Suomen valtio on kohtaamassa yhden suurimmista hallinnollisista uudistuksista, mitä itsenäisyytemme aikana on koskaan tehty. 1. tammikuuta 2020 toteutuvaksi aiottu maakunta- ja sosiaali- ja terveydenhuoltouudistus (maakunta- ja sote-uudistus) luo Suomeen uuden hallintotason ja uudistaa sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteen. Jatkossa Suomen julkinen hallinto järjestetään kolmella tasolla: valtio, maakunnat ja kunnat. Maakunta- ja sote-uudistuksen keskeisimpänä tavoitteena on vähentää hyvinvointi- ja terveyseroja, vahvistaa peruspalveluja ja hillitä arvioitua kustannusten kasvua. Maakunta- ja sote-uudistuksen myötä myös laki peruspalvelujen arvioinnista muuttuu, kun aluehallintovirastot ja ELY-keskukset lakkautetaan ja tilalle luodaan valtakunnallinen lupa- ja valvontavirasto Luova. Poliittishallinnollisen päätöksenteonkin kannalta merkittävät peruspalvelujen arvioinnit tarkastelevat peruspalvelujen yhdenvertaista toteutumista alueellisesti ja valtakunnallisesti. Tässä Pro -gradu tutkielmassa tarkastelen maakunta- ja sote-uudistuksen vaikutuksia valtion aluehallinnon rakenteeseen. Peilaan maakunta- ja sote-uudistusta aluehallinnon historiallisiin kehityspiirteisiin ja tarkastelen uudistusta valtion tilasuhteiden sääntelyn ja valtiostrategioiden avulla. Tarkastelen syntyviä maakuntia myös poliittistaloudellisia skaalateorioita hyödyntäen. Lisäksi vastaan siihen, miten peruspalvelujen arviointia pitäisi kehittää maakunta- ja sote-uudistuksen jälkeen. Tätä tutkielmaa varten olen haastatellut neljääkymmentä (40) kunta-, maakunta- ja valtiotason päättäjää. Haastattelujen avulla selvitin virkamiesten näkemyksiä maakunta- ja sote-uudistuksen tuomista rakenteellisista muutoksista ja peruspalvelujen arvioinnin kehittämistarpeista. Sisällönanalyysin avulla virkamiesten näkemyksistä on poimittu tutkimuskysymysteni kannalta olennaisimmat asiat ja peilattu niitä asettamaani teoreettiseen viitekehykseen. Tutkimustulosteni perusteella maakunta- ja sote-uudistus ilmentää uutta skaalaa ja yhtä aikaa maakuntien vahvistuvaa roolia ja valtiovetoisen hallintotavan kasvua. Lisäksi uudistus saattaa voimistaa kapitalistista kasautumisprosessia ja palauttaa Suomen osittain hajautetun hyvinvointivaltion aikakauteen. Peruspalvelujen arviointia ei sellaisenaan pidä jatkaa, mutta kokonaisvaltaisen arviointiedon merkitys kasvaa maakunta- ja sote-uudistuksen myötä.

