Abstract The purpose of this study was to describe how patient education is operating in special health care and in primary care and also participants’ experiences of development work on patient education. The aim was to produce information on the implementation of patient education and the factors affecting it and the development of patient counseling between special and primary care nursing staff cooperation. The study consisted of three sub studies. The first study described above, what kind of the surgery patient education was as assessed by nursing staff, and what it is explained. In the second study was described, what kind of patient education was in primary care as assessed by nursing staff, and what it is explained. Furthermore in both studies was described by nursing staff what kind of development proposals they put in. The data was collected using a structured questionnaire (© MR / HK, 2003), from surgical nursing staff (n = 203) and nursing staff working in primary health care (n =  377). The data was analyzed using basic and multiple variable statistical methods, as well as open questions, the deductive content analysis. The third study described the experiences of nursing staff of development work on patient education. The data was collected by interviewing nursing staff involved in the development (n =  24) and were analyzed using inductive content analysis. The development work focused on patients’ education on patients with coronary artery disease, diabetic foot ulcers, cancer, joint replacement, stroke, and chronic obstructive pulmonary disease, and it was carried out in primary and special health care nursing staff cooperation. Nursing staff had a good knowledge and skills and attitudes towards patient education were positive and nursing staff was counseling patient-centered and take into account the patient's feelings. Nursing staff should develop patient education methods. Patient education should have more time, equipment, and facilities. Experiences of development work can be described by categories the nature of development work and together we are more effective. The development work is strengthening the know-how, but it requires the participants' motivation and commitment, teamwork skills, openness and mutual respect. Development cooperation increases professional and inter-organizational co-operation, and improves the information flow in the patient care process. The results can be utilized in nursing, nursing education and patient education development. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata potilasohjauksen toimintaedellytyksiä kirurgisessa erikoissairaanhoidossa ja perusterveydenhuollossa sekä hoitohenkilöstön kokemuksia potilasohjauksen kehittämisestä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa potilasohjauksen toimintaedellytyksistä ja siihen vaikuttavista tekijöistä sekä potilasohjauksen kehittämisestä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon hoitohenkilöstön yhteistyönä. Tutkimus koostui kolmesta osatutkimuksesta. Ensimmäisessä osatutkimuksessa kuvailtiin, millaista oli potilaan ohjaus erikoissairaanhoidossa kirurgisen hoitohenkilöstön arvioimana ja toisessa osatutkimuksessa kuvailtiin millaista potilaan ohjaus oli perusterveydenhuollon hoitohenkilöstön arvioimana ja mitkä asiat olivat siihen yhteydessä. Lisäksi kuvailtiin millaisia ehdotuksia hoitohenkilöstö esitti potilasohjauksen kehittämiseksi. Aineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella (© MR/HK, 2003) vuonna 2003 kirurgiselta (n =  203) ja vuonna 2006 perusterveydenhuollon (n =  377) hoitohenkilöstöltä ja analysoitiin tilastollisilla perus- ja monimuuttujamenetelmillä sekä avoimien kysymysten osalta deduktiivisella sisällön analyysillä. Kolmannessa osatutkimuksessa kuvailtiin hoitohenkilöstön kokemuksia potilasohjauksen kehittämistyöstä. Aineisto kerättiin vuonna 2007 haastattelemalla kehittämistyöhön osallistunutta hoitohenkilöstöä (n =  24) ja analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä. Kehittämistyö kohdentui sepelvaltimotautia ja diabeettista jalkahaavaa sairastavien sekä syöpä-, tekonivel-, aivoinfarkti- ja keuhkoahtaumatautipotilaiden ohjaukseen ja se toteutettiin erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon hoitohenkilöstön yhteistyönä. Hoitohenkilöstön tiedot ja taidot olivat pääosin hyvää tasoa ja asenteet potilasohjausta kohtaan olivat myönteiset. Hoitohenkilöstö arvioi toteuttavansa ohjausta potilaslähtöisesti ja tunneulottuvuuden huomioiden. Ohjausmenetelmien monipuolisempaan käyttöön olisi kiinnitettävä enemmän huomiota. Kehittämistarpeita oli myös ohjaukseen käytettävissä olevassa ajassa, välineistössä ja ohjaustiloissa. Kokemukset kehittämistyöstä jakaantuivat pääluokkiin kehittämistyön luonne ja kehittämistyön merkitys. Kehittämistyö vahvistaa ohjausosaamista, mutta vaatii osallistujilta motivaatiota ja sitoutumista, yhteistyökykyä, avoimuutta ja keskinäistä arvostusta. Kehittämisyhteistyö lisää ammattilaisten ja organisaatioiden välistä yhteistyötä sekä parantaa tiedonkulkua potilaan hoitoprosessissa. Tuloksia voidaan hyödyntää hoitotyössä, hoitotyön opetuksessa ja potilasohjauksen kehittämistoiminnassa.

