Diss. -- Jyväskylän yliopisto.

Abstract Surgery for ear, nose and throat (ENT) diseases most often aims to improve quality of life (QoL). The extent of having QoL as an outcome in papers included in evidence-based medicine databases is not known. In primary sinonasal surgery, the QoL outcomes and predictors and usability of various QoL instruments need more clarification. The aim was to: 1. Find out with a systematic literature review how the Cochrane database currently includes the QoL dimension. 2. Investigate the effect of primary sinonasal surgery on QoL, to identify predictors of QoL outcomes and to compare QoL instruments. In total 160 adults undergoing primary septoplasty (SP) or endoscopic sinus surgery (ESS) were recruited in 2010–2014 with 206 controls for a prospective matched cohort study. QoL was measured with a disease-specific Sino-Nasal Outcome Test–22 (SNOT–22) and generic RAND–36 before surgery and 12 months after surgery. Retrospective Glasgow Benefit Inventory (GBI) was also used. QoL was an outcome measure in 10% (3 out of 30) of trials included in Cochrane databases on most common ENT surgeries. The use of QoL since the year 2000 has increased. The total SNOT–22 score improved in both patient groups after surgery, almost to the level of the controls, In the SP group (N=64) from 34.9 to 19.1 and in ESS (N=70), from 35.1 to 19.3. The control cohort’s SNOT–22 was 17.7 at entry and after follow-up, 15.3 (N=165). RAND–36 and GBI also improved after surgery. The best predictor for a good QoL outcome in multivariate analysis after surgery was a high preoperative (≥20) SNOT–22 score in the SP and ESS groups (adjusted odds ratio 10; 95% confidence interval 1.6–64 and 12; 2.5–55, respectively). In receiver operating characteristic curve analysis, the highest preoperative SNOT–22 total score of 30 was the most sensitive (74%) and specific (70%). GBI seemed to be the most sensitive instrument to detect a change, but the three instruments in this study agreed in only about 10% of the patients who had the worst impact before surgery or best outcome. The results suggest that papers on the Cochrane databases on ENT surgeries have rarely addressed the QoL outcome. Septal deviation and recurrent acute or chronic rhinosinusitis lowered QoL. Primary surgery on these conditions improved QoL almost to the level of the control population, which was not symptom-free either. A high preoperative SNOT–22 total score was the best predictor of a beneficial outcome. The QoL instruments identified different patients experiencing the best improvement after surgery. / Tiivistelmä Korva-, nenä- ja kurkkutautien (KNK) kirurgia tähtää useimmiten elämänlaadun (EL) parantamiseen. EL:n huomioinnin yleisyys näyttöön perustuvien tietokantojen sisältämissä tutkimuksissa ei ole tiedossa. Primaareissa nenäleikkauksissa EL:n tulokset, ennustekijät ja eri mittareiden käytettävyys kaipaavat lisätietoja. Tarkoituksena oli 1: Tutkia systemaattisella kirjallisuuskatsauksella miten nykyiset Cochrane-suositukset huomioivat EL:n. 2: Tutkia primaarin nenäkirurgian vaikutus EL:uun, tunnistaa EL:n ennustekijöitä ja vertailla eri mittareita. Yhteensä 160 primaariin nenän väliseinäleikkaukseen (VL) tai sivuonteloiden tähystysleikkaukseen (ESS) tulevaa aikuista ja 206 ikä- ja sukupuolivakioitua verrokkia osallistui etenevään