<p> The thesis focuses on the City of Los Angeles&rsquo; acquisition of land at Taylor Yard, a 247-acre site located along the Los Angeles River (LAR), and plans to develop new greenspace projects on this previously industrial site. The Taylor Yard case study provides an example of the opportunities and struggles that face communities as they advocate for the creation of more greenspace within dense, urban Los Angeles. Employing a qualitative mixed methods approach based on media analysis, participant observation at meetings, survey questionnaires, and semi- structured interviews, the study analyzes the historical context, contemporary political ecology, and the socioeconomics that have played a role in the reconfiguration of Taylor Yard. The study examines how community-based organizations are changing the ways people perceive and utilize urban nature, encouraging and embracing local community involvement, and working towards achieving greenspace equity as well as perceptions and utilization of urban greenspace. Results demonstrate that environmental restoration and greenspace projects provide a means to educate and empower the community, and an opportunity for them to reshape their environment in ways that can enhance their livelihoods.</p><p>

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää saavutettavuudeltaan paras sijainti keskuspysäkille yhdessätoista kainuulaisessa taajamassa. Kussakin taajamassa keskuspysäkin optimaalinen sijainti määritettiin paikkatietoperusteisella saavutettavuusanalyysillä. Saavutettavuusanalyysin tuloksia verrattiin keskuspysäkkien nykyisiin sijainteihin. Näin muodostettiin näkemys saavutettavuuden kannalta parhaasta sijainnista. Lisäksi Sotkamon taajaman kohdalla tutkittiin mahdollisuutta muodostaa usean keskuspysäkin malli ja suoritettiin optimointi koko taajama-alueen pysäkkiverkolle. Tutkimuksessa saavutettavuutta tarkasteltiin taajamassa ja sen lähellä asuvien ihmisten näkökulmasta. Liikkumismuotoina saavutettavuusanalyyseissä olivat kävely ja pyöräily. Saavutettavuusanalyyseissä aineistona käytettiin kansallista Digiroad-tietojärjestelmää (tieverkko ja pysäkit), YKR-ruutuaineistoa 250 m x 250 m ruutukoossa (väestö) sekä YKR-taajamarajausaineistoa. Tutkimuksen saavutettavuusanalyysit suoritettiin ArcMap-ohjelmiston Network Analyst -lisäosaan sisältyvällä Location-Allocation-työkalulla. Lisäksi saavutettavuuden tarkastelussa hyödynnettiin saman lisäosan Service Area -työkalua. Location-Allocation-työkalua käytettiin valitsemaan optimaalinen keskuspysäkin sijainti annetuista ehdokaspisteistä. Pääsääntöisesti ehdokaspisteinä toimivat taajamien nykyiset linja-autopysäkit. Pysäkkien puutteen takia Suomussalmen kirkonkylässä ehdokaspisteet luotiin keinotekoisesti. Analyysissä parhaaksi sijainniksi valikoitui ehdokaspisteistä se, joka oli tieverkkoa pitkin parhaiten saavutettavissa väestöpisteistä. Optimointi suoritettiin kaksi kertaa, tarkastellen ensin saavutettavuutta kävellen ja sitten polkupyörällä. Sotkamon taajamassa tutkittiin useamman keskuspysäkin mallia valitsemalla ehdokaspisteistä ensin kaksi ja sitten kolme keskuspysäkkiä. Lisäksi optimoitiin Sotkamon taajaman koko pysäkkiverkko valitsemalla nykyisistä pysäkeistä ja keinotekoisesti luoduista ehdokaspisteistä parhaan kattavuuden tarjoava yhdistelmä. Suuressa osassa taajamista nykyisen keskuspysäkin todettiin olevan varsin hyvin sijoittunut. Myös optimointivaraa kuitenkin löydettiin. Keskuspysäkin sijainnilla havaittiin olevan suurempi merkitys kävelyn kuin pyöräilyn näkökulmasta. Sotkamon taajamassa päädyttiin suosittelemaan kahden keskuspysäkin mallia. Sotkamon taajaman koko pysäkkiverkkoa tarkasteltaessa huomattiin, ettei pysäkkien sijaintien optimoinnilla päästäisi juurikaan nykyistä parempaan pysäkkiverkon kattavuuteen. Toisaalta, mikäli pysäkit sijoitettaisiin optimaalisesti, nykyisen kaltainen kattavuus voitaisiin taata myös pienemmällä määrällä pysäkkejä.

