Abstract The adoption of agile methods in software projects has been fast. The majority of new software projects utilises agile methods, and they have radically changed the internal dynamics of software development projects. This has created a need for adjustments in the management of software projects. The current literature rarely discusses the early phases of agile projects: contracting and organising agile projects. The literature also lacks investigations on the project management practices of agile projects. This dissertation focuses on flexibility as it occurs in agile software projects. The main objective of this research is to explore the nature of flexibility in agile software projects and study the challenges of project contracting and management in leveraging agile development methods. The research was conducted as a mixed methods research. The research findings contribute to the emerging literature on agile project management. Secondarily, the results contribute to proactive contracting literature. The results indicate that agile methods can be used to increase flexibility and efficiency in software projects, but flexibility needs to be planned by projects parties. This planning activity already starts in the negotiation phase, and it is optimally summarised in the project contract. Thus, it is also important that lawyers contributing to project contracts are aware and informed of the business contexts. The traditional project management approach needs adjustments in adopting agile practices. This research reports several categories of challenges faced in adopting agile practices and increasing flexibility in projects. The results also indicate that projects delegate part of the decision-making authority to implementation teams in order to increase flexibility. By taking some of the decisions closer to project implementation, flexibility can be used to manage uncertainties caused by a complex environment. / Tiivistelmä Ketterien kehitysmenetelmien käyttö ohjelmistoprojekteissa on yleistynyt nopeasti. Suurin osa alkavista ohjelmistoprojekteista käyttää jo ketteriä menetelmiä ja niiden soveltaminen on muuttanut radikaalisti kehitysprojektien sisäistä dynamiikkaa. Tämän vuoksi on syntynyt tarve tarkastella tarkemmin ketterien projektien johtamista. Kirjallisuudessa on harvoin tarkasteltu ketterien projektien alkuvaiheita, sopimuskäytäntöjä ja organisoitumista. Kirjallisuudessa ei myöskään vielä käsitellä ketterien projektien projektinhallinnan käytänteitä. Tämä väitöskirjatutkimus tarkastelee joustavuutta, joka ilmenee ketterissä ohjelmistoprojekteissa. Työn päätavoite on tarkastella joustavuuden luonnetta ketterissä ohjelmistoprojekteissa ja tutkia mitä haasteita ketterien menetelmien käyttö aiheuttaa projektin sopimusprosesseissa ja projektinhallinnassa. Väitöskirjatutkimus on toteutettu monimetelmätutkimuksena. Tutkimustulokset kohdistetaan tuoreeseen tieteelliseen projektitutkimuksen keskusteluun ketteristä projektinhallintamenetelmistä. Toisekseen, väitöskirja osallistuu ennakoivaa sopimista käsittelevään oikeustieteellisen tutkimusalan keskusteluun. Tutkimustulokset osoittavat, että ketteriä menetelmiä voidaan käyttää lisäämään joustavuutta ja tehokkuutta ohjelmistoprojekteissa, mutta joustavuus tulee olla suunniteltua, jotta siitä voidaan hyötyä. Joustavuuden käytön suunnittelu alkaa jo projektin neuvotteluvaiheessa ja kirjaukset joustavuuden hyödyntämisestä on optimaalisesti kirjattu jo projektisopimukseen. Tämän vuoksi on tärkeää, että sopimuksen muotoiluun osallistuvat juristit ovat hyvin perillä liiketoiminta-alasta ja ovat tietoisia, että sopimus tulee sisältämään joustavuusnäkökohtia tarkoituksellisesti. Perinteinen projektinhallinta kaipaa myös muutoksia ketterien projektien johtamiseen. Tutkimus osoittaa seitsemän pääkategoriaa haasteita, joita yritykset kohtaavat siirtyessään käyttämään ketteriä menetelmiä. Tutkimus osoittaa myös, että ketterissä projekteissa päätöksenteko on joustavuuden lisäämiseksi hajautettu itseohjautuville tiimeille. Kun päätöksentekovaltaa siirretään lähemmäs varsinaista kehitystyötä, voidaan joustavuuden avulla hallita epävarmuutta kompleksissa ympäristössä.

