Tutkimuksessa on selvitetty, minkälainen yhdyskuntarakenne luo hyvät edellytykset kävelylle ja pyöräilylle, millaiset olosuhteet Kajaanilla ja Utajärvellä on kävellen ja pyöräillen liikkumiseen ja miten niitä voitaisiin kehittää. Tutkimusteoriassa on tarkasteltu yhdyskuntarakenteen ja -suunnittelun roolia kestävässä kehityksessä ja liikkumiskäyttäytymisessä. Karkeasti sanottuna yhdyskuntarakenteen hajautuminen hankaloittaa kestävin liikkumismuodoin kulkemista. Eheä yhdyskuntarakenne, tarkoittaen tässä tutkimuksessa hyvää elinympäristön laatua, fyysistä saavutettavuutta sekä infrastruktuurin eheyttä, tarjoaa hyvät edellytykset jaloin ja pyöräillen liikkumiseen. Aineistona on hyödynnetty yhdyskuntarakennetta kuvailevia paikkatietoaineistoja sekä Kajaanin ja Utajärven asukkaille kohdistettua liikkumiskyselyä. ArcGIS-paikkatieto-ohjelmiston Network Analyst -työkalulla on laskettu yhden, kahden, viiden ja kymmenen kilometrin saavutettavuusvyöhykkeet tutkimuskohteiden toiminnallisista keskuksista. Muodostetut saavutettavuusvyöhykkeet kuvastavat matkapituudeltaan erityisesti jalankulkuun ja pyöräilyyn sopivia alueita. Paikkatietoaineistojen avulla on selvitetty tutkimuskohteiden väestötiheyttä, palvelujen ja työpaikkojen sijoittumista sekä jalankulku- ja pyöräilyverkostoja. Tilastollisissa analyyseissä liikkumiskyselyn vastauksia on tutkittu ristiintaulukoinnin, χ²-testin, Monte-Carlon metodin sekä Kruskall-Wallisin testin avulla. Kyselyn avoimia vastauksia on käsitelty sekä kvalitatiivisesti että kvantifoimalla ne aineistolähtöistä teemoittelua hyödyntäen. Tutkimuksen tulokset kertovat, että tutkimuskohteissa on vielä kehitettävää kävelyn ja pyöräilyn olosuhteissa: Kajaanissa pyöräilyreittien jatkuvuudessa ja yhdistävyydessä, Utajärvellä asutusrakenteessa ja kävely- ja pyöräilyväylissä. Kävelyn ja pyöräilyn liikkumisosuudet ja asukkaiden tyytyväisyys olosuhteisiin ovat suhteellisesti suurempia lähempänä toiminnallista keskusta sijaitsevilla vyöhykkeillä. Utajärvellä selvästi eniten olosuhteisiin tyytymättömiä on 2–5 kilometrin vyöhykkeellä. Avointen vastausten mukaan yhdyskuntarakenne ja ympäristö ovat keskeisimpiä tekijöitä liikkumiskäyttäytymisessä. Tutkimus viittaa siihen, että yhdyskuntarakenteellisilla piirteillä on olennainen vaikutus liikkumiskäyttäytymiseen ja -tyytyväisyyteen, puolestaan vastaajien asenteella ei todettu olevan yhtä suurta merkitystä. Suurin osa Kajaanin ja Utajärven väestöstä asuu sellaisen välimatkan päässä toiminnallisista keskuksista, että niihin on mahdollista kulkea jalan tai pyörällä. Tutkimusalueilla on siis hyvät edellytykset vielä lisätä kävellen ja pyöräillen liikkumista. Fyysisen kävely- ja pyöräily-ympäristön kehittämisen ohella tulee tehdä toimenpiteitä, joilla ihmisten asenteita ja yleistä kulttuuria muutetaan positiivisemmaksi kestäviä liikkumismuotoja kohtaan. Lisäksi eheyttäminen tarvitsee tarkempaa valtakunnallista ja paikallista määrittelyä, varsinkin pienempiä ja maaseutumaisia kuntia koskien, jotta sitä olisi helpompi soveltaa käytäntöön tukemaan kävellen ja pyöräillen liikkumista. Tutkimuksen näkökulmaa kävelyn ja pyöräilyn olosuhteiden tarkastelussa ja kehittämisessä voidaan hyödyntää hyvin myös muissa kunnissa.