<p> Since 2010 approximately 129 million trees in California have been killed by bark beetle attacks. The detection and mapping of bark beetle infestations is an important component for monitoring overall forest health and sustainability. Using remote sensing techniques and European Space Agency (ESA) Sentinel-1 and Sentinel-2 imagery, bark beetle infestation in the southern Sierra Nevada range were mapped. Sentinel-1 Synthetic Aperture Radar imagery was co-registered with Sentinel-2 multispectral imagery and the machine learning algorithms Random Forest and Support Vector Machines were utilized in a supervised classification scheme on two user generated training and validation data samples. The observed accuracy for this analysis ranged from 79.1% to 88.7%. As climate change intensifies, it can be expected that the extent and severity of epidemic bark beetle mortality will continue to spread in western North America. The investigation of bark beetle outbreaks and subsequent impacts is an important component to monitoring overall forest health and sustainability.</p><p>

Tämän työn tarkoitus on saada kokonaisvaltainen kuva uudesta maantieteen ja geoinformatiikan ilmiöstä nimeltä volunteered geographic information, VGI. Vastaan kysymyksiin mitä on VGI, mistä ja miksi se on syntynyt, miten se sijoittuu maantieteen termistöön, miten sitä voidaan käyttää apuna tutkimuksenteossa ja vaihtoehtoisena datankeräysmenetelmänä ja mitä haasteita siihen liittyy. Pohdin ja tarkastelen myös sen mahdollista tulevaisuutta ja keinoja miten siitä saataisiin tulevaisuudessa suurempi hyöty. Tiivistettynä VGI on toimintaa, jossa ei-ammattilaiset osallistuvat maantieteellisen informaation tuottamiseen, mutta se on ilmiönä enemmän kuin vain uusi työkalu tai datankeruumuoto. Tutkimus on toteutettu tekemällä kattava kirjallisuuskatsaus monipuolisiin aihetta käsitteleviin artikkeleihin. VGI-termin otti ensimmäisenä käyttöön Michael Goodchild vuonna 2007 artikkelissa "Citizens as sensors: the world of volunteered geography" eli puhutaan melko uudesta ilmiöstä. Goodchildin artikkelin jälkeen VGI on levinnyt muidenkin tutkijoiden kirjoituksiin ja siitä on syntynyt kiinnostava uusi konsepti maantieteeseen. VGI on tällä hetkellä vaiheessa, missä se on alkanut herättää suurta kiinnostusta, mutta se ei ole vielä saanut kunnollista jalansijaa geoinformatiikan termistössä ja on vielä melko tuntematon esimerkiksi Suomalaisessa maantieteessä. VGI tarjoaa kuitenkin täysin uudenlaista potentiaalia tulevaisuuden tiedonlähteisiin ja olisi mielestäni todella suuri menetys jos tämä ilmiö jäisi tutkimatta. Yhä kasvavassa määrin ihmiset omistavat tehokkaita tietokoneita, internetyhteyksiä ja mobiililaitteita GPS-vastaanottimella. Ihmisten internetkäyttäytyminen on myös muuttunut staattisesta tiedonkulutuksesta interaktiiviseen osallistumiseen, jossa käyttäjät osallistuvat sisällön tekemiseen. Nämä muutokset ovat tulleet jäädäkseen ja siihen on myös maantieteen ja geoinformatiikan reagoitava ja sitä se on tehnyt muun muassa VGI-ilmiön myötä. Kirjallisuuskatsaus VGI-ilmiöstä osoittaa, että lisätutkimukselle on ehdottomasti tarvetta. Aika näyttää onko VGI tulevaisuudessa ratkaisu uudenlaisten tiedonlähteiden saavutettavuudelle. VGI-lähteisiin ja menetelmiin liittyy vielä paljon ongelmia sen laadun varmistamiseksi, ja se onkin yksi tärkeimmistä haasteista joihin tulisi kohdistaa huomiota. Toinen tärkeä kohta, johon tutkimuksen tulisi jatkossa keskittyä, on ihmisten kiinnostuksen ja motivaation lisääminen, VGI:stä on tehtävä houkuttelevaa ja se onkin jossain määrin jo ottanut mallia sovelluksiinsa esimerkiksi pelimaailmasta. Kuten edellä totesin, korostan lisätutkimuksen tarvetta, vaikka on vielä epävarmaa mikä on VGI:n tulevaisuus, jääkö se liian epäluotettavana ainoastaan perinteisen informaation täydentäjäksi, mikä ei tietenkään ole vähäpätöinen tehtävä sekään, vai nouseeko siitä täysin uusia informaation muotoja. Siinä on kuitenkin niin merkittävä potentiaali, että olisi sääli jos menetämme sen jo lähtöruudussa.