kaltaistettuun kohorttitutkimukseen vv. 2010-2014. EL mitattiin tautispesifillä Sino-Nasal Outcome Test -22:lla (SNOT–22) ja yleisellä RAND–36:lla ennen leikkausta ja 12 kk leikkauksen jälkeen. Kolmantena mittarina käytettiin taannehtivaa Glasgow Benefit Inventoryä (GBI). Cochrane-tietokannan yleisimpien KNK-leikkausten tutkimuksista 10 %:ssa (3 30:stä) sisälsi EL-tuloksia. Vuoden 2000 jälkeen EL:n käyttö on lisääntynyt. SNOT–22 kokonaispistemäärä parani VL- ja ESS-ryhmissä lähes kontrollien tasolle, VL-ryhmässä (N=64) 34.9:stä 19.1:een ja ESS-ryhmässä (N=70) 35.1:stä 19.3:een. Kontrollien SNOT–22 oli alussa 17.7 ja seurannan jälkeen 15.3. Myös RAND–36 ja GBI paranivat leikkauksen jälkeen. Monimuuttuja-analyysissä hyvän EL-tuloksen paras ennustetekijä oli korkea leikkausta edeltävä SNOT–22 sekä VL- että ESS-ryhmissä (vakioitu vetokertoimien suhde 10; 95 % luottamusväli 1.6–64 ja 12; 2.5–55, ryhmittäin). ROC (receiver operating characteristic) -käyräanalyysissä leikkausta edeltävä arvo 30 antoi parhaan herkkyyden (74 %) ja tarkkuuden (70 %). GBI vaikutti herkimmältä aistimaan muutoksen, mutta mittarit olivat samaa mieltä vain noin 10%:ssa niistä potilaista, joilla oli huonoin EL ennen leikkausta tai paras tulos leikkauksen jälkeen. Tulosten mukaan Cochrane-tietokannassa olevat KNK-tautien kirurgian tutkimukset ovat ottaneet harvoin elämänlaadun huomioon. Nenän väliseinän vinous ja toistuva äkillinen tai krooninen sivuontelotulehdus laskivat EL:ua. Näiden tautien primaarikirurgia paransi EL:n lähes samalle tasolle kuin kontrolliryhmällä. Korkea leikkausta edeltävä SNOT–22 –kokonaispistemäärä ennusti parhaiten hyvää tulosta. Eri EL-mittarit tunnistivat eri potilaat, jotka hyötyivät parhaiten leikkauksista.

Abstract Pneumonia is a common diagnosis for intensive care unit (ICU) admission. In 2012, 51% of the ICU-treated infections in Finland were of pulmonary origin. The ICU-treated pneumonias can be classified according to acquisition of infection as community-acquired (CAP) or hospital-acquired (HAP). Ventilator-associated pneumonia (VAP) is a subtype of HAP. Patients with severe community-acquired pneumonia (SCAP) require ICU treatment due to need of mechanical ventilation or hemodynamic support. SCAP is associated with high morbidity and high ICU and hospital mortality. The aim of this observational study was to evaluate the clinical characteristics and outcome of SCAP, with special interest on imaging, viral etiology, combination antibiotic treatment and long-term outcome. The thesis comprises three retrospective studies with altogether 392 SCAP patients, median age 55 years, 55.9% of them male. The usefulness of early chest CT and β-lactam-respiratory quinolone (βQ) versus β-lactam-macrolide (βM) therapy for SCAP treatment was evaluated. The hospital and long-term outcomes of SCAP patients were compared with 66 HAP and 25 VAP cases. A prospective study included 49 mechanically ventilated SCAP patients. The frequency of viral etiology in SCAP was analyzed. In SCAP patients, the chest CT as compared to the chest radiograph yielded new imaging findings for 58.5% of the SCAP patients. This information led to procedures or treatment changes in 43% of the cases. The severity of oxygenation disorder correlated to the extent of lung involvement. In prospective SCAP series ICU- mortality was 