Abstract The aim of the study was to describe Finnish patients' experiences of the regulation of personal privacy in hospital with the concept 'personal space'. The central topics of interest included the personal space and it's preservation. The right of self-determination while inpatients in hospital enables the patient to preserve personal space. Patients' experiences of personal space and it's preservation were examined by describing the significance of the preservation of personal space, other factors connected with personal space preservation, patients' means to protect their personal space preservation in the interaction with nursing staff, and the tactile, auditory, visual, and olfactory failure of personal space preservation. Patients' personal space was observed from the point of view of triangulation, and quantitative and qualitative data were integrated in the research. The purpose was to provide fresh knowledge in Finnish nursing science on patients' personal space and it's preservation in hospital, as well as to introduce the factors and concepts connected with the phenomenon of personal space to a wider public. The research material was collected in the internal medicine wards of a university hospital. The collection of data was carried out by means of a structured interview (N = 250) and the observation (N = 25) of interactive situations between patients and nursing staff. The structured questions of the interviews were analysed in the software SPSS for Windows 10.1.2. The results were presented as frequency and percentage distributions. The averages used were the mean, the mode, and the median. Cross-tabulation and Spearman's correlation coefficient were used to find out the correlation between variables. The significance of sum variables measuring auditory, visual, and olfactory invasion was tested by means of the t-test on independent groups, the one-way variance analysis, Mann-Whitney's U-test, and χ2-independence test. The open questions of the interviews and the observations were analysed with deductive-inductive content analysis. Patients' right of self-determination in relation to the nursing procedures on their own body was best implemented among the young and more educated patients. The patients protected their personal space with verbal messages related to pain and the right of self-determination, and with non-verbal messages related to body positions, gestures, expressions, eye contact as well as its avoidance, and to the use of hospital screens. The screens were used for the protection of one's own privacy and intimacy, but also for the protection of co-patients' privacy and intimacy. For the majority of the patients, the inviolability of their tactile and olfactory space were particularly important. The personal space had been invaded tactily, auditorily, and olfactorily. Significant factors affecting the experience of personal space were the patient's sex and age, the size of the patient room, the patient's coping capability in hospital, the number of treatments, and mood during hospitalisation. The failure of personal space preservation made the patients feel, above all, hurt and treated as objects. The patients found it justified for the nursing staff to touch them when assisting, but also thought that unnecessary extra taction does not belong to nursing practice. Taction by the nursing staff was mainly experienced as gentle and pain-reactive, as well as respectful of the patient's body. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata suomalaisten potilaiden kokemuksia yksityisyyden säätelystä sairaalassa henkilökohtaisen tilan avulla. Mielenkiinnon kohteina olivat henkilökohtainen tila ja sen säilyminen. Potilaan itsemääräämisoikeuden toteutuminen hoidon aikana mahdollistaa henkilökohtaisen tilan säilymisen. Potilaiden kokemuksia henkilökohtaisesta tilastaan ja sen säilymisestä selvitettiin kuvaamalla henkilökohtaisen tilan säilymisen merkityksellisyyttä, henkilökohtaisen tilan säilymiseen yhteydessä olevia tekijöitä, potilaiden keinoja suojata henkilökohtaisen tilansa säilyminen ja henkilökohtaisen tilan säilymisen taktiilista, auditiivista, visuaalista ja olfaktorista epäonnistumista. Potilaan henkilökohtaista tilaa tarkasteltiin triangulaation näkökulmasta ja tutkimuksessa yhdistettiin kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen aineisto. Tutkimuksen tavoitteena oli saada uutta suomalaista hoitotieteellistä tietoa potilaan henkilökohtaisesta tilasta ja sen säilymisestä sairaalassa sekä tehdä tunnetuksi henkilökohtaisen tilan ilmiöön liittyviä tekijöitä ja käsitteitä. Tutkimuksen aineisto kerättiin yliopistollisen sairaalan sisätautien klinikan vuodeosastoilla. Aineisto kerättiin strukturoidulla haastattelulla (N = 250) ja havainnoimalla (N = 25) potilaan ja hoitotyöntekijän välisiä vuorovaikutustilanteita. Haastattelujen strukturoidut kysymykset analysoitiin SPSS for Windows 10.1.2 -ohjelmalla. Tulokset esitettiin frekvenssi- ja prosenttijakaumina. Keskilukuina käytettiin keskiarvoa, moodia ja mediaania. Muuttujien välisten riippuvuuksien selvittämiseksi käytettiin ristiintaulukointia ja Spearmanin korrelaatiokerrointa. Auditiivista, visuaalista ja olfaktorista loukkaamista mittaavien summamuuttujien merkitsevyyden testaamiseksi käytettiin riippumattomien ryhmien t-testiä, yksisuuntaista varianssianalyysiä, Mann-Whitneyn U-testiä ja χ2-riippumattomuustestiä. Haastattelujen avoimet kysymykset ja havainnoinnit analysoitiin deduktiivis-induktiivisella sisällön analyysillä. Potilaiden itsemääräämisoikeus suhteessa omaa kehoa koskeviin hoitotoimenpiteisiin toteutui parhaiten nuorten ja enemmän koulutettujen potilaiden kohdalla. Potilaat käyttivät henkilökohtaisen tilansa suojaamiseksi erilaisia kipuun ja itsemääräämisoikeuteen liittyviä verbaalisia viestejä ja kehon asentoihin, eleisiin, ilmeisiin, katsekontaktiin ja sen välttämiseen sekä väliverhojen käyttämiseen liittyviä nonverbaalisia viestejä. Väliverhoja käytettiin suojaamaan omaa yksityisyyttä ja mahdollistamaan oma intimiteettisuoja, mutta myös suojaamaan potilastoverin yksityisyyttä ja mahdollistamaan hänelle intimiteettisuoja. Potilaat kokivat merkityksellisenä erityisesti taktiilisen ja olfaktorisen tilan säilymisen loukkaamattomana. Henkilökohtainen tila oli tullut loukatuksi taktiilisesti, auditiivisesti ja olfaktorisesti. Henkilökohtaisen tilan kokemiseen merkityksellisenä olivat yhteydessä potilaan sukupuoli, ikä, potilashuoneen koko, selviytymiskyky sairaalassa, hoitokertojen määrä ja mieliala sairaalassa. Henkilökohtaisen tilan säilymisen epäonnistuminen aiheutti potilaille etenkin pahaa mieltä ja itsen kokemista esineeksi. Potilaat oikeuttivat hoitotyöntekijän kosketuksen autettaessa, mutta turha ja ylimääräinen kosketus ei kuulu hoitotyöhön. Hoitotyöntekijän kosketus koettiin pääasiallisesti hellävaraiseksi, kivut huomioon ottavaksi ja kehoa kunnioittavaksi ja arvostavaksi.