Olen halunnut diplomityössäni ymmärtää pientä tilaa sen synnyttämän tilakokemuksen ja tilassa olevan ihmisen kautta. Työni on luonteeltaan tutkielma ja se jakautuu kolmeen osaan. Aiheen rajautuminen yhdelle ihmiselle tarkoitettujen tilojen ja tilakokonaisuuksien käsittelyyn on syntynyt henkilökohtaisesta kiinnostuksestani yksin asumista ja pienen asunnon problematiikkaa kohtaan. Tärkeää on ollut oikean työskentelytavan löytyminen ja valinta tehdä työ kokeilevana. Suuri osa työstäni muodostuu pienen tilan ja ihmisen suhdetta tutkivista työmalleista. Työni kirjallisessa osassa käsittelen tilakokemuksen syntymistä sekä ihmisen mittasuhteita suunnittelun lähtökohtana. Työni taustaksi olen perehtynyt Lauri Rauhalan holistiseen ihmiskäsitykseen. Työskentelymetodina olen käyttänyt 1:50 ja 1:25 kokoisia työmalleja, jotka olen valokuvannut ja analysoinut. Mallien lähtökohtana on usein ollut mielikuva tilasta, jonka tunnelman olen yrittänyt tavoittaa. Työmallit jakautuvat tilaa, sen kokoa ja tunnelmaa, tutkiviin abstraktimpiin malleihin ja tarkemmin määritettyjen asumisen tilojen malleihin: kylpy, hygieniatila, vuode ja ruoanlaittotila. Tarkemmaksi suunnitelmaksi muodostui kaksi tilakokonaisuutta, asumusta. Näiden asumusten arkkitehtuuri on syntynyt tilojen yhdistymisestä, tilojen suhteesta toisiinsa ja käsityksestä ihmisestä tilan kokijana. Suunnitelmien fyysinen ulkomuoto on muodostunut sisältä ulos, eikä niillä ole määrättyä sijaintia. Työn edetessä olen kuitenkin voinut huomata miten asumus-työmalli alkaa etsiä itselleen sijaintia, paikkaa ja suuntaa. Kokonaisvaltainen tilakokemus on aina yksilöllinen. Suunnittelemiani asuintiloja määrittävät ihmisen perustarpeet, turvallisuuden tunteen luominen, ihmisen tilantarve ja tilojen moniaistinen kokeminen. Suunnitelmissani olen huomioinut myös ihmisen mahdollisuuden toimia tilassa vapaasti ja osallistua tilan luonteen muodostumiseen, ja tuntea siten tila omakseen. Diplomityöni suunnitelma sisältää kahden asumuksen työmallit ja niiden valokuvat, tilojen tarkemmat suunnitelmat sekä suunnitelmat kylvyn, hygieniatilan ja ruoanlaittotilan detaljiikasta. / My master’s thesis is a study of small living spaces and of a human in relation to the space. The work is experimental by its nature and it consists of three parts. My personal interest in the issues of solo living and the problems of small apartments directed me to focus on one person spaces and their compositions. It was important to find the right working method and make the decision to work in the field of experimental architecture. A major part of my thesis consists of the mock-ups that study the relationship of the space and the human in the space. In the written part of my thesis I have considered human experience of the space and the use of human proportions as a starting point of a design process. For my thesis I have familiarized myself with Lauri Rauhala’s holistic idea of man. My main working method has been using 1:50 and 1:25 scale mock-ups which I have photographed and analyzed. As the starting point of the models there has often been just an idea or a feeling of the space. Through the process I have tried to materialize these abstract images into tangible models. The mock-ups consist of spatial and more abstract models as well as more accurately defined space studies of bath, hygiene space, bed, and space for cooking. The design is formed out of two living units, dwellings. The architecture of these dwellings is created from the inside out. The main focus has been in the human experience of the space and thus in the relations between the spaces themselves. The physical form of the model is secondary and the dwellings have no real location. Though during the design process it has been interesting to notice how the dwellings have started to look for both location and orientation in my mind. The human experience of the space is always personal. In this thesis the designed spaces are defined by basic needs, human need for the sense of security, the space needed for free action and by the spatial experience that stimulates the mind. The human experience of a space and the act of making it into a place arises from the possibility to act in the space and thus identify with the space. The design consists of models, photographs, plan drawings and detailed plans of bath, hygiene space and cooking space of two separate experimental dwellings.

