Tämän pro gradu -tutkielman aiheena ovat luonnon terveys- ja hyvinvointivaikutukset. Erityisesti keskitytään erilaisten erämaisten luonnonympäristöjen ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin kohdistuviin vaikutuksiin. Tutkimuksen kohteena ovat neljän suojelualueen kävijät. Työn tarkoituksena on selvittää, vaikuttavatko erilaiset erämaiset luonnonympäristöt eri tavoin ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Jos eri ympäristöjen vaikutuksissa havaitaan eroja, myös erojen syitä selvitetään. Tutkimuksessa käytetty aineisto on kvantitatiivinen. Aineisto on peräisin Metsähallituksen teettämästä internetkyselystä, joka toteutettiin vuosina 2013 ja 2015 viidellä eri suojelualueella. Noista suojelualueista neljän alueen (Kevon luonnonpuisto sekä Syötteen, Repoveden ja Kurjenrahkan kansallispuistot) vastaukset on otettu mukaan tähän tutkimukseen. Vastauksia saatiin 910 kappaletta, ja vastaukset jakautuivat epätasaisesti alueiden kesken. Internetkyselyyn saivat osallistua kaikki halukkaat, jotka täyttivät kävijätutkimuslomakkeen käyntikohteessaan (kansallis- tai luonnonpuistossa). Kävijätutkimusten otanta tehtiin satunnaisotannalla. Aineistoa käsiteltiin aluksi pääkomponenttianalyysilla ja sen jälkeen Kruskalin-Wallisin parivertailutestillä sekä regressioanalyysilla. Analyysissa ilmeni alueellisia eroja. Eroja oli eniten Kevon luonnonpuiston kävijöiden kokemuksissa, kun niitä verrattiin muiden alueiden kävijöiden kokemuksiin. Alueellisia kokemuseroja oli eniten siinä, kuinka kauan käyntinsä jälkeen kävijä koki käyntinsä fyysisten ja psyykkisten luonnon terveys- ja hyvinvointivaikutusten (LTH) kestävän, minkä arvoisiksi (euroissa) kävijä arvioi kokemansa LTH-vaikutukset, irtautuiko kävijä arjesta käyntinsä aikana, lisääntyikö hänen liikunnallinen hyvinvointinsa ja kokiko hän oppineensa ja toteuttaneensa itseään käynnillä. Tutkimuksessa ei pystytty toteamaan selviä syitä alueellisille kokemuseroille. Tulokset antavat kuitenkin osviittaa siihen, että kävijän käynnillään kokemat positiiviset psyykkiset vaikutukset voisivat olla taustalla tutkimuksessa todetuissa kokemuseroissa. Tutkimus vaatiikin jatkotutkimusta, jotta erämaisten luonnonympäristöjen terveys- ja hyvinvointivaikutuksia ymmärrettäisiin paremmin. Taustalla voi olla niin tutkimusalueiden erilaisia ympäristöllisiä erityispiirteitä kuin myös se, onko kävijä turisti vai paikallinen.

Biodiversiteetti on heikentynyt maailmanlaajuisesti viimeisten vuosikymmenien aikana. Sillä on todettu olevan negatiivisia vaikutuksia ihmisen terveydelle. Biodiversiteetti toimii ekosysteemipalveluiden perustana ja molemmat vaikuttavat ihmisen hyvinvointiin ja myös terveyteen. Biodiversiteetti-hypoteesin mukaan ympäristön tila vaikuttaa ympäristön ja elimistön mikrobeihin. Elimistön mikrobeilla on merkittävä rooli immuniteetissä. Tämä ilmiö on mahdollisesti vaikuttanut kroonisten tulehdussairauksien voimakkaaseen yleistymiseen viime vuosikymmenien aikana. Biodiversiteetti-hypoteesi on uusi lähestymistapa ympäristön ja terveyden välisen yhteyden tarkastelussa. Tutkielmassa pyritään selvittämään ympäristön ja kroonisten tulehdussairauksien yhteyttä Suomen mittakaavassa, kuntapohjaisen aineiston avulla. Tutkimusajankohtana toimivat vuodet 2000–2010. Tutkittavat sairaudet ovat astma, 1 tyypin diabetes ja tulehdukselliset suolistosairaudet. Sairausaineisto perustuu Kansaneläkelaitokselta saatuihin lääkekorvaustietoihin. Ikäryhminä toimivat astman ja 1 tyypin diabeteksen kohdalla alle 15-vuotiaat ja tulehduksellisten suolistosairauksien kohdalla 15–29-vuotiaat. Näihin sairauksiin vaikuttavia ympäristötekijöitä selvitetään