Abstract The purpose of this study was to describe how patient education is operating in special health care and in primary care and also participants’ experiences of development work on patient education. The aim was to produce information on the implementation of patient education and the factors affecting it and the development of patient counseling between special and primary care nursing staff cooperation. The study consisted of three sub studies. The first study described above, what kind of the surgery patient education was as assessed by nursing staff, and what it is explained. In the second study was described, what kind of patient education was in primary care as assessed by nursing staff, and what it is explained. Furthermore in both studies was described by nursing staff what kind of development proposals they put in. The data was collected using a structured questionnaire (© MR / HK, 2003), from surgical nursing staff (n = 203) and nursing staff working in primary health care (n =  377). The data was analyzed using basic and multiple variable statistical methods, as well as open questions, the deductive content analysis. The third study described the experiences of nursing staff of development work on patient education. The data was collected by interviewing nursing staff involved in the development (n =  24) and were analyzed using inductive content analysis. The development work focused on patients’ education on patients with coronary artery disease, diabetic foot ulcers, cancer, joint replacement, stroke, and chronic obstructive pulmonary disease, and it was carried out in primary and special health care nursing staff cooperation. Nursing staff had a good knowledge and skills and attitudes towards patient education were positive and nursing staff was counseling patient-centered and take into account the patient's feelings. Nursing staff should develop patient education methods. Patient education should have more time, equipment, and facilities. Experiences of development work can be described by categories the nature of development work and together we are more effective. The development work is strengthening the know-how, but it requires the participants' motivation and commitment, teamwork skills, openness and mutual respect. Development cooperation increases professional and inter-organizational co-operation, and improves the information flow in the patient care process. The results can be utilized in nursing, nursing education and patient education development. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata potilasohjauksen toimintaedellytyksiä kirurgisessa erikoissairaanhoidossa ja perusterveydenhuollossa sekä hoitohenkilöstön kokemuksia potilasohjauksen kehittämisestä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa potilasohjauksen toimintaedellytyksistä ja siihen vaikuttavista tekijöistä sekä potilasohjauksen kehittämisestä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon hoitohenkilöstön yhteistyönä. Tutkimus koostui kolmesta osatutkimuksesta. Ensimmäisessä osatutkimuksessa kuvailtiin, millaista oli potilaan ohjaus erikoissairaanhoidossa kirurgisen hoitohenkilöstön arvioimana ja toisessa osatutkimuksessa kuvailtiin millaista potilaan ohjaus oli perusterveydenhuollon hoitohenkilöstön arvioimana ja mitkä asiat olivat siihen yhteydessä. Lisäksi kuvailtiin millaisia ehdotuksia hoitohenkilöstö esitti potilasohjauksen kehittämiseksi. Aineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella (© MR/HK, 2003) vuonna 2003 kirurgiselta (n =  203) ja vuonna 2006 perusterveydenhuollon (n =  377) hoitohenkilöstöltä ja analysoitiin tilastollisilla perus- ja monimuuttujamenetelmillä sekä avoimien kysymysten osalta deduktiivisella sisällön analyysillä. Kolmannessa osatutkimuksessa kuvailtiin hoitohenkilöstön kokemuksia potilasohjauksen kehittämistyöstä. Aineisto kerättiin vuonna 2007 haastattelemalla kehittämistyöhön osallistunutta hoitohenkilöstöä (n =  24) ja analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä. Kehittämistyö kohdentui sepelvaltimotautia ja diabeettista jalkahaavaa sairastavien sekä syöpä-, tekonivel-, aivoinfarkti- ja keuhkoahtaumatautipotilaiden ohjaukseen ja se toteutettiin erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon hoitohenkilöstön yhteistyönä. Hoitohenkilöstön tiedot ja taidot olivat pääosin hyvää tasoa ja asenteet potilasohjausta kohtaan olivat myönteiset. Hoitohenkilöstö arvioi toteuttavansa ohjausta potilaslähtöisesti ja tunneulottuvuuden huomioiden. Ohjausmenetelmien monipuolisempaan käyttöön olisi kiinnitettävä enemmän huomiota. Kehittämistarpeita oli myös ohjaukseen käytettävissä olevassa ajassa, välineistössä ja ohjaustiloissa. Kokemukset kehittämistyöstä jakaantuivat pääluokkiin kehittämistyön luonne ja kehittämistyön merkitys. Kehittämistyö vahvistaa ohjausosaamista, mutta vaatii osallistujilta motivaatiota ja sitoutumista, yhteistyökykyä, avoimuutta ja keskinäistä arvostusta. Kehittämisyhteistyö lisää ammattilaisten ja organisaatioiden välistä yhteistyötä sekä parantaa tiedonkulkua potilaan hoitoprosessissa. Tuloksia voidaan hyödyntää hoitotyössä, hoitotyön opetuksessa ja potilasohjauksen kehittämistoiminnassa.

