Snow depth is highly variable in wind-dominant mountain environments. The variation is especially high at local scales from horizontal distances less than 10 meters, up to a few hundred meters. Winter maximum snow depth influences the ground temperatures and the beginning of the growing season. Statistical modelling provides a feasible and cost-effective method for the analysis and prediction of local-scale snow depth variations. The focus of this study is to analyse the spatial variability of near-maximum snow depth at local scale. Moreover, a statistical model for estimating the near-maximum snow depth distribution is provided. The study area in Northern Norway, Tana municipality, is characterized with a mountain landscape. The elevation range of the area is 500 m and the study sites are located on the slopes of the Rásttigáisá and Geaidnogáisá mountains. The lowest parts consist of mountain birch forest and most of the area does not have vegetation above the snow surface. Snow depth observations were collected in mid-April 2015 in a one-week measurement campaign. Modelling was conducted with Generalized Additive Model (GAM) using GIS-based terrain and vegetation surrogates. An additional model was built adding summertime terrain observations collected from the field. GIS-based upwind exposure (Sx) to westerly winds and field-based curvature measure were the most important explanatory variables in the analyses. Also GIS-based plan curvature was a contributing factor to the models but field-based curvature was shown to be a better topographical measure. The impact of vegetation was only visible in the mountain birch forests which had relatively even snow depth. In open areas above the forest, snow depth was highly variable. Elevation and radiation, which have been commonly used in mountain snow depth models, did not indicate any impact in this study area. The interaction of wind and topography defines the winter maximum snow depth in the study area. Terrain sheltering from westerly winds and concave topography show increases in snow depth. Because wind is a directional phenomenon, including directional variable improves the accuracy of the models. In the computation of Sx, a constant wind sector was used for the whole study area, even though a detailed wind model could improve the reliability of the snow model. The GAMs calibrated in this study approximate the near-average snow depth quite well. Most of the sites with shallow or thick snow cover could not be predicted with the resolution, sample size and variables used in this research.

Lumen syvyydellä on tärkeä kosteuden alueellista jakaantumista ja maaperän lämpötilaolosuhteita säätelevä vaikutus. Sulaessaan lumenviipymäpainanteisiin kertynyt lumi tarjoaa kosteuslähteen, mikä yhdessä roudan toiminnan kanssa luo olosuhteet geomorfologisten prosessien toiminnalle periglasiaalisilla alueilla. Solifluktiolla eli vuotomaailmiöllä tarkoitetaan hitaita massaliikuntoja, jotka syntyvät maaperän epästabiloituessa vettymisen ja routimisen aiheuttamien maa-aineksen tilavuuden muutosten johdosta. Lumenviipymäpainanteiden ja solifluktiomuodostumien välinen yhteys on tunnistettu jo pitkään. Tässä tutkielmassa selvitetään voidaanko lumenviipymäpainanteiden esiintymisellä selittää solifluktion esiintymistä Kilpisjärven alueella Pohjois-Suomessa. Alueelta valittiin satunnaisesti 221 yhden hehtaarin kokoista tutkimusruutua kolmen tunturin alueelta. Niiltä määritettiin solifluktion ja lumenviipymäpainanteiden esiintyminen binäärisenä ”esiintyy”/”ei esiinny” -tietona. Tutkimusaineisto koostuu maastokartoitusten lisäksi satelliittikuvista ja digitaalisesta korkeusmallista johdetuista ympäristömuuttujista. Muodostumien esiintymiseen