Tutkin kandidaatintutkielmassani Oulun yliopiston kielipoliittista tilannetta. Selvitän, mitä kieliä opetuksessa ja kokouksissa käytetään ja millaisia käsityksiä kielivalintojen taustalla on. Tarkoituksenani on myös osoittaa, millä tavalla kielistrategian puuttuminen näkyy Oulun yliopistossa. Olen kerännyt tutkielmani aineiston Oulun yliopiston tutkinto-ohjelmien vastuuhenkilöiltä verkkokyselyn avulla. Aineistoni koostuu 27 tutkinto-ohjelman vastuuhenkilön vastauksista. Vastauksissa on edustettuna kaikki Oulun yliopiston tiedekunnat. Analysoin aineistoa kvalitatiivisin tutkimusmenetelmin. Perehdyn vastauksiin ennen kaikkea sisältölähtöisen diskurssianalyysin keinoin ja käytän osittain myös sisällönanalyysin menetelmiä. Tutkielmassani olen havainnut, että Oulun yliopiston kaikissa tiedekunnissa kandidaattitutkinto-ohjelmien luento-opetuksen kieli on ensisijaisesti suomi, mutta useimmissa maisteri- ja tohtoriohjelmissa luennoidaan ensisijaisesti englanniksi. Tutkielmassani teen johtopäätöksen, että kielistrategian puuttuminen näkyy Oulun yliopistossa ennen kaikkea siinä, että käytäntöjen tai taustalla olevien käsitystenkään osalta ei ole yhteistä linjaa edes tiedekuntien sisällä. Eroja on tutkinto-ohjelmittain niin luento-opetuksen kielissä, niihin suhtautumisessa, kokouskielissä, ulkomaisten tutkijoiden suomen kielen oppimiseen suhtautumisessa kuin näkemyksissä Oulun yliopiston kielistrategian tarpeellisuudesta.

Metsästysharrastus on johtanut vaihtelevista syistä valikoivaan metsästykseen ts. jonkin ominaisuuden suosimiseen verotuksessa. Tällainen metsästystapa keskittyy esim. ennalta määriteltyihin sukupuoli- ja ikäryhmiin sekä yksilöihin, joten sillä on mm. elinkiertoon ja populaatioiden kasvuun väistämättömiä vaikutuksia. Tässä tutkielmassa käsitellään, mitä on valikoiva metsästys, kuinka se vaikuttaa riistaeläinpopulaatioihin ja pitäisikö metsästyksen ihmislähtöisen valikoivuuden sijaan jäljitellä luonnollista kuolevuutta.

Diplomityössäni olen tutkinut arkkitehtuurin ja musiikin suhdetta. Työn ytimenä on suunnitelma uudesta julkisesta musiikkirakennuksesta Oulun keskustan edustalla sijaitsevaan Linnansaareen. Suunnitelmaa taustoittaa työn kirjallinen osa, joka on jaettu temaattisesti kahteen lukuun. Työn ensimmäinen luku käsittelee arkkitehtuurin ja musiikin vuorovaikutusta ja toisiinsa linkittynyttä historiaa, sekä akustiikan roolia välittävänä rajapintana. Lisäksi luvussa tutkitaan lähtökohtia musiikin tilojen suunnittelulle ja avataan sitä kautta myös tämän työn suunnitteluprosessia. Työn toisessa luvussa tarkastellaan Linnansaarta miljöönä ja erityisesti saaren keskeistä merkitystä Oulun historiassa. Linnansaari tunnetaan historiallisen Oulun linnan sijaintina, mutta tavoitteenani oli myös laajemmalti ymmärtää paikan henkeä sekä eritellä sen toiminnallisia tekijöitä suunnittelun lähtökohdaksi. Diplomityön kolmannessa luvussa esitellään suunnitelma uudesta musiikkirakennuksesta Linnansaareen. Rakennukseen kuuluu kolme eri musiikkityyleille suunnattua, akustiikaltaan erilaista esitystilaa. Puurakenteisen arkkitehtuurin lähtökohtana on luoda harmoninen kokonaisuus sekä teatterin ja kirjaston muodostaman monumentaalikeskustan, että Pikisaaren sympaattisen puukaupunki-idyllin kanssa. / In this thesis I have studied the relationship of architecture and music. The body of the work consists of a design of a new public music building on the isle of Linnansaari, Oulu. The design is