Abstract The purpose of this study was to describe the values of the staff of one psychiatric hospital, the aspects of care appreciated by the patients and the current status of psychiatric care. The staff (n = 125) data were collected with the Schwartz value survey and an instrument measuring the status of organisational activity. The patient (n = 47) data were collected with the instrument measuring the status of organizational activity. The results were presented as frequencies, percentages and means. Multivariate correlations were examined based on cross-tabulation, Chi square test, Student's t-test and one-way analysis of variance. The responses to open-ended questions were analysed with data-based content analysis. Cronbach's alpha coefficient was used to evaluate the reliability of the measuring instruments. The values most highly appreciated by the staff were honesty, respect for one's parents' work, family safety, health, sense of responsibility, subjective pleasure and life experience. The following values were appreciated least: self-sacrificial work for the employer, religion, exciting life and material wealth. The most important motivation type values were hedonism, security and universalism, while desire for variation, traditions and power were considered the least important. The staff values were distinctively collective and communal. The following values were related to patient care: respect for the human value of individuals, humane treatment, reliability and safety of the therapeutic environment. The status assessments concerning care, leadership and atmosphere fell between satisfactory and good. The specific strengths of the working units were professional expertise, competence, experience, co-operation and commitment to work. Privacy on the ward and spiritual care were accomplished least well. Despite their illness, patients highly appreciated the human value of individuals. The expectations applied by patients to this value were related to truth, humanity, respect for human beings, privacy and freedom. The patients appreciated a safe therapeutic environment and humanely respectful treatment. Of the different therapeutic modalities, the patients appreciated medication, crisis interventions, primary nurses and basic care. Two third of the patients felt that their rights had been respected. Involuntary care, experiences of submission, environmentally evoked fears and lack of private space were felt to be difficult matters. The values of the staff and the patients were roughly parallel, with the exception of the value of health, which was not underlined by the patients. It thus seems that psychic illness does not fundamentally alter the person's values. The qualitative part of the study highlighted the contradictions between the ideals and practical realities of patient care. Conflicts in the working community were due to inappropriate use of power, differences in work motivation, aspects of patient care and treatment as well as structural problems in the working and therapeutic environment. Despite occasional value conflicts, the care of patients was considered to be mostly good, safe, humane and just. Due to its stable and uniform value basis, therefore, the working and therapeutic community seems to tolerate occasional ethical and value conflicts. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata erään psykiatrisen sairaalan henkilökunnan arvoja, potilaiden hoidossaan arvostamia asioita ja psykiatrisen hoidon nykytilaa. Henkilökunnan (n = 125) aineisto kerättiin Schwartzin arvomittarilla ja organisaation toiminnan tilan mittarilla. Potilaiden (n = 47) aineisto kerättiin organisaation toiminnan tilan mittarilla. Tulokset esitettiin frekvenssi-, prosentti- ja keskiarvolukuina. Muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin ristiintaulukoinnin, Khiin neliötestin, Studentin t-testin ja yksisuuntaisen varianssianalyysin avulla. Avokysymykset analysoitiin aineistolähtöisellä sisällön analyysillä. Mittareiden luotettavuutta arvioitiin Cronbachin alfa-kertoimella. Henkilökunnalle tärkeimmät yksittäiset arvot olivat rehellisyys, omien vanhempien työn kunnioittaminen, perheen turvallisuus, terveys, vastuuntunto, mielihyvä ja elämänkokemus. Vähiten tärkeitä arvoja olivat uhrautuva työ työnantajan hyödyksi, uskonnollisuus, jännittävä elämä ja varakkuus. Tärkeimmiksi motivaatiotyyppiarvoiksi erottuivat hedonismi, turvallisuus ja universalismi ja vähiten tärkeinä pidettiin vaihtelunhalua, perinteitä ja valtaa. Henkilökunnan arvoina korostuivat kollektiiviset, yhteisölliset arvot. Potilaan hoitoon liittyviä tärkeitä arvoja olivat ihmisarvon kunnioittaminen, inhimillinen kohtelu, luotettavuus ja hoitoympäristön turvallisuus. Hoitamisen, johtamisen ja ilmapiirin toiminnan tila sijoittui tyydyttävän ja hyvän välille. Työyksiköiden vahvuuksina korostuivat ammattitaito, osaaminen, kokemus, yhteistyö ja sitoutuminen työhön. Yksityisyys osastolla ja hengellinen hoito toteutuivat kaikkein huonoimmin. Ihmisarvo sairaudesta huolimatta oli potilaille tärkeä arvo. Ihmisarvoon potilailla liittyi odotusarvoja, jotka olivat totuus, inhimillisyys, ihmisenä kunnioittaminen, yksityisyys ja vapaus. Potilaat arvostivat turvallista hoitoympäristöä sekä ihmisarvoa kunnioittavaa kohtelua. Hoitomuodoista arvostettiin lääkehoitoa, kriisiapua, omahoitajuutta ja perushoitoa. Potilaista kaksi kolmasosaa koki omien oikeuksiensa toteutuvan hyvin. Pakottaminen hoitoon, alistetuksi tulemisen kokemus, ympäristöstä johtuvat pelot ja yksityisen tilan puute koettiin vaikeina asioina. Henkilökunnan ja potilaiden arvoissa ja arvostuksissa oli havaittavissa samankaltaisuutta lukuun ottamatta terveyden arvoa, jota potilaat eivät tuoneet esille. Psyykkinen sairaus ei siten näyttäisi muuttavan oleellisesti ihmisen arvomaailmaa. Tutkimuksen laadullinen osa toi esille ristiriitaisuutta hoitamisen ihanteiden ja käytännön todellisuuden välillä. Työyhteisössä ristiriitoja aiheuttivat väärä vallankäyttö, työmotivaation epätasaisuus, potilaan hoitoon ja kohteluun liittyvät seikat sekä työ- ja hoitoympäristön rakenteiden ongelmat. Ajoittaisista arvoristiriidoista huolimatta hoidon todettiin olevan pääosin hyvää, turvallista, inhimillistä ja oikeudenmukaista. Vakaan ja yhtenäisen arvoperustan johdosta työ- ja hoitoyhteisö näyttäisi siten kestävän toiminnassa ilmenevät ajoittaiset eettiset ristiriidat ja arvokonfliktit.

Abstract The subject of the present study is the changes to the operation processes of organisations in the field of health care that are based on the application of information and communication technology (ICT). The purpose of this dissertation is to supplement the present discussion in information system study’ research forums with regard to the role of ICT as an enabler of change in the health care work processes. The starting point for the study was to inquire about the qualitative and, to some extent, financial impact of operational changes by means of a socio-technical-economic process study. Using qualitative as well as statistical indicators, changes were mainly investigated from the perspective of health care professionals, but in part from that of customers. The cases described were used as a basis for discovering a new operational model for performing organisational tasks. By comparing the cases, the intention was to synthesise those similarities and differences that can be used when constructing a new framework. The present study makes a contribution by broadening, deepening and synthesising the understanding of health care processes in the process of a