vaikuttavia tekijöitä tarkastellaan tilastollisilla mallinnuksilla. Käytettävät menetelmät ovat GLM- (generalized linear model) eli yleistetty lineaarinen ja GAM- (generalized additive model) eli yleistetty additiivinen mallinnus. Lisäksi käytetään hierarkkista ositusta, jolla voidaan selvittää yksittäisten ympäristömuuttujien suhteelliset selitysvoimat. Lopullisten mallien ennustuskykyä mitataan tilastollisilla testeillä. Mallien pohjalta tehdään lopuksi solifluktion ja lumenviipymäpainanteiden esiintymistodennäköisyyttä esittäviä ennustekarttoja. Solifluktiota selittäviksi tekijöiksi valikoituivat sekä GLM- että GAM-mallinnuksissa lumenviipymäpainanteet, rinteen kaltevuus ja korkeus merenpinnasta. Myös hierarkkisen osituksen perusteella näiden muuttujien suhteellinen selitysvoima oli selvästi muita muuttujia suurempi. Mallit selittivät noin 63 prosenttia solifluktion vaihtelusta. Lumenviipymäpainanteiden esiintymistä selittivät sekä GLM- että GAM-mallinnusten mukaan rinteen suunta ja kaltevuus sekä topografinen heterogenia. Samat muuttujat osoittautuivat tärkeimmiksi myös hierarkkisessa osituksessa. Mallien selitysasteet jäivät noin 25 prosenttiin. Lumenviipymäpainanteilla todettiin olevan vaikutusta solifluktion esiintymiseen. Niistä kertovalla aineistolla voidaan parantaa solifluktiomallinnusten ennustuskykyä. Pelkästään topografisilla muuttujilla, rinteen kaltevuudella ja korkeudella merenpinnasta, voidaan selittää suuri osa solifluktion esiintymisen vaihtelusta. Korkeuden voidaan nähdä sisältävän epäsuorasti muiden muuttujien, kuten lämpötilan, tuulisuuden ja kasvillisuuden korkeuden funktiona muuttuvaa vaikutusta. Ilmaston lämpeneminen voi tulevaisuudessa pienentää paljakan ja lumipeitteisen alueen pinta-alaa. Periglasiaaliset muodostumat voivat tämän seurauksena stabilisoitua niiden esiintymisen äärirajoilla.

Oppikirjoilla on suuri merkitys peruskoulussa. Sekä opettajat että oppilaat pitävät oppikirjoja auktoriteettiasemassa ja jotkut opettajat suunnittelevat kurssiopetuksen opetussuunnitelman sijaan oppikirjojen perusteella. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää millaisia suomalaisuuden diskursseja oppikirjoissa tuotetaan. Lisäksi tutkitaan sisällönanalyysin keinoin sitä, millainen Suomi on alueena ja millaisen kuvan oppikirjat antavat maahanmuuttajasta. Tutkimuksen aineistona on kahdeksan maantiedon yläkoulun oppikirjaa. Oppikirjojen sisältöä verrataan kirjallisuuteen ja opetussuunnitelmaan. Yleisin oppikirjoissa esiin tuleva maisemapiirre on metsä. Se tulee ilmi sekä kuvissa että tekstissä. Myös asutusta ja vesistöjä kuvataan paljon. Oppikirjojen kuvien perusteella Suomessa on useimmiten kesä ja sää on aurinkoinen. Karttojen antaman mielikuvan mukaan Suomi on osa Eurooppaa ja Pohjolaa, mutta Venäjä ei ole läheinen Suomen kanssa. Oppikirjoissa esiintyviä suomalaisuuden diskursseja ovat hyvinvoiva suomalainen, luonnonläheinen suomalainen, menestyvä mies, sivusta seuraava nainen ja väritön suomalainen. Diskurssien mukaan miesten ja naisten roolit työelämässä ja perheessä eroavat toisistaan suuresti, mikä on ristiriidassa opetussuunnitelman kanssa. Romanit ja maahanmuuttajat jäävät diskurssien ulkopuolelle. Maahanmuuttajakuva on yksipuolinen ja toiseutettu suomalaisessa yhteiskunnassa oppikirjojen mukaan. Oppikirjojen kuvaama suomalainen yhteiskunta vastaa suurelta osin aiempia tutkimuksia ja alan kirjallisuutta. Vähemmistöjä ja sukupuolia kuvataan epätasa-arvoisesti. Oppikirjojen käyttö vaatiikin sekä oppilaalta että opettajalta lähdekriittisyyttä. Tulevaisuudessa oppikirjojen tekijöiden olisi hyvä kiinnittää huomiota opetussuunnitelman noudattamiseen ja lukijaposition antamiseen kaikenlaisille lukijoille kulttuuritaustasta riippumatta.

