Abstract The purpose of this thesis is to increase understanding and provide new knowledge on the applicability and value of the living lab approach in user-centric product and service development in public and private sector. Research has been carried out within the authentic living lab environment of the Oulu Urban Living Labs (OULLabs) and the PATIO user community and user involvement tool in 2011–2018. Empirical evidence is gathered from qualitative living lab case studies conducted in multiple contexts: public service development, commercial product and service development, business accelerating, innovation instruments, public procurement and urban planning. The primary source of information are the 70 in-depth interviews with the customer companies and organizations. Both general and context-specific value of the living lab approach for public and private sector customers are identified. The living lab approach provides an effortless process for user-centric development. Knowledge and practice of user involvement are transferred into customers. The living lab approach supports the development of usable and desirable products and services. The diverse context-specific value of the living lab approach includes, e.g., information for the development and decision making, learning and knowledge, new customer and end-user contacts, increased efficiency, improvement of organizational culture and communication, enhanced quality of products and services, gaining visibility, involvement of citizens and increased productivity. PATIO is perceived as a fast, easy and efficient digital tool to involve users regardless time and location in a living lab environment. The main contribution of the thesis is the new knowledge of less researched long-term and partly novel living lab studies in a remarkable breadth. The findings of the thesis support the adoption of the living lab approach as a natural and continuous practice in a variety of product and service development activities, especially in local innovation ecosystems but also in international environments. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena on lisätä ymmärrystä ja tuottaa uutta tietoa living lab -toimintatavan soveltuvuudesta ja arvosta yritysten ja julkisen sektorin tuote- ja palvelukehityksessä. Tutkimus on toteutettu autenttisessa Oulu Urban Living Labs (OULLabs)- ja PATIO living lab -ympäristössä vuosina 2011‒2018. Tutkimuksen empiiriset todisteet perustuvat laadulliseen tapaustutkimukseen, jossa living lab -menetelmiä ja -työkaluja on hyödynnetty eri konteksteissa: julkisten palvelujen kehittäminen, kaupallisten tuotteiden ja palvelujen kehittäminen, yrityskiihdyttämö, innovaatioinstrumentit, julkiset hankinnat ja kaupunkisuunnittelu. Tutkimuksen pääaineisto koostuu 70:stä yritysten ja muiden sidosryhmien edustajien haastattelusta. Tutkimuksessa on tunnistettu sekä yleisiä että kontekstisidonnaisia living lab -toiminnan hyötyjä julkisen ja yksityisen sektorin asiakkaille. Living lab -toimintatapa tarjoaa vaivattoman prosessin käyttäjäkeskeiseen kehittämiseen sekä lisää uutta tietoa ja uusia käytäntöjä käyttäjien osallistamisesta. Living lab -toimintatapa tukee käytettävien ja haluttujen tuotteiden ja palveluiden kehittämistä. Living labin monet kontekstisidonnaiset hyödyt ovat esimerkiksi informaatio tuote- ja palvelukehityksen ja päätöksenteon tueksi, tiedon ja oppimisen lisääntyminen, prosessien tehostaminen, uudet asiakas- ja loppukäyttäjäkontaktit, tuottavuuden lisääntyminen ja taloudelliset hyödyt, organisaatiokulttuurin ja kommunikaation parantaminen, tuotteiden ja palveluiden parempi laatu, näkyvyyden lisääminen sekä kuntalaisosallistaminen. Digitaalinen käyttäjäyhteisö ja käyttäjien osallistamistyökalu PATIO on nopea, helppo ja tehokas tapa aktivoida käyttäjiä tuote- ja palvelukehitykseen living lab -ympäristössä. Tutkimus tuo uutta tietoa vähän tutkituista pitkän aikavälin living lab -toiminnan tuomista hyödyistä ja uudenlaisista living lab -tutkimuksista merkittävässä laajuudessa. Tulokset tukevat living lab -toiminnan omaksumista luonnolliseksi ja jatkuvaksi osaksi tuotteiden ja palveluiden kehittämistoimintoja paikallisissa innovaatioekosysteemeissä, mutta myös kansainvälisissä toimintaympäristöissä.

Abstract The purpose of this study was to develop a descriptive model of envy in nursing practice and nurse education environments. The context of nursing and the concept of envy were described in the first phase of the study. The aim of the second and third phases was to describe envy and its conceptual meaning in the nursing practice and educational communities. Data were collected by a questionnaire presented to 78 (N = 120) employees in one central hospital in 1994 and to 94 (N = 110) student nurses in one polytechnic of health and welfare in 1996 in Finland. The data were analysed using cross-tabulations and factor analysis. The construct validities of the questionnaires were good, but their construct reliabilities were only acceptable and partly even poor. The aim of the fourth phase of the study was to describe different opinions of envy. Data were collected from 64 (N = 100) student nurses in 1998. The aim of the fifth phase of the study was to describe envy and its conceptual meaning in nursing practice and nurse education environments. The material was collected by interviewing four lecturers from two polytechnics of health and welfare in 1998. A phenomenographic approach was used to analyse these materials. In the sixth phase of the study, the concept of envy, the positions of employees/students/lecturers and the relations between them, the managers and the other community members, the objects of envy and the methods of coping with envy and were shown. According to the model of envy, the position of an individual was defined by his/her experience of him/herself and his/her role in the community. The role was related to his/her tasks, individual actions and socioemotional factors. Envy was considered to pertain to the relations between individuals and groups, managers and objects of envy, such as professional knowledge, individual abilities and the individual's position of the community. The informants coped by themselves, co-operated in their tasks and worked