Abstract Alteration of natural habitat usually has two kinds of effects on the populations living in the area. No single organism is able to survive or reproduce without its habitat, so it is very easy to understand and predict direct habitat loss effects. Moreover, fragmentation effects can enhance the effects of pure habitat loss, and in some cases, the effects of fragmentation can exceed the effects of habitat loss. In addition, harvesting by humans has significantly shaped wildlife populations and done so probably well before any other human activity. Different types of anthropogenic change in nature often happen simultaneously and their separate effects are not necessarily easily disentangled. I studied the effects of forest fragmentation on bird populations and communities on different levels, as well as the effects of harvesting on grouse populations. My results suggest that in natural systems there is always a multitude of factors influencing the population distribution and abundance. This complexity makes it difficult to discern and predict the consequences of human activities, and any additional human activity, such as habitat fragmentation or harvesting, can cause seemingly unexpected population consequences. My results also suggest that considering protected areas in isolation of the matrix is not sufficient to understanding species distribution and abundance within the conservation network. All management practices in commercial forests affect the landscape where protected areas are embedded, but simultaneously, conservation actions also influence the management planning. Therefore, an integrated approach is needed to sustain forest biodiversity. Finally, I showed that there are marked differences in responses to fragmentation among regions and among ecologically different species, which are partly associated with the evolutionary history of the biota in different regions. Therefore, patterns and processes in one region may not be transferrable to other regions. Moreover, disentangling the fragmentation effects on bird species requires careful consideration when selecting for research a combination of life-history variables that can distinguish among the underlying demographic mechanisms, because the mechanisms and the variables susceptible to these mechanisms may vary among regions. / Tiivistelmä Eliön habitaatin muokkaamisella on yleensä kahdentyyppisiä seurauksia. Habitaatin hävittämisen seuraukset ovat suoraviivaisia, koska yksikään laji ei pysty säilymään elossa tai lisääntymään ilman lajityypillistä habitaattiaan. Pirstoutumisvaikutukset puolestaan voivat voimistaa habitaatin hävittämisen vaikutusta ja olla joissakin tapauksissa jopa niitä voimakkaampia. Lisäksi metsästys on muokannut eläinpopulaatioita luultavasti ensimmäisenä ihmistoiminnan muotona. Erilaiset ihmistoiminnan vaikutukset ovat usein yhtäaikaisia, eikä niiden vaikutuksia ole aina helppoa erottaa toisistaan. Tutkin väitöskirjatyössäni metsien pirstoutumisen vaikutuksia lintupopulaatioihin ja – yhteisöihin sekä metsästyksen vaikutuksia kanalintupopulaatioihin. Tulosteni mukaan luonnonoloissa on aina useita tekijöitä vaikuttamassa populaation kokoon ja levinneisyyteen. Tämä tekee ihmistoiminnan vaikutuksista hyvin vaikeasti ennustettavia. Niin ikään tulosteni mukaan suojelualueiden lajiston levinneisyyttä ja runsautta ei voi ymmärtää, mikäli ympäröivien alueiden ominaisuuksia ei oteta huomioon. Osoitin myös, että vasteissa pirstoutumiseen on huomattavia eroja maantieteellisten alueiden ja ekologisesti erilaisten linturyhmien välillä, mitkä osaltaan johtuvat eri alueiden erilaisesta evolutiivisesta historiasta. Tästä syystä vasteita pirstoutumiseen ei voida välttämättä yleistää alueelta toiselle. Tulosteni mukaan pirstoutumisvaikutusten erottelu vaatii huolellista tutkimuksen suunnittelua, jotta lajeihin vaikuttavat demografiset tekijät voidaan tunnistaa, koska näissä voi olla huomattavaa alueellista vaihtelua.