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millainen kehitysmaakuva yhdeksäsluokkalaisille on syntynyt perusopetuksen aikana. Monikulttuurisuuden lisääntyessä käsityksemme eri alueista ja näillä alueilla asuvista ihmisistä vaikuttavat siihen, kuinka suhtaudumme eri kulttuureista kotoisin oleviin ihmisiin. Lisäksi opettajan on hyvä olla selvillä oppilaidensa käsityksistä, jotta hän voi ottaa ne huomioon opetuksessaan. Tutkimuskohteena on kahden Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevan yläkoulun yhdeksäsluokkalaisten kehitysmaakuva. Tutkimusaineisto koostuu yhteensä 75 yhdeksäsluokkalaisen kyselylomakevastauksista keväältä 2015. Oppilaiden vastauksia analysoitiin lähinnä teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla, mutta tuloksia täydennettiin myös tilastollisilla menetelmillä. Oppilaiden kehitysmaakuvaa verrataan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin sekä maantiedon oppikirjojen kehitysmaita koskeviin sisältöihin, jotta saadaan selville, kuinka perusopetus on vaikuttanut oppilaiden käsityksiin. Oppilaiden kehitysmaakuva on hyvin negatiivinen. Oppilaat painottavat kehitysmaita kuvaillessaan niiden köyhyyttä, huonoja elinoloja, epätasa-arvoa ja kehittymättömyyttä. Maantiedossa heikosti menestyvillä on yksinkertaisempia käsityksiä kehitysmaista kuin paremmin maantiedossa menestyvillä, mutta kaikkien oppilaiden käsitykset ovat stereotyyppisiä ja etnosentrisiä. Kehitysmaat nähdään alkeellisina ja passiivisina avunsaajina, täysin länsimaiden vastakohtana. Länsimaiden tehtävänä pidetään kehitysmaiden auttamista. Oppilaat eivät kuvaile lainkaan kehitysmaiden keskinäistä erilaisuutta tai elämän samankaltaisuutta kehitysmaissa ja länsimaissa. Oppilaat kokevat, että kehitysmaita käsitellään perusopetuksessa liian vähän ja että he saavat suurimman osan kehitysmaita koskevasta tiedostaan mediasta. Tämä näkyy myös oppilaiden käsityksissä, sillä esimerkiksi Latinalaisen Amerikan maat jäävät Afrikan ja Aasian varjoon oppilaiden kehitysmaakuvassa, vaikka kehitysmaita käsitellään opetuksessa juuri Amerikkojen yhteydessä. Oppilaat toivovat kuitenkin lisää kehitysmaita koskevaa opetusta, sillä kouluopetusta pidetään mediaa luotettavampana. Oppilaiden negatiiviset käsitykset eivät ole yllättäviä, sillä sekä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet että maantiedon oppikirjat painottavat kehitysmaiden ongelmia. Jotta oppilaiden kehitysmaakuva muuttuisi realistisemmaksi ja monipuolisemmaksi, tulisi perusopetuksessa luoda monipuolisempi pohja oppilaiden kehitysmaakuvalle. Perusopetuksessa tulisikin painottaa kehitysmaiden ongelmien lisäksi myös muita puolia ja ongelmien korostamista tulisi vähentää sekä opetussuunnitelmasta että oppimateriaaleista.