reflective description of individual cases. Services are produced through interactions between the service production process and end user process, and in this, the end user plays an important role. The purpose of process descriptions and analyses in coordination with health service professionals is to proactively develop services and support rational decision-making. The models and methods created as a result of this process can be seen to have a potential financial impact by lowering health service costs as well as an enhancing the effect of on-the-job satisfaction among health care professionals as they are enabled to plan their own work processes. Due to the rapid changes in the infrastructure, societal structures and the age of the population in Finland, the future holds great challenges for decision-makers in the field of health care. From the perspective of securing the resources for adequate, balanced and high-quality health services, investments in information technology seem lucrative. However, in order to avoid a productivity paradox, it must be noted that, in addition to new information technology, a gradual change in working habits, attitudes and sometimes even organisational culture is needed. In addition, it must be remembered that new technology does not erase these aspects of health care work – unless we want it to do so – but rather provides new forms and tools. / Tiivistelmä Tutkimukseni aiheena oli tieto- ja viestintätekniikan (ICT) soveltamiseen perustuvat organisaatioiden toimintaprosessien uudistukset terveydenhuollossa. Väitöskirjassani halusin osaltani täydentää keskustelua, jota tietojärjestelmätieteiden tutkimusfoorumeilla on käyty ICT:n roolista terveydenhuollon työprosessien muutosten mahdollistajana. Tutkimukseni lähtökohtana oli sosioteknisen prosessitutkimuksen keinoin selvittää toimintauudistusten laadullista ja osin taloudellistakin vaikuttavuutta. Muutoksia arvioitiin pääasiassa henkilöstön, mutta myös osin asiakkaiden lähtökohdista, lähinnä laadullisten, mutta myös tilastollisten mittareiden avulla. Kuvaamieni tapausten lähtökohtana on ollut löytää uusi toimintamalli organisaation tehtävien suorittamiseksi. Vertaamalla tutkittavia tapauksia keskenään olen pyrkinyt syntetisoimaan ne yhteneväisyydet ja eroavaisuudet, joiden avulla on mahdollista rakentaa uusi viitekehys. Tutkimukseni kontribuoi sen ymmärryksen kautta, joka tapauskohtaisesti, reflektiivisesti muutoksia kuvaillen, tutkimuksen kuluessa avautuu, syventyy ja syntetisoituu. Palvelut tuotetaan palveluntuotantoprosessin ja käyttäjän prosessin vuorovaikutuksessa, ja siinä käyttäjän roolilla on merkittävä osuus. Prosessien kuvaamisella ja analysoinnilla yhdessä henkilökunnan kanssa on ollut tarkoituksena pyrkiä palveluiden proaktiiviseen kehittämiseen ja rationaalisten päätösten tukemiseen. Syntyneillä malleilla ja menetelmillä voidaankin katsoa olevan paitsi potentiaalinen taloudellinen merkitys terveydenhuollon palveluiden kustannusten alentamiseksi, myös vaikutusta henkilöstön työtyytyväisyyteen sen osallistuessaan oman työnsä suunniteluun. Infrastruktuurin, yhteiskuntarakenteiden samoin kuin väestömme ikärakenteen nopea muutos ja samalla kroonisten sairauksien lisääntyminen asettavat terveydenhuollon päättäjille tulevaisuudessa suuria haasteita. Riittävän, tasapuolisen ja laadukkaan hoidon resurssien turvaamiseksi investoinnit tietotekniikkaan kuulostavat houkuttelevilta. Jotta tuottavuusparadoksilta vältyttäisiin, on kuitenkin huomioitava, että uuden tietotekniikan lisäksi tarvitaan myös työtapojen, asenteiden, joskus jopa organisaatiokulttuurinkin asteittaista muutosta. On myös syytä muistaa, että uusi tekniikka antaessaan edellä mainituille ilmiöille uusia ilmenemismuotoja ja välineitä, ei kuitenkaan hävitä niitä, ellemme itse sitä halua.