yleistetyn additiivisen mallin (GAM) avulla. Myös sosioekonomisten tekijöiden vaikutuksia selvitetään. Lisäksi tarkastellaan tutkittavien sairauksien maantieteellisiä esiintyvyyksiä. Mann Whitneyn U-testillä selvitetään sukupuolten välisiä eroja esiintyvyyksien suhteen. Spearmanin järjestyskorrelaatiotestin avulla tarkastellaan tutkittavien sairauksien riippuvuuksia ympäristö- ja sosioekonomisten tekijöiden kanssa. Alle 15-vuotiaiden astman esiintyvyydessä on havaittavissa suhteellisen selkeitä alueellisia eroja, koska Itä- ja Pohjois-Suomessa astman havaittiin olevan jonkin verran yleisempää kuin muualla Suomessa. Talven lämpötiloilla voi olla vaikusta tähän. Astman esiintyvyydessä on eroja sukupuolten välillä, mutta niissä ei havaittu alueellisia eroja. Astmaan vaikuttavaksi tekijäksi valikoitui lopulta talven ilmastoa kuvaava tammikuun keskilämpötila. Tulosten pohjalta voidaan sanoa, että tammikuun keskilämpötilan laskiessa alle 15-vuotiaiden astman esiintyvyys yleistyy. 1 tyypin diabeteksen ja tulehduksellisten suolistosairauksien kohdalla tulokset eivät olleet yhtä selkeitä, eikä niihin vaikuttavia tekijöitä saatu selville GAM-mallinnuksen avulla. Joskin 1 tyypin diabeteksen esiintyvyydessä on eroja sukupuolten välillä, mutta niiden kohdalla ei havaittu alueellisia eroja Suomen sisällä. Kuntapohjaisen aineiston käyttö tuotti haasteita, mutta tulokset eivät myöskään poissulje kroonisten tulehdussairauksien ja ympäristön välistä yhteyttä. Ympäristön ja kroonisten tulehdussairauksien välisen yhteyden selvittäminen olisi mielekkäämpää pienemmällä tutkimusalueella ja tarkempaan paikkatietoon perustuvan informaation avulla.

Tutkimuksen tarkoituksena on käsitellä maasto-opetusta osana maantieteen ja biologian aineopetusta yläkouluissa ja lukioissa. Maasto-opetuksella tarkoitetaan tässä tutkimuksessa kaikkea luokkahuoneen ulkopuolella tapahtuvaa opetusta. Maasto-opetuksen tärkeyttä opetuksessa käsitellään ympäristökasvatuksen ja tutkivanoppimisen teoreettisen näkökulman kautta sekä opetussuunnitelmien painottamien monipuolisten oppimisympäristöjen kautta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten opettajat suhtautuvat maasto-opetuksen järjestämiseen ja paljonko he sitä järjestävät aineenopetuksessaan. Lisäksi tutkimus pyrkii selvittämään maasto-opetuksen järjestämiseen vaikuttavia tekijöitä ja maasto-opetuskohteita, joita opettajat käyttävät. Aineisto kerättiin kyselytutkimuksella Oulun seudun aineenopettajilta sähköisellä kyselylomakkeella. Kyselyyn tuli vastauksia 22 kappaletta. Vastaajat olivat pääosin vakituisessa työsuhteessa ja he olivat käyttäneet maasto-opetusta opetusmenetelmänä. Valtaosa vastanneista oli käyttänyt maasto-opetusta molempien opettavien aineiden opetuksessa. Lisäksi tutkielmaa varten teemahaastateltiin kolmea henkilöä kahdesta eri Oulun kaupungin toimipisteestä. He ovat osallistuneet maasto-opetuksen kehittämiseen omilla toimialoillaan. Tutkimuksen perusteella opettajat tiedostavat maasto-opetuksen hyödyt. Maasto-opetuksen järjestämisen helppous jakoi mielipiteitä, mutta jokainen vastaajista pystyi nimeämään sen järjestämiseen liittyviä haasteita. Haasteista korostuivat turvallisuuden takaaminen oppilaille, liikkuminen sopiviin kohteisiin ja aika. Tutkimuksen perusteella järjestettyjen maasto-opetuskertojen määrä on kokonaistuntimäärään vähäinen. Uusi perusopetuksen opetussuunnitelma (2014) painottaa edellistä enemmän maasto-opetusta. Haastatellut toimitahot ovat huomanneet tämän ja erilaisia projekteja maasto-opetuksen lisäämiseen ja helpommin lähestyttävämmäksi saamisen on käynnissä. Näistä merkittävimpiä ovat materiaalinpankkien lisääminen.