Ympäristökasvatuksen rooli kouluopetuksessa on saanut uudenlaisen merkityksen uuden opetussuunnitelman astuttua voimaan. Ympäristökasvatus on tärkeässä roolissa opetussuunnitelman tavoitteissa. Laaja-alaisen osaamisen yksi seitsemästä tavoitteesta on kestävän tulevaisuuden rakentaminen. Ympäristökasvatus ja sen sisältö on monelle opettajalle kuitenkin suhteellisen uusi ja vieras aihe, joten ulkopuolista apua ja tukea tarvitaan. Tässä työssä kartoitetaan, minkälaista tukea yläkoulun opettajat haluavat ympäristökasvatukselliseen opetukseen. Lisäksi selvitetään mitkä ovat ne kanavat, joilla opettajia saavutetaan parhaiten. Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen ympäristökoulu Polku tukee kouluja ja opettajia ympäristökasvatuksellisessa työssä. Polun kautta koulut ja opettajat saavat tukea ympäristökasvatustyöhönsä: opetusta, koulutusta, materiaaleja sekä kummikoulutoimintaa. Yläkoulun opettajia on ollut aiemmin vähän asiakkaina. Työ on toteutettu puolistrukturoituna internetkyselynä. Kyselyä on jaettu ympäri Suomea sähköpostin ja erilaisten Facebook-kanavien välityksellä. Tutkimus on luonteeltaan sekä kvantitatiivinen että kvalitatiivinen. Pääpaino on kuitenkin määrällisessä tutkimuksessa, ja laadullisuus näkyy lähinnä avointen kysymysten tarkastelussa. Tulosten perusteella yläkoulun opettajien toiveissa näkyy selvä yhtäläisyys ympäristökasvatuksen teorioihin ja toisaalta myös uuden opetussuunnitelman tavoitteisiin. Opettajat toivovat Ympäristökoulu Polulta palveluita, jotka tukevat erityisesti laaja-alaista oppimista. Lisäksi opettajien toiveissa korostuvat ympäristövastuullisuus, kestävän elämäntavan syntyminen oppilaissa sekä Palmerin puumallin mukaisesti kaikki ympäristökasvatuksen osa-alueet; ympäristössä oppiminen, ympäristöstä oppiminen sekä toimiminen ympäristön puolesta. Yläkoulun opettajien toiveissa opetuksen sisällöstä on havaittavissa myös Jerosen ja Kaikkosen talomallin mukaisesti nuoruuteen kuuluva tiedekasvatus, sillä kaikki eniten toivotut sisällöt ovat tietopainotteisia.