backgrounded with a literary part, which consists of two thematically divided chapters. The first chapter examines the intertwined history of music and music architecture. The primary objective is to investigate what the architect should know about acoustics when designing spaces for music — and how this theoretical basis can be used to influence the design process positively. In the second chapter Linnansaari is studied as a setting, and its central role in the history of Oulu is reflected: the isle is the location of a historical castle, of which only ruins remain. The aim is to understand the genius loci of Linnansaari, and to analyse its characteristics and functional aspects to form a solid starting point for the design task. The third chapter presents the design of a new building for music, containing three separate performance spaces with different acoustical profiles. The structural system and most of the surfaces are made of wood. The goal was to create a harmonious whole both with the nearby monumental cultural buildings and with the small scale wooden architecture of the nearby Pikisaari.

Luonnon monimuotoisuus heikkenee maailmanlaajuisesti. Ihminen on käynnistänyt ns. kuudennen sukupuuttoaallon, minkä vaikutukset näkyvät myös Suomen lajistossa. Viimeisen 15 vuoden aikana Suomen lajiston uhanalaistumiskehityksen voidaan katsoa olleen kokonaisuudessaan kielteistä. Joidenkin lajien tilanne on parantunut, mutta suuremmalla osalla lajeista kehitys on ollut negatiivista. Tärkeimpinä syinä tälle kehitykselle voidaan pitää metsäelinympäristöissä tapahtuvia muutoksia, erityisesti vanhojen metsien häviämistä, perinneympäristöjen ja muiden avoimien ympäristöjen sulkeutumista sekä muuta maankäyttöä, joka tuhoaa ja pirstouttaa elinympäristöjä. Ilmastonmuutos nähdään merkittävänä tulevaisuuden uhkana, vaikka sen ei uskotakaan vielä vaikuttaneen kuin muutaman Suomalaisen lajin uhanalaistumiseen. Hyvin suunnitellut ja toteutetut luonnonsuojelualueet edistävät luonnon monimuotoisuuden suojelua. Lisäksi luonto on otettava huomioon kaikessa suojelualueiden ulkopuolisessa toiminnassa. Jotta luonnonsuojelu olisi onnistunutta, tarvitaan myös tietoa, jota saadaan esimerkiksi tutkimuksesta ja seurannoista.

Tiivistelmä. Tämä pro grdu -tutkielma käsittelee opiskelijoiden yksinäisyyskokemuksia Oulun yliopiston sosiaalisessa tilassa. Tarkastelen laadullisella otteella yliopistolle rakentunutta ja tuotettua sosiaalista tilaa ja sitä, miten yksinäisyyttä kokevat opiskelijat tämän sosiaalisen tilan näkevät ja kokevat. Opiskelijoiden kokemuksia selvitin puolistrukturoitujen yksilöhaastattelujen avulla. Yksinäisyys on vakava yhteiskunnallinen ja kansanterveydellinen ongelma (Saari, 2016) jota ei ole kuitenkaan tutkittu Suomessa vielä kovin paljon. Myös opiskelijoiden yksinäisyys on yleistä: Suomessa 4–10 % opiskelijoista on yksinäisiä ja jopa 40 % tuntee ajoittaista yksinäisyyttä. (Kuttu ja muut, 2016). Näiden lukujen perusteella opiskelijoiden yksinäisyyttä on syytä tutkia erillisenä ilmiönä ja selvittää, miten se linkittyy yliopistomaailmaan ja sen rakenteisiin ja tiloihin. Suurin osa yksinäisyystutkimuksesta keskittyy yksilötason kokemusten ympärille, mutta sosiaalisen tilan käsitteen kautta tuon tutkielmassa näkyville, että yksinäisyys on yhtä lailla olemassa myös yhteiskunnallisissa ja sosiaalisissa rakenteissa. Yksinäisyyden ja sosiaalisen tilan käsitteitä ei ole aikaisemmin tuotu tällä tavoin yhteen