A mining boom is taking place in Northern and Eastern Finland. Mining may cause land-use conflicts with existing activities in the area. This paper studies the impacts mining has on the image of the Ylläs tourist resort in Kolari in Northern Lapland. The image of Ylläs relies strongly on nature. This study studies the image building process and things that have an impact on it. The main focus of the study is the perceptions of tourists about mining in the vicinity of a tourist resort. The theoretical framework uses the concepts of place, place promotion, landscape, identity and image. In Kolari there are plans to reopen the Hannukainen iron-gold-copper mine, which concerns the tourism industry due to its possible impact on the image of Ylläs. Empirical material was gathered with a questionnaire realized in cooperation with DILACOMI -project during spring 2012 at the Levi and Ylläs tourist resorts. Information on tourists’ attitudes towards mines, especially in cases where mines are located close to a tourist resort was collected. The interviewees’ thoughts in regards potential mining in the area were slightly negative. Mining might reduce tourists’ willingness to revisit the area. Both the threats and opportunities that mines bring were recognized. Mining and tourism can exist next to each other. Finding the balance between possible mining activities and tourism is the key to decreasing the negative impact on the image.

Tutkielman aiheena on Barentsin alueella ilmenevä geoekonomisaatio ja politiikan skaalautuminen. Barentsin alueeseen kuuluu osia Pohjois-Norjasta, -Ruotsista ja -Suomesta sekä Luoteis-Venäjästä. Barentsin alueen yhteistyössä on mukana valtio- ja aluetoimijoita sekä alkuperäiskansojen edustus. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten geoekonominen ajattelu sekä geopolitiikan ja geoekonomian suhde ilmenee Barentsin alueen eri yhteistyöelinten julkaisuissa. Lisäksi tutkielmassa pyritään tarkastelemaan, miten eri yhteistyöelimet tuovat esiin skalaaristen suhteiden merkityksen ja muutoksen diskursiivisessa toiminnassaan. Aineistona tutkielmassa toimii valtioiden välisen yhteistyöelimen eli Barentsin euro-arktisen neuvoston kokousten julkilausumat vuosilta 1993, 1994, 2000, 2001, 2009 ja 2011. Alueiden välistä yhteistyötä aineistossa edustaa Barentsin alueneuvoston Barents-ohjelmat vuosilta 2000–2003 sekä 2009–2013. Alkuperäiskansoja aineistossa edustaa alkuperäiskansojen työryhmän toimintasuunnitelma vuosille 2009–2012. Tämän lisäksi tausta-aineistona on hyödynnetty Lapin Kansa- ja Helsingin Sanomat -sanomalehdissä julkaistuja Barents -sanan otsikossaan tai ingressissään sisältäviä uutisia vuosilta 1993–1994, 2000–2001 sekä 2012–2013. Menetelmänä tutkielmassa on kvalitatiivinen, teorialähtöinen sisällönanalyysi sekä aineiston sisällön kvantifiointia hyödyntävä sisällönerittely. Tämän lisäksi käsiteltäessä alkuperäiskansojen työryhmän toimintasuunnitelmaa hyödynnetään narratiivista tutkimusta. Geoekonomisaatio erityisesti uusliberaalin talousajattelun ja siihen kytkeytyneen spatiaalisen vallan ilmentymänä nousee esiin aineistosta. Valtiotasolla geopoliittisesti oleelliset luonnonvara-asiat jätetään yhteistyön ulkopuolelle. Geoekonomista ajattelua on silti havaittavissa valtiotoimijoiden välisessä yhteistyössä. Aluetasolla luonnonvarat ja uusliberaalin talousajattelun mukainen kilpailukyky ja sitä kautta geoekonomiset tavoitteet nousevat tärkeiksi. Valtiotason vähäinen halu antaa aluetasolle merkittävää poliittista valtaa asettaa aluetason kuitenkin geopoliittisesti alisteiseen asemaan. Samalla myös alkuperäiskansat jäävät muiden toimijoiden geopoliittisen vallan varjoon ja joutuvat turvautumaan geopoliittisia vallan rakenteita kyseenalaistavaan anti-geopolitiikkaan. Eri toimijoiden skalaariset suhteet puolestaan ilmenevät siten, että niin valtio- ja aluetoimijat kuin alkuperäiskansojen työryhmäkin pyrkii luomaan tiiviin yhteyden ylikansalliseen tasoon. Barentsin euro-arktisen neuvoston ja alueneuvoston tapauksessa yhteyksiä pyritään luomaan erityisesti Euroopan Unioniin. Tämä johtuu EU:n tärkeydestä rahoituslähteenä. Alkuperäiskansojen työryhmän tapauksessa viitataan puolestaan erityisesti Yhdistyneisiin Kansakuntiin, ja sen yhteydessä solmittuihin sopimuksiin, joista pyritään saamaan poliittista vipuvoimaa alkuperäiskansojen oikeuksien parantamiseksi.