with a task orientation. They shared a subjective feeling of busyness. The connections between the concepts were not tested. The concepts were assumed to be related to each other. The model of envy is hence hypothetical. This study produced new knowledge of envy in nursing practice and nurse education environments. The results can be used in nurse management and to improve curricula and collaboration. The methodological solutions can be used in other kinds of nursing research. / Tiivistelmä Tässä tutkimuksessa tarkoituksena oli kehittää malli kateudesta, joka kuvaa terveysalan käytännössä ja koulutuksessa ilmenevää kateutta. Tutkimuksen ensimmäisen vaiheen tehtävänä oli kuvata terveysalan kontekstia ja kateuden käsitettä. Toisen ja kolmannen vaiheen tehtävänä oli kuvata terveysalan käytännössä ja koulutuksessa ilmenevään kateuteen liittyviä tunnuspiirteitä. Aineistot kerättiin 1994 yhdessä keskussairaalassa työskennelleiltä 78 henkilöltä (N = 120) ja 94:ltä (N = 110) sosiaali- ja terveysalan opiskelijalta yhdessä ammattikorkeakoulussa kyselylomakkeella 1996. Aineistot analysoitiin käyttäen ristiintaulukointia ja faktorianalyysia. Kyselylomakkeiden rakennevaliditeetti oli hyvä. Sisäinen johdonmukaisuus oli hyvä ja osin kyseenalainen. Tutkimuksen neljännen vaiheen tehtävänä oli kuvata kateuteen liittyviä erilaisia käsityksiä. Aineisto kerättiin 64:ltä (N = 100) terveysalan opiskelijalta 1998. Tutkimuksen viidennen vaiheen (1998) tehtävänä oli kuvata terveysalan käytännössä ja koulutuksessa ilmenevään kateuteen liittyviä käsitteitä. Siksi haastateltiin neljä terveysalan opettajaa, jotka toimivat kahdessa eri sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulussa. Aineistot analysoitiin käyttäen fenomenografista lähestymistapaa. Kuudennessa vaiheessa kuvattiin terveysalalla ilmenevä kateuden käsite, työntekijän/opiskelijan/opettajan asema, suhde samassa yhteisössä toimijaan, johtajuuteen ja toiseen yhteisöön, kateuden kohteet ja kateudesta selviytymisen keinot sekä niihin liittyvät käsitteet, joiden avulla kehitettiin malli kateudesta. Kehitetyn kateuden mallin mukaan ihmisen asemaa kuvaa käsitys itsestä ja omasta roolista yhteisössä. Käsitykseen itsestä liittyy ammatillinen tyytyväisyys tai tyytymättömyys. Rooli on tehtäväkeskeinen, yksilöllinen ja sosioemotionaalinen. Kateus liittyy ihmisten keskinäisiin ja eri ryhmien välisiin suhteisiin sekä johtajuuteen ja kateuden kohteisiin (ammatilliseen osaamiseen, henkilökohtaisiin taitoihin ja ominaisuuksiin sekä asemaan yhteisössä). Terveysalan käytännössä ja koulutuksessa toimivat selviytyvät yksin, tekevät tehtävän mukaista yhteistyötä ja työskentelevät tehtäväkeskeisesti. Toimijoita yhdistää kiireen kokemus. Mallissa ei testattu muodostettujen käsitteiden välisiä suhteita, mutta oletetaan, että käsitteet liittyvät toisiinsa. Tuotettu malli kateudesta on hypoteettinen. Tutkimus tuottaa uutta tietoa terveysalan käytännössä ja koulutuksessa ilmenevästä kateudesta. Tuloksia voidaan käyttää terveysalan johtamisessa ja kehitettäessä opetusmenetelmiä ja yhteistoiminnallisuutta. Tutkimuksen menetelmällisiä ratkaisuja voidaan soveltaa myös muissa hoitotieteellisissä tutkimuksissa.

Abstract The purpose of the study was to investigate a project which applied a nongradedness approach to combined pre-school education (for six-year-old children) and primary school education in the first and second grades (seven and eight year -olds). The object of the research was an educational developmental project in which I participated as a teacher, and which I followed and evaluated over a three year period. The study took the form of a case study. The purpose was to study how the project supported the goals set for the children's learning. I used multiple techniques in data gathering, such as observations, questionnaires and diaries, as well as assessing learning employing the tools used in schools. In the data analysis, I implemented a format common in qualitative case studies: 1) a description of each case and the themes within the case, 2) a thematic analysis across the cases and 3) an interpretation of the meaning of the cases. I followed an abductive reasoning and a hermeneutical interpretation. Those findings which were connected to the teaching arrangements, and which reinforced reaching the goals were: easy transition from pre-school to primary school, organizing the school day (the length of the lessons and the breaks), as well as flexible use of the staff, facilities and equipment of the school. A finding which reinforced the children's learning, was the successful cooperation between the children and their parents, as well as with staff members. This cooperation was one supporting factor in becoming aware of the children's individual learning, and it contributed to maintaining a sense of safety in the children. Some findings revealed problems in teaching arrangements which hindered reaching the goals; these included the difficulties with professional adjustment among the staff, prejudices and attitude problems among both children and adults, as well as the large size of the learning groups. The learning environment and the instructional materials were occasionally inappropriate. The assessment tools which were utilized were also problematic in this project. Factors which were found not to enhance children's learning, and indeed prevented the attainment of goals, were: inadequate assessment of the children's learning, failure to use ability groups, and difficulties in the social adjustment of children and adults. In addition, adults and children had problems in finding their roles in different situations. In conclusion, I observe that the advantage of the project was that pre-school and primary school first and second graders had a closer relationship. Consequently, when the children's individual learning was noted, the continuation of their learning and the arrangements for their learning became more flexible. The parents' active role also increased in the project. However, I did find it challenging to focus on appropriate learning goals for each child and affording opportunities for supporting individual progress. It was also challenging to find appropriate pedagogical and didactic solutions to new