Lohikalat ovat tärkeä lajiryhmä viileissä virtavesissä. Lohikalojen levinneisyyteen vaikuttavia tekijöitä on tutkittu paljon, mutta tutkimuksissa on harvoin tarkasteltu nieriän esiintymistä erityyppisiin ympäristömuuttujiin perustuen. Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään, mitkä paikalliset ympäristötekijät selittävät nieriän esiintymistä Tenojoen valuma-alueen puroissa parhaiten. Lisäksi työssä tarkastellaan kuinka hyvin nieriää voidaan mallintaa, ja parantavatko isotooppi-kemia-habitaatin ja ravinnon runsauden huomioiminen mallien selitysasteita. Nieriän esiintymistä tarkastellaan 40 Tenojoen purossa kolmen ympäristömuuttujaryhmän avulla. Muuttujaryhmät ovat valuma-aluetta-, ravinnon runsautta sekä isotooppi-kemia-habitaattia kuvaavia. Nieriää koskeva aineisto on kerätty vuosina 1981–2000, ja se on saatu Luonnonvarakeskukselta (LUKE) (entinen Riista- ja Kalatalouden Tutkimuslaitos RKTL). Isotooppi-kemia-habitaattia ja vesihyönteisiä kuvaava aineisto on kerätty Suomen Ympäristökeskuksen (SYKE) toimesta vuonna 2013. Valuma-aluetta koskevat muuttujat on laskettu korkeusmalleihin (Digital Elevation Model, DEM), Corine-maankäyttöluokituksiin ja satelliittikuviin perustuen. Pääasiallisina tutkimusmenetelminä työssä ovat yleistetty additiivinen malli (GAM) ja yleistetty lineaarinen malli (GLM). Jokaisen ympäristömuuttujan sovittuneisuutta aineistossa tutkittiin GAM-vastekäyrien pohjalta, joista tulkittiin käyrän muotoa sekä muuttujien selitysasteita. Tämän jälkeen suoritettiin GLM-mallinnus eteenpäin askeltavalla tavalla AIC (Akaike Information Criterion) -arvoa seuraten. Mallista saatiin selville nieriän esiintymistä eniten selittävät muuttujaryhmät, ja niille laskettiin korjatut selitysasteet. Korjattujen selitysasteiden avulla tehtiin variaation ositus, jonka avulla voidaan tarkastella yksittäisten muuttujaryhmien selitysasteita, mutta myös muuttujaryhmien välisiä selitysasteita. Malliin valikoituneiden ympäristömuuttujien selitysasteita tarkasteltiin drop contribution -menetelmällä sekä hierarkkisella osituksella. GAM-malleista parhaiten sovittuneita muuttujia aineistossa olivat järvien suhteellinen osuus (%) valuma-alueen pinta-alasta ja ajeessa usein olevat vesihyönteiset keväältä. Järvet kuvaavat alueen hydrologisia olosuhteita, ja vesihyönteiset ovat yhteydessä kalojen ravinnonkäyttöön. Nieriän esiintymistä GLM-mallissa selittää parhaiten valuma-alue muuttujaryhmä. Muuttujaryhmästä valikoitui malliin valuma-alueen kokonaispinta-ala (km²) sekä rinteenkaltevuus asteina. Kyseiset muuttujat vaikuttavat muun muassa valuntaan. Toiseksi tärkein muuttujaryhmä oli ravinnon runsautta kuvaava muuttujaryhmä, josta pohjalla usein pysyvät vesihyönteiset syksyltä valikoitui malliin. Isotooppi-kemia-habitaatti oli muuttujaryhmistä vähiten merkittävä, mutta ryhmästä valikoitui malliin eniten muuttujia, joita olivat hapen stabiili isotooppi keväältä, kokonaistyppi sekä pH. Tulosten perusteella ravinnon runsauden ja isotooppi-kemia-habitaatin huomioiminen mallissa paransi selitysasteita. Nieriän esiintymistä voidaan mallintaa hyvin tilastollisilla menetelmillä.

Peruskoulussa kaikki oppilaat opiskelevat samassa opetusryhmässä. Opettajien tulee huomioida oppilaita yksilöllisesti ja vastata oppilaiden tarpeisiin. Oppilaiden erityistarpeiden määrän voidaan nähdä lisääntyneen peruskouluopetuksessa. Tutkimuksessa käsitellään yläkoulun maantiedon opettajien kokemuksia maantiedossa tukea tarvitsevista ja lahjakkaista oppilaista. Aineistona tutkimuksessa on 10 maantiedon aineenopettajan yksilöhaastattelut Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalta. Tarkoituksena on selvittää, miten maantiedon opettajat tunnistavat ja huomioivat lahjakkaita ja tukea tarvitsevia oppilaita maantiedon ryhmäopetuksessa. Kaikilla