Abstract In this treatise I will describe and analyse the problematic dialogue about hunting, which, especially after the Second World War has been on the increase. Some of the critics have even demanded that hunting should be stopped altogether. Hunting is criticised and opposed both on ecological and other grounds. These other grounds include religious, philosophical and ethical considerations. The research material includes sociological, anthropological, philosophical and other scientific literature, general literature, newspapers and articles from magazines, video tapes, fairy tales; all that according to the knowledge of sociology is valid information about the society. The applied methods include discursive analysis, tabulation and mathematical models (Boole's algebra) The second chapter focuses on reviewing and analysing literature; its purpose is to point out how the justification of hunting is perceived especially in recent times. In the next three chapters I will analyse the articles published in Helsingin Sanomat in 1992–1996. The sixth chapter focuses on describing the group of criticisers. The background of those critical views will be discussed in conclusions. Hunting can be restricted by ecological premises when the game stock in question would not stand hunting. We are talking about ecological squandering when the spontaneously renewing natural resources, i.e. game, is left unused when people still need to be fed with food that is ecologically more expensive than food obtainable freely from nature e. g. through hunting. Man's own deontological principles require that, when hunted, animals are not tortured or teased. In the beginning, when food was acquired, the prevailing principle was that of ecological primacy principle and total ecology. All food came straight from nature. Nothing was gained by man's own production. Ecological primacy means that part of the food still comes straight from nature, no matter how slight that part may be. Ecological primacy cannot cease to exist because there will always be nature's own yield, available for man as food. If it is not used, it will result in ecological squandering. / Tiivistelmä Tässä tutkimuksessa kuvaillaan ja analysoidaan metsästyksen ongelmapuheita. Niitä on alkanut lisääntyvästi esiintyä toisen maailmansodan jälkeen. Näissä puheissa kritisoidaan metsästystä aina sen lopettamisen vaatimiseen saakka. Metsästystä arvostellaan ja vastustetaan sekä ekologisilla että muilla perusteilla. Näitä muita perusteita ovat uskonnolliset, filosofiset ja eettiset näkökohdat. Tutkimusaineistona on käytetty sosiologista, antropologista, filosofista ja muuta tieteellistä kirjallisuutta, yleistä kirjallisuutta, sanomalehti- ja muita lehtikirjoituksia, videonauhoja, satuja: kaikkea sitä, joka tiedonsosiologian mukaan käy tiedosta yhteiskunnassa. Menetelminä on käytetty diskurssianalyysiä, taulukointia ja matemaattisia malleja (Boolen algebra). Toisessa luvussa selostetaan ja analysoidaan kirjallisuutta ja pyritään osoittamaan, miten metsästyksen oikeutusta mielletään erityisesti viime aikoina. Seuraavissa kolmessa luvussa analysoidaan Helsingin Sanomissa vuosina 1992–1996 julkaistuja kirjoituksia. Kuudennessa luvussa kuvataan arvostelijoiden ryhmää. Johtopäätöksissä pohditaan sitä, miten noihin kriittisiin kannanottoihin on tultu. Metsästys pyritään mitoittamaan ekologisilla perusteilla, niin että kysymyksessä olevan riistaeläimen kanta kestäisi kulloisenkin metsästyksen. Ekotuhlaus taas on kysymyksessä, kun spontaanisti uusiutuvaa luonnonvaraa, riistaa, jätetään käyttämättä, kun ihmisille on kuitenkin tuotettava ruokaa, joka on ekologisesti selvästi kalliimpaa kuin luonnosta vapaasti esimerkiksi metsästämällä saatava ruoka. Ihmisen oma velvollisuusetiikka vaatii, ettei eläimiä niitä metsästettäessä kiduteta eikä kiusata. Alussa vallitsi ruoan hankinnassa suora luonnon käyttö, ekologinen primariteettiperiaate, jossa kaikki ruoka tuli suoraan luonnosta. Mitään ei saatu ihmisen oman tuotannon tuloksena. Se oli ekototalismia, kun ei vielä viljelty kasveja eikä kasvatetettu karjaa. Nykyäänkin osa ruoasta saadaan yhä suoraan luonnosta. Se voi olla kuinka vähäinen osa tahansa. Tämä suora, osittainen luonnon käyttö, ekoprimarismi, ei voi loppua, koska aina on olemassa luonnon spontaania tuottoa, jota ihminen voi käyttää ruokanaan. Jollei sitä käytetä, aiheutetaan siltä osin turhaa viljelyä ja eläinten kasvatusta. Sellainen on ekotuhlausta.