tutkimuksessa. Kaikki sosiaalinen vuorovaikutus ja sen (tai sen puutteen) kokeminen tapahtuu sosiaalisessa tilassa, ja samalla ihmiset muokkaavat ja tuottavat sosiaalista tilaa tämän vuorovaikutuksen ja sosiaalisen elämän kautta. Siksi sosiaalinen tila on mielenkiintoinen lähtökohta yksinäisyystutkimukselle. Tutkielmasta käy ilmi, että yliopiston sosiaalinen tila edustaa opiskelijoille yhtä aikaa sekä yhteisöllisyyden että yksinäisyyden tiloja. Eri tilanteet ja tilat ovat erilaisia eri ihmisille — toiselle yksi paikka voi olla yksinäisyyden tila, kun toiselle se on yhteisöllisyyden tila. Kaikkien ihmisten kokemukset yksinäisyydestä ja sosiaalisesta elämästä ovat ainutlaatuisia. Yhteistä haastateltaville oli kuitenkin se, että yliopistomaailma koetaan yksin pärjäämisen maailmana, jossa opiskelijan omalla vastuulla on, pääseekö hän mukaan kaveriporukoihin ja pärjääkö hän opinnoissaan. Tutkielmasta kävi ilmi, että yliopistomaailmassa olisi tilaa uudenlaiselle välittämisen kulttuurille, jossa opiskelijat eivät jäisi yksin.Lonliness of students in university’s social space. Abstract. This thesis is about the loneliness student’s experience in the social space of the university they are studying in (University of Oulu). I’m finding out through qualitative methods about the structures and production of social space in the university and about how the students experience it. The experiences of the students are examined through qualitative interviews. Loneliness is a serious public health and societal problem (Saari 2016) that hasn’t, however, yet been studied much in Finland. Also the loneliness of university students is very common problem: 4–10% of the Finnish students are lonely, and as much as 40% experience loneliness from time to time. (Kuttu et. al., 2016). Judging from these numbers, it is important to study the loneliness of the students as an independent phenomenon and find out how it is linked with the university’s structures and spaces. Majority of the loneliness research is focused on loneliness as an individual phenomenon. In this thesis I’m bringing up the concept of social space as a way to show that loneliness is, as much as an individual issue, a societal issue that hides in the structures of the society and social life. These two concepts — loneliness and social space — haven’t been brought together like this before. All social interaction and the experience of it (or the lack of it) happens in space, and at the same time people produce and modify social space through social interaction and social life. That is why social space is an interesting starting point to loneliness study. In the thesis I found out that the social space of the university and student life represents to the students both the space of loneliness and the space of community. For different people, different spaces and situations mean different things — the same space might be a space of loneliness for one person and a space of friendship for another person. All the experiences of loneliness and social life are unique. What was shared in all the interviews was the experience of university as a lonely world of coping and getting along by oneself. The students felt that they were alone in charge of whether they make it to the social circles and are able to make friends and do well in their studies. This shows that a new culture of caring for each other would be welcome in the social space of university.