situations, especially tools for assessing the children's learning. Finally, I would like to point out that there is still much to be done in developing combined pre-school and first and second grade education. The school should have more resources and readiness to receive different kinds of children. / Tiivistelmä Tutkimuksen tehtävänä oli arvioida vuosiluokkiin sitomatonta opiskelua soveltavaa yhdistetyn esi- ja alkuopetuksen kehittämishanketta. Tutkimuksen kohteena oli kentällä toteutettu kehittämishanke, jossa olin mukana yhtenä opettajana ja jota seurasin ja arvioin kolmen vuoden ajan intensiivisen tapaustutkimuksen luonteisesti. Toteutettua kehittämishanketta tutkin lasten oppimisen näkökulmasta. Arvioin, miten kehittämishanke pääsi lasten oppimista koskeviin tavoitteisiin, joita olivat lasten yksilöllisen oppimisen korostaminen ja samanaikaisesti heidän sosiaalisen kasvun tukeminen. Arviointi kohdistui sekä kehittämishankkeen opetusjärjestelyihin että kuuden lapsen tiedolliseen ja sosiaaliseen oppimiseen esiopetuksen ja alkuopetuksen ajan. Aineistoa keräsin monilla eri tiedonkeruumenetelmillä kuten havainnoinnilla, kyselylomakkeiden ja päiväkirjojen käytöllä sekä koulun arviointivälineillä. Aineiston analysoinnissa käytin laadulliseen tapaustutkimukseen soveltuvaa analyysia: 1) tapausten kuvaukset teemoittain, 2) temaattinen analyysi tapausten kesken ja 3) tapausten merkityksen tulkinta. Analyysissa noudatin abduktiivista päättelyä ja hermeneuttista tulkintaa. Kehittämishankkeen opetusjärjestelyihin liittyviä, tavoitteiden saavuttamista vahvistaneita, tuloksia olivat lasten esiopetuksesta alkuopetukseen siirtymisen helppous, koulupäivän organisointi (oppituntien ja välituntien kesto) sekä henkilökunnan, tilojen ja välineiden joustava yhteiskäyttö. Lasten oppimista vahvistaneet tulokset olivat lasten, heidän vanhempiensa ja koulun henkilökunnan yhteistoiminnan onnistuminen, lasten yksilöllisen oppimisen tiedostaminen ja lasten turvallisuuden tunteen säilyminen. Tulokset paljastivat opetusjärjestelyihin liittyviä ongelmia, jotka heikensivät tavoitteiden saavuttamista kuten henkilökunnan ammatillisen muuttumisen vaikeus, ennakkoluulot ja asenteet sekä suuret opetusryhmien koot. Myös oppimisympäristö, tilat ja oppimateriaalit olivat ajoittainen soveltumattomia. Lisäksi arviointivälineiden käyttö oli vaikeaa. Tulokset, jotka eivät vahvistaneet lasten oppimista ja pikemminkin haittasivat tavoitteiden saavuttamista, olivat lasten oppimisen arvioinnin puutteellisuus, tasoryhmien käytön epäonnistuminen sekä lasten ja aikuisten sosiaalisen sopeutumisen vaikeus. Lisäksi lapsilla ja aikuisilla oli vaikeuksia heidän eri rooleissaan erilaisissa tilanteissa. Johtopäätöksenä totean, että kehittämishankkeen etuna oli esi- ja alkuopetuksen lähentyminen. Siitä seurasi että, kun lasten yksilöllinen oppiminen huomioitiin, heidän oppimisensa saatiin järjestettyä joustavaksi jatkumoksi. Kehittämishankkeessa lisääntyi myös lasten ja heidän vanhempiensa aktiivinen rooli. Haasteina taas näen oppimistavoitteiden painottamisen ongelman ja lasten yksilöllisen tiedollisen oppimisen etenemismahdollisuudet. On myös haastavaa kehittää yhdistettyyn esi- ja alkuopetukseen sopivaa pedagogiikkaa ja didaktisia ratkaisuja, erityisesti lasten oppimisen arviointivälineitä. Lopuksi tähdennän, että yhdistetyssä esi- ja alkuopetuksessa on vielä paljon kehitettävää. Koulussa pitäisi olla resurssia ja valmiutta ottaa vastaan erilaisia lapsia.

Abstract This dissertation reports the arrangement of pre-school education to children in small schools. There are experiences about pre-school education from over thirty years, but the time for extensive arrangement of pre-school education is only beginning with the year 2001. In the theoretical part 1 I study the historical formation of small schools, their school politics and pedagogy, and how the arrangement of pre-school education is associated with them. Furthermore, there is cultural analysis by comparing the working of Finnish women, the arrangement of day care and the equality of women with the rest of Europe, also the school success tests of children. I study the quality of arrangement of pre-school education with the help of a model made of teaching quality elements by Helakorpi (1993). In the empiric part 2 I analyse opinions of administrative authorities, parents, teachers and children. This research was carried out in four phases during years 1999-2000 and I got back 2271 questionnaires. The meaning of factor analysis was to outline the phenomenon and give support to the interpretation of my own theoretical knowledge and practical work. There is similarity between arranging pre-school teaching and elementary education in the19th century to children in the country, who have been in a worse situation than those living in urban areas. Above all, parents appreciate free transport to school as a form of regional equality. In pedagogy, we should be aware of our identity: it's a big country with a small population. That is why multi-age teaching and the learning of children at different ages should be studied and developed more generally. In questionnaires, the answers of different groups varied only slightly. Administrators, parents and teachers emphasised the teaching of manners, while children together with their parents laid stress on the importance of play and atmosphere. Playing outdoors and having a good environment were appreciated, but international relations and information technology were not seen as important elements in pre-school education. The task of education is to raise children into humanity. We should see pre-school age as a significant period of life. It deserves proper attention that we already give to the education of teachers and the development of our day care system. International tests on children's basic skills have given results that support our approach. Finland should by no means copy other European countries in developing pre-school and elementary education. We face the challenge of exploiting all the expertise there is in day care, pre-school education, social administration and school administration, also involving local decision making. Teachers need further education, especially on children with special needs, more