Tutkielmani aihe liittyy Suomessa käynnissä oleviin valtakunnallisiin perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmien uudistuksiin. Aiheesta käydyissä keskusteluissa on noussut esille ilmiöpohjaisuuden nostaminen osaksi opetusta. Tässä tutkielmassa selvitän mitä tuo ilmiöpohjaisuus tarkoittaa ja miten sitä voidaan hyödyntää maantieteen opetuksessa ja oppimisessa. Tarkastelen aihetta suomalaisessa koulutuksessa ja opetussuunnitelmissa. Tutkimus on toteutettu syksyn 2013 aikana yhteistyössä Raahen, Vihannin ja Pyhäjoen lukioiden kanssa. Tutkielman aihe on saatu Raahen lukiolta ja aineisto on kerätty lukioiden yhteistyössä toteuttamalta ilmiöpohjaiselta tiedeleirikoululta elo–syyskuussa 2013. Aineisto on kerätty sekä opiskelijoille että opettajille suunnatuilla kyselyillä ennen ja jälkeen tiedeleirikoulun sekä osallistuvalla havainnoinnilla. Aineistoa on analysoitu kvalitatiivisesti teemoittelun ja tyypittelyn avulla. Tutkielmani alussa kuvaan opetussuunnitelmauudistuksiin liittyvää keskustelua kiinnittäen erityistä huomiota siihen, mistä ilmiöpohjaisuuden-käsite on noussut esille. Tältä pohjalta suuntaan tarkasteluni siihen, mitä ilmiöpohjaisuudella tarkoitetaan ja miten sitä voidaan soveltaa maantieteen opetukseen. Tutkielmassani ilmiöpohjainen opetus ymmärretään opetukseksi, jossa keskeistä on tarkastella todellisen maailman ilmiöitä oppiainerajat ylittäen, aidoissa oppimisympäristöissä. Ilmiöpohjaisuuteen voidaan liittää tutkivan ja ongelmalähtöisen oppimisen työtavat sekä kontekstuaalinen oppimiskäsitys, jolloin oppiminen lähtee liikkeelle opiskelijan omista mielenkiinnon kohteista ja näkökulmista. Tutkielmassani esitän, että ilmiöpohjaisuutta voidaan hyödyntää maantieteen opetuksessa monipuolisesti johtuen maantieteen oppiaineen monitieteisestä luonteesta. Maantiede on luonteeltaan kyselevä tiede, jonka avulla on mahdollista herättää opiskelijoiden omaa ajattelua ja liittää siten opiskeltavaan aiheeseen myös muita aineita. Jokaiseen todellisen elämän ilmiöön liittyy myös paikka, alue tai tila, jolloin kaikki ilmiöt tapahtuvat aina jossakin. Näin kaikkiin ilmiöihin on mahdollista liittää maantieteellinen näkökulma. Maantieteessä keskeistä on myös opiskelijan omat oppimisympäristöt ja siten opetukseen on mahdollista liittää myös kokemuksellisuus ja aidot oppimisympäristöt. Tutkielmani empiirisessä osiossa tarkastelen ilmiöpohjaisuuden hyödyntämistä lukion tiedeleirikoululla. Tiedeleirikoulu koettiin onnistuneeksi, jolloin ilmiöpohjainen opetus ja oppiminen toteutuivat hyvin ja opiskelijat sekä opettajat saivat monipuolisia kokemuksia tiedeleirikoulun aikana. Parhaimmiksi koettuina asioina aineistosta nousee esille autenttinen oppimisympäristö, sosiaalisuus ja itse tekeminen. Toisaalta näissä asioissa mainittiin olevan kehittämistä myös jatkossa. Tutkielman empiirisen osan avulla pyrin antamaan esimerkin ilmiöpohjaisen opetuksen toteuttamisesta ja toivon, että positiiviseksi koettu esimerkki rohkaisee muita opettajia kokeilemaan ilmiöpohjaista opetusta. Ilmiöpohjainen opetus tulisikin nähdä mahdollisuutena tuottaa opiskelijoille ja opettajille erilaisia oppimis- ja opettamiskokemuksia sekä elämyksiä, jolloin sen toteuttamiseen tulisi suunnata resursseja entistä enemmän.

