Abstract Children born with a cleft lip and or palate face numerous difficulties during the course of their lives. Their families must respond to the challenge of a high level of burden of care required by these patients. The studies listed in this thesis benchmark the characteristics of cleft lip and palate in a cohort of patients living in Northern Finland. These studies strived to consider epidemiologic aspects, speech results, palatal fistula rates and hearing outcome. Records of a total of 214 patients treated between 1998-2011 at the Oulu Cleft Lip and Palate Center were assessed on a retrospective basis. Cleft palate (68.7%) was most frequent followed by cleft lip and palate (18.7%) and cleft lip with or without alveolus (12.6%). Cleft palate occurred more frequently in females (63%) and cleft lip and palate was more frequent in males (62.5%) most commonly affecting the left side (82%). The overall frequency of speech operations following primary palatoplasty was 21%. This was significantly higher for girls (27%) than for boys (13%). Patients with cleft lip and palate were more likely to require speech improvement surgery (24%) than patients with isolated soft or soft and hard palate clefts (20%). The overall frequency of postoperative fistulas following primary palatoplasty was (9.6%). Patients with cleft lip and palate were more likely to develop postoperative palatal fistulas (20%) than patients with cleft palate (6.6%). The severity of the cleft, the surgical technique used to repair the palate, hearing outcome, and the need for ventilation tube placement were determined retrospectively. At least mild hearing loss was found in 3.3% of cleft patients. Neither the surgical technique used to repair the cleft palate nor the severity of the cleft were found to be significant factors related to hearing loss or to the number of ventilation tubes required. Hearing improved significantly with increasing age over a span of 6 years. / Tiivistelmä Halkiopotilaat kohtaavat elämänsä aikana monenlaisia haasteita samoin kuin heidän vanhempansa. Tämä retrospektiivinen tutkimus esittelee huuli- ja suulakihalkiopotilaisiin liittyviä näkökohtia Pohjois-Suomen alueella käsitellen epidemiologiaa, puheenparannusleikkauksen tarvetta, postoperatiivisten fisteleiden määrää sekä kuulotuloksia. Tutkimusmateriaali koostui 214 halkiopotilaasta, jotka olivat hoidossa Oulun yliopistollisessa sairaalassa vuosina 1998–2011. Tutkimusaineistossa suulakihalkio (68.7 %) oli yleisin halkiotyyppi, huulisuulakihalkio (18.7 %) oli toiseksi yleisin ja huulihalkioita oli vähiten (12.6 %). Suulakihalkio todettiin useammin tytöillä (63 %) ja huulisuulakihalkio (62.5 %) pojilla. Huulisuulakihalkio oli useimmiten vasemmalla puolella (82 %). Puheenparannusleikkauksen tarvitsi 21 % suulakihalkiopotilaista. Leikkauksen tarve oli merkittävästi yleisempi tytöillä (27 %) kuin pojilla (13 %). Huulisuulakihalkiopotilaat (24 %) tarvitsivat puheenparannusleikkausta todennäköisemmin kuin potilaat, joilla oli pehmeän tai kovan suulaen halkio (20 %). Suulaen primaarisulun jälkeen postoperatiivisten fisteleiden ilmaantuvuus oli 9.6 %. Huulisuulakihalkiopotilaille kehittyi todennäköisemmin postoperatiivinen fisteli (20 %) kuin suulakihalkiopotilaille (6.6 %). Suulakihalkion vaikeusaste, suulaen kirurginen sulkutekniikka, kuulotulos sekä välikorvan ilmastointiputkien laitto selvitettiin potilastiedoista. Vähintään vähäinen kuulonalenema todettiin 3.3 prosentilla halkiopotilaista. Sulkutekniikan eikä halkion vaikeusasteen todettu merkittävästi vaikuttavan kuulonalenemaan tai välikorvan ilmastointiputkien laittotiheyteen. Kuulon todettiin paranevan iän myötä.