haastateltavilla oli kokemusta maantiedon opetuksesta yläkoulussa vähintään neljä vuotta ja heillä kaikilla oli kokemuksia sekä lahjakkaista että tukea tarvitsevista oppilaista. Osan oppilaista erityistarpeet tunnistetaan mutta osa jää tunnistamatta. Tukea tarvitsevia oppilaita opettajat tunnistavat esitiedon, vuorovaikutuksen sekä tehtävien tekemisen kautta. Lahjakkaiden oppilaiden tunnistus tapahtuu vuorovaikutuksen ja tehtävien tekemisen kautta. Kokemus oli opettajilla suurin valmiuksien antaja kohdata ja huomioida erityiset oppijat. Opettajilla oli tutkimuksen mukaan enemmän tukikeinoja tukea tarvitsevien oppilaiden tukemiseen kuin lahjakkaiden oppilaiden tukemiseen. Eniten käytettyjä tukikeinoja maantiedossa tukea tarvitseville oppilaille olivat eriytetyt tehtävät, tukiopetus sekä monipuoliset työtavat tunnilla. Maantiedossa lahjakkaita oppilaita huomioitiin tehtävien ja ryhmätöiden avulla. Opettajat näkivät inkluusiossa sekä hyvä että huonoja puolia. Osa opettajista koki inkluusion seurauksena työmäärän lisääntyneen. Inkluusio nähtiin hienona ajatuksena joka edistää oppilaiden tasa-arvoa ja erilaisuuden ymmärtämistä. Inkluusio toimii haastateltavien mukaan yläkoulun maantiedon opetuksessa, kunhan opetusryhmässä ei ole liika paljon tukea tarvitsevia oppilaita. Maantiedon opettajilla on tämän tutkimuksen mukaan valmiuksia vastata erilaisten oppijoiden tarpeisiin. Opettajat kaipasivat kuitenkin lisää valmiuksia sekä tukea tarvitsevien mutta erityisesti lahjakkaiden oppilaiden tukemiseen. Osa maantiedon opettajista kaipasi oppiainekohtaista täydennyskoulutusta. Myös kouluihin kaivataan lisää resursseja, joilla voidaan tukea maantiedon opiskelua. Haastavan oppilasaineksen alueelliset keskittymät voivat asettaa oppilaita epätasa-arvoiseen asemaan, jos opettajalle ei tarjota tarpeeksi resursseja oppilaiden tukemiseen.

Viimeisten vuosikymmenien aikana yliopistot on mielletty entistä kiinteämmäksi osaksi yhteiskuntaamme, ja samalla myös yliopistoille on asetettu tavoitteeksi toimia vuorovaikutuksellisessa suhteessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Opiskelijavirtauksia pidetään tärkeinä korkeakoulujen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ilmentäjinä, ja tässä tutkielmassa on pyritty syventämään ymmärrystä korkeakoulujen alueellisesta vaikuttavuudesta tarkastelemalla korkeakouluopiskelijoiden lähtöalueita osana yhteiskunnallisia ja alueellisia muutoksia. Tutkielmassa tarkasteltiin pidemmän aikavälin kehitystä eli sitä, miten korkeakoulujen alueellinen vaikuttavuus on muuttunut 1980-luvulta 2010-luvulle. Tavoitteena oli luoda kokonaiskuva siitä, miten valtiotilassa tapahtuneet poliittiset toimenpiteet ja väestörakenteen muutokset ovat kytkeytyneet korkeakoulujen alueelliseen vaikuttavuuteen eri aikoina. Tutkielman empiirisessä osassa selvitettiin, mistä Oulun yliopistoon hyväksytyt opiskelijat ovat kotoisin, sekä ovatko nämä alueet muuttuneet vuosien 1981–2015 aikana. Tuloksia verrattiin myös Suomen alueelliseen väestönkehitykseen. Tutkimusaineisto käsitti Oulun yliopiston tietohallinnon koostamat tiedot kaikista vuosina 1981–2015 Oulun yliopistoon hyväksytyistä opiskelijoista. Tutkielman metodinen painotus on kvantitatiivinen ja kartografinen, ja tulosten analysoinnissa käytettiin sekä SPSS- että ArcGIS-paikkatieto-ohjelmistoa. Tulosten tarkastelu on pääosin kuvailevaa, mutta karttojen ja kuvaajien viestin vahvistamiseksi on käytetty myös tilastollisia menetelmiä kuten χ²-testiä, Gini-kerrointa, keskihajontaa sekä korrelaatioanalyysia. Oulun yliopisto profiloituu opiskelijarekrytoinnin perusteella Pohjois-Suomen yliopistoksi, sillä Pohjois-Pohjanmaalta, Kainuusta ja Lapista on kotoisin lähes kolme neljästä kaikista Oulun yliopistoon hyväksytyistä opiskelijoista. Rekrytointi on kuitenkin