Uuden aluepolitiikan aikana maaseudun hallinta on siirtynyt yhä enemmän paikalliselle tasolle. Tässä työssä tarkastellaan paikallisen tason aluekehitystä ja asukkaiden osallisuutta kunnan kehittämiseen Lappajärven Itäkylässä. Tutkielmassa selvitetään, miten Itäkylä ja kylän asukkaat otetaan huomioon kunnan strategisessa kehittämisessä ja miten tämä näkyy strategisen kehittämisen dokumenteissa, kuten maaseutu- ja kuntastrategioissa. Hanketyö on nykyään vahvasti osa maaseutupolitiikkaa sekä maaseutualueiden kehittämistä ja tutkielmassa käsitelläänkin maaseutukylän asukkaiden osallistumista hankkeisiin ja tätä kautta kunnan kehittämiseen. Erityisesti tutkielman keskiössä on, miten kylä ja siellä tapahtuva toiminta ovat osa kunnan kehittämistä ja miten nämä kylätoimijat, kyläläiset itse kokevat osallisuutensa kunnan kehittämisessä ja samalla osana maaseutupolitiikkaa. Työn empiirisenä aineistona ovat huhti-toukokuussa 2013 Itäkylän asukkaille tehty kysely, Itäkylän asukkaiden, itäkyläläisen vapaa-ajan asukkaan, Itäkylän kuntapoliitikkojen ja Lappajärven kunnan työntekijöiden teemahaastattelut sekä kunta-, alue- ja maaseutustrategioiden sisällönanalyysit. Tutkimustulosten mukaan Itäkylän kyläyhdistyksen toimijat ja kyläläiset eivät koe olevansa suoraan osallisina Lappajärven kunnan kehittämisessä. Tutkielmassa nousee esille se, että kehittämisen tulee lähteä asukkaiden omasta aktiivisuudesta ja halusta. Luottamushenkilöt ovat avainasemassa Itäkylän ja kylätoiminnan viemisessä osaksi kunnan kehittämistä. Itäkylän asukkaat ovat siis osaltaan luottamushenkilöidensä kautta osana Lappajärven kunnan kehittämistä. Henkilökohtaiset kontaktit oman kylän luottamushenkilöihin sekä aktiivisiin toimijoihin lisäävät kyläläisten osallisuutta kunnan kehittämiseen välillisesti. Myös kylässä toteutettavat hankkeet nähdään tulosten perusteella konkreettisina välineinä osallistua kunnan kehittämiseen. Hanketoiminta sitoo paikalliset toimijat osaksi maaseudun kehittämisen verkostoja, diskursseja ja hallinnollisia käytäntöjä. Kylien hanketoimintaa on pidetty esimerkkinä paikkaperustaisesta, alhaalta ylöspäin suuntautuvasta kehittämistoiminnasta, mutta todellisuudessa malli ei ole niin yksinkertainen, vaan kehittämistä ohjaavat sekä alhaalta ylöspäin suuntaava toimintamalli että ylhäältä alaspäin tulevat teemat ja suuntaukset. Kylähankkeet liittyvät laajemmin koko maaseudun kehittämiseen. Toteutuakseen ja onnistuakseen hankkeet tarvitsevat tekijöitä, aktiivista toimijuutta ja sosiaalista pääomaa. Kylässä viihtyminen, halu kehittää kylää, sosiaaliset suhteet, kyläaseman vahvistaminen sekä yhdessä tekeminen ovat asukkaiden motiiveja kylän kehittämisessä. Nämä mainitut motiivit linkittyvät paikallisidentiteettiin, joka vaikuttaa paikkaperustaisen kehittämisen taustalla.