Flow-tila on mielentila, jossa henkilö on uppoutunut suorittamaansa aktiviteettiin energisellä tavalla. Sen ominaisuuksiin kuuluvat erityisesti syventyminen ja nautinnollisuus. Flow-tilan huomaa mm. siitä, että henkilö on kokonaan syventynyt aktiviteettiinsa ja menettänyt ajantajunsa. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia erityisesti flow-tilan vaikutuksia elektronisten laitteiden käytössä, ja miten flow-tila koetaan yksilöllisellä tasolla elektronisten laitteiden kanssa työskenneltäessä. Aluksi tehtiin katsaus aikaisemmista flow-tiloja käsittelevistä tutkimuksista. Katsauksen pohjalta valittiin kriteerit, kategoriat ja tutkimuksessa käytetyt työkalut. Tutkimus tehtiin seuraten laadullisen tapaustutkimuksen periaatteita, hyödyntäen aineistonkeruussa haastattelua ja dokumenttien tutkimista. Tätä lähestymistapaa sovellettiin tutkimukseen ensin aikaisemmista tapaustutkimuksista. Aiemmista tapaustutkimuksista mallia ottamalla saatiin aikaan tutkimuksen käyttämä lähestymistapa. Aineistoa tutkimukseen kerättiin tutkimukseen valittujen tutkimuksen osanottajien haastatteluilla, tarkkailulla ja itseraportointidokumenttien tutkimisella. Lopuksi kerrottiin tutkimuksen tuloksista ja esitettiin mahdollisia tutkimuskysymyksiä jatkotutkimuksille, pohjautuen tutkimuksen aikana tehtyihin havaintoihin. Tutkimuksen vastaukseksi saatiin esille flow-tilan vaikutuksia elektronisten laitteiden käytössä, ja miten flow-tila koettiin yksilöllisellä tasolla. Tutkimuksessa käytettiin aiempiin tutkimuksiin perustuvaa määritelmää flow-tilan vaatimuksista, ominaisuuksista ja seuraamuksista. Vaatimukset: Haasteiden ja taidon tasapaino, haastavuus, nopea palaute, usko omaan kykyyn vastata haasteeseen, tulosten näkyvyys, haasteiden ja taitojen nouseminen. Ominaisuudet: äärimmäinen keskittyminen, muiden aatteiden kadottaminen, tekojen ja tietoisuuden yhdistyminen, ajantajun kadottaminen, positiivinen kokemus, nautinnollisuus. Negatiiviset ominaisuudet: Harhautuminen, ajantuhlaus, riippuvuus, mahdollista kokea antisosiaalisessa kontekstissa. Seuraamukset: parantunut oppiminen, teknologian käytön parantuminen, parempi työmotivaatio, tutkiva käytös. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia vaikutuksia. Tutkielman loppuvaiheessa havainnoitiin seuraavia positiivisia vaikutuksia: Positiiviset: Syvä keskittyminen, parantunut motivaatio, nautinnollisuus, parantunut käyttökokemus, parantunut suorituskyky, parantunut oppiminen, ajantajun hämärtyminen, muiden ajatusten kadottaminen, positiivinen yksilöllinen kokemus. Tutkimuksessa havainnoitiin myös negatiivisia vaikutuksia: Turhautuminen, antisosiaalisuus, ajantuhlaus, havainnoinnin heikkeneminen, aggressio, tärkeiden asioiden unohtaminen, riippuvuus, riippuvuuden kehitys. Tutkimuksen tarkoituksia varten ominaisuudet ja seuraamukset yhdistettiin vaikutuksiksi, joista saatiin flow-tilan vaikutukset elektroniikan käytössä esille. Tutkimuksessa todettiin flow-tilan tapahtuvan elektronisten laitteiden käytössä, mutta siihen pääsemisen kriteerit olivat enemmän henkilöiden mielestä ja havainnoinnista riippuvaisia. Tutkimuksessa päädyttiin siihen tulokseen, että havaittiin samojen sääntöjen pätevän flow-tilaan käytettäessä elektronisia laitteita, kuin muissakin aktiviteeteissa, joissa flow-tiloja on aiemmissa tutkimuksissa havainnoitu.

Thesis (Ph.D.)--Georgetown University, 2009. / Includes bibliographical references.