Abstract Large engineering projects are executed by a network of heterogeneous organisations. In order to be effective, risk management in large engineering projects needs to take the perspective of the entire project network instead of focusing on risk management practices of single actors. Contextual factors such as complexity of the project network and the challenging institutional environment pose additional challenges to risk management. The purpose of this study is to increase the understanding of the sources of risks in engineering project networks and the role of risk sources in determining risk management practices. The perspective of information processing theory is used. The role of equivocality and uncertainty as organisations’ rationales for processing information is examined to gain new insights into the selection of appropriate risk management practices. Literature introduces relational contracting as a response to the need for collaboration in project networks. In this study collaborative risk management practices in the workshop-type meeting and in the project alliance were studied. A qualitative research method was employed to study the nature of risk sources, the role of risk sources in determining risk management practices and collaborative risk management practices. The results of this study enhance the understanding of the nature of risks in engineering project networks. The current project risk management literature proposes that contextual factors related to technology, organising projects and environment increase uncertainty in projects. This study shows that it is relevant to categorise risk sources based on their contingency factors related to uncertainty (lack of information) and to equivocality (the existence of multiple interpretations). It is shown how risk sources impact the selection of project risk management practices. Collaborative risk management practices of workshop-type meeting and project alliance are depicted. Project-based companies and organisations executing investment projects can benefit from the results of this study. This study can guide managers when developing practices to enhance risk management. This study shows how informal risk management practices should be considered in addition to the traditional formal risk management practices, particularly in cases when projects confront situations of equivocality. / Tiivistelmä Suuria projekteja toteutetaan heterogeenisten organisaatioiden muodostaman projektiverkoston avulla. Projektiverkoston tehokkaaseen riskienhallintaan tarvitaan koko verkoston näkökulma yhden organisaation näkökulman sijaan. Tilannetekijät kuten projektiverkoston monimuotoisuus ja projektin haasteellinen ympäristö asettavat lisää haasteita riskienhallinnalle. Tämän väitöskirjan tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, mitkä ovat riskien lähteitä projekteissa ja kuinka riskien lähteet vaikuttavat riskienhallintamenetelmien valintaan. Väitöskirjassa on käytetty teoreettisena viitekehyksenä informaation prosessoinnin näkökulmaa. Erityisesti on tutkittu monimerkityksisyyden ja epävarmuuden roolia organisaatioiden perusteena käsitellä informaatiota. Kirjallisuudessa on esitetty luottamukseen perustuva sopiminen vastauksena projektiverkostojen yhteistoiminnallisuuden tarpeelle. Väitöskirjassa on tutkittu yhteistoiminnallisina riskienhallintamuotoina työpajatyyppistä työskentelyä sekä projektiallianssia. Tutkimuksessa on tapaustutkimuksen avulla selvitetty projektien riskien lähteitä, riskien lähteiden roolia riskienhallintamenetelmiä määritettäessä, sekä yhteistoiminnallisia riskienhallintakeinoja. Tutkimuksen löydökset lisäävät ymmärrystä projektien riskien lähteistä. Nykyinen projektin riskienhallintakirjallisuus esittää, että projektien tilannetekijät, jotka liittyvät teknologiaan, projektien organisointiin ja ympäristöön kasvattavat epävarmuutta. Tämä tutkimus osoittaa, että on tärkeää jaotella projektien riskit tilannetekijöittäin. Jaottelu tulee tehdä sen mukaan onko vallitseva tilannetekijä epävarmuus eli tiedon puute vai monimerkityksisyys eli tilanne, jossa on paljon keskenään ristiriitaista tietoa. Tässä tutkimuksessa osoitetaan kuinka riskien lähteet vaikuttavat projektiverkoston riskienhallintamenetelmien valintaan. Lisäksi kuvataan yhteistoiminnallisia riskienhallintamenetelmiä projekteissa. Projektitoimintaa harjoittavat yritykset sekä investointiprojekteja tekevät organisaatiot voivat hyödyntää tämän tutkimuksen tuloksia. Tutkimuksen tulokset ohjaavat riskienhallintamenetelmien muokkaamista erilaiset tilannetekijät huomioon ottaen. Tämä tutkimus osoittaa, kuinka epämuodollisia riskienhallintamenetelmiä tulisi suosia perinteisten muodollisten menetelmien ohessa erityisesti tilanteissa, joissa monimerkityksisyys on vallitseva tilannetekijä.