Abstract Patients with orofacial clefts must overcome problems associated with their deformity including multiple surgeries, facial scarring, speech difficulties, dental problems and hearing loss. This study considered dental and hearing problems faced by cleft lip and palate patients in Northern Finland. The research aimed to determine prevalence of dental anomalies in cleft children, assess restorative treatment need and examine dental treatment necessary under general anesthesia. Other aims were to identify middle ear problems, need for ventilation tubes (VTs) among cleft children and examine the relationship between cleft severity, palatoplasty technique and hearing outcomes in cleft children aged between 3 and 9-years. The material comprised 214 cleft patients treated at Oulu University Hospital. In the dental study 26.6% had at least one dental anomaly while 17.9% had 2 or 3, most commonly missing or supernumerary teeth. In the general anesthesia study 11.5% had a syndrome and 52.4% of those with a syndrome aged 6-years-old needed restorative treatment. General anesthesia was required for dental treatment in 17.5% of cleft patients, mostly in those with a syndrome. In the middle ear study 79% had secretions in the middle ear during the study period. On average 3 VTs were placed in each patient. The prevalence of tympanic perforation was 35.9% and cholesteatoma occurred in 3.3%. In the hearing study pure tone average did not significantly differ between right and left ears and was unrelated to cleft severity or palatoplasty technique. Based on the dental study the severity of clefting increased with the prevalence of dental anomalies. The general anesthesia study found that need for restorations increased with cleft severity. The presence of a syndrome increased the need for dental treatment under general anesthesia. The middle ear study found that patients with cleft lip and palate and isolated cleft palate had more extensive clefts affecting Eustachian tube function with more frequent middle ear problems requiring more VTs than isolated cleft lip patients. Continuous presence of VTs increased the prevalence of tympanic perforation and cholesteatoma. The hearing study concluded that most of the 3 to 9 year-old cleft patients had normal hearing thresholds unaffected by cleft severity or palatoplasty technique. / Tiivistelmä Huuli- ja suulakihalkioihin liittyy monia haasteita kuten useita leikkauksia, näkyviä arpia, puheongelmia, hampaiston ongelmia ja kuulonalenemaa. Tässä tutkimuksessa perehdyttiin halkiolasten hampaiden ja kuulon ongelmiin Pohjois-Suomessa. Tutkimus selvitti halkiopotilaiden hampaiden anomalioiden esiintyvyyttä, hampaiden korjaavan hoidon tarvetta sekä hampaiden hoidon tarvetta yleisanestesiassa. Lisäksi selvitettiin välikorvaongelmia, ilmastointiputkien tarvetta sekä kuulontutkimustulosten yhteyttä halkion vakavuuden ja suulaen leikkaustekniikan välillä 3-9-vuotiailla halkiolapsilla. Aineisto koostui 214 halkiopotilaasta jotka hoidettiin Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Potilaista 26,6%:lla oli vähintään yksi ja 17,9%:lla kaksi tai kolme hammasanomaliaa. Yleisin anomalia oli puuttuvat tai ylilukuiset hampaat. Yleisanestesiassa hoidetuista potilaista 11,5%:lla oli syndrooma eli oireyhtymä, kaikkiaan yleisanestesiaa tarvitsi 17,5%. 6-vuotiaista syndroomapotilaista 52,4% tarvitsi hampaiden korjaavaa hoitoa. Korvien tutkimuksessa 79%:lla potilaista oli eritettä välikorvissa tutkimusjakson aikana. Jokaiselle potilaalle laitettiin ilmastointiputket keskimäärin 3 kertaa. Tärykalvon perforaatio havaittiin 35,9%:lla ja kolesteatooma todettiin 3,3%:lla. Oikean ja vasemman korvan välillä ei ollut merkittävää eroa kuulontutkimustuloksissa eikä niillä havaittu yhteyttä halkion vakavuuden tai suulaen leikkaustekniikan kanssa. Halkion vakavuus lisäsi hammasanomalioiden esiintyvyyttä sekä korjaavan hoidon tarvetta yleisanestesiassa. Syndrooma lisäsi myös korjaavan hoidon tarvetta yleisanestesiassa. Huuli- ja suulakihalkiopotilailla sekä suulakihalkiopotilailla laaja halkio vaikutti voimakkaasti korvatorven toimintaan ja näin ollen se lisäsi putkituksia vaativia korvaongelmia toisin kuin huulihalkiopotilailla joilla suulaki oli ehjä. Jatkuva ilmastointiputkien läsnäolo lisäsi tärykalvon perforaatioita ja kolesteatoomia. Kuitenkin enemmistöllä 3-9-vuotiaista halkiopotilaista kuulotutkimustulokset olivat normaalit.