Heterogeneous model catalysis with supported nanomaterials on ultra-thin two-dimensional films has contributed significantly to improve the existing industrial catalytic processes, as well as to discover novel ways to enhance selectivity, specificity, and stability of the catalysts. Silica and zeolites are of particular interest, which has been widely utilized as catalysts and catalytic supports in several industrial processes. However, there are a limited number of surface science studies with zeolites due to the lack of surface analogs. Understanding the fundamental surface properties of silica and zeolites, involving the synthesis of surface analogs of silica and zeolites, characterization, surface modification, and screening for chemical and physical properties connected to the heterogeneous catalysis related applications utilizing advanced ultra-high vacuum-based surface science techniques is the main focus of this dissertation. Catalyst particles should be finely distributed on high surface area supports, in order to have high selectivity and specificity. Particle agglomeration during extreme catalyst operation (reaction) conditions decreases the efficiency of the catalysts over time. One common strategy to address the issue of particle agglomeration is to promote strong catalyst-support interactions. In this study, chemical reactivity of the inert silica was improved by doping with aluminum, which enhanced the polarity of silica (2D-zeolites) and hence the catalyst-support interactions compared to inert silica. Organohalide perovskite thin films are a fascinating class of material, which attract much attention in the recent past as the light harvesting materials in solar cells due to excellent power conversion efficiencies. However, poor thermal, chemical, and long-term stability limit the industrial applications of these organohalide perovskites. Gas-surface interactions on methylammonium lead iodide perovskite thin films were investigated in order to understand the thermal and the chemical degradation mechanisms utilizing UHV-based surface analytical techniques combined with computational calculations. Thermal stability improvement of the perovskite thin films by surface passivation using a protective chemical inhibition layer was successfully investigated experimentally. / ACS-PRF / North Dakota State University. Department of Chemistry and Biochemistry / North Dakota State University. Research and Creative Activity

Abstract The aim of the study was to describe Finnish patients' experiences of the regulation of personal privacy in hospital with the concept 'personal space'. The central topics of interest included the personal space and it's preservation. The right of self-determination while inpatients in hospital enables the patient to preserve personal space. Patients' experiences of personal space and it's preservation were examined by describing the significance of the preservation of personal space, other factors connected with personal space preservation, patients' means to protect their personal space preservation in the interaction with nursing staff, and the tactile, auditory, visual, and olfactory failure of personal space preservation. Patients' personal space was observed from the point of view of triangulation, and quantitative and qualitative data were integrated in the research. The purpose was to provide fresh knowledge in Finnish nursing science on patients' personal space and it's preservation in hospital, as well as to introduce the factors and concepts connected with the phenomenon of personal space to a wider public. The research material was collected in the internal medicine wards of a university hospital. The collection of data was carried out by means of a structured interview (N = 250) and the observation (N = 25) of interactive situations between patients and nursing staff. The structured questions of the interviews were analysed in the software SPSS for Windows 10.1.2. The results were presented as frequency and percentage distributions. The averages used were the mean, the mode, and the median. Cross-tabulation and Spearman's correlation coefficient were used to find out the correlation between variables. The significance of sum variables measuring auditory, visual, and olfactory invasion was tested by means of the t-test on independent groups, the one-way variance analysis, Mann-Whitney's U-test, and χ2-independence test. The open questions of the interviews and the observations were analysed with deductive-inductive content analysis. Patients' right of self-determination in relation to the nursing procedures on their own body was best implemented among the young and