Abstract The aim of the study was to describe and analyse access to care and factors relating to access to care theoretically and empirically. Access to care is a theoretical concept, analysed through waiting list lengths categorised by field of special health care. Public health services and related factors, access to care and the disparity between demand and supply are analysed within a theoretical framework. The study is divided into a theoretical and an empirical section. Access to care was studied through a mixed methods approach, based on a two-phase empiric material. The first phase is composed of focus group interviews (N=4). Interviewees were hospital district administrators and medical directors as well as chairpersons of the board and council or their representatives. The interviews were analysed by phenomenographic methods. The second phase is composed of waiting list data collected by THL (N=79) as well as population and prevalence data acquired from SOTKAnet (N=12) for 2008–2010. For 2009–2010, hospital district documents include financial statements (N=16), annual reports (N=23), annual statistics (N=6), personnel reports (N=21) and balance sheet books (N=6). The second phase were statistically analyzed. Results of the study on factors affecting access to care are divided into two themes: 1. challenges related to access to care from the hospital district’s perspective and 2. component factors of the realisation of access to care. Macro-level challenges related to access to care are legislation, politics, regulatory bodies, uniform grounds for non-urgent treatment, Current Care Guidelines recommendations and the connection between access to care, Current Care Guidelines recommendations, uniform grounds for non-urgent treatment, prioritisation and regulations. Meso-level challenges are operative decision-making and organisational operations models, resources, supply-based demand and the chain of treatment. Component factors of the realisation of access to care are the variance in waiting list lengths between different fields; the connection between waiting lists, the population and the hospital district; population size and its prevalence as well as resources and financial factors. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja analysoida hoitoon pääsyä ja siihen vaikuttavia tekijöitä teoreettisesti ja empiirisesti. Hoitoon pääsy on teoreettinen käsite, jota analysoidaan erikoisaloittaisten jonojen pituutena. Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan julkisen terveydenhuollon palveluja ja niihin vaikuttavia tekijöitä, hoitoon pääsyä sekä kysynnän ja tarjonnan epäsuhtaa. Tutkimus jakautuu teoreettiseen ja empiiriseen osaan. Hoitoon pääsyä tutkittiin mixed methods -menetelmällä kaksivaiheisen empiirisen aineiston pohjalta. Ensimmäinen vaihe koostui fokusryhmähaastatteluista (N=4). Haastateltavina olivat SHP:n johtajat ja johtajaylilääkärit sekä SHP:n ky:n valtuuston ja hallituksen puheenjohtajat tai heidän edustajansa. Haastattelut analysoitiin fenomenografisen menetelmän mukaisesti. Toinen vaihe koostui THL:n erikoisaloittaisista jonotiedoista (N=79) ja SOTKAnetistä saaduista väestö- ja sairastavuustiedoista (N=12) vuosilta 2008–2010. Aineistona vuosilta 2009–2010 käytettiin myös SHP:n dokumentteja, joita olivat tilinpäätökset (N=16), vuosi-/toimintakertomukset (N=23), vuositilastot (N=6), henkilöstökertomukset (N=21) ja tasekirjat (N=6). Toinen vaihe analysoitiin tilastollisesti. Tutkimustulokset hoitoon pääsyyn vaikuttavista tekijöistä jakaantuivat kahteen teemaan: 1. hoitoon pääsyn haasteisiin SHP:n näkökulmasta sekä 2. hoitoon pääsyn toteutumisen osatekijöihin. Hoitoon pääsyn haasteita makrotasolla olivat lainsäädäntö, politiikka, STM, THL ja EOA merkityksellisinä tahoina, yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet, Käypä hoito -suositukset sekä hoitoon pääsyn, Käypä hoito -suositusten, yhtenäisten kiireettömän hoidon perusteiden sekä priorisoinnin ja sääntelyn yhteys. Mesotason haasteita olivat operatiivinen päätöksenteko ja organisatoriset toimintamallit, resurssit, tarjontalähtöinen kysyntä ja hoitoketju. Hoitoon pääsyn toteutumisen osatekijöitä ovat erikoisaloittaisten jonojen pituuden vaihtelu, jonojen yhteys väestöön ja SHP:iin, väestön määrä ja sen sairastavuus sekä resurssit ja taloudelliset tekijät.