6.1% and hospital mortality was 12.2%. Viral etiology was found to be common in SCAP and viruses were demonstrated in 49% of patients. The outcome was similar whether SCAP patients were treated with βQ or βM combination. The type of pneumonia did not have a significant association with hospital mortality in ICU-treated SCAP, HAP and VAP patients. Among the hospital survivors, the long-term mortality was substantial, SCAP patients representing the best 1-year outcome. In conclusion, early CT might be useful in SCAP diagnostics and treatment. Viral etiology is common in SCAP. Both β-lactam-respiratory quinolone and β-lactam macrolide combinations were equally good in SCAP treatment. Hospital mortality did not differ among ICU-treated pneumonia cases, but SCAP had the best long-term survival. / Tiivistelmä Keuhkokuume on yleinen tehohoitoon johtava tulehdussairaus. Suomessa vuonna 2012 teho-osastolla hoidetuista infektioista 51 % oli keuhkoalkuisia. Keuhkokuume luokitellaan hankintapaikan mukaan kotisyntyiseksi (CAP) tai sairaalasyntyiseksi (HAP). Hengityslaitehoitoon liittyvä keuhkokuume (VAP) on sairaalasyntyisen keuhkokuumeen alatyyppi. Vakavalla kotisyntyisellä keuhkokuumeella (SCAP) tarkoitetaan vaikeaa keuhkoinfektiota, joka vaatii hengityslaitehoitoa tai verenkierron tukihoitoa teho-osastolla. SCAP:iin liittyy korkea sairastuvuus sekä tehohoito- ja sairaalakuolleisuus. Tässä havainnoivassa kliinisessä tutkimuksessa selvitettiin SCAP:n kliinistä kuvaa ja ennustetta. Erityishuomion kohteena oli varhaisvaiheessa suoritetun keuhkojen tietokonekerroskuvauksen (CT), keuhkokuumeen aiheuttajamikrobien ja antibimikrobihoidon vaikutus taudin hoitoon ja ennusteeseen sekä tehohoidettujen keuhkokuumepotilaiden pitkäaikaisennuste. Väitöskirja koostuu kolmesta retrospektiivisestä osatyöstä, joissa oli yhteensä 392 SCAP-potilasta. Potilaiden mediaani-ikä oli 55 vuotta ja heistä 55,9 % oli miehiä. Varhaisvaiheen keuhkojen CT:n sekä beetalaktaami-kinoloni- ja beetalaktaami- makrolidi-yhdistelmähoidon vaikutusta keuhkokuumeen hoitoon arvioitiin retrospektiivisesti. SCAP-potilaiden sairaalakuolleisuutta ja pitkäaikaisennustetta verrattiin 25:n VAP- ja 66:n HAP-potilaan ennusteeseen. Prospektiivisessa tutkimuksessa oli 49 hengityskonehoidettua potilasta. Tutkimuksessa tarkasteltiin virusten osuutta ja merkitystä vaikeassa SCAP:ssa. Keuhkojen CT havaitsi 58,5 %:lla SCAP-potilaista löydöksiä, joita ei todettu keuhkojen natiiviröntgentutkimuksessa. Löydökset johtivat toimenpiteisiin 43 %:lla SCAP-potilaista. Happeutumishäiriön vaikeusasteen ja CT:llä todettujen keuhkojen tulehdusmuutosten laajuuden välillä havaittiin yhteys. Virusetiologia on SCAP:ssa yleinen. Viruksia havaittiin 49 %:lla SCAP-potilaista. Beetalaktaami-kinoloni- ja beetalaktaami-makrolidi -yhdistelmähoidon välillä ei havaittu eroa SCAP-potilaiden ennusteessa. SCAP-, HAP- ja VAP-potilaiden ennustevertailussa keuhkokuumetyypin ei todettu vaikuttavan sairaalakuolleisuuteen. Paras yhden vuoden ennuste oli SCAP-potilailla. Yhteenvetona todettakoon, että varhaisvaiheen keuhkojen CT on hyödyllinen SCAP:n hoidossa. Virukset ovat yleisiä SCAP:n aiheuttajamikrobeja. Molemmat tutkitut antimikrobiyhdistelmät todettiin hyviksi SCAP:n hoidossa. Sairaalakuolleisuus ei eroa keuhkokuumealatyyppien välillä, mutta SCAP- potilailla on paras pitkäaikaisennuste.

