Abstract Acute rhinosinusitis (ARS) is a common condition often treated with antibiotics, even though the cause is usually viral. Despite the commonness of ARS, there is limited evidence on the development and diagnosis of bacterial cases. So far, we lack prospective studies where the bacterial cause would have been confirmed with a bacterial culture of the paranasal sinus aspirate. The purpose of the study was to investigate the course of ARS with a prospective inception cohort study among young adults with ARS, using sequential and standardized methods. To differentiate viral and bacterial ARS, maxillary sinus aspiration and a bacterial culture were used as a reference standard for bacterial ARS. Fifty conscripts with ARS were recruited between February and April 2012. Eight patients (16%) had a positive culture from the maxillary sinus aspirate at 9–10 days and thus, had bacterial ARS. Viral and bacterial coinfection resulted in extensive paranasal mucosal abnormalities and increased symptoms during the episode. The paranasal mucosal abnormalities developed rapidly and remained relatively constant during the episode in both bacterial and non-bacterial ARS. A change in inflammatory biomarker levels indicated both local and systemic inflammatory responses, which were strongest at the onset of symptoms. Symptoms or their changes were of little use in diagnosing bacterial ARS, but secretion seen in the nasal cavity, posterior pharynx or middle meatus predicted bacterial ARS quite well. These results suggest that bacterial infection may modify symptoms and paranasal abnormalities already at the beginning of an ARS episode, although the spread of paranasal abnormalities may not be an etiological factor in the development of bacterial ARS. ARS involves local and systemic inflammatory responses, which are strongest at the beginning of the episode. Examination of the nose and throat is recommended for diagnosing bacterial ARS. / Tiivistelmä Nenän äkillinen sivuontelotulehdus on tavallinen tauti, jonka hoitoon käytetään paljon antibiootteja, vaikka sen aiheuttaja on useimmiten virus. Bakteerin aiheuttaman tautimuodon kehittymisestä ja diagnostiikasta ei ole julkaistu tutkimuksia, joissa potilaita olisi seurattu taudin alusta lähtien ja bakteerin olemassaolo olisi varmistettu nenän sivuontelosta otetulla bakteerinäytteellä. Tämän väitöskirjatyön tarkoituksena oli selvittää nenän äkillisen sivuontelotulehduksen kulkua käyttämällä toistuvia, standardisoituja menetelmiä. Bakteerin aiheuttama tauti todettiin poskiontelopistolla ja bakteeriviljelyllä. Tutkimukseen osallistui viisikymmentä (50) äkilliseen ylähengitystieinfektioon sairastunutta varusmiestä keväällä 2012. Kahdeksalla (16 %) potilaalla todettiin bakteerin aiheuttama tauti poskiontelopiston avulla 9–10 päivää oireiden alkamisen jälkeen. Viruksen ja bakteerin sekainfektio aiheutti laajemmat sivuonteloiden tulehduslöydökset ja voimakkaammat oireet kuin pelkän viruksen aiheuttama tauti. Sivuonteloiden tulehduslöydökset kehittyivät nopeasti ja pysyivät sekä bakteerin että viruksen aiheuttamassa taudissa varsin muuttumattomina. Tulehdusmerkkiaineiden muutokset osoittivat sekä paikallisen, että yleisen tulehdusreaktion, jotka olivat voimakkaimmillaan taudin alussa. Oireet tai niissä taudin aikana tapahtuneet muutokset eivät osoittautuneet hyviksi merkeiksi bakteerin aiheuttaman taudin toteamiseksi, mutta eritteen näkyminen nenässä, nielussa tai keskikäytävässä ennakoi hyvin bakteerin aiheuttaman sivuontelotulehduksen toteamista. Bakteeri saattaa vaikuttaa oireisiin ja sivuonteloiden tulehduslöydöksiin jo nenän äkillisen sivuontelotulehduksen alussa, mutta tulehduslöydösten laajuus ei välttämättä liity bakteerin aiheuttaman taudin kehittymiseen. Nenän äkilliseen sivuontelotulehdukseen liittyy paikallinen ja yleinen tulehdusreaktio, jotka ovat voimakkaimmillaan taudin alussa. Potilaan nenän ja nielun tutkiminen on tärkeää bakteerin aiheuttaman nenän sivuontelotulehduksen toteamiseksi.