Ihminen on vaikuttanut virtavesiin lähes koko historiansa ajan. Virtavesiä on muokattu mm. valjastamalla koskia sähköntuotantoon ja ruoppaamalla koskia taloudellisten tekijöiden vuoksi. Muokkaus on kaventanut virtavesien biodiversiteettiä. Tämä on johtanut tuottavuuden laskuun ja vaikuttanut kykyyn tuottaa ekosysteemipalveluita. Suomessa virtavesiä on muokattu lähinnä tukinuiton ja vesivoimatuotannon tarpeisiin. Virtavesikunnostukset ovat korjaavaa vesirakentamistoimintaa. Niiden avulla pyritään parantamaan joen nykyistä tilaa kohti luonnonmukaisempaa. Kunnostuksia on tehty pitkään lähinnä kalataloudellisista lähtökohdista. Joen muita käyttäjäryhmiä tai sosiaalisia seikkoja ei ole huomioitu samalla tavalla. Kunnostusvaikutusten arvioinnissa tarvitaan enemmän kokonaisvaltaista tutkimusta, jossa myös sosiaalinen näkökulma on aiempaa enemmän mukana. Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella kysely- ja haastatteluaineiston kautta, kuinka virkistyskäyttäjät ja ranta-asukkaat kokevat ekosysteemipalveluiden muutoksen kolmella joella Pohjois-Suomessa. Lisäksi tarkastellaan, ovatko kunnostukset onnistuneet sekä mitä hyötyjä ja haittoja kunnostuksilla on eri käyttäjäryhmien näkökulmasta. Tutkielmassa käsitellään virtavesien ekosysteemipalveluita ja erityisesti kulttuuripalveluita, johon kuuluu merkittävänä osana virkistyspalvelut. Aineisto koostui melojien haastatteluista (n=10) sekä ranta-asukkaiden ja kalastajien kyselyistä (n= asukkaat 302 ja kalastajat 380). Vastauksia palautui yhteensä 682, jolloin vastausprosentti oli 31. Koskikunnostukset ovat edistäneet ranta-asukkaiden, kalastajien ja melojien kulttuuripalveluita, mutta tuotantopalveluihin kuuluvissa kalasaaliissa ei ole tapahtunut toivottua muutosta. Koskien kalastettavuus ja kalastuspaikat ovat käyttäjien mielestä parantuneet, mikä on vaikuttanut virkistyskäyttömahdollisuuksiin. Maisema koettiin muuttuneen kauniimmaksi ja luonnonmukaisemmaksi sekä äänimaisema miellyttävämmäksi. Tämä on todennäköisesti vaikuttanut myös asumisviihtyvyyteen, jonka koettiin parantuneen. Edellytykset virkistäytymiselle ovat yleisesti parantuneet ranta-asukkaiden ja kalastajien näkökulmasta, mutta jokien välillä oli eroavaisuuksia näiden kokemisessa. Toisaalta kulttuuripalveluiden hyödyntämismahdollisuudet ovat osittain vaikeutuneet. Uimisen harrastaminen on hieman hankaloitunut sekä koskissa kahlaaminen ja kalastaminen ovat joidenkin mielestä vaikeutuneet pyörivien kivien ja kuoppien takia. Kiveäminen ja uoman leventäminen ovat vaikeuttaneet melomista vähäisen veden aikaan. Melominen on voinut muuttua paikoin jopa mahdottomaksi. Osa melojista arvioi kuitenkin melomisen muuttuneen mielenkiintoisemmaksi. Kunnostukset eivät ole yleensä vaikuttaneet ranta-asukkaiden ja melojien vierailutottumuksiin, kun taas kalastajat ovat hieman lisänneet kalastusta kunnostusten jälkeen. Virkistyskäyttäjien ja ranta-asukkaiden mukaan jokiuoman kunnostukset eivät ole yksistään riittävä keino joen ekologisen tilan, virkistyskäytön ja asumisviihtyvyyden parantamiseksi. Heidän mielestään valuma-aluetasolla tarvitaan kokonaisvaltaisempaa ongelman hallintaa ja mm. turvetuotannon vaikutusten vähentämistä.