Abstract There are previous reports of an increasing incidence of children’s forearm fractures in the last few decades. Their surgical treatment is evolving. The present study was aimed at determining the incidence and background of these fractures and their treatment. It was also aimed to analyse the short- and long-term outcomes. A comprehensive population-based study (N=168) among 86,000 children in Oulu University Hospital District over a decade (2000–2009) was performed to analyse the incidence of middle-third forearm fractures. Further data (N=291) covering 1997–2009 was achieved in order to study monthly variation and backgrounds of all both-bone forearm fractures in the distal, middle or proximal thirds. An age- and sex-matched case-control study (N=94) at Vaasa Central Hospital District in 1995–1999 with approximately 11 years of follow-up was performed to evaluate long-term morbidity. The relationship between summer weather and outdoor fractures was based on daily weather readings of all summer days (N=1989) in 1997–2009. There was a 4.4-fold increase in middle-third shaft fractures in the last decade (2000–2009) and a 3.1-fold increase in all forearm shaft fractures (proximal, middle and distal) in 1997–2009. The increase in the middle-shaft fractures was still accelerating towards the end of the study period. Trampolining was increasing as a reason for the injuries. At the end of the study every third fracture was caused by a trampoline injury. The fractures caused by other recreational activities increased absolutely, but they were stable in relation to trampoline injuries. There was a clear monthly variation in fracture incidence. During the long study time, August was repeatedly the most usual month for the fractures. School terms and summer holidays did not explain the varying fracture risk. The incidence of the fractures was 50% higher in dry vs. rainy days in summer. Temperature and wind speed did not affect fracture risk. Not only were the number of children’s forearm shaft fractures increasing, but also their operative treatment in 1997–2009. The increase was mostly connected to elastic stable intramedullary nailing (ESIN), the incidence of which changed from 10% to 30% during the study period, compared with other types of treatment. Non-operative treatment showed poor short-term outcome in the form of worsening alignment and a relatively great need of re-operations. Operative treatment showed excellent primary results. In the long run, the outcome of non-operative treatment was excellent. / Tiivistelmä Lasten kyynärvarren diafyysimurtumat ovat lisääntyneet viimeisten vuosikymmenten aikana. Samalla niiden kirurginen hoito on muuttunut. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää murtumien ilmaantuvuutta ja murtumien taustalla olevia tekijöitä sekä hoidon kehittymistä. Tavoitteena oli myös tutkia lyhyt- ja pitkäaikaisia hoitotuloksia. Ilmaantuvuuden määrittämiseksi kerättiin väestöpohjainen aineisto (N=168) kaikista niistä lapsista (<16-v.), jotka ovat olleet hoidossa Oulun yliopistollisessa sairaalassa kyynärvarren keskialueen murtuman vuoksi 2000–2009. Taustatekijöiden selvittämiseksi aineisto laajennettiin koskemaan kaikkia kyynärvarren kahden luun murtumia (proksimaaliset, keskialueen ja distaaliset murtumat) 1997–2009 (N=291). Pitkäaikaistuloksia arvioitiin tapaus-verrokkitutkimuksella (N=94), jonka potilasaineiston muodostivat Vaasan keskussairaalassa vuosina 1995–1999 hoidetut lapsipotilaat. Ikä- ja sukupuolivakioidut vertailutapaukset poimittiin väestörekisteristä. Kesäsään ja ulkona tapahtuvien murtumien välisen yhteyden tutkimiseksi kerättiin säätila-aineisto kaikilta vuosien 1997–2009 kesäpäiviltä (N=1989). Lasten kyynärvarren keskidiafyysin murtumat lisääntyivät 4,4-kertaisesti vuosikymmenessä (2000–2009) ja kaikki diafyysimurtumat lisääntyivät 3,1-kertaisesti (1997–2009). Keskidiafyysimurtumien ilmaantuvuus kasvoi kiihtyvästi. Trampoliini aiheutti yksinään joka kolmannen murtuman, ja trampoliinimurtumien ilmaantuvuus kasvoi tutkimusaikana. Muut tapaturmatyypit pysyivät vakioisina. Murtumien ilmaantuvuus vaihteli kuukausittain, mutta 13 vuoden seurantajaksolla ne olivat selvästi yleisimpiä elokuussa. Koululaisten kesäloma ei vaikuttanut murtumariskiin. Murtumat olivat 50 % yleisempiä kuivalla säällä kuin sadesäällä. Lämpötila tai tuulennopeus eivät vaikuttaneet murtumien ilmaantuvuuteen. Lasten