practice of interaction skills, and co-operation with parents. School administration should give resources and time for this co-operation. In further studies we could develop co-operation of homes and school with the help of an activity analysis. The using of an evaluation model in municipality case studies, interviews of the different groups and follow-up studies after the establishment of pre-school education give many interesting possibilities for further studies. / Tiivistelmä Väitöskirjani tehtävänä on selvittää pienten koulujen esiopetuksen järjestämistä. Esiopetusta on järjestetty Suomessakin jo yli kolmekymmentä vuotta, mutta laaja esiopetuksen järjestämisen aika kuusivuotiaille on vasta aluillaan vuoden 2001 alusta. Teoreettisessa osassa 1 tarkastelen pienten koulujen historiallista kehittymistä, koulutuspolitiikkaa, pedagogiaa ja esiopetuksen järjestämistä osana koko koululaitosta. Vertailen Suomen naisten työssäkäyntiä, päivähoidon järjestämistä ja naisten tasa-arvoa muuhun Eurooppaan, samoin lasten koulumenestystuloksia. Esiopetuksen järjestämisen laatua tarkastelen Helakorven (1993) esittämästä opetuksen laatuelementtimallista kootun mallin avulla. Empiirisessä osassa 2 analysoin hallinnon edustajien, vanhempien, opettajien ja lasten käsityksiä esiopetuksesta. Toteutin tutkimuksen kyselylomakkeilla neljässä vaiheessa vuosina 1999-2000 ja sain yhteensä 2271 palautuskirjettä. Faktorianalyysien tehtävänä oli jäsentää ilmiötä ja antaa tukea teoreettisen tiedon ja oman praktisen työkokemuksen pohjalta laaditulle tulkinnalle. Esiopetuksen järjestämisessä on samankaltaisuutta 1800-luvulla maaseudun lapsille järjestetyn alkuopetuksen kanssa: maaseudun lapset ovat olleet opetuksen saamisessa huonommassa asemassa kuin taajamien lapset. Syrjäseudun esioppilaille tulisi antaa kuljetusetu erityispalveluna erityisesti vanhempien mielestä. Suomen pitäisi tiedostaa selkeästi oman identiteettinsä perustekijät eli suuri maa ja pieni väestö. Siksi yhdysluokkaopetusta ja eri-ikäisten lasten oppimista yhdessä pitäisi yleensäkin tutkia ja kehittää enemmän. Esiopetukseen suhtautumisessa eri ryhmien vastaukset eroavat vain vähän toisistaan. Hallinnon edustajat, vanhemmat ja opettajat korostavat käytöstapojen ja tapakasvatuksen tärkeyttä. Lapset korostavat ulkoleikkiä ja yleensä leikkiä sekä ilmapiirin merkitystä samoin kuin vanhemmat. Kansainvälisyyden ja tieto- ja viestintätekniikan opetusta ei nähdä tärkeiksi alueiksi esiopetuksessa. Koulutuksen tehtävä on ihmisyyteen kasvattaminen. Esiopetusikää pitäisi vaalia omana ikäkautenaan. Suomessa onkin satsattu opettajien koulutukseen ja päivähoidon kehittämiseen, ei lapsen varhaiseen koulunaloitukseen. Oppilaiden myöhemmät koulumenestystulokset tukevat Suomen linjan säilyttämistä, eivät muiden Euroopan maiden matkimista. Hallinnollisesti esiopetuksen johtamisen keskeinen haaste on päiväkodin johtajien sekä koulutoimen ja perusturvan esiopettajien asiantuntemuksen laajempi hyödyntäminen sekä paikallisuuden huomioon ottaminen. Opettajat tarvitsevat täydennyskoulutusta erityisesti erityispedagogiikassa, vuorovaikutustaitojen harjoittamisessa ja vanhempien kanssa tehtävässä yhteistyössä. Yhteistyöhön tulisikin saada resursseja ja aikaa hallinnolta. Jatkotutkimusvaiheessa voisi puolestaan toimintatutkimuksen avulla kehittää kodin ja koulun yhteistyötä. Arviointimallin käyttö tapauskohtaisissa kuntatutkimuksissa, eri ryhmien edustajien haastattelut ja seurantatutkimus esiopetuksen järjestämisen vakiintumisen jälkeen tarjoavat mielenkiintoisia jatkotutkimusmahdollisuuksia.

Abstract Although the need for change was recognized a couple of decades ago, the construction industry is still struggling with its productivity development and customer satisfaction. Usually, construction improvement initiatives focus on developing practices related to project management and delivery processes. However, this study views the general underperformance of the industry from the perspective of how the construction business is managed and conceptualized in practice. The objective of this thesis is to understand the role of business models in construction business management. This objective is pursued by addressing specific research questions in four individual publications, two of which contribute to the research objective from a more conceptual and two from a more empirical viewpoint. The exploratory study follows the qualitative research tradition and exploits the case study approach. The primary method for data collection has been interviews. This study demonstrates the applicability of the business model concept to the analysis and development of the construction business. However, its use requires a comprehensive understanding of the concept and proper alignment of its elements in practice. The results of this study indicate that the current business models of construction companies are too similar to enable value-based competition. Indeed, the conventional business models neglect the customer perspective and thus revolve around internal efficiency rather than customer value creation. Consequently, construction businesses are usually managed on a project-by-project basis without the governing effect of specific customer-oriented business models and a clear long-term vision or business purpose that would go beyond the objectives of growing and surviving. A better understanding of business models provides a starting point for managers to reform the construction business and the whole industry. Explicitly defined business models provide a foundation for consistent management practice and process development. New possibilities for customer value creation can be exploited as the limitations of the current thinking are overcome and business models are approached from the viewpoints of the customer and value creation. / Tiivistelmä Rakennusalalla on edelleen vaikeuksia tuottavuuden kehittämisen ja asiakastyytyväisyyden parantamisessa, vaikka tarve muutokseen tunnistettiin jo pari vuosikymmentä sitten. Yleensä alan kehityshankkeet kohdistuvat projektien johtamiseen ja projektitoimituksiin liittyviin käytäntöihin. Tässä tutkimuksessa rakennusalan yleisesti heikkoa suorituskykyä tarkastellaan kuitenkin liikkeenjohdon näkökulmasta eli miten rakennusyrityksiä johdetaan ja miten liiketoiminta käsitteellistetään käytännössä. Väitöskirjan tavoitteena on ymmärtää liiketoimintamallien roolia rakennusliiketoiminnan johtamisessa. Tavoitteen saavuttamiseksi vastataan neljään tutkimuskysymykseen erillisten osajulkaisujen avulla. Kaksi näistä julkaisuista edistää ymmärrystä liiketoimintamallien roolista enemmän käsitteellisestä näkökulmasta ja kahdessa korostuu empiirinen näkökulma. Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena, jossa hyödynnetään tapaustutkimusta. Aineistonkeruu on pääosin tehty haastatteluin. Tämän tutkimuksen mukaan liiketoimintamallikonsepti soveltuu myös rakennusliiketoiminnan analysointiin ja kehittämiseen. Tämä kuitenkin edellyttää liiketoimintamallikonseptin laaja-alaista ymmärrystä ja sen elementtien asianmukaista yhteensovittamista myös käytännössä. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että nykyiset liiketoimintamallit, joiden mukaan rakennusyritykset toimivat, ovat liian samankaltaisia soveltuakseen arvoperusteiseen kilpailuun. Nämä tavanomaiset liiketoimintamallit eivät sisällä asiakasnäkökulmaa ja täten ne keskittyvät etupäässä sisäiseen tehokkuuteen asiakasarvon tuottamisen sijasta. Näin ollen rakennusliiketoimintaa johdetaan yleensä projektiperusteisesti ilman, että päätöksentekoa ohjaisi määritellyt asiakassuuntautuneet liiketoimintamallit, selkeä pitkäntähtäimen visio tai kasvu- ja eloonjäämistavoitteita pidemmälle asetettu päämäärä. Liiketoimintamallien parempi ymmärrys antaa lähtökohdan rakennusliiketoiminnan ja koko alan uudistamiseen. Selkeästi määritellyt liiketoimintamallit luovat perustan liiketoiminnan johdonmukaisuudelle ja prosessien kehittämiselle. Monia huomiotta jääneitä arvonluonnin mahdollisuuksia voidaan puolestaan hyödyntää, kun vältetään takertumasta vallalla olevan ajattelutavan rajoitteisiin ja suunnitellaan liiketoimintamallit toimiviksi arvonluonnin ja asiakkaan näkökulmista.

Abstract The purpose of this study is to develop a process of rapid productisation in a B2B sales situation to manage an unexpected product increment. Earlier research has identified a change in how companies develop new products. Developing products by utilising radical innovation has declined, and the prevailing method is to develop new products in small increments based on an existing product or service platform. In this way, companies can create a new product by making minor enhancements or incremental improvements to create additional value. The theoretical foundation of this study builds on the literature of decision making, new product development, product portfolio management, and upstream supply chain management. The research method is the qualitative case study, which explores the rapid productisation practices of 26 companies. The empirical data consists of 74 interviews and was collected during the years 2011–2013. The study shows that the companies well understand the need for RP. The companies repeatedly faced situations where they had to develop new product solutions very rapidly. Because customer requirements in sales situations are unpredictable, companies strove to find solutions using temporary or special arrangements. By doing so, however, they did not deal with the core source of the problem, which arose again and again. In the study, several challenges and preconditions of RP were identified: the ability to make decisions, roles and responsibilities that have been defined in advance, and reconciliation of the RPP with other business processes. The study makes clear that the process of RP developed to meet the need for unexpected product increments in B2B sales situations, and its key elements are intra-firm cooperation and use of existing processes as a baseline, which enable the organisation to accelerate the operation. Based on the results of this research, RP is a complex, communication-intensive, context-dependent and – due to the nature of RPP – challenging task to integrate as a part of firm operations. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kehittää nopean tuotteistamisen prosessi B2B myyntitilanteessa esiin tulevien yllättävien tuotelisäyksien hallintaan. Aiempi tutkimus on tunnistanut muutoksia yritysten tavassa tuotteistaa uusia tuotteita. Tuotteistaminen radikaalien innovaatioiden avulla on vähentynyt. Tällä hetkellä on vallitsevampaa tuotteistaa uusia tuotteita hyödyntäen mahdollisimman paljon jo olemassa olevia tuote- tai palveluportfoliota. Tämä tarjoaa yrityksille mahdollisuuden tuotteistamiseen pienin tuotepäivityksin tai muutoksin. Tutkimus rakentuu teoreettisesti päätöksenteon, uuden tuotteen kehittämisen, tuotesalkun hallinnan ja tilausketjun hallinnan kirjallisuuteen. Tutkimusmenetelmänä on käytetty laadullista tapaustutkimista. Tutkimuksessa kartoitettiin 26 yrityksen nopean tuotteistamisen käytäntöjä. Tutkimusaineisto koostuu 74 haastattelusta ja se kerättiin vuosien 2011–2013 aikana. Tutkimuksessa selvisi, että nopea tuotteistaminen on tutkituissa yrityksissä hyvin tunnistettu ilmiö. Yrityksissä on myös ilmeinen tarve nopean tuotteistamisen kehittämiselle. Yritykset kohtaavat toistuvasti tilanteita, joissa on kyettävä uusiin tuoteratkaisuihin hyvinkin nopeasti. Koska myyntitilanteessa esiin tullut asiakasvaatimus on ennalta arvaamaton, yritykset pyrkivät löytämään ratkaisun tilapäisin tai erikoisjärjestelyjen avulla. Näin toimien itse ongelma ei poistu vaan se kohdataan joka kerta uudelleen. Tutkimuksessa tunnistettiin useita nopean tuotteistamisen haasteita ja ennakkoehtoja. Näitä ovat: organisaation päätöksentekokyvykkyys, ennalta määritellyt roolit ja vastuut sekä nopean tuotteistamisen prosessin yhteensopivuus muiden liiketoimintaprosessien kanssa. Tutkimuksessa esitetään, miten nopean tuotteistamisen prosessilla voidaan vastata myyntitilanteessa asiakkaan esittämiin uusiin vaatimuksiin sekä ratkaista tuote- tai palvelutarjonnassa oleva puute uudella tuotepäivityksellä. Yrityksellä on näin mahdollisuus tuottaa asiakkaalle lisäarvoa jo myyntineuvottelujen kuluessa. Tutkimus esittää organisaatioiden välisen yhteistyön ja olemassa olevien prosessien hyödyntämisen keskeisinä nopean tuotteistamisen elementteinä. Näiden avulla on mahdollista nopeuttaa päätöksentekoa ja tuotteistamista.

