Abstract The purpose of this study was to compare the effectiveness, costs and benefits of screening for diabetic retinopathy with retinal photography and with ophthalmoscopic examination in health care centres by primary care physicians, and also to study the quality of life and mortality of visually impaired diabetics. There are about 150 000 diabetics in Finland. There were 881 visually impaired persons due to diabetic retinopathy in the Finnish Register of Visually Impaired Patients in 1994 (1122 in 1997). Laser photocoagulation has proved to be an effective treatment in diabetic retinopathy preventing visual loss. The screening methods are ophthalmoscopic examination and retinal photography. The incidence of retinopathy was calculated from the photogaphy screening in the Oulu Health Care Centre in 1987 (N = 1015), in 1991–92 (N = 1844) and in 1993–94 (N = 1484). The ophthalmoscopy screening was studied from patients' records (N = 242) in the Raahe Health Care Centre. Out of 120 visually impaired persons with diabetic retinopathy in the province of Pohjois-Pohjanmaa, 50 were interviewed by the health care secretary. The study included cost-benefit analysis for the costs of screening and treatment of diabetic retinopathy compared with the costs of visual impairment. Furthermore the quality of life of patients with visual impairment due to diabetic retinopathy was studied using the Nottingham Health Profile questionaire (NHP) and compared with diabetic patients without visual impairment. The mortality rate of visually impaired patients was compared to that of diabetic retinopathy patients who had been treated with laser photocoagulation. The incidence of all diabetic retinopathy was 9.4 per cent per year and 2.8 per cent per year for moderate to severe retinopathy, and in patients with no insulin in their treatment the incidence of all retinopathy was 3.0 and 1.2 per cent per year respectively. The screening costs per diabetic person screened were 148 Finnish marks (FIM) in the photographic method and 68 FIM in the ophthalmoscopic method. It was calculated that 156 visual impairment cases could be prevented per year in Finland with the photographic method. The screening and treating costs in finding one preventable case of visual impairment were 185 000 FIM. The costs of visual impairment were 594 000 FIM per patient. So retinal photography screening and treatment of diabetic retinopathy could lead to savings of 63.9 million FIM per yearly screening in Finland. The quality of life of visually impaired persons was worse than that of other diabetics in two dimensions of the NHP, Energy and Mobility. In the second part of the NHP, the quality of life of visually impaired persons was worse than that of other diabetics in all questions except working. The mortality rate of visually impaired persons, 14.5 per cent per year was twice as high as that of diabetic patients treated with laser photocoagulation. The incidence of diabetic retinopathy in Finland was about the same as in other industrialized countries. Retinal photography seemed to be a cost-effective screening method for preventing visual impairment and the cost benefit ratio of screening and treating diabetic retinopathy was 3.2. The quality of life of visually impaired patients was worse and mortality risk higher than that of other diabetics. / Tiivistelmä Tarkoituksena oli tutkia perusterveydenhuollossa silmänpohjakuvauksella tai oftalmoskopialla tehdyn diabeettisen retinopatian seulonnan vaikuttavuutta, kustannuksia ja hyötyjä näkövammaisuuden ehkäisyssä sekä diabeettisen retinopatian ilmaantuvuutta, ja sen vuoksi näkövammaisten elämänlaatua ja kuolleisuutta. Suomessa on noin 150 000 diabeetikkoa. Diabeettisen retinopatian aiheuttama näkövamma oli Näkövammarekisterin mukaan vuoden 1994 alussa 881:lla suomalaisella (vuoden 1997 lopussa 1122:lla suomalaisella). Diabeettisen retinopatian aiheuttamaa näkövammaisuutta voidaan ehkäistä ajoissa toteutetulla silmänpohjan laser-fotokoagulaatiohoidolla. Uusien tautitapausten löytämiseksi käytetään oftalmoskopiaa ja silmänpohjakuvausta. Diabeettisen retinopatian ilmaantuvuus laskettiin Oulussa vuosina 1987 (N = 1015), 1991–92 (N = 1844) ja 1993–95 (N = 1484) toteutettujen silmänpohjakuvausten perusteella. Diabeettisen retinopatian oftalmoskooppista toteamista tutkittiin Raahen seudun terveyskeskuksen diabetesvastaanoton potilaiden sairauskertomuksista (N = 242). Seulontamenetelmien tehokkuutta arvioitiin kustannusvaikuttavuusanalyysillä ja diabeettisen retinopatian seulonnan ja hoidon hyötyä näkövammaisuuden ehkäisyssä kustannus-hyötyanalyysillä. Pohjois-Pohjanmaalta diabeettisen retinopatian johdosta näkövammarekisteriin ilmoitetuista (N = 120) haastateltiin tavoitetut 50 henkilöä. Haastatelluilla näkövammaisille sekä Oulussa vuosina 1991–92 silmänpohjakuvaukseen osallistuneille tehtiin elämänlaatukysely NHP-mittarilla. Elämänlaatua ja kuolleisuutta tutkittiin tapaus-verrokki asetelmalla. Tutkimuksen mukaan Diabeettisen retinopatian koko ilmaantuvuus oli 9,4 % vuodessa ja diabeetikoilla, joiden hoidossa ei käytetty insuliinia, ilmaantuvuus oli 3,0 % vuodessa. Vaikean tausta- ja proliferatiivisen retinopatian ilmaantuvuus oli vastaavasti 2,8 % ja 1,2 % vuodessa. Silmänpohjakuvaukseen perustuvan seulonnan ja laserhoidon kustannukset olivat 192 mk seulottua kohti. Silmänpohjakuvausseulonnalla olisi tämän tutkimuksen mukaan mahdollista estää Suomessa vuosittain 156 näkövammaa kustannusten ollessa noin 185 000 mk estettyä näkövammaa kohti. Yhden näkövamman kustannukset olivat yhteensä 594 000 mk. Silmänpohjakuvaukseen perustuvalla seulonnalla olisi mahdollista säästää noin 63,9 milj. mk vuodessa edellyttäen, että tulokset ovat yleistettävissä koko maahan. Diabeettisen retinopatian johdosta näkövammaisten elämänlaatu oli selvästi muita diabeetikkoja huonompi NHP-mittarin ulottuvuuksilla tarmokkuus ja liikkuminen sekä useilla keskeisillä elämänalueilla. Näkövammaisten diabeetikkojen kuolemanriski oli yli kaksinkertainen laserhoidettuhin näkönsä säilyttäneiisiin diabeettista retinopatiaa sairastaviin verrattuna. Tutkimuksen mukaan diabeettisen retinopatian ilmaantuvuus oli Suomessa samalla tasolla kuin muissa teollistuneissa maissa. Silmänpohjakuvaussseulonta osoittautui taloudellisesti kannattavaksinäkövammojen ehkäisyssä. Näkövammaisuus heikensi diabeetikkojen elämänlaatua ja lisäsi kuolemanriskiä.