kyynärvarsimurtumien operatiivinen hoito lisääntyi. Joustavien ydinnaulojen käyttö kasvoi 10 %:sta 30 %:iin suhteessa muihin hoitomuotoihin. Kajoavan hoidon lyhytaikaiset tulokset olivat erinomaiset. Kajoamattoman hoidon tulokset olivat heikot, ja hoitoon liittyi paljon asennon huonontumista ja myöhempää leikkaustarvetta, erityisesti asennon korjaamista. Pitkän ajan seurannassa kajoamattoman hoidon tulokset olivat kuitenkin erinomaiset. / Sammanfattning Barns underarmsfrakturer har ökat under de senaste årtiondena och deras behandling är under förändring. Syftet med den här forskningen var att undersöka underarmsfrakturer: förekommande, bakgrund och behandling. Meningen var också att bedöma resultat av olika frakturbehandlingar på kort och lång sikt. Totalt 168 barn undersöktes. De behandlades på Uleåborgs universitetssjukhus åren 2000–2009 p.g.a. en underarmsfraktur i mellersta tredjedelen av skaft. Därtill inkluderades 291 barn med en underarmsfraktur i hela skaftet åren 1997–2009. En fall-kontroll–undersökning innehöll 47 barn med en underarmsfraktur i Vasa centralsjukhus åren 1996–1999 samt en köns- och ålders standardiserad kontroll grupp med 47 medlemmar (N=47). Relationen mellan sommarväderlek och frakturer som skedde utomhus analyserades på basis av uppgifter om väderleken på alla sommardagarna åren 1997–2009 (N=1989). Frakturer i den mellersta underarmen ökade 4,4-faldigt och accelererande på ett årtionde (2000–2009) och alla skaftfrakturer 3,1-faldigt (1997–2009). Trampolinen tillfogade var tredje av dessa frakturer och således ökade trampolinens betydelse. Jämfört med trampolinen höll sig andra bakgrundsfaktorer stadiga. Det fanns en klar variation i förekommande av frakturer mellan månaderna. Mest förekom frakturer i augusti. Skolperioden eller sommarlovet påverkade inte risken för frakturer. Uppehållsväder ökade risken 1,5-faldigt jämfört med regniga dagar. Temperaturen eller vinden hade ingen effekt på frakturer. Operativa kirurgiska behandlingar ökade i stället för ej-operativa behandlingar åren 1997–2009. Ökningen berodde mest på tilltagande bruk av flexibla märgspikar, vilket ökade från 10 % till 30 % jämfört med andra behandlingsmetoder. Ej-operativ vård visade gott om komplikationer under den korta uppföljningen. Operativ vård var framgångsrik på kort sikt. Däremot visade ej-operativ behandling utmärkta resultat efter den långa uppföljningen.

Abstract The main purpose of this study has been to examine the working life correspondence of education both theoretically and empirically. In this study, three different conceptual interpretations have been used to define working life correspondence: interpretation emphasizing the know-how needs of the working life, interpretation emphasizing the educational expectations of the working life and the interpretation emphasizing the career development of the individual. This phenomenon has been studied from the point of view of computer science education in particular. The interpretations emphasizing know-how needs and educational expectations are examined using gap analysis. The correspondence between the know-how capacities and the educational expectations is significantly different from that between the know-how capacities and the know-how needs. The gaps between the individual’s know-how capacities and the educational expectations are clearly more positive, less dependent upon external factors closely related to the respondent and there was considerably less variation among them than between the know-how capacities and the know-how needs. The results showed that the know-how needs of working life are very heterogeneous and strongly dependent on the external factors relating closely to the individual. The educational expectations were shown to be very homogeneous. Therefore it seems natural that the development of the contents of instructions and the structure of the education – particularly in the case of the compulsory core contents – should be based on the very homogeneous and independent educational expectations of the working life. In the light of the results, the educational expectations point of view brings a completely new and significant perspective to the examination of the working life correspondence and the effectiveness of the education, as well as the development of the contents of instruction. In terms of explaining and anticipating student