Abstract This thesis increases the understanding of public-private partnerships (PPPs) by examining their development in a centralized public procurement context. The thesis discusses on how the actors in centralized public procurement participate in the development of PPPs and what drives and challenges the actors to transit from traditional transactional arm’s length tendering to partnership thinking in public procurement. The PPP research is integrated into the research stream of Industrial Marketing and Purchasing (IMP) and the interaction approach to recognize PPPs as socially constructed during the public procurement process. The triadic approach is applied to regard PPP development as dynamic and examine the relationship dynamics between the three actors of centralized public procurement. The empirical setting of the thesis rests on a qualitative case study design using two cases. It analyzes PPP development in a standardized product procurement of food and a more diversified service procurement of home nursing. The empirical data is primarily acquired through qualitative interviews, which are supported by information from written documents and seminars on procurement regulations and procedures. The thesis shows that the development of PPPs in the context of centralized public procurement is an ongoing and dynamic process, in which the three actors actively participate by initiating, building, and facilitating the development process. The thesis further finds that cooperative interaction contributes to PPP development by increasing knowledge exchange and promoting the transition from transactional procurement logic to partnering in public procurement. The procurement type and the network in which the PPP is embedded influence the process by reflecting the actors’ ways of participating in the process and how trust is built between them. The thesis further shows how relationship dynamics influence the process in the triadic setting; that is, the procurement logic of a single actor or the logic underlying the relationship of two actors engender and intensify the problems or promote the partnership thinking in the triad. The findings of this thesis aid managers to identify how they can proactively foster the development of PPPs in centralized public procurement, and identify the influence of relationship dynamics on the process. / Tiivistelmä Tässä väitöskirjassa keskitytään julkisten ja yksityisten organisaatioiden välisten kumppanuussuhteiden kehittämiseen keskitetyssä julkisessa hankintakontekstissa. Tutkimus tarkastelee sitä, kuinka keskitetyn hankintakontekstin kolme eri toimijaa osallistuvat suhteen kehittämiseen ja sitä, mikä edistää ja haittaa heidän siirtymistä perinteisestä transaktionaalisesta kilpailutuksesta kohti kumppanuutta. Tutkimus yhdistää julkisten ja yksityisten organisaatioiden välistä kumppanuutta käsittelevää kirjallisuutta teollisen markkinoinnin ja ostamisen tutkimukseen sekä erityisesti vuorovaikutusnäkökulmaan, koska kumppanuus ymmärretään työssä sosiaalisena ja vuorovaikutteisena prosessina, joka kehittyy hankintaprosessissa. Työ hyödyntää myös triadia näkökulmaa kolmen toimijan välisen kumppanuuden dynamiikkojen tutkimiseksi. Tutkimuksessa toteutettiin laadullinen kahden tapauksen tapaustutkimus, jossa kumppanuuden kehittämistä analysoitiin standardoidussa ruokatuotehankinnassa ja kotihoidon palveluhankinnassa. Työn aineisto on kerätty haastatteluiden kautta, ja sitä on tuettu kirjallisten dokumenttien ja julkisen hankinnan seminaarien kautta kerätyn tiedon kautta. Tutkimuksessa esitetään, että julkisten ja yksityisten organisaatioiden välisten kumppanuussuhteiden kehittäminen keskitetyssä hankintaprosessissa on jatkuva ja dynaaminen prosessi, johon kolme toimijaa osallistuvat aktiivisesti käynnistämällä, luomalla tai tukemalla prosessia. Työssä tunnistetaan myös, että yhteistyöllinen vuorovaikutus edistää kumppanuutta lisäämällä tiedon vaihdantaa ja tukemalla toimijoiden siirtymistä perinteisestä transaktionaalisesta hankinta-logiikasta kohti kumppanuutta. Hankintatyyppi ja laajempi verkosto, johon suhde on kytkeytynyt, vaikuttavat siihen, kuinka toimijat osallistuvat kumppanuuden kehittämiseen ja kuinka luottamus siinä syntyy. Tutkimus havainnollistaa myös kumppanuuden kehittämisen dynamiikkaa triadissa suhteessa. Yhden toimijan tai kahden toimijan välisten ongelmien huomattiin synnyttävän ja voimistavan ongelmien kehittymistä kaikkien kolmen toimijan välillä ja toisin päin; yhden toimijan tai kahden toimijan välinen kumppanuus vahvistaa kumppanuutta triadissa. Tutkimus tarjoaa yritysjohdolle tietoa siitä, kuinka kumppanuutta voi vahvistaa keskitetyssä julkisessa hankinnassa ja siitä, kuinka tunnistaa prosessiin vaikuttavia dynamiikkoja.