Tutkielman aihe liittyy nyky-yhteiskunnan muuttuneisiin taitovaatimuksiin ja uudistuneeseen lukion maantieteen opetussuunnitelmaan, jossa tietotekniikka ja opetuksen sähköistyminen korostuvat entisestään. Tutkielmassa määritellään mitä tulevaisuuden ja geoinformatiikan taidot ovat ja miten ne kehittyvät sähköisesti toteutetulla maantieteen Aluetutkimus-kurssilla. Samalla selvitetään opiskelijoiden kokemuksia sähköisyyden vaikutuksesta oppimiseen ja motivaatioon. Tutkimuksen kohteena ovat erään Oululaisen lukion Aluetutkimus-kurssille keväällä 2016 osallistuneet opiskelijat ja heidän arvionsa tulevaisuuden ja geoinformatiikan taitojen kehittymisestä kurssin aikana. Tutkimusaineisto koostuu 26 opiskelijan alku- ja loppukyselyn vastauksista sekä oppitunneilla osallistuvalla havainnoinnilla kerätystä havaintoaineistosta. Tavoitteena on selvittää miten tulevaisuuden ja geoinformatiikan taidot kehittyvät kurssin aikana ja millaiset tehtävät ja opetustavat kehittävät taitoja. Samalla selvitetään mitä taitoja opiskelijat pitävät tärkeinä oman tulevaisuutensa kannalta ja mitä mieltä he ovat kurssin sähköisen toteutustavan vaikutuksesta oppimiseen ja motivaatioon. Tuloksia on analysoitu pääasiassa kvalitatiivisesti teemoittelun, tyypittelyn ja koodauksen avulla. Kvantitatiivisuutta analysointiin tuo kvantifiointi ja Kruskall-Wallisin testi. Geoinformatiikan taidot kehittyivät kaikilla opiskelijoilla selvästi kurssin aikana. Erityisen paljon kehittyivät konkreettiseen tekemiseen liittyvät geoinformatiikan taidot, mutta myös hahmottamiseen liittyvät taidot kehittyivät. Tulevaisuuden taidoissa ei ole havaittavissa yhtä voimakasta kehitystä, mutta osalla opiskelijoista esimerkiksi työvälineiden hallintataidot kehittyivät jonkin verran. Opetustavoista tulevaisuuden taitoja kehittivät eniten itsenäiset tehtävät ja geoinformatiikan taitoja opettajajohtoinen opetus sekä itsenäiset tehtävät. Tulevaisuudessa tärkeinä taitoina pidettiin erityisesti vieraskielisten lähteiden käyttötaitoja, ongelmanratkaisua sekä tietokoneohjelmien käyttötaitoja. Sähköisyys vaikutti suurimmalla osalla opiskelijoista oppimiseen ja motivaatioon positiivisesti, mutta osa piti sähköisyyttä myös negatiivisena asiana. Negatiivinen suhtautuminen sähköisyyteen ei kuitenkaan kvantitatiivisen testauksen mukaan vaikuttanut negatiivisesti kurssilla saatuihin arvosanoihin. Tämän tutkimuksen mukaan erityisesti geoinformatiikan taidot kehittyvät sähköisesti toteutetulla Aluetutkimus-kurssilla. Myös aiemmissa tutkimuksissa geoinformatiikan taitojen on todettu kehittyvän vahvasti maantieteen opetuksessa. Tulevaisuuden taidot kehittyivät kurssilla jonkin verran, mikä puolestaan poikkeaa aiemmin Suomessa tehdystä tutkimuksesta. Kyseessä on kuitenkin tapaustutkimus, joten tuloksia on hankala yleistää suurempaan mittakaavaan. Tämän vuoksi jatkotutkimusta aiheesta kannattaa tehdä esimerkiksi muissa aineissa ja pitkittäistutkimuksena.

Volunteer tourism is an increasingly popular way of travelling, which combines getting a deeper contact with local people and contributing to the development of poor communities or the state of the environment. Volunteering tourists pay to an intermediary company to participate in organised projects mostly in global South. This kind of volunteer tourism is referred in this thesis as traditional volunteer tourism. Another form of volunteer tourism is based on non-monetary exchange and is mutually negotiated between hosts and volunteers. Features of sharing economy are present in this form of volunteer tourism. Organisations representing this sharing-based volunteer tourism include WWOOF, Workaway and HelpX, which is in the focus of this thesis. This thesis focuses on the perceptions of HelpX hosts in Australia and New Zealand. The aim is to examine how volunteer tourism based on sharing differs from the traditional volunteer tourism, especially from the viewpoint of the host. I interviewed people who participate HelpX as hosts and invite volunteers to their (non-organic) farms. Seven interviews with a total of nine people were made, three in New Zealand and four in Australia. Hosts were asked about their motivations to participate HelpX, their experiences with the volunteers and their thoughts about the HelpX system. The data were analysed with qualitative methods using content analysis. The results were compared with existing research done on WWOOFing and combined under a definition of sharing-based volunteer tourism. This was then compared with traditional volunteer tourism. Experiences of HelpX hosts were similar to those of WWOOF hosts. Hosts appreciate the help, company and life enrichment the volunteers bring. Relations that were found vary from employer-employee, host-guest, teacher-student, family member to friends. Power relations are more equal and the position of the host stronger than in traditional volunteer tourism. The set-up enables the hosts to be more active and decide on the terms of the exchange. In sharing-based volunteer tourism, there is a direct contact between the host and the volunteer without any intermediaries and both parties are in relatively equal positions. There can be seen a distinction between organised, development-oriented, official volunteer tourism and informal, sharing-based volunteer tourism meeting the egocentric needs of both hosts and volunteers. The findings of this thesis frame sharing-based volunteer tourism as a form of travelling that combines features of volunteer tourism and sharing economy and is fulfilling the motives of both the volunteering tourists and the hosts.