Abstract The purpose of this thesis is to examine the role of learning and the constituents of learning in creating process innovations and realizing organizational change. Organizational learning was studied and the data was collected in process development projects, in which process simulations were used as a development method for process innovations and change. The empirical research was carried out mainly in 1988–2001. In this thesis, the results of those studies are reflected on, together with the recent literature related to organizational learning theories in the context of process innovations and management of change. Specifically, the concepts of learning enablers, learning outcomes (intangible/tangible), learning paths, and their relationships are studied. Qualitative longitudinal action research with case studies and abductive reasoning are used as the research methods throughout this thesis. The data consists of 34 cases and 99 process simulations in 12 different industries and varies from large core processes to support processes. The case organizations were mainly Finnish companies with Finns as the majority of participants. One case organization was from Switzerland, and in five cases, multicultural groups participated in the process simulations. In each project, process simulations were used at least once during a change project, in some cases even five to eight times. The data analysis proceeded in an abductive manner throughout the included five articles, and the findings are summarized based on the research questions. The theoretical contribution of this thesis is fourfold. The findings give new understanding 1) about learning enablers, their relationships to each other and influence on learning and process innovations, 2) about the role of intangible and tangible learning outcomes in individual and organizational learning processes and 3) about learning paths in process innovations and related change processes. The thesis also defines 4) a model for effective learning processes in change projects concerning process innovations. The contribution in the practical and managerial context should be applicable field of North and West European commercial organizations. This thesis highlights individual and organizational learning in the creation of process innovations, and it also defines the features of an effective development method for creating and implementing process innovations. / Tiivistelmä Tämän väitöskirjan tarkoituksena on tutkia organisaation oppimisen ja sen eri osatekijöiden roolia prosessi-innovaatioiden luomisessa ja muutoksen aikaansaamisessa organisaatiossa. Organisaation oppimista tutkittiin ja aineisto kerättiin prosessien kehittämisprojekteissa, joissa prosessisimulaatioita käytettiin prosessi-innovaatioiden menetelmänä. Tutkimuksen aineisto kerättiin pääsiassa vuosien 1988–2001 aikana. Tässä väitöskirjassa näitä tuloksia analysoidaan vallitsevien organisaatio-oppimisen teorioiden valossa prosessi-innovaatioiden ja muutoksen johtamisen asiayhteydessä. Erityisesti tutkitaan oppimisen mahdollistajia, oppimisen tuloksia (aineettomia/aineellisia), oppimisen polkuja ja kaikkien näiden keskinäisiä suhteita. Tutkimusmenetelmänä on käytetty laadullista pitkittäistä toimintatutkimusta tapaustutkimuksineen ja abduktiivisine päättelyineen. Aineisto koostuu 34 tapaustutkimuksesta ja 99 prosessisimulaatiosta, jotka toteutettiin 12 eri toimialalla, ja vaihtelevat ydinprosesseista tukiprosesseihin. Suurimmaksi osaksi tapausorganisaatiot olivat suomalaisia yrityksiä, ja yksi tapausorganisaatio oli sveitsiläinen. Projektiryhmät olivat pääasiassa suomalaisia, mutta monikulttuurinen ryhmä osallistui prosessisimulointiin viidessä tapaustutkimuksessa. Jokaisessa projektissa prosessisimulointia käytettiin ainakin kerran muutosprojektin aikana, joissakin tapauksissa jopa viidestä kahdeksaan kertaan. Väitöskirjan viiden artikkelin aineiston analysointi suoritettiin abduktiivisen päättelyn periaattein, ja tutkimuksen tulokset esitetään tutkimuskysymysten mukaisesti. Tutkimuksen teoreettinen tulos kohdistuu neljään osa-alueeseen. Tulokset lisäävät ymmärrystä 1) oppimisen mahdollistajista, niiden suhteesta toisiinsa ja vaikutuksesta oppimiseen ja prosessi-innovaatioihin, 2) aineettomien ja aineellisten oppimistulosten roolista yksilön ja organisaation oppimisprosesseissa, ja 3) prosessi-innovaatioiden ja niihin liittyvien muutosprosessien oppimisen poluista. Tutkimus myös määrittelee 4) prosessi-innovaatioita koskevien muutosprojektien oppimista korostavan mallin. Tutkimuksen tuloksia voitaneen soveltaa Pohjois- ja Länsi-Euroopan yritysmaailmassa. Tutkimus korostaa yksilön ja organisaation oppimisen merkitystä prosessi-innovaatioiden luomisessa ja lisäksi se määrittelee vaikuttavan prosessi-innovaatioiden kehittämisen ja käyttöönoton menetelmän piirteet.