Abstract The purpose of this study was to describe how patient education is operating in special health care and in primary care and also participants’ experiences of development work on patient education. The aim was to produce information on the implementation of patient education and the factors affecting it and the development of patient counseling between special and primary care nursing staff cooperation. The study consisted of three sub studies. The first study described above, what kind of the surgery patient education was as assessed by nursing staff, and what it is explained. In the second study was described, what kind of patient education was in primary care as assessed by nursing staff, and what it is explained. Furthermore in both studies was described by nursing staff what kind of development proposals they put in. The data was collected using a structured questionnaire (© MR / HK, 2003), from surgical nursing staff (n = 203) and nursing staff working in primary health care (n =  377). The data was analyzed using basic and multiple variable statistical methods, as well as open questions, the deductive content analysis. The third study described the experiences of nursing staff of development work on patient education. The data was collected by interviewing nursing staff involved in the development (n =  24) and were analyzed using inductive content analysis. The development work focused on patients’ education on patients with coronary artery disease, diabetic foot ulcers, cancer, joint replacement, stroke, and chronic obstructive pulmonary disease, and it was carried out in primary and special health care nursing staff cooperation. Nursing staff had a good knowledge and skills and attitudes towards patient education were positive and nursing staff was counseling patient-centered and take into account the patient's feelings. Nursing staff should develop patient education methods. Patient education should have more time, equipment, and facilities. Experiences of development work can be described by categories the nature of development work and together we are more effective. The development work is strengthening the know-how, but it requires the participants' motivation and commitment, teamwork skills, openness and mutual respect. Development cooperation increases professional and inter-organizational co-operation, and improves the information flow in the patient care process. The results can be utilized in nursing, nursing education and patient education development. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata potilasohjauksen toimintaedellytyksiä kirurgisessa erikoissairaanhoidossa ja perusterveydenhuollossa sekä hoitohenkilöstön kokemuksia potilasohjauksen kehittämisestä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa potilasohjauksen toimintaedellytyksistä ja siihen vaikuttavista tekijöistä sekä potilasohjauksen kehittämisestä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon hoitohenkilöstön yhteistyönä. Tutkimus koostui kolmesta osatutkimuksesta. Ensimmäisessä osatutkimuksessa kuvailtiin, millaista oli potilaan ohjaus erikoissairaanhoidossa kirurgisen hoitohenkilöstön arvioimana ja toisessa osatutkimuksessa kuvailtiin millaista potilaan ohjaus oli perusterveydenhuollon hoitohenkilöstön arvioimana ja mitkä asiat olivat siihen yhteydessä. Lisäksi kuvailtiin millaisia ehdotuksia hoitohenkilöstö esitti potilasohjauksen kehittämiseksi. Aineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella (© MR/HK, 2003) vuonna 2003 kirurgiselta (n =  203) ja vuonna 2006 perusterveydenhuollon (n =  377) hoitohenkilöstöltä ja analysoitiin tilastollisilla perus- ja monimuuttujamenetelmillä sekä avoimien kysymysten osalta deduktiivisella sisällön analyysillä. Kolmannessa osatutkimuksessa kuvailtiin hoitohenkilöstön kokemuksia potilasohjauksen kehittämistyöstä. Aineisto kerättiin vuonna 2007 haastattelemalla kehittämistyöhön osallistunutta hoitohenkilöstöä (n =  24) ja analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä. Kehittämistyö kohdentui sepelvaltimotautia ja diabeettista jalkahaavaa sairastavien sekä syöpä-, tekonivel-, aivoinfarkti- ja keuhkoahtaumatautipotilaiden ohjaukseen ja se toteutettiin erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon hoitohenkilöstön yhteistyönä. Hoitohenkilöstön tiedot ja taidot olivat pääosin hyvää tasoa ja asenteet potilasohjausta kohtaan olivat myönteiset. Hoitohenkilöstö arvioi toteuttavansa ohjausta potilaslähtöisesti ja tunneulottuvuuden huomioiden. Ohjausmenetelmien monipuolisempaan käyttöön olisi kiinnitettävä enemmän huomiota. Kehittämistarpeita oli myös ohjaukseen käytettävissä olevassa ajassa, välineistössä ja ohjaustiloissa. Kokemukset kehittämistyöstä jakaantuivat pääluokkiin kehittämistyön luonne ja kehittämistyön merkitys. Kehittämistyö vahvistaa ohjausosaamista, mutta vaatii osallistujilta motivaatiota ja sitoutumista, yhteistyökykyä, avoimuutta ja keskinäistä arvostusta. Kehittämisyhteistyö lisää ammattilaisten ja organisaatioiden välistä yhteistyötä sekä parantaa tiedonkulkua potilaan hoitoprosessissa. Tuloksia voidaan hyödyntää hoitotyössä, hoitotyön opetuksessa ja potilasohjauksen kehittämistoiminnassa.

Abstract The purpose of this study was to clarify the notion of diaconal nursing, to produce a description of diaconal nursing and to outline a model of it. The study was accomplished in three stages in accordance with the hybrid model developed by Schwarz-Barcott and Kim (2000). At the theoretical stage, the literature was searched for information of diaconal nursing. For this purpose, a discretionary sample of references dealing with diaconal work and nursing was collected in 1998–1999. The material was analyzed with methods of inductive content analysis. At the empirical stage, the narrative approach was used to collect experiential data about diaconal nursing. The data were collected in the form of written essays complemented by oral interviews. The narrators were a group of 70 senior nursing students with the orientation towards diaconal care, 36 teachers of diaconal care, two consecrated deaconess nurses from five polytechnics on different locations in Finland and eight nurses without diaconal education and four patients from the Kanta-Häme and Pirkanmaa regions. One of the informants was testing the diaconal nursing practice, and she discussed that in her personal narrative. The data were collected in 1998–2003. The substance of the empirical data was analyzed with holistic methods of narrative content analysis. At the analytical stage, diaconal nursing was described as a synthesis of the theoretical and empirical stages, and a model was constructed based on that description. The results indicated that nurses with and without diaconal education used different terms to describe diaconal nursing. Based on the model developed here, diaconal work and nursing are combined into diaconal nursing via the cultural level of religion. Diaconal nursing is a profession carried out in nursing environments and parishes by nurses with diaconal education. Knowledge of both nursing science and theology is applied. In addition to nursing interventions, caritative and liturgic interventions are also used in diaconal nursing. The term 'professional service' is in diaconal nursing. The interactive relationship is a professional human relationship, where the person being cared for receives care and compassion without an obligation to "pay back". For the nursing professional, actions accordant with the Christian view of humanity may be a resource in everyday nursing. The recipient of care is not expected to have a religious or other conviction. Diaconal nursing can be learnt through education, and being a professing Christian is not enough to make a nurse a professional of diaconal nursing. The knowledge produced is the study can be utilized in diaconal nursing instruction and helps students to encounter people in nursing practice. The model also provides insight for the development of diaconal nursing curricula in polytechnics. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selkiyttää käsitystä diakonisesta hoitotyöstä ja tuottaa kuvaus diakonisesta hoitotyöstä sekä rakentaa siitä malli. Tutkimus muodostuu kolmesta vaiheesta Schwarz - Barcottin ja Kimin (2000) kuvaaman hybridisen mallin mukaisesti. Teoreettisessa vaiheessa tehtävänä oli etsiä kirjallisuudesta tietoa diakonisesta hoitotyöstä. Tätä varten kerättiin 1998–1999 harkinnanvaraisella otannalla aineisto diakoniaa ja hoitotyötä käsittelevästä kirjallisuudesta. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Empiirisessä vaiheessa koottiin narratiivista lähestymistapaa soveltaen kokemuksellista tietoa diakonisesta hoitotyöstä. Aineisto koottiin kirjoitelmina ja sitä täydennettiin haastatteluin. Kertojina oli 70 diakoniapainotteisen sairaanhoitajakoulutuksen päättävää opiskelijaa, 36 diakonian opettajaa, kaksi diakonian virkaan vihittyä sairaanhoitajaa viiden eri paikkakunnan ammattikorkeakoulusta sekä 8 sairaanhoitajaa ja 4 potilasta Kanta-Hämeestä ja Pirkanmaalta. Yksi kertojista testasi diakonista hoitotyötä hoitokäytännössä, josta hän tuotti sisäisen tarinansa. Aineisto koottiin 1998–2003 välisenä aikana. Aineisto analysoitiin holistis-sisällöllisesti narratiivisen aineiston analyysin mukaisesti. Analyyttisessa vaiheessa kuvattiin diakonista hoitotyötä teoreettisen ja empiirisen vaiheen muodostamana synteesinä, jonka perusteella siitä rakennettiin malli. Tulokset osoittivat, että diakoniaan kouluttautuneet ja kouluttautumattomat sairaanhoitajat puhuvat eri käsittein diakonisesta hoitotyöstä. Kehitetyn mallin mukaan diakonia ja hoitotyö yhdistyvät diakoniseksi hoitotyöksi uskonnon kulttuurisen tason kautta. Diakoninen hoitotyö on professio, jota tekevät diakoniseen hoitotyöhön kouluttautuneet sairaanhoitajat hoitotyön toimintaympäristöissä ja seurakunnissa. Siinä sovelletaan hoitotieteen ja teologian tietoa. Diakonisessa hoitotyössä toteutetaan hoitotyön auttamismenetelmien lisäksi karitatiivisia ja liturgisia auttamismenetelmiä. Diakonisessa hoitotyössä puhutaan ammatillisesta palvelemisesta. Vuorovaikutussuhde on ammatillinen lähimmäissuhde, jossa hoidettava kokee saavansa lahjomatonta hoitamista ja rakkauden tunnetta. Hoitotyöntekijälle kristillisen ihmiskäsityksen mukainen toiminta voi olla voimavara hoitamisen arjessa. Hoidettavana olevalta ihmiseltä ei edellytetä uskonnollista tai muuta vakaumusta. Diakoninen hoitotyö voidaan oppia koulutuksessa ja pelkkä hoitajan kristillinen vakaumus ei anna valmiuksia tähän työhön. Tutkimuksessa tuotettua tietoa voidaan hyödyntää hoitotyön opetuksessa ja sen seurauksena käytännön hoitotyössä ihmisen kohtaamisissa. Lisäksi tuotettu malli lisää ymmärrystä kehittää diakonista hoitotyötä opiskelevan sairaanhoitajan opetussuunnitelmaa ammattikorkeakoulussa.

Abstract The main task for most development-intensive organisations is to create, develop and commercialise new products and services. The technology push (TP) concept is considered an important competitive advantage for companies trying to create breakthrough products. Because development processes are risky and failure rates are high, especially in the case of technology pushed projects, defined success factors are valuable knowledge for the management of development-intensive firms. The prime objective of this study is to present a compact set of TP project success factors in an information and communication technology (ICT) context. Because the literature on new product development and innovation has presented many success factors for developed products, but has done so in a way that presents the factors as having a nebulous nature, the specification of TP success factors is also presented. The success factors are also empirically validated. The goal of the validation was to determine the relevance of the success factors introduced, and potentially define new ones. The validation was performed through an empirical study with semi-structured company interviews. As a result of this study we concluded that one success factor defined through the literature review should be removed due to a lack of relevance, that the other twelve success factors were validated, and three new success factors were identified during the empirical study. Eventually fifteen TP success factors are defined and presented. The practical relevance of this study is to help firm management to recognise the real actions needed to reduce product development risks. The theoretical relevance is in helping scholars to focus on key issues when studying the key factors of breakthrough development cases. / Tiivistelmä Tuotekehitystä harjoittavien yritysten päätehtävänä on luoda, kehittää ja kaupallistaa uusia tuotteita ja palveluita. Yritysten pyrkiessä luomaan läpimurtotuotteita, ”Technology push” -konseptia pidetään niille tärkeänä kilpailuetuna. Koska tuotekehitysprosessit ovat riskialttiita ja epäonnistumisen mahdollisuudet suuret erityisesti teknologiatyöntöisillä projekteilla, tarkasti määritellyt menestystekijät ovat arvokasta tietoa yritysten johdolle. Tämän työn päätarkoituksena on esitellä yhtenäinen ja tiivis joukko teknologiatyöntöisten projektien menestystekijöitä ICT toimialalla. Uusien tuotteiden kehittämistä ja innovaatioita käsittelevä lähdekirjallisuus esittelee lukuisia menestystekijöitä. Ne on kuitenkin esitelty vaikeasti selitettävällä tai monimerkityksellisellä tavalla, joten olemme esittäneet myös niiden tarkat määrittelyt. Menestystekijät ovat validoitu myös empiirisesti. Validoinnin tarkoituksena oli löytää esiteltyjen menestystekijöiden relevanssi ja löytää mahdollisesti uusia menestystekijöitä. Validointi toteutettiin puolistrukturoiduilla yrityshaastatteluilla. Työn tuloksena esitetään kirjallisuuskatsauksen ja empiirisen validoinnin avulla määritellyt 15 teknologiatyöntöisten projektien menestystekijää. Tutkimuksen käytännöllinen merkitys on auttaa yritysjohtoa tunnistamaan tärkeät toiminnot tuotekehitysriskien madaltamiseksi. Tutkimuksen teoreettinen merkitys on auttaa tutkijoita keskittymään avainasioihin ja tunnistamaan menestystekijät läpimurtotuotetutkimuksessa.