Fabian Dahlström / Mikko Heiniö / Erkki Salmenhaara, Suomen musiikin historia [Die Geschichte der Musik Finnlands], 4 Bde, Porvoo (Verlag Werner Söderström) 1995/96. Das Erscheinen einer nationalen Musikgeschichte zu einem Zeitpunkt, wo uns übernationale Zusammenhänge und Gemeinsamkeiten mehr interessieren als eine von Landesgrenzen bestimmte Eigengeschichte, läßt verwundern. Auf ein Werk dieser Art hat man jedoch in Finnland lange gewartet. Seit der Herausgabe der vorigen Musikgeschichte Toivo Haapanens "Die Tonkunst Finnlands", sind über fünfzig Jahre vergangen und obgleich dieser einbändige Abriß vielen Generationen von Musikstudenten treu gedient hat, ist er heute veraltet und in vieler Weise überholt. Eine derart gründliche Musikgeschichte des Landes, wie sie das hier vorzustellende Werk darstellt, hat es bisher nicht gegeben.

Fabian Dahlström / Mikko Heiniö / Erkki Salmenhaara, Suomen musiikin historia [Die Geschichte der Musik Finnlands], 4 Bde, Porvoo (Verlag Werner Söderström) 1995/96. Das Erscheinen einer nationalen Musikgeschichte zu einem Zeitpunkt, wo uns übernationale Zusammenhänge und Gemeinsamkeiten mehr interessieren als eine von Landesgrenzen bestimmte Eigengeschichte, läßt verwundern. Auf ein Werk dieser Art hat man jedoch in Finnland lange gewartet. Seit der Herausgabe der vorigen Musikgeschichte Toivo Haapanens "Die Tonkunst Finnlands", sind über fünfzig Jahre vergangen und obgleich dieser einbändige Abriß vielen Generationen von Musikstudenten treu gedient hat, ist er heute veraltet und in vieler Weise überholt. Eine derart gründliche Musikgeschichte des Landes, wie sie das hier vorzustellende Werk darstellt, hat es bisher nicht gegeben.

Abstract Making and performing music is in a central position in classroom music education. Adolescents studying at special music classes engage with musical activities almost daily. Music is present in their lives in versatile ways. Based on several studies, music is the most popular free time activity. Approximately 21% of Finnish 15–29 years old people play some instrument and 15% sing. The aim of this study is to examine what matters are meaningful for adolescents when they rehearse as a group of an entire music class. Twenty 15-year olds of the same music class participated in this research. They produced qualitative materials in interviews and essays. This study analyzed the empirical material produced in a reciprocal relationship with a teacher and her students. The perspectives of interviewing interaction and the double role of the researcher and pedagogue were taken into account. The research material consisted of 31 interviews and 18 essays which were analyzed as narratives. The material was produced in three cycles during a five month period in 2011–2012. The research material was first analyzed using a thematic analysis method in order to find out what the young narrators talked about in their interviews. The next period of analysis utilized models of narrative methodology such as time period analysis (Vendler), process type analysis (Halliday), and semantic participant analysis (Frawley) adapted by David Herman and Matti Hyvärinen. One aspect in the analysis is the idea of adolescents using language in their personal and volitional ways. Another aspect is the idea of participants in the research having two cognitive-social missions: to express something about their experience and to gain and maintain social acceptance adherence to social and cultural roles of competent and acceptable students. The main concepts of this study come from basic elements of narrative according to David Herman. These elements are narrative occasions of telling, sequentiality of narrative, the world, and the happening in narrative, as well as the experience of a narrator. The elements of a narrative are used as criteria of tellability when analyzing the empirical material. By using special narrative methods of analyzing the narratives, the aim of the study is to interpret different ways of narrating and to scrutinize thick narratives told in research context. The main results are concerned with meanings in personal music making, performing and joint social action. When the concert project began, various group processes manifested, and it is almost impossible to segregate a music process and a group process on the basis of the empirical material. There are differences in tellability and thickness in interviewings during and after the concert project. Adolescents mostly narrate about happenings and experiences which have been unpredictable. This research indicates different types of narratives such as habitual narratives, hypothetical narratives, and prospective narratives. / Tiivistelmä Musisointi ja musiikin esittäminen ovat musiikkiluokkien musiikinopetuksessa keskeisessä asemassa. Musiikkiluokalla opiskelevat nuoret toimivat musiikin parissa lähes päivittäin, ja musiikki kuuluu heidän elämäänsä monin tavoin. Musiikki onkin monien tutkimusten perusteella nuorten suosituin harrastus, ja arviolta 21 % 15–29-vuotiaista suomalaisista soittaa jotakin instrumenttia ja 15 % harrastaa laulua. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mikä nuorille on merkityksellistä ryhmän musisointiprosessissa koululuokan valmistautuessa konserttiin. Tutkimukseen on osallistunut yhteensä 20 samalla musiikkiluokalla opiskelevaa 15-vuotiasta nuorta, jotka ovat tuottaneet laadulliset haastattelu- ja kirjoitelma-aineistot. Koska aineistot on tuotettu opettajan ja oppilaan välisessä suhteessa, niitä pyritään tarkastelemaan haastatteluvuorovaikutuksen ja tutkija-opettaja – kaksoisroolin näkökulmista. Tutkimusaineistot koostuvat 31 haastattelusta ja 18 kirjoitelmasta, joita analysoidaan kertomuksina. Aineistot kerättiin viiden kuukauden ajan vuosina 2011–2012. Niitä on analysoitu aluksi väljän teemoittelun avulla, jolla on haluttu selvittää, mistä haastateltavat puhuvat musisointiprosessin kertomuksissa. Sen jälkeen aineistoja on analysoitu kerronnallisen tutkimuksen metodologiasta peräisin olevilla aikakehyksen (Vendler), prosessityyppien (Halliday) ja osallistujaroolien (Frawley) analyysimallien avulla David Hermanin ja Matti Hyvärisen esityksiä soveltaen. Yhtenä lähtökohtana kertomusten tarkastelussa on, että nuoret käyttävät kieltä valitsemillaan tavoilla. Toisena lähtökohtana on, että tutkimukseen osallistujilla on projektissa kahtalainen kognitiivis-sosiaalinen tehtävä: yhtäältä he tuovat ilmi jotakin olennaista kokemuksestaan ja toisaalta esittävät itsensä pätevinä ja hyväksyttävinä oppilaina ja musiikin harjoittajina. Tutkimuksen keskeisimpiä käsitteitä ovat David Hermanin esittämät kertomuksen neljä peruselementtiä, joita ovat kertomuksen tilanteisuus, kertomuksen tapahtumien ajallisuus, kertomuksen maailma tapahtumineen sekä kertojan kokemus. Näitä peruselementtejä hyödynnetään kerronnallisuuden kriteereinä, kun tutkimuksessa tuotettujen haastattelu- ja kirjoitelma-aineistojen kerronnallisuutta paikannetaan. Käytettyjen analyysivälineiden avulla pyritään tulkitsemaan nuorten käyttämiä erilaisia kerronnan tapoja sekä tarkastelemaan tutkimuskontekstissa syntyneitä tiheitä kertomuksia. Tutkimuksen keskeisimmät tulokset liittyvät omakohtaiseen musisointiin, esiintymiseen ja ryhmätoimintaan liittyviin merkityksiin. Konserttiprojektin aikana luokassa käynnistyy erilaisia ryhmädynaamisia prosesseja, ja tutkimusaineiston perusteella on lähes mahdotonta erottaa musisointi- ja ryhmäprosesseja toisistaan. Musisointiprosessin aikana kerätty haastatteluaineisto on vähemmän kerronnallinen kuin noin kuukausi sen päättymisen jälkeen kerätty aineisto. Tutkimuksen perusteella nuoret kertovat tapahtumista ja kokemuksista, jotka ovat olleet musisointiprosessin eri tilanteissa yllätyksellisiä. Aineistoissa on löydettävissä erilaisista kertomustyypeistä muiden muassa tapakertomuksia, hypoteettisia kertomuksia ja tulevaisuuskertomuksia.