Kaupunkiseutujen roolin vahvistaminen on keskeinen tavoite aluekehittämisessä ja -suunnittelussa. Vapaaehtoisuuteen perustuva kaupunkiseutujen suunnittelu edellyttää uudenlaisten kumppanuuksien ja yhteistyörakenteiden muodostamista. Tässä työssä tarkastellaan Turun kaupunkiseudun rakennemallityön puitteissa tehtyä seudullista suunnitteluyhteistyötä. Rakennemalli on neljäntoista Turun kaupunkiseudun kunnan sekä seudullisten toimijoiden yhteistyössä laatima strateginen maankäytön suunnitelma. Rakennemalli on esimerkki uudenlaisista alueellisen hallinnan malleista, joiden mukaisesti alueellisen kysymysten, kuten aluerakenteen kehityksen hallinta tapahtuu hierarkkisen hallinnon sijaan eri toimijoiden muodostamissa yhteistyöverkostoissa. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten rakennemallityötä varten muodostettu yhteistyöverkosto toimii seudullisen suunnittelun näkökulmasta Turun kaupunkiseudulla. Tutkimuksessa yhteistyöverkoston toimintaa ja siihen vaikuttaneita tekijöitä tarkastellaan sosiaalisen pääoman ja verkostoteorian kautta. Työssä eritellään verkostotoimintaan liittyviä piirteitä sekä avataan sosiaalisen pääoman merkitystä yhteistyötä helpottavana resurssina rakenteellisen ja kognitiivisen sosiaalisen pääoman käsitteiden kautta. Lisäksi selvitetään, miten rakennemallityö vaikuttaa yhteistyöhön ja luottamuksen kehittymiseen seudulla. Työn empiirinen aineisto koostuu syksyllä 2012 kerätyistä Turun kaupunkiseudun rakennemallityössä mukana olleiden kuntien sekä seudullisten organisaatioiden edustajien haastatteluista. Työssä hyödynnetään myös rakennemallityöhön liittyviä suunnittelu- ja muita asiakirjoja. Aineiston analyysissä käytetään laadullista sisällönanalyysiä. Rakennemallityössä on mukana kuntien viranhaltijoita, luottamushenkilöitä, seudullisia toimijoita ja muita sidosryhmiä. Rakennemallia pidetään Turun kaupunkiseudulla hyvänä saavutuksena huomioiden suuren osanottajajoukon ja kuntien aiemmat vaikeat yhteistyösuhteet. Prosessissa nousee esiin sekä rakenteellisen että kognitiivisen sosiaalisen pääoman merkitys. Rakennemallin laatimista helpottavat aiemman yhteistyön kautta eri osapuolten välille muodostuneet siteet ja tavat työskennellä. Eri osapuolten sitoutumista prosessiin sekä yhteistä tahtotilaa ja näkemyksiä seudun kehittämisen suhteen vahvistetaan laajan osallisuuden kautta. Valtion rooli rakennemallin kaltaisissa seudullisissa yhteistyöhankkeissa on merkittävä. Turun kaupunkiseudun rakennemallia ei olisi laadittu ilman valtion ohjausta. Tutkimuksessa nousevat esiin verkostoihin liittyvät ongelmat, kuten vapaaehtoisuudesta johtuva epävarmuus, odotus toiminnan vastavuoroisuudesta sekä epätasaiset valtasuhteet. Suurin avoin kysymys rakennemallien kohdalla on niiden epämuodollisuus ja asettuminen maankäyttö- ja rakennuslain ulkopuolelle. Käytännössä mallin tavoitteiden toteutuminen on kuntien tahdon varassa. Sosiaalisen pääoman eli luottamuksen ja vastavuoroisuuden normien merkitys korostuu, kun mallin tavoitteita siirretään käytäntöön kuntien omien sitovien suunnitelmien kautta. Epävarmuus ja epäluottamus voivat kuitenkin estää rakennemallissa yhteisesti hyväksyttyjen tavoitteiden toteuttamisen. Vaikka rakennemallin pitkän aikavälin vaikutusta maankäyttöön on mahdotonta arvioida tässä vaiheessa, koetaan työn vaikuttaneen myönteisesti yhteistyöhön ja luottamuksen kehittymiseen seudulla. Rakennemallit toimivat välineinä, joilla luodaan pohjaa tulevaisuuden yhteistyölle ja vahvistetaan toimijoiden sosiaalista pääomaa seuduilla. Verkostojen soveltumista maankäytön suunnitteluun tulisi kuitenkin tarkastella kriittisesti, sillä vuorovaikutus seuduilla on aina paikallisesti määrittynyttä.