more educated patients. The patients protected their personal space with verbal messages related to pain and the right of self-determination, and with non-verbal messages related to body positions, gestures, expressions, eye contact as well as its avoidance, and to the use of hospital screens. The screens were used for the protection of one's own privacy and intimacy, but also for the protection of co-patients' privacy and intimacy. For the majority of the patients, the inviolability of their tactile and olfactory space were particularly important. The personal space had been invaded tactily, auditorily, and olfactorily. Significant factors affecting the experience of personal space were the patient's sex and age, the size of the patient room, the patient's coping capability in hospital, the number of treatments, and mood during hospitalisation. The failure of personal space preservation made the patients feel, above all, hurt and treated as objects. The patients found it justified for the nursing staff to touch them when assisting, but also thought that unnecessary extra taction does not belong to nursing practice. Taction by the nursing staff was mainly experienced as gentle and pain-reactive, as well as respectful of the patient's body. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata suomalaisten potilaiden kokemuksia yksityisyyden säätelystä sairaalassa henkilökohtaisen tilan avulla. Mielenkiinnon kohteina olivat henkilökohtainen tila ja sen säilyminen. Potilaan itsemääräämisoikeuden toteutuminen hoidon aikana mahdollistaa henkilökohtaisen tilan säilymisen. Potilaiden kokemuksia henkilökohtaisesta tilastaan ja sen säilymisestä selvitettiin kuvaamalla henkilökohtaisen tilan säilymisen merkityksellisyyttä, henkilökohtaisen tilan säilymiseen yhteydessä olevia tekijöitä, potilaiden keinoja suojata henkilökohtaisen tilansa säilyminen ja henkilökohtaisen tilan säilymisen taktiilista, auditiivista, visuaalista ja olfaktorista epäonnistumista. Potilaan henkilökohtaista tilaa tarkasteltiin triangulaation näkökulmasta ja tutkimuksessa yhdistettiin kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen aineisto. Tutkimuksen tavoitteena oli saada uutta suomalaista hoitotieteellistä tietoa potilaan henkilökohtaisesta tilasta ja sen säilymisestä sairaalassa sekä tehdä tunnetuksi henkilökohtaisen tilan ilmiöön liittyviä tekijöitä ja käsitteitä. Tutkimuksen aineisto kerättiin yliopistollisen sairaalan sisätautien klinikan vuodeosastoilla. Aineisto kerättiin strukturoidulla haastattelulla (N = 250) ja havainnoimalla (N = 25) potilaan ja hoitotyöntekijän välisiä vuorovaikutustilanteita. Haastattelujen strukturoidut kysymykset analysoitiin SPSS for Windows 10.1.2 -ohjelmalla. Tulokset esitettiin frekvenssi- ja prosenttijakaumina. Keskilukuina käytettiin keskiarvoa, moodia ja mediaania. Muuttujien välisten riippuvuuksien selvittämiseksi käytettiin ristiintaulukointia ja Spearmanin korrelaatiokerrointa. Auditiivista, visuaalista ja olfaktorista loukkaamista mittaavien summamuuttujien merkitsevyyden testaamiseksi käytettiin riippumattomien ryhmien t-testiä, yksisuuntaista varianssianalyysiä, Mann-Whitneyn U-testiä ja χ2-riippumattomuustestiä. Haastattelujen avoimet kysymykset ja havainnoinnit analysoitiin deduktiivis-induktiivisella sisällön analyysillä. Potilaiden itsemääräämisoikeus suhteessa omaa kehoa koskeviin hoitotoimenpiteisiin toteutui parhaiten nuorten ja enemmän koulutettujen potilaiden kohdalla. Potilaat käyttivät henkilökohtaisen tilansa suojaamiseksi erilaisia kipuun ja itsemääräämisoikeuteen liittyviä verbaalisia viestejä ja kehon asentoihin, eleisiin, ilmeisiin, katsekontaktiin ja sen välttämiseen sekä väliverhojen käyttämiseen liittyviä nonverbaalisia viestejä. Väliverhoja käytettiin suojaamaan omaa yksityisyyttä ja mahdollistamaan oma intimiteettisuoja, mutta myös suojaamaan potilastoverin yksityisyyttä ja mahdollistamaan hänelle intimiteettisuoja. Potilaat kokivat merkityksellisenä erityisesti taktiilisen ja olfaktorisen tilan säilymisen loukkaamattomana. Henkilökohtainen tila oli tullut loukatuksi taktiilisesti, auditiivisesti ja olfaktorisesti. Henkilökohtaisen tilan kokemiseen merkityksellisenä olivat yhteydessä potilaan sukupuoli, ikä, potilashuoneen koko, selviytymiskyky sairaalassa, hoitokertojen määrä ja mieliala sairaalassa. Henkilökohtaisen tilan säilymisen epäonnistuminen aiheutti potilaille etenkin pahaa mieltä ja itsen kokemista esineeksi. Potilaat oikeuttivat hoitotyöntekijän kosketuksen autettaessa, mutta turha ja ylimääräinen kosketus ei kuulu hoitotyöhön. Hoitotyöntekijän kosketus koettiin pääasiallisesti hellävaraiseksi, kivut huomioon ottavaksi ja kehoa kunnioittavaksi ja arvostavaksi.