-arvoilla on käyttöä sekä diagnostiikan että hoidon tavoitteiden määrittelemisen saroilla.