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan matkailualan yritysyhteistyötä periferian näkökulmasta. Tarkoitus on tutkia yhteistyöhön liittyviä vaikutuksia sekä sitä millaisia esteitä periferian ja ytimen matkailuyritysten välillä mahdollisesti on. Esimerkkitapauksena käytetään kuusamolaisia yrityksiä Rukan matkailukeskuksen ulkopuolelta. Työssä selvitetään niin matkailusta välillisesti hyötyvien yritysten kuin varsinaisten matkailuyritystenkin näkemyksiä yhteistyöstä matkailun ydinalueen kanssa. Työn teoreettinen viitekehys pohjautuu matkailukehityksen teoriaan ja sen suhteeseen etenkin alueelliseen talouskehitykseen. Matkailupalvelujen klusteroituminen alueellisesti luo osaltaan matkailun ydinalueita, jotka kehittyvät periferiasta erillään. Aluetaloudessa matkailu voidaan nähdä tärkeänä voimavarana, mutta sen tuomat positiiviset vaikutukset voivat jäädä pelkästään ydinalueelle. Sekä matkailutoimialan sisäistä että matkailun ja eri elinkeinojen välistä yhteistyötä tarkastellaan keinona levittää matkailun vaikutuksia laajemmalle ytimen ulkopuolelle. Yritysyhteistyön kautta on mahdollista lisätä matkailun aluetaloudellisia vaikutuksia periferiassa. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdesta osasta. Ensimmäinen aineisto on kvalitatiivinen ja siihen sisältyy kahdeksan matkailusta välillisesti hyötyvän poro-, kala- ja luonnontuotealan yrityksen haastattelua. Fenomenografista tutkimusotetta hyödyntäen haastattelut analysoitiin muun muassa teemoittelun avulla. Toisena aineistona on kvantitatiivinen kyselyaineisto. Postikyselyyn vastasi 41 matkailusta välittömästi hyötyvää majoitus- ja ravitsemusalan sekä ohjelma- ja liikennepalvelualan yritystä. Tätä aineistoa analysoitiin tilastollisin menetelmin. Tutkimustulosten perusteella Kuusamossa uskotaan yritysyhteistyön hyötyihin. Paikallisella yhteistyöllä voidaan lisätä matkailutuotteiden arvoa. Tämän hetkinen yritysten välinen yhteistyö on useimmiten mainontaan ja markkinointiin, tai ostoihin ja myyntiin liittyvää. Yhteistä tuotekehitystä paikallisten tuottajien ja matkailuyritysten kesken on vielä suhteellisen vähän. Esteinä yhteistyössä ovat niin yritysten sisäiset tekijät, kuten yrittäjän tiedon tai ajan puute tai korkea ikä, kuin ulkoisetkin, kuten ketjuyritysten lisääntyminen, logistiset ongelmat tai negatiivinen asenneilmapiiri. Myös hintataso, palvelun heikko laatu tai toimijoiden pirstaleinen sijoittuminen voivat olla esteenä yhteistyössä. Tällä hetkellä yleisin periferian matkailuyritysten yhteistyökumppani Rukalla ovat ohjelmapalvelut. Tulevaisuudessa periferiassa halutaan lisätä yhteistyötä Rukan ohjelmapalvelujen lisäksi etenkin liikennepalvelujen sekä hoito- ja hyvinvointipalvelujen kanssa. Myös tuotekehitysyhteistyötä toivotaan lisättävän jatkossa. Linkittämällä eri toimialoja voidaan tulevaisuudessa hyödyntää laaja-alaisemmin Kuusamon eri alueita ja palvelutarjontaa matkailussa ja näin tukea koko seudun talouskehitystä.

