Abstract This study discusses what 7th grade pupils tell about their writing in a cross-curricular project. The aim is to open up pupils’ points of view about writing at school. The participants of the study were 11 boys and 15 girls who had started a music class in upper comprehensive school. The material of this study comprises essays and learning diaries produced by the participants, as well as individual and group interviews of the participants. The study takes a narrative approach in both theoretical and methodological questions when trying to interpret and understand how the pupils see writing from their point of view. Collaborative writing is based on narrative starting points, so that by the narrative process one can learn new things and produce more comprehensive stories. The multidimensional examination of the material is based on narrative analysis, combining both thematic and linguistic analyses. The results indicate that the pupils’ narration expresses different kinds of conceptions of writing. Besides the traditional and creative conceptions of writing, writing is also seen as social action. The participants’ development as writers seems to be significant when they express the goals of their writing. The challenges of writing are mainly associated with the writing process. The pupils seem to regard collaborative writing as an inspiring method that enables them to practice interaction skills, such as giving and getting constructive feedback. Collaborative writing makes it possible to constitute shared meanings and to produce collective narratives. This study addresses writing at upper comprehensive school from a new perspective, as the voices of pupils have so far been quiet. The study increases understanding about pupils’ writing and the meaning of collaborative writing. The results imply that in teaching it would be important to support the writing process of each pupil. For the teacher pupils’ narration offers ways to reflect on his or her work and to develop it. The results may be helpful in developing practical teaching of writing and the teacher education in general. / Tiivistelmä Tutkimuksessa tarkastellaan seitsemäsluokkalaisten kerrontaa kirjoittamisestaan oppiainerajat ylittävässä projektissa. Tavoitteena on avata oppilaiden näkökulmia koulukirjoittamiseen. Tutkimukseen osallistui yksitoista poikaa ja viisitoista tyttöä, jotka olivat aloittaneet opiskelun yläkoulun musiikkiluokalla. Aineisto koostuu oppilaiden laatimista Kirjoittajan polkuni -teksteistä, heidän ryhmä- ja yksilöhaastatteluistaan sekä oppimispäiväkirjoistaan. Kerronnallisuus on tutkimuksen teoreettinen ja menetelmällinen lähestymistapa, kun halutaan tulkita ja ymmärtää, millaisena kirjoittaminen näyttäytyy oppilaiden näkökulmasta. Yhdessä kirjoittaminen pohjautuu kerronnallisiin lähtökohtiin, jolloin kerronnan kautta opitaan uutta ja tuotetaan aiempaa kokonaisvaltaisempia kertomuksia. Tutkimusaineiston moniulotteinen tarkastelu perustuu kerronnalliseen analyysiin, jossa yhdistetään temaattista ja kielellistä analyysia. Tulokset osoittavat kerronnan ilmentävän erilaisia kirjoittamiskäsityksiä. Perinteisten ja itseilmaisua lähellä olevien käsitysten lisäksi kirjoittaminen näyttäytyy sosiaalisena toimintana. Kirjoittajana kehittyminen näyttää merkitykselliseltä kertojien esittäessä kirjoittamisensa tavoitteita. Kirjoittamisen haasteet liittyvät lähinnä kirjoitusprosessiin. Yhdessä kirjoittaminen osoittautuu projektissa oppilaita innostavaksi työtavaksi. Se mahdollistaa yhteistyötaitojen kehittämisen muun muassa rakentavan palautteen antamisen ja vastaanottamisen avulla. Yhdessä kirjoittaminen avaa mahdollisuuksia yhteisten merkitysten muodostamiseen ja yhteisöllisten kertomusten tuottamiseen. Tutkimus tarjoaa uuden näkökulman yläkoulun kirjoittamista koskevaan keskusteluun, jossa oppilaiden äänenpainoilla on ollut toistaiseksi vähän sijaa. Tutkimus lisää ymmärrystä oppilaiden kirjoittamisesta ja yhdessä kirjoittamisen merkityksestä. Opetuksessa on tärkeä tukea kaikkien oppilaiden kirjoitusprosessia. Oppilaiden kerronta avaa näkökulmia opettajan oman työn reflektointiin ja kehittämiseen. Tutkimustuloksia on mahdollista hyödyntää kirjoittamisen opetuksessa ja sen käytänteiden kehittämisessä sekä yleensä opettajankoulutuksessa.