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan seinäjokelaisten näkemyksiä ja kokemuksia omien asuinalueidensa identiteeteistä sekä aluesamaistumisestaan. Aihe on ajankohtainen, sillä kuntaliitokset ovat piirtäneet Seinäjoen kaupungin rajat uusiksi viimeisen 15 vuoden aikana. Nykyään Seinäjoki on kasvava maakuntakeskus, jonka asuinalueiden identiteetit kohtaavat uusia haasteita kaupungin laajenemisen, imagomarkkinoinnin sekä globaalistumisen myötä. Tässä tutkielmassa haluttiin selvittää, löytyykö Seinäjoen asuinalueilta omaleimaisia identiteettejä, jotka erottavat ne muista alueista. Millaisia ne ovat, millaisista ominaisuuksista ja piirteistä ne rakentuvat? Entä millaiset tekijät vaikuttavat siihen, miten alueen asukkaat kokevat aluesamaistumista ja omaksuvat asuinalueensa identiteetin? Mielenkiinnon kohteena olivat myös mahdolliset aluerakenteellisista muutoksista johtuneet muutokset identiteeteissä. Ovatko esimerkiksi kuntaliitokset näkyneet jollain tavalla ihmisten arkisessa elinympäristössä? Näiden lisäksi tutkielmassa oltiin kiinnostuneita, eroavatko alueen ulkopuolisten mielikuvat ja käsitykset asuinalueen asukkaiden kokemasta alueellisesta identiteetistä. Tutkielmassa syvennyttiin etenkin Suomessa tehtyyn alueellisen identiteetin ja aluesamaistumisen tutkimukseen. Aiheen kannalta olennaisia käsitteitä ovat paikka, alue, alueellinen identiteetti, aluesamaistuminen sekä maine ja imago. Alueellinen identiteetti ja aluesamaistuminen voivat lähteä muodostumaan hyvin erilaisista lähtökohdista, minkä vuoksi on tärkeää ymmärtää, millaiset eri tekijät niiden taustalla voivat vaikuttaa. Nykyään esimerkiksi identiteetit ovat entistä enemmän tietoisesti rakennettuja, taloudelliseen kilpailukykyyn keskittyviä ja nopeasti muuttuvia, kun taas tutkimusten perusteella aluesamaistuminen vaatii kehittyäkseen aikaa ja hyviä sosiaalisia sidoksia alueen sisäisesti. Tutkielman aineisto koostuu kahdesta sähköisestä kyselystä, joista toisen keräsi Seinäjoen kaupunki vuonna 2016. Vastaajia tähän kyselyyn oli yhteensä 415. Toinen kyselyaineisto kerättiin talvella 2018. Vastauksia tähän kyselyyn saatiin yhteensä 130. Kyselyaineistojen analyysi toteutettiin monimenetelmällisellä lähestymistavalla. Aineistoa tarkasteltiin määrällisesti ristiintaulukoinnin ja χ²-testin avulla sekä laadullisesti sisällönanalyysin periaattein luokitellen ja teemoitellen. Tutkielmassa saadut tulokset olivat pitkälti linjassa hypoteesien ja aiempien tutkimustulosten kanssa. Aluesamaistumiseen ja identiteettien omaksumiseen vaikutti etenkin alueella asuttu aika, ikä, perhetyyppi, asumismuoto, yhteisöllisyys ja seuratoimintaan osallistuminen. Nämä huomiot pätivät yleisesti koko Seinäjoen alueella. Asuinalueita tarkasteltiin tilastoalueittain, joille jokaiselle onnistuttiin luomaan yleinen identiteettiprofiili. Suurimmat erot identiteeteissä olivat Kanta-Seinäjoen ja kuntaliitoskuntien asuinalueiden välillä. Kuntaliitosten vaikutukset näkyivät etenkin palvelurakenteiden muutoksina Kanta-Seinäjoen ulkopuolisilla alueilla. Muutaman asuinalueen identiteettiin kohdistui melko voimakkaita käsityksiä ja mielikuvia alueen ulkopuolisten toimesta. Asuinalueiden identiteetit muodostuvat hyvin pitkälti ihmisten arkisen elämän kannalta tärkeiden elementtien ja ominaisuuksien varaan. Elämäntilanne osoittautui yhdeksi merkittävimmäksi aluesamaistumiseen ja alueellisen identiteetin omaksumiseen vaikuttavaksi tekijäksi. Saatujen tutkimustulosten lisäksi vastauksista paljastui, että Seinäjoen kaupunkia ei koeta vielä yhtenäisenä. Kuntaliitoskuntien asukkaat kokevat eriarvoisuutta eivätkä miellä itseään seinäjokelaisiksi. Pelko oman alueen identiteetin menettämisestä voi estää yhtenäisen ja yhteisen kaupunki-identiteetin kehittymisen.

Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan kulttuurikaupunkibrändin kehittämistä Jyväskylässä. Globalisaatio ja maailmanlaajuinen talouden muutos on saanut aikaan kilpailun kentän, johon kaupungit ovat pyrkineet vastaamaan kaupunkibrändäyksen ja -brändien avulla. Tässä tutkielmassa esimerkkitapauksena kulttuurikaupunkibrändin kehittämistyöstä käytetään Jyväskylässä järjestettävää Valon kaupunki -tapahtumaa. Tutkimuskysymyksinä ovat 1) Miten Jyväskylä kehittää kulttuurikaupunkibrändiään? 2) Minkälaista on eri toimijoiden välinen yhteistyö tavoitteiden toteuttamisessa Valon kaupunki -tapahtuman yhteydessä? Tutkielman aineistona toimii haastattelu- sekä asiakirja-aineisto. Haastatteluaineisto koostuu Valon kaupunki -tapahtuman kanssa kytköksissä olevista eri asiantuntijatahojen haastatteluista. Haastattelut tehtiin yksilöhaastatteluina ja haastattelun tukena toimi puolistrukturoitu haastattelurunko. Asiakirja-aineistona toimivat Jyväskylän kaupungin kaupunkistrategia, kulttuurisuunnitelma sekä talousarviot vuosilta 2003–2018. Tutkielman aineiston käsittelymenetelmänä on sisällönanalyysi, jonka avulla pyritään saamaan kattava kuvaus tutkitusta ilmiöstä tiivistettynä. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu brändin ja brändäyksen teoriasta, kaupunkibrändäyksestä sekä sen lähikäsitteistä, brändinjohtamisesta sekä kulttuurista ja sen kytkeytymisestä kaupunkibrändiin. Teorian avulla pyritään muodostamaan kattava näkemys kaupunkibrändistä ja brändäyksestä sekä niiden hyödyntämisestä kaupungin kehittämistyössä. Jyväskylässä on annettu painoarvoa kulttuurille kaupungin brändin kehittäjänä. Tämä tulee esille muun muassa kaupunkistrategian ja kulttuurisuunnitelman muodossa. Asiantuntijat pitävät Valon kaupunki -tapahtumaa erinomaisena väylänä tuoda esille Jyväskylän kulttuurikaupunkibrändiä kaupungin eri kohderyhmille, kuten asukkaille, matkailijoille ja yrityksille. Brändinrakennus vaatii yhteistyötä eri toimijoiden kanssa sekä pitkäaikaista sitoutumista, jotta voidaan saavuttaa kestäviä tuloksia. Kaupunkirändin tulisi perustua aina todellisuuteen, joten suuria ja nopeita muutoksia brändissä on mahdotonta tehdä. Tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää kaupunkien brändien kehitystyössä tapahtumien avulla.