Tämä Pro gradu -tutkielma tarkastelee alueellista muutosta ja siihen sopeutumista. Kuntien kyky sopeutua ja uudistua on korostunut toimintaympäristön muuttuessa yhä kompleksisemmaksi. Alueellista sopeutumista ja Suomen kuntien alueellista sopeutumiskykyä lähestytään tässä alueellisen resilienssin teorian kautta. Tutkielmassa perehdytään aluekehityksen ja aluekehitystutkimuksen kehittymiseen Suomen kontekstissa, kompleksiseen systeemiteoreettiseen kunnan lähestymistapaan ja resilienssiteorioiden näkökulmiin sekä niiden hyödyntämisen mahdollisuuksiin aluekehitystutkimuksessa. Työssä määritellään alueellisen resilienssin teoriasta johdettu alueellisen sopeutumiskyvyn käsite, joka tuo muutokseen sopeutumisen ja uudistumisen tutkimukseen uuden näkökulman. Tutkielmassa mitataan ja tulkitaan Suomen kuntien alueellista sopeutumiskykyä ja sen alueellista jakautumista sitä varten rakennetun indeksimuotoisen työkalun avulla. Lisäksi pohditaan indeksitarkastelun mahdollisuuksia ja heikkouksia yleisesti sekä alueellisen sopeutumiskyvyn mittaamisen yhteydessä. Tutkielman aineistona toimii Tilastokeskuksen tilastoista kerätty ja muodostettu muuttujajoukko. Aineiston avulla testataan tutkielmassa muodostettua alueellisen sopeutumiskykyindeksin selittävyyttä. Aineiston sisältämistä muuttujista on rakennettu neljä osaindikaattoria, joista jokainen tarkastelee kunnan alueellista resilienssiä, eli alueellista sopeutumiskykyä eri näkökulmasta. Al-eelliseen sopeutumiskykyyn vaikuttaa alueen erilaiset ominaisuudet, mitä korostetaan jakamalla indeksi osaindikaattoreihin. Lisäksi jokaisen osaindikaattorin erillinen tarkastelu, mittaustulosten erittely ja tulkinta korostavat alueellisen sopeutumiskyvyn kompleksisuutta. Valittujen muuttujien kohdalta on tarkasteltu vuosien 2008–2012 välillä tapahtunutta muutosta, jota on muuttujakohtaisesti verrattu samalla ajanjaksolla tapahtuneeseen koko maan muutokseen. Koko Suomen muuttuneeseen tilaan vertaamalla korostetaan valtion roolia kuntien alueellisen sopeutumiskyvyn mahdollistajana. Kunnan väestöstä, työstä ja toimeentulosta, aluetaloudesta ja osaamisesta on muodostettu osaindikaattorit, jotka yhdessä muodostavat alueellisen sopeutumiskyvyn indeksin. Suomen kuntien alueellisen sopeutumiskyvyn alueellista jakautumista tulkitaan teemakarttojen avulla. Karttaesitykset on muodostettu osaindikaattoreista ja lopullisesta indeksistä. Alueellisen sopeutumiskykyindeksin avulla tarkasteltuna Suomen kunnat muodostavat hyvän ja heikon alueellisen sopeutumiskyvyn keskittymiä. Kuntien ympäristön merkitys ja kunnan järjestelmien kompleksisuuden ymmärtäminen korostuvat tutkielman tulosten tulkinnassa. Alueiden kehittämisessä tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota kuntien välisiin järjestelmiin. Kehittämistoimia tulisi suunnata kunnan ympärillä olevalle samanasteisen alueellisen sopeutumiskyvyn keskittymälle sopeutumiskyvyn lisäämiseksi.

Hallituspuolueet sopivat 23.3.2014 oppositiopuolueiden kanssa sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksesta. Viiden sote-alueen mallin tavoitteita ovat muun muassa yhdenvertaiset palvelut asuinkunnasta riippumatta, toimivat palveluketjut, hallinnollisten raja-aitojen ja palvelujen päällekkäisyyksien vähentäminen sekä kustannussäästöt. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tutkia GIS- perusteisten, lokaatio-allokaatio-menetelmien hyödyntämistä terveydenhuollon palveluverkon optimoinnissa ja saavutettavuusanalyyseissä OYS-erityisvastuualueella. Aineistona tutkimuksessa käytetään Tilastokeskuksen ruututietokanta-aineistoa, kansallista tie- ja katuverkkojärjestelmä Digiroadia sekä terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen (THL) ylläpitämää TOPI-toimipaikkarekisteriä. Paikkatieto-ohjelmistona käytettiin ArcGIS 10.2.1. OYS-erityisvastuualueen palveluverkon optimoinnissa hyödynnetään ArcGIS:n