Abstract The empirical material for studying children's creative writing was collected in Taivalkoski, Lapland (a basic education course at Päätalo Institute, ten girls), and Oulu, Northern Finland (a creative writing project in a hospital school, two girls and two boys), in spring 2000. I was the instructor at the courses as well as the researcher. The children were 8–13 years in age. The subject of my study consists of the stories written by the children: what sort of stories they write and how creative writing suits hospital and school environments. I also look into bibliotherapy conducted among children and young people. In my study I describe, analyse and interpret by means of qualitative research the courses in creative writing offered by Päätalo Institute and the hospital school. As case studies, these two are stand-alone studies independent of each other. By qualitative approach in this work I mean that I describe how I build my interpretation as a researcher. The stories written by children provide material externalised from the subconscious as stories and writings which it is possible to interpret from a depth-psychological point of view. Sigmund Freud's understanding of dreams as manifestations of subconscious fears and hopes acquires a new form in the horror stories children write. The child works his or her activated energy charge through manipulating the dream-like and violent elements in stories in a controlled manner: by writing. In bibliotherapy, one studies one's own feelings, thoughts and memories and compares them to the experiences of others. This sort of work on feelings, thoughts and memories seemed to take place especially in the writer projects of the hospital school children: they worked on emotional processes while writing. On the basis of my study, creative writing and bibliotherapy offer a child or a young person a means for working out, at both conscious and subconscious levels, matters relating to the present stage of his or her development and current life condition. While writing, the child deals with his or her relations to friends, parents and the self. He or she treats hobbies and other topics of interest but problems as well. Studies already provide information as to the positive effects of bibliotherapy – reading and writing both have therapeutic effects – but more in-depth research is required. My dissertation shows that groups using bibliotherapy can function in the field of paediatric and adolescent psychiatry in homes for children and adolescents. They can also function in the environment of youth clubs and schools with bibliotherapy as a creative literary art activity to deter problems and foster growth and development. The method I developed, the Fantasy Treasure Chest (Fantasian aarrearkku), is one that can be taken in more general use for both instructing creative writing and collecting research material. / Tiivistelmä Lasten luovan kirjoittamisen tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin keväällä 2000 Taivalkoskella (Päätalo-instituutin sanataiteen perusopetuksen jakso, 10 tyttöä) ja Oulussa (sairaalakoulun luovan kirjoittamisen projekti, 2 tyttöä, 2 poikaa). Toimin itse sekä tutkijana että kurssien ohjaajana. Lapset olivat 8–13-vuotiaita. Tutkimuskohteina olivat lasten kirjoittamat tarinat: millaisia tarinoita he kirjoittavat, ja miten luova kirjoittaminen sopii sairaala- ja koulukontekstiin. Tein myös katsauksen lasten ja nuorten parissa toteutettuun kirjallisuusterapiaan. Tutkimuksessani kuvaan, analysoin ja tulkitsen laadullisen tutkimuksen keinoin Päätalo-instituutin ja sairaalakoulun luovan kirjoittamisen kursseja. Nämä ovat tutkimustapauksina itsenäisiä, toisistaan riippumattomia kokonaisuuksia. Laadullinen lähestymistapa työssäni on sitä, että kuvaan, miten tutkijana rakennan tulkintaani. Lasten kirjoittamista tarinoista löytyy tiedostamattoman materiaalia ulkoistuneina tarinoiksi ja kirjoituksiksi, jotka avautuvat syvyyspsykologisesta näkökulmasta tulkittuina. Sigmund Freudin käsitykset unista pelkojen ja toiveiden tiedostamattoman ilmentyminä saavat uudenlaisen muotonsa esimerkiksi lasten kirjoittamissa kauhukertomuksissa. Tarinoiden unenomaisten ja väkivaltaisten elementtien kautta lapsi käsittelee aktivoitunutta energialataustaan hallitussa muodossa: kirjoittamalla. Kirjallisuusterapiassa tutkitaan omia tunteita, ajatuksia ja muistoja, ja näitä verrataan toisten kokemuksiin. Tätä tunteiden, ajatusten ja muistojen käsittelyä näytti tapahtuvan etenkin sairaalakoulun lasten kirjoittajaprojektissa: lapset työstivät kirjoittamisen ohessa psyykkisiä prosessejaan. Tutkimukseni perusteella lasten luova kirjoittaminen ja kirjallisuusterapia tarjoavat lapselle ja nuorelle väylän työstää meneillään olevaan kehitysvaiheeseen ja elämäntilanteeseen liittyviä asioita sekä tietoisella että tiedostamattomalla tasolla. Lapsi käsittelee kirjoittaessaan suhdettaan kavereihin, vanhempiinsa ja itseensä. Hän käsittelee kirjoittamalla harrastuksiaan ja mielenkiinnonkohteitaan mutta myös ongelmiaan. Tutkimukset kertovat kirjallisuusterapian myönteisistä vaikutuksista – lukemisella ja kirjoittamisella on terapeuttinen vaikutus – mutta tarvitaan vielä perusteellisempia tutkimuksia. Väitöskirjani osoittaa, että kirjallisuusterapeuttisia ryhmiä voi toimia lasten- ja nuorisopsykiatriassa ja lasten- ja nuorisokodeissa sekä sanataidetoimintana ennaltaehkäisevänä, kasvua ja kehitystä tukevana ryhmätoimintana kerhoissa ja kouluissa. Kehittelemäni Fantasian aarrearkku -menetelmä on yksi keino käyttöön otettavaksi niin luovan kirjoittamisen ohjaukseen kuin tutkimusmateriaalin keräämiseenkin.