vuosien mittaan painottunut yhä selkeämmin suurimpiin kasvukeskuksiin kiihtyvällä tahdilla kaupungistuvassa Suomessa. Yliopiston vaikutusalue on lisäksi laajentunut lähialueilta selkeästi valtakunnallisemmaksi. Vielä hajautetun hyvinvointivaltion aikana 1980- ja 1990-luvuilla yliopiston vaikuttavuus painottui lähialueisiin eli Pohjois-Suomeen, mutta vuosituhannen jälkeen rekrytointialue on sirpaloitunut tasaisemmin kattamaan koko Suomen. Tutkielmassa havaittiin, että alue- ja väestörakenteellisten muutosten lisäksi myös yhteiskunnalliset ideologiat ja vaikutteet näkyvät Oulun yliopiston niin sisäisissä toiminnoissa kuin myös tilallisinakin ilmentyminä. Oulun yliopiston rekrytointialueen muutoksilla on selkeä yhteys Suomen alue- ja väestörakenteiden kehitykseen, sillä yliopiston opiskelijarekrytointi on keskittynyt suurimpiin kaupunkeihin ja vähentynyt muuttotappiollisesta Itä-Suomesta. Korkeakoulujen rekrytointialueet ilmentävät siten omalta osaltaan valtiotilassa tapahtuvia niin yhteiskunnallisia kuin alueellisiakin muutoksia. Myös yhteiskunnalliset yhdentymis- ja tehokkuusvaateet ovat heijastuneet Oulun yliopiston sisäisissä ja rakenteellisissa toiminnoissa, joista esimerkkinä ovat tiivistyvä yhteistyö Oulun seudun ammattikorkeakoulun kanssa sekä Kajaanin opettajakoulutusyksikön lakkautus.

Autoistumisen myötä kaupan rakenne on hajaantunut myös keskustojen ulkopuolelle. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi yhteiskuntarakennetta tulisi kuitenkin kehittää vähäpäästöisempään suuntaan. Siksi tämän tutkielman tavoitteena on selvittää Kempeleessä sijaitsevien kauppapaikkojen saavutettavuutta eri kulkumuodoilla ja kauppapaikkoihin suuntautuvan henkilöautoliikenteen CO₂-päästöjä paikkatietomenetelmien avulla. Vertailtavat sijainnit ovat Kempeleen keskusta, Linnakallio, Tupos, Vihiluoto, Zatelliitti ja Zeppelin. Lisäksi tarkastellaan saavutettavuutta eri väestöryhmien kannalta ja eri kulkutapojen osuutta asiointiliikenteestä. Väestöaineistona käytetään väestön sijaintia ja ominaisuuksia kuvaavaa YKR-aineistoa täydennettynä Kempeleen kunnan arviolla väestönlisäyksestä vuoteen 2040 mennessä. Tieverkkoaineistona käytetään Digiroad-aineistoa täydennettynä Kempeleessä rakenteilla olevilla tieosuuksilla. Joukkoliikenneaineistona käytetään Oulun kaupungin avoimen datan joukkoliikenteen reitti- ja aikatauluaineistoa täydennettynä Oulun ja Kempeleen välisellä rautatieosuudella. Saavutettavuuden mittaamisessa käytetään ArcMap 10.3. -ohjelmiston MarketAnalysisTools -lisäosan Huff Model -menetelmää, Add GTFS to Network Dataset -lisäosaa ja Network Analyst -lisäosan Location Allocation -menetelmää. Huffin mallia käyttävä menetelmä jakaa kysynnän kaupallisten keskusten välillä suhteessa niiden saavutettavuuteen ja houkuttelevuuteen. CO₂-päästöjen arvioinnissa käytetään mallia, joka perustuu kumuloituviin ajokilometreihin. Kulkutapaosuuksien arvioinnissa käytetään mallia, joka perustuu kauppapaikkojen ominaisuustietoja hyödyntävään logistiseen regressioanalyysiin. Työn keskeisimpinä tuloksina todettiin, että Zatelliitti olisi sekä saavutettavuuden ja CO₂-päästöjen kannalta paras sijainti. Tämä johtuu moottoritien matka-aikoja ja siten päästöjä lyhentävästä vaikutuksesta. Henkilöauto on kaikissa vertailluissa kohteissa selkeästi merkittävin kulkumuoto. Vähiten henkilöautoliikenteeseen tukeutuva kohde on kuitenkin Kempeleen keskusta. Sosioekonomisten väestöryhmien välillä ei ole merkittäviä eroja saavutettavuuden suhteen. Hyvän saavutettavuuden, yhteiskuntarakenteellisesti keskeisen sijainnin ja suhteellisen monipuolisten liikkumismahdollisuuksien vuoksi rakentaminen olisi Kempeleessä hyvä keskittää keskustan ja Zatelliitin ympäristöön sekoittuneen, tiiviin ja kestävät kulkutavat mahdollistavan yhdyskuntarakenteen luomiseksi.