Thesis (Ed.M.)—Boston University, 1963

The purpose of this study is to present preliminary results of the hydrologic and topographic monitoring of a small stream at the King George Island, Antarctica. Two methods were used in order to measure stream discharge: an area-velocity method using a flow meter and a Parshall flume. Also a topographical survey was made using a total-station theodolite. Great stream discharge fluctuations were identified at the seven stream sections between January 21st and February 13th, 2000. Comparison between 1999 and 2000 topographic survey showed a volumetric decreasing of about 9.450 m3 in one year. This topographic variation could be explained by the erosive capacity of the maximum discharges occurred during the beginning of the australsummer, when a new channel was built. / Este estudio tiene como fin la presentación de los resultados preliminares del monitoreo hidrológico y topográfico de un riachuelo de la isla Rey Jorge. Para llevar a cabo el proyecto, se utilizaron dos sistemas de medición de caudales (puntual y continuo) y una estación total para el levantamiento topográfico. Se identificaron grandes fluc­tuaciones en el régimen de caudales (0-1 m3 s-1 entre el 21 de enero y 13 de febrero del 2000, en las siete secciones de muestreo y una variación volumétrica de 9 mil m3 en la topografía del riachuelo en el2000 con respecto a 1999, la cual, posiblemente, se deba a la construcción y profundización de un nuevo cauce en respuesta a los máximos caudales ocurridos a comienzo del verano austral.

Patrimony is a heritage that a person or group of persons receives from their ancestors. Urban centres, as well as places, have a set of attributes, which increase with time and little by little they beco me representatives of the historie sequences of their develop­ ment, giving way to patrimonies.Cities undergo value mutations of their built spaces. In fact, when greater is thecity, greater is the lost of its own spatial references and the absence of identity roots, adds to the disappearance of its communal way of life, re-enforcing any type of unordered behaviors. Fortunately, the globalization process is not lineal and does not lead to automatic homogenization as may be thought. Against this direci:ion there are the revitalization processes of ethnic identities, the construction of their geographic spaces with  new identities  in the distinct zones of cities, and the rebuilding of nationalism.In this study we analyze the cases of El Carmen, a small town of 1.000 people, mainly blacks, located Southeast of the city of Chincha; San Pedro de Lloc, a small city of 9.500 people in the Jequetepeque Valley; and Huancayo, a middle-size city of 400.000 people located in the inter Andean Valley of Mantaro. These centers havedifferent cultural histories from their origins, but with time, little by little they became integrated to the national system.The differences found have cultural-ethnic explanations but also places play a very important role because they give the sense oflocation and belongings to unique landscapes that are kept in the people's memory for undetermined time. Human adaptations toa place are manifested in dances, music, feasts, and in the arrangements of parks, plazas, and avenues, with proper symbols that show to the foreigners an identity that presses to be respected. / El patrimonio  es la herencia  que una  persona  o grupo  de personas  recibe de sus antecesores. Los centros urbanos, al igual que los lugares, poseen un conjunto de atributos que se incrementan con el paso del tiempo y que, poco a poco, se convier­ ten en representativos de secuencias históricas de desarrollo, lo cual da lugar a patri­ monios.Las ciudades sufren mutaciones de valoración de sus espacios construidos. De hecho, cuando más grande es la ciudad, mayor es la pérdida de sus referencias espa­ ciales propias y la ausencia de raíces  de identidad ayuda a la desaparición de sus formas de vida comunitaria, al tiempo que predominan los comportamientos desor­ denados de todo tipo. Felizmente, el proceso de globalización no es lineal y no lleva a homogeneizaciones automáticas como puede pensarse. En dirección contraria, avan­ zan los procesos de revitalización de identidades étnicas, construcción de espacios geográficos con nuevas identidades en las distintas wnas de las ciudades y el resurgi­ miento de nacionalismos.En este estudio, se analizan los casos de El Carmen, un pequeño pueblo de 1.000 habitantes mayoritariamente negros ubicado al sudeste de la ciudad de Chincha; San Pedro de Lloc, una ciudad pequeña de unos 9.500 habitantes ubicada en el valle de Jequetepeque; y Huancayo, una ciudad mediana en la jerarquía urbana peruana, con unos 400.000 habitantes asentados en el valle interandino del Mantaro. Estos centros tienen historias diferentes desde sus orígenes, pero fueron integrándose culturalmente al sistema nacional con el paso del tiempo.Las diferencias  encontradas  tienen  explicaciones  culturales y étnicas, pero tam­bién los lugares juegan un papel muy importante porque dan sentido de ubicación y pertenencia de paisajes únicos, que se mantienen en la memoria de sus habitantes por tiempo indefinido. Las adaptaciones humanas al lugar se ponen de manifiesto en bailes, música, fiestas y en los arreglos de sus parques y avenidas con símbolos propios e inconfundibles que muestran a todo visitante foráneo una identidad que exige ser respetada.