satisfaction, the results turned out to be interesting. The results showed that learning results, the age of the respondent and the satisfaction in studying are significantly interconnected. The most significant external factor anticipating satisfaction in the field of computer science was the career development of an individual, which refers to the long-term effects of the education. In terms of method, this study was conducted as field research with the help of a questionnaire. The target group were students who had graduated from the department of Information Processing Science of the University of Oulu from 1976 through 2006. The questionnaire was sent to a total of 680 persons, 210 of whom replied. This was 31.3 % of the entire target group. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen pääasiallisena tarkoituksena on ollut tutkia sekä teoreettisesti että empiirisesti ilmiötä ”koulutuksen työelämävastaavuus”. Tutkimuksessa koulutuksen työelämävastaavuudelle on määritelty kolme erilaista käsitteellistä tulkintaa: työelämän osaamistarpeita korostava tulkinta, työelämän koulutusodotuksia korostava tulkinta sekä yksilön urakehitystä korostava tulkinta. Ilmiötä on tarkasteltu erityisesti tietojenkäsittelytieteiden koulutuksen näkökulmasta. Osaamistarpeita korostavassa tulkinnassa työelämävastaavuutta voidaan tarkastella osaamistarpeiden ja koulutuksen tuottamien osaamisvalmiuksien vastaavuutena. Koulutusodotuksia korostavassa tulkinnassa työelämävastaavuutta voidaan vastaavasti tarkastella koulutusodotusten ja koulutuksen tuottamien osaamisvalmiuksien vastaavuutena. Urakehitystä korostava tulkinta tarkoittaa sitä, kuinka hyvin koulutuksen tuottamat osaamisvalmiudet tukevat yksilön urakehitystä. Osaamistarpeita ja koulutusodotuksia korostavia työelämävastaavuuden tulkintoja on tarkastelu kuiluanalyysin avulla. Osaamisvalmiuksien ja koulutusodotusten keskinäinen vastaavuus poikkeaa merkittävästi osaamisvalmiuksien ja osaamistarpeiden vastaavuudesta. Osaamisvalmiuksien ja koulutusodotusten väliset kuilut ovat selvästi positiivisempia, riippumattomia vastaajaan kiinteästi liittyvistä ulkoisista tekijöistä ja niiden vaihtelu huomattavasti vähäisempää kuin osaamisvalmiuksien ja osaamistarpeiden välisten kuilujen tapauksessa. Koulutuksen vaikutuksia yksilön urakehitykseen ei ollut mahdollisuuksia tutkia, joskin ammattiryhmäkohtaiset kuiluanalyysien tulokset osoittivat, että muodollinen koulutus ei kykene tuottamaan yksilön urakehityksen myötä laajenevia ja kasvavia osaamistarpeita. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että työelämän osaamistarpeet ovat hyvin heterogeenisia ja ne ovat vahvasti riippuvaisia yksilöön kiinteästi liittyvistä ulkoisista tekijöistä. Tämä osaamistarpeiden heterogeenisuus muodostuu ongelmaksi tarvelähtöisen koulutuksen työelämävastaavuuden kehittämisessä. Sen sijaan koulutusodotukset osoittautuivat hyvin homogeenisiksi. Todella merkittävä havainto on nimenomaan se, että koulutusodotukset eivät ole yksilön osaamistarpeiden johdannaisia eivätkä lainkaan riippuvaisia vastaajien taustatekijöistä, vaan ne perustuvat mitä ilmeisimmin vastaajien näkemyksiin tietojenkäsittelytieteiden ydinalueista ja sisällöistä. Siksi tuntuu luonnolliselta, että opetussisältöjen ja rakenteen kehittäminen – etenkin pakollisten ydinsisältöjen osalta – tulisi perustua työelämän hyvin homogeenisiin ja riippumattomiin koulutusodotuksiin. Tulosten valossa koulutusodotusnäkökulma tuo täysin uuden ja merkittävän näkökulman koulutuksen työelämävastaavuuden ja vaikuttavuuden tarkasteluun sekä opintosisältöjen kehittämiseen. Opiskelijatyytyväisyyden selittämisen ja ennustamisen osalta tulokset osoittautuivat mielenkiintoisiksi. Tutkimuksessa opiskelijatyytyväisyys jakaantui kahteen osaan: opiskelutyytyväisyyteen ja koulutusalatyytyväisyyteen. Tulokset osoittivat, että oppimistuloksilla, vastaajan iällä ja opiskelutyytyväisyydellä on merkittävä keskinäinen yhteys. Ulkoisista tekijöistä merkittävimmäksi koulutusalatyytyväisyyttä ennustavaksi tekijäksi nousi yksilön urakehitys, joka viittaa koulutuksen pitkäaikaisiin vaikutuksiin. Menetelmällisesti tutkimus oli kyselymetodiin perustuva kenttätutkimus, jossa kohdejoukon muodostivat Oulun yliopiston tietojenkäsittelytieteiden laitokselta vuosina 1973–2006 valmistuneet opiskelijat. Kyselyt lähetettiin 680 henkilölle ja niihin vastasi 210 henkilöä, mikä on 31,3 % koko kohdejoukosta.