Geodiversiteetti on keskeinen osa luonnon monimuotoisuutta ja ihmiskunnan kehitystä. Se on olennainen ekosysteemipalveluiden toiminnan kannalta ja toimii alustana biodiversiteetin säilymiselle ja kehittymiselle. Siksi on tärkeää huomioida geodiversiteetin merkitys ja arvot suojelussa ja maankäytössä, jotta maankäyttö voidaan toteuttaa niin, ettei eloton ja elollinen luonto siitä suhteettomasti kärsisi. Tutkimuksen tavoitteena oli pyrkiä arvottamaan Enontekiön Kilpisjärvellä esiintyviä pinnanmuotoja niillä sijaitsevan putkilokasvilajiston mukaan. Tarkastelussa oli 14 geokohdetyyppiä ja yksi vertailukohde, joita arvotettiin lajimäärän, taksonomisen erityisyyden indeksin ja lajin harvinaisuutta tutkimusalueella painottavan rarity-weighted richness -indeksin (RWR) avulla. Tutkimusalueelta valittiin vuoden 2016 kesällä 60 koealaa (10 m x 10 m), joilta määritettiin niillä kasvavat putkilokasvilajit ja taustamuuttujien joukko. Jokaiselle koealalle laskettiin kokonaislajimäärän lisäksi taksonomisen erityisyyden indeksi ja RWR-indeksi. Saatujen indeksien erojen syitä ja tekijöitä pyrittiin selittämään taustamuuttujien avulla. Geodiversiteetin havaittiin lisäävän putkilokasvien lajimäärää, taksonomista erityisyyttä ja harvinaisuutta tutkimusalueella. Vaihtelu geokohdetyyppien välillä oli suurta, mutta myös geokohteiden sisäistä vaihtelua havaittiin. Lajimäärän ja RWR:n suhteen arvokkaimpia geokohteita olivat purouoma, kausikuiva purouoma ja järven ranta. Taksonomisen erityisyyden mukaan arvokkaimmiksi geokohteiksi osoittautuivat siirtolohkare, nivaatio ja järven ranta. Suurimmiksi eroiksi geokohteiden välillä voidaan nostaa geokohteiden erot hydrologiassa, koveruudessa sekä routatoiminnassa. Tutkielman tulokset osoittavat, että geokohteet lisäävät alueen biodiversiteettiä ja ovat siten tärkeitä alueen maaekosysteemien toiminnalle. Menetelmän avulla paikallisia suojelu- ja maankäyttötoimia voi arvioida kokonaisvaltaisesti luonnon monimuotoisuus huomioon ottaen.