Tässä tutkimuksessa tutkin vuoden 2015 pakolaiskriisin näkyvyyttä ja vaikutuksia Oulussa ja sen lähialueilla. Turvapaikanhakijoiden määrä EU:n alueella oli kasvanut nopeasti vuoden aikana ja Suomessa kasvaneet hakijamäärät korostuivat erityisesti alkusyksystä 2015. Oulu osui suosituimman tuloreitin varrelle ja se joutui siten selviytymään ja kantamaan vastuuta useasta tuhannesta turvapaikanhakijasta. Tutkimus on laadullinen tutkimus ja se koostuu sanomalehti Kalevan aihetta käsittelevästä lehtiuutisoinnista aikavälillä 1.8.2015–31.12.2015. Aineistoon kuuluvat Oulua, sen lähialueita ja niihin vaikuttavia asioita käsittelevät uutiset, kuten Tornion järjestelykeskus ja Ruotsin rajapolitiikasta uutisointi. Aineistosta jäivät pois yksittäiset, muita Suomen kuntia ja EU:n maita käsittelevät uutiset, joiden tapahtumilla ei ollut vaikutusta Oulun tapahtumiin. Aineisto on käsitelty teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla ja luokiteltu kolmeen luokkaan. ”Avulias Oulu” -luokka sisältää turvapaikanhakijoiden hyväksi tehdyt toimet ja keräykset, sekä Oululaisten saaman infon ja auttamishalun. ”Uhkakuvien Suomi” -luokka kokoaa yhteen uutisoinnit, joissa turvapaikanhakijat koetaan uhkana. Tätä uhkaa torjuttiin tiukentuvalla rajavalvonnalla, mielenilmauksin ja suomalaisuutta korostamalla. Kolmas luokka on ”Turvapaikanhakijan näkökulma”, jossa turvapaikanhakijat pääsevät ääneen lehtihaastattelujen kautta. Haastatteluissa korostui halu asua ja integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan, mutta myös pelko tulevaisuudesta. Kalevan uutisointi pitäytyi neutraalina, mutta sen läpi kuulsi silti myönteisyys turvapaikanhakijoita kohtaan. Oulusta rakentui kuva avuntahtoisena ja toiminnallisena keskuksena, joka otti hoitaakseen Pohjois-Pohjanmaan alueen turvapaikanhakijat liki yksin. Tämän mahdollisti kaupungin, avustusjärjestöjen ja vapaaehtoisten toimiva yhteistyö. Tutkimus tarjoaa tästä narratiivisen kuvan, joka luo kokoavaa pohjaa muulle tutkimukselle.