Abstract The aim of this study was to construct a theory of an environment supporting the well-being of the home-dwelling elderly from Northern Finland. The development process proceeded as follows: 1) description of elements of environment supporting the well-being of home-dwelling elderly aged over 65 years (physical, social and symbolical environment) and, using concept synthesis, construction of hypothetical models of a physical, social and symbolic environment supporting well-being, 2) development of an indicator to test the hypothetical models and 3) testing the hypothetical models. The analysed data (N = 39) of the first stage consisted of theme interviews with home-dwelling elderly persons. Hypothetical models of an environment supporting the well-being of home-dwelling elderly were constructed using inductive concept synthesis. In the second stage, the reliability of the indicator designed to test the hypothetical models was evaluated by a panel of experts consisting of 15 students of nursing science and three doctors of Health Sciences. The data (n = 96) used to test the reliability of the second indicator consisted of the results of a postal questionnaire to elderly over the age of 65 from Northern Finland. The questionnaire also included questions about answering the indicator aimed further development. The data were analysed by looking at descriptive statistics and correlation coefficients. The data (n = 328) of the final stage of the study comprised again home-dwelling elderly from Northern Finland. The data were analysed using explorative and confirmatory factor analyses to test the hypothetical models. In addition, the data were analysed using statistical methods. According to the theory, an environment supporting the well-being of home-dwelling elderly from Northern Finland is made up by its physical, social and symbolical attributes. The attributes defining a physical environment supporting well-being are a northern environment, an environment ensuring safety and a pleasant physical environment. A social environment supporting well-being is made up of the availability of assistance, contact with family members, friends supporting well-being and a pleasant living community. A symbolic environment supporting well-being comprises the idealistic attributes of well-being, spirituality, the normative attributes of well-being and historicalness. The information gained from the study can be used to broaden the knowledge base of gerontological nursing science and gerontological nursing in supporting the health and well-being of home-dwelling elderly. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli rakentaa teoria kotona asuvien pohjoissuomalaisten ikääntyneiden hyvinvointia tukevasta ympäristöstä. Teorian kehittämisprosessi eteni seuraavasti: 1) kuvattiin kotona asuvien yli 65-vuotiaiden pohjoissuomalaisten ikääntyneiden hyvinvointia tukevan ympäristön osa-alueita (fyysinen, sosiaalinen ja symbolinen ympäristö) ja rakennettiin käsitesynteesin avulla hypoteettiset mallit hyvinvointia tukevista fyysisestä, sosiaalisesta ja symbolisesta ympäristöstä, 2) kehitettiin mittari hypoteettisten mallien testaamiseksi ja 3) testattiin hypoteettisia malleja. Ensimmäisen vaiheen analysoitavan aineiston (n = 39) muodostivat kotona asuvien yli 65-vuotiaiden ikääntyneiden teemahaastattelut. Induktiivisen käsitesynteesin avulla tuotettiin hypoteettiset mallit pohjoissuomalaisten ikääntyneiden hyvinvointia tukevasta ympäristöstä. Toisessa vaiheessa hypoteettisten mallien testaamiseksi kehitetyn mittarin luotettavuutta arvioi asiantuntijapaneelissa 15 hoitotieteen loppuvaiheen opiskelijaa sekä kolme terveystieteiden tohtoria. Toisen mittarin luotettavuuden testaamisessa käytetyn aineiston (n = 96) muodostivat pohjoissuomalaisten yli 65-vuotiaaiden ikääntyneiden postikyselyn vastaukset. Kyselylomake sisälsi myös mittariin vastaamista koskevia kysymyksiä sen edelleen kehittämiseksi. Aineisto analysoitiin tarkastelemalla tilastollisia tunnuslukuja ja korrelaatiokertoimia. Tutkimuksen viimeisen vaiheen aineisto (n = 328) muodostui niin ikään kotona asuvista pohjoissuomalaisista ikääntyneistä. Aineistolle tehtiin eksploratiiviset ja konfirmatoriset faktorianalyysit hypoteettisten mallien testaamiseksi. Lisäksi aineistoa analysoitiin tilastollisin menetelmin. Kehitetyn teorian mukaan pohjoissuomalaisten kotona asuvien ikääntyneiden hyvinvointia tukeva ympäristö rakentuu sen fyysisten, sosiaalisten ja symbolisten ominaisuuksien myötä. Hyvinvointia tukevaa fyysistä ympäristöä määrittävät pohjoinen ympäristö, turvallisen toiminnan mahdollistava ympäristö ja viihtyisä fyysinen ympäristö. Hyvinvointia tukeva sosiaalinen ympäristö rakentuu avun saamisesta, yhteydenpidosta omaisiin, ystävistä ja viihtyisästä asuinyhteisöstä. Hyvinvointia tukeva symbolinen ympäristö muodostuu hyvinvoinnin ideaalisista ominaisuuksista, hengellisyydestä, hyvinvoinnin normatiivisista ominaisuuksista ja historiallisuudesta. Tutkimuksessa tuotetulla tiedolla voidaan laajentaa gerontologisen hoitotieteen tietoperustaa tuettaessa kotona asuvien ikääntyneiden terveyttä ja hyvinvointia. Gerontologisessa hoitotyössä teoriaa voidaan käyttää eräänlaisena ajattelun tai päätöksenteon apuvälineenä jäsentämään ikääntyneiden hyvinvointia tukevaa ympäristöä.

Abstract Focusing on Swedish as the second official language of Finland, this study has two overarching aims. Firstly, it strives to outline and describe what is understood by the so-called Swedish for civil service, i.e., the written and spoken communication skills in the Swedish language laid down by the Act and Decree on State Civil Servants. A second aim involves establishing to what extent proficiency requirements are achieved through compulsory courses at Finnish institutions of higher education. By a government decree issued in 1987, university degrees came to include official recognition of the graduates' Swedish language skills. Thus, universities took on the responsibility of ascertaining whether their students have the skills required by the decree. In this work, the conceptualization and implementation of Swedish teaching are investigated by charting course design, implementation, testing, assessment and grading on a range of courses. A practical framework for this undertaking is provided by language policy legislation, analysis of teacher cognition and proficiency assessments. For evaluation of the results, I have used the CIPP curriculum evaluation model. The Discussion Section presents some suggestions for further measures relating to the acquisition and demonstration of public service Swedish language skills as part of a tertiary level degree. Empirical research material was collected using an e-mail survey sent to Swedish teachers at universities (n = 24) and polytechnics (n = 19), and the thus acquired data were complemented by personal interviews (n = 8). The focus of the survey was on elucidating, first of all, what the respondents understood by the terms Swedish for specific purposes and civil service language proficiency and, secondly, how they assessed goal attainment. Working at universities and polytechnics across the country, the respondents comprised a representative sample. Their responses were analyzed both from a qualitative and quantitative perspective, complemented by phenomenographic methods and content analysis. On the basis of the results, it is evident that responsibility for course planning rests largely with individual teachers or institutions. Moreover, making a clear distinction between Swedish for civil service and Swedish for specific purposes is difficult to the extent that, in terms of teaching and course examinations, many teachers view them as practically synonymous. As a result, testing and assessing whether students have acquired the competence level required by the act rarely conforms to the guidelines of the civil service language proficiency examination. Reading and listening comprehension skills, for example, are not examined by separate standardized tests. Each year, about 20% of students who pass the examinations for the courses do not in reality possess the B1 skill level of the Common European Framework of Reference for Languages (CEF), which is required by the civil service examination. These results confirm the assertion that increasing numbers of secondary school graduates who have passed the course of study laid down for B-level Swedish actually have such low language skills that, as degree students, they are unable to reach the proficiency level stipulated by the civil service examination. Follow-up measures to lower the proficiency requirements will be presented in the Discussion Section. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selostaa ja kuvata, mitä valtionhallinnossa vaadittavalla ruotsin kielen suullisella ja kirjallisella kielitaidolla, virkamiesruotsilla, tarkoitetaan ja miten virkamiesruotsin taitotasovaatimus toteutuu korkeakoulututkintoon kuuluvissa pakollisissa ruotsin kielen opintojaksoissa. Vuonna 1987 korkeakouluopiskelijoiden virkamiesruotsin taidon osoittaminen liitettiin asetuksella korkeakoulututkintoihin. Sen jälkeen virkamiesruotsin riittävän taitotason toteaminen on ollut korkeakoulujen itsensä vastuulla. Virkamiesruotsin merkityssisältöjä ja toteutumista tutkittiin kartoittamalla eri koulutusohjelmien ruotsin kielen opintojaksojen suunnittelua, opetuksen toteuttamista, opiskelijoiden kielitaidon testaamista, kielitaidon arviointia ja arvosanan määräytymistä. Tarkastelun viitekehyksen muodostivat kielilainsäädäntö, opettajan ajattelun hyödyntäminen tutkimuksessa sekä kielitaidon arviointi. Tutkimustulosten arvioinnin apuna käytettiin opetussuunnitelmien arviointiin tarkoitettua CIPP-mallia. Lisäksi tutkimuksen pohdintaosassa esitetään korkeakoulututkintoon kuuluvia virkamiehen kielitaitoa ja sen osoittamista koskevia jatkotoimenpide-ehdotuksia. Empiirinen aineisto kerättiin sähköpostitse kyselylomakkeilla yliopistojen kielikeskusten ruotsinopettajilta (n = 24), ja ammattikorkeakoulujen ruotsinopettajilta (n = 19) sähköpostitse kyselytutkimuksilla ja aineistoa täydennettiin henkilökohtaisilla haastatteluilla (n = 8). Kyselytutkimuksessa selvitettiin korkeakoulujen ruotsinopettajien käsityksiä erityisalojen ruotsin ja virkamiesruotsin merkityssisällöistä ja taitotasovaatimusten toteutumisesta. Eri puolilla Suomea sijaitsevat kielikeskukset ja ammattikorkeakoulut olivat hyvin edustettuina tutkimusaineistossa. Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusotetta. Aineiston analyysissa on fenomenografisen tutkimuksen ja sisällön analyysin sovellusta. Tulosten mukaan korkeakoulututkintoon kuuluvien ruotsinopintojen suunnittelu oli etupäässä opettaja- tai oppilaitoskohtaista. Virkamiesruotsia ja erityisalojen ruotsia oli vaikea erottaa toisistaan, ja ne tarkoittivat monien ruotsinopettajien mielestä samaa asiaa opintojakson opetuksessa ja sen loppukokeissa. Näin ollen virkamiesruotsin taidon testaaminen ja kielitaidon arviointi olivat hyvin harvoin valtionhallinnon kielitutkintoja koskevan ohjeistuksen mukaisia. Korkeakouluissa virkamiesruotsin osuuteen kuuluvaa luetun ja puhutun ymmärtämistä ei testattu erillisillä standardikokeilla. Vuosittain vähintään 20 % korkeakouluopiskelijoista sai tutkintotodistuksiinsa merkinnän virkamiesruotsin hyväksytystä kielitaidosta, jonka taitotaso ei todellisuudessa vastannut säädettyä Eurooppalaisen viitekehyksen mukaista vähimmäistaitotasoa B1. Tutkimustulokset tukivat käsitystä siitä, että yhä useampien lukion B-ruotsin oppimäärän suorittaneiden korkeakouluopiskelijoiden kielellinen lähtötaso oli niin alhainen, että he eivät saavuttaneet korkeakoulututkintoon kuuluvien pakollisten ruotsinopintojensa aikana virkamiesruotsiin vaadittavaa taitotasoa. Pohdintaosassa esitetään jatkotoimenpiteitä korkeakoulututkintoon kuuluvan virkamiesruotsin taitotasovaatimuksen madaltamiseksi.