This paper examines the physical and perceived landscape changes in a mining area located  in  northern  Peru. The divergent  points  of view about  the impacts ofthe mining activities have  been  more dynamic in  recent years. This condition leads to the need of a better comprehension of the environmental and socialconsequences of the mining activities.Landscape studies may be relevant to understand such problems. So, in this study, we intend to determine the landscape change in a mining area by mapping the change of the physicallandscape and analyzing the local population's perception of this change. The physical dimension is studied by spatial-holistic interpretation of diachronic air photographs to produce maps of the pre-mining period (1993) and after (2000), which allows comparisons between them. The perception is examined from the analysis of semi-structured interviews to the local population. The physical landscape analysis shows a change index of 73% in all the studied area. This change is characterized mainly by the conversion of the semi-natural grass to the mining area where the grass is scarce. These results correlate positive with the local population's appreciation who perceive great environmental changes and stress the dramatic reduction of the natural resources, which are the basis for their living as grasses and water. Most of the informants had concerns of the lost of practices, customs and identity. Methodologically, this study is based on an empirical and theoric research, that combines quantitative and qualitative methodsto study the landscape changes. / Este  estudio  examina  el cambio físico y percibido  del paisaje  en  un  área minera del norte peruano. Las divergencias entre las apreciaciones sobre los impactos  de las actividades mineras se han intensificado, situación que conlleva la necesidad de una comprensión mejor de consecuencias ambientales y sociales de las actividades mineras. Los estudios del paisaje pueden ser relevantes para entender tal problemática.Este trabajo intenta determinar el cambio del  paisaje  en  un  área  minera  a partir del mapeo del cambio físico del paisaje y del análisis de la percepción de la población local sobre este cambio. La dimensión física es estudiada mediante inter­ pretación espacial-holística de fotos aéreas diacrónicas para producir mapas de las etapas preminera (1993) y reciente (2000), lo cual permite su comparación. La percepción es examinada a partir del análisis de entrevistas semiestructuradas a la población local.  El análisis físico del paisaje demuestra un índice del cambio del 73o/o en toda el área de estudio. Este cambio es principalmente caracterizado  por la conversión del pastizal seminatural en área minera y pastizal escaso. Estos resul­ tados se correlacionan positivamente con la apreciación de la población local, que percibe grandes transformaciones ambientales, y resalta la reducción dramática de recursos naturales, base de su sustento, como pastos y agua. La mayoría de los informantes hacen notar la pérdida de prácticas, costumbres e identidad. Metodo­ lógicamente, el estudio se basa en una investigación empírica y teórica, que com­ binan  métodos  cuantitativos y cualitativos  para  el estudio  del cambio  del paisaje.

abstract: Change of residence is a commonly occurring event in urban areas. It reflects how people interact with the social or physical environment. Thus, by exploring the movement patterns of residential changes, geographers and other scholars hope to learn more about the reasons and impacts associated with residential mobility, and to better understand how humans and the environment mutually interact. This is especially meaningful if exploration is based on micro scale movements, since residential changes within a city or a county reflect how the urban structure and community composition interact. Local differentiation, as an inevitable feature among movements at different places, can best be examined based on data at the micro scale. Such work is meaningful, but there have not been appropriate approaches for assessment and evaluation. The majority of traditional methods concentrate more on aggregate movement data at a national scale. So, in order to facilitate research examining movement patterns from a mass of individual residential changes at a micro scale, a toolkit, implemented by computational programming, is introduced in this dissertation to integrate both exploratory as well as confirmatory methods. This toolkit also employs a creative method to explore the spatial autocorrelation of residential movements, reflecting the local effects involved in this social event. The effectiveness and efficiency of this toolkit is examined through a concrete application involving 2,363 residential movements in Franklin County, Ohio. / Dissertation/Thesis / Ph.D. Geography 2012

abstract: Researchers across a variety of fields are often interested in determining if data are of a random nature or if they exhibit patterning which may be the result of some alternative and potentially more interesting process. This dissertation explores a family of statistical methods, i.e. space-time interaction tests, designed to detect structure within three-dimensional event data. These tests, widely employed in the fields of spatial epidemiology, criminology, ecology and beyond, are used to identify synergistic interaction across the spatial and temporal dimensions of a series of events. Exploration is needed to better understand these methods and determine how their results may be affected by data quality problems commonly encountered in their implementation; specifically, how inaccuracy and/or uncertainty in the input data analyzed by the methods may impact subsequent results. Additionally, known shortcomings of the methods must be ameliorated. The contributions of this dissertation are twofold: it develops a more complete understanding of how input data quality problems impact the results of a number of global and local tests of space-time interaction and it formulates an improved version of one global test which accounts for the previously identified problem of population shift bias. A series of simulation experiments reveal the global tests of space-time interaction explored here to be dramatically affected by the aforementioned deficiencies in the quality of the input data. It is shown that in some cases, a conservative degree of these common data problems can completely obscure evidence of space-time interaction and in others create it where it does not exist. Conversely, a local metric of space-time interaction examined here demonstrates a surprising robustness in the face of these same deficiencies. This local metric is revealed to be only minimally affected by the inaccuracies and incompleteness introduced in these experiments. Finally, enhancements to one of the global tests are presented which solve the problem of population shift bias associated with the test and better contextualize and visualize its results, thereby enhancing its utility for practitioners. / Dissertation/Thesis / Ph.D. Geography 2013