Tutkielmassa on selvitetty mitkä ovat fyysistä aktiivisuutta tukevan yhdyskuntarakenteen perusteet, ja mitä kaavoituksellisia mahdollisuuksia sekä haasteita niiden luontiin liittyy Suomessa. Tutkimusteoriassa on käyty läpi laajoja suunnittelun paradigmoja 1800-luvulta alkaen, ja fyysisen aktiivisuuden mahdollisuuksien määrittymistä osana yhdyskuntasuunnittelua. Tarkoituksena on tuoda ilmi, missä määrin ja millä tavoin fyysinen aktiivisuus huomioidaan osana kaavoitusta sekä siihen liittyviä kehittämistarpeita. Aineistona on käytetty SPSS-tilasto-ohjelmalla analysoitua liikuntatoimen, liikennesuunnittelun ja kaavoituksen viranhaltijoille kohdistettua kuntakyselyä. Siinä selvitettiin terveysliikunnan olosuhteiden huomioimista osana kaavoitusta ja siihen liittyvää poikkihallinnollista yhteistyötä. Tilastollisessa analyysissa on tutkittu vastauksia ristiintaulukoinnilla ja frekvenssijakaumien tarkastelulla. Avoimista vastauksista on haettu usein toistuvia teemoja. Kyseessä oli siten kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus, jonka aineisto oli kerätty viranhaltijoilta. Lisäksi tausta-aineistona on käytetty ministeriöiden ja valtioneuvoston julkaisuja, joissa käsitellään fyysiseen aktiivisuuteen liittyviä asioita. Nämä muodostuvat muun muassa liikuntalaista, valtion liikuntaneuvoston julkaisuista ja hallitusohjelmista (2003, 2007, 2011 ja 2015). Tutkimuksen tuloksien mukaan fyysistä aktiivisuutta tukeva yhdyskuntarakenne muodostuu sekoitetusta maankäytöstä, tiiviydestä, paikkojen hyvästä yhdistyneisyydestä ja suunnittelusta eritoten kävelyn ja pyöräilyn ehdoilla. Varsinkin arkiliikunnan mahdollisuudet ovat heikentyneet merkittävästi pitkään jatkuneen yhdyskuntarakenteen hajautumisen ja autoriippuvaisuuden myötä. Ne aiheuttavat kaavoitukselle merkittävän haasteen. Muita haasteita aiheuttavat päättäjien asenteet, arvostukset sekä sitoutuminen, maankäyttö- ja rakennuslain ohut tuki liikunnan huomioimiseen, ongelmat poikkihallinnollisessa yhteistyössä, resurssien puute ja kaavoituksen kompromissihakuisuus. Terveysliikunta otetaan melko hyvin huomioon strategisessa alueidenkäytön suunnittelussa ja kaavoituksessa. Kaavoihin esimerkiksi merkitään kevyen liikenteen yhteyksiä ja tehdään varauksia terveysliikuntaan soveltuvista alueista. Strategioita ei silti tehdä kaikilla paikkakunnilla lainkaan, ja käytännön toteutuksessa on hyvin usein ongelmia. Lisäksi suurin osa kaavoittajista myöntää, että terveysliikunnan olosuhteet pitäisi huomioida paremmin. Kaikki vastaajaryhmät, erityisesti liikuntatoimi, kaipaisivat lisäkoulutusta terveysliikunnan huomioimisesta työssään. Kaavoitukseen liittyy paljon mahdollisuuksia aktiivisuuden edistämiseen. Sen avulla voidaan priorisoida liikkumismuodot tukemaan kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä, varata lisää tilaa liikuntaan, tuoda kohteet lähelle toisiaan sekoitetulla maankäytöllä ja yhdistää ne kevyen liikenteen väylillä. Poikkihallinnollista yhteistyötä on kehitettävä varsinkin siten, että liikuntatoimi pääsee vaikuttamaan kaavoitukseen enemmän myös muutoin kuin vain lausuntojen kautta. Suunnittelussa ei saisi jumittua perinteisiin toteutustapoihin ja malleihin. Mallia voidaan hakea myös kansainväliseltä tasolta ja on syytä muistaa, että fyysistä aktiivisuutta voidaan edistää myös pienillä teoilla ja pienellä budjetilla.