Abstract Surgery for ear, nose and throat (ENT) diseases most often aims to improve quality of life (QoL). The extent of having QoL as an outcome in papers included in evidence-based medicine databases is not known. In primary sinonasal surgery, the QoL outcomes and predictors and usability of various QoL instruments need more clarification. The aim was to: 1. Find out with a systematic literature review how the Cochrane database currently includes the QoL dimension. 2. Investigate the effect of primary sinonasal surgery on QoL, to identify predictors of QoL outcomes and to compare QoL instruments. In total 160 adults undergoing primary septoplasty (SP) or endoscopic sinus surgery (ESS) were recruited in 2010–2014 with 206 controls for a prospective matched cohort study. QoL was measured with a disease-specific Sino-Nasal Outcome Test–22 (SNOT–22) and generic RAND–36 before surgery and 12 months after surgery. Retrospective Glasgow Benefit Inventory (GBI) was also used. QoL was an outcome measure in 10% (3 out of 30) of trials included in Cochrane databases on most common ENT surgeries. The use of QoL since the year 2000 has increased. The total SNOT–22 score improved in both patient groups after surgery, almost to the level of the controls, In the SP group (N=64) from 34.9 to 19.1 and in ESS (N=70), from 35.1 to 19.3. The control cohort’s SNOT–22 was 17.7 at entry and after follow-up, 15.3 (N=165). RAND–36 and GBI also improved after surgery. The best predictor for a good QoL outcome in multivariate analysis after surgery was a high preoperative (≥20) SNOT–22 score in the SP and ESS groups (adjusted odds ratio 10; 95% confidence interval 1.6–64 and 12; 2.5–55, respectively). In receiver operating characteristic curve analysis, the highest preoperative SNOT–22 total score of 30 was the most sensitive (74%) and specific (70%). GBI seemed to be the most sensitive instrument to detect a change, but the three instruments in this study agreed in only about 10% of the patients who had the worst impact before surgery or best outcome. The results suggest that papers on the Cochrane databases on ENT surgeries have rarely addressed the QoL outcome. Septal deviation and recurrent acute or chronic rhinosinusitis lowered QoL. Primary surgery on these conditions improved QoL almost to the level of the control population, which was not symptom-free either. A high preoperative SNOT–22 total score was the best predictor of a beneficial outcome. The QoL instruments identified different patients experiencing the best improvement after surgery. / Tiivistelmä Korva-, nenä- ja kurkkutautien (KNK) kirurgia tähtää useimmiten elämänlaadun (EL) parantamiseen. EL:n huomioinnin yleisyys näyttöön perustuvien tietokantojen sisältämissä tutkimuksissa ei ole tiedossa. Primaareissa nenäleikkauksissa EL:n tulokset, ennustekijät ja eri mittareiden käytettävyys kaipaavat lisätietoja. Tarkoituksena oli 1: Tutkia systemaattisella kirjallisuuskatsauksella miten nykyiset Cochrane-suositukset huomioivat EL:n. 2: Tutkia primaarin nenäkirurgian vaikutus EL:uun, tunnistaa EL:n ennustekijöitä ja vertailla eri mittareita. Yhteensä 160 primaariin nenän väliseinäleikkaukseen (VL) tai sivuonteloiden tähystysleikkaukseen (ESS) tulevaa aikuista ja 206 ikä- ja sukupuolivakioitua verrokkia osallistui etenevään kaltaistettuun kohorttitutkimukseen vv. 2010-2014. EL mitattiin tautispesifillä Sino-Nasal Outcome Test -22:lla (SNOT–22) ja yleisellä RAND–36:lla ennen leikkausta ja 12 kk leikkauksen jälkeen. Kolmantena mittarina käytettiin taannehtivaa Glasgow Benefit Inventoryä (GBI). Cochrane-tietokannan yleisimpien KNK-leikkausten tutkimuksista 10 %:ssa (3 30:stä) sisälsi EL-tuloksia. Vuoden 2000 jälkeen EL:n käyttö on lisääntynyt. SNOT–22 kokonaispistemäärä parani VL- ja ESS-ryhmissä lähes kontrollien tasolle, VL-ryhmässä (N=64) 34.9:stä 19.1:een ja ESS-ryhmässä (N=70) 35.1:stä 19.3:een. Kontrollien SNOT–22 oli alussa 17.7 ja seurannan jälkeen 15.3. Myös RAND–36 ja GBI paranivat leikkauksen jälkeen. Monimuuttuja-analyysissä hyvän EL-tuloksen paras ennustetekijä oli korkea leikkausta edeltävä SNOT–22 sekä VL- että ESS-ryhmissä (vakioitu vetokertoimien suhde 10; 95 % luottamusväli 1.6–64 ja 12; 2.5–55, ryhmittäin). ROC (receiver operating characteristic) -käyräanalyysissä leikkausta edeltävä arvo 30 antoi parhaan herkkyyden (74 %) ja tarkkuuden (70 %). GBI vaikutti herkimmältä aistimaan muutoksen, mutta mittarit olivat samaa mieltä vain noin 10%:ssa niistä potilaista, joilla oli huonoin EL ennen leikkausta tai paras tulos leikkauksen jälkeen. Tulosten mukaan Cochrane-tietokannassa olevat KNK-tautien kirurgian tutkimukset ovat ottaneet harvoin elämänlaadun huomioon. Nenän väliseinän vinous ja toistuva äkillinen tai krooninen sivuontelotulehdus laskivat EL:ua. Näiden tautien primaarikirurgia paransi EL:n lähes samalle tasolle kuin kontrolliryhmällä. Korkea leikkausta edeltävä SNOT–22 –kokonaispistemäärä ennusti parhaiten hyvää tulosta. Eri EL-mittarit tunnistivat eri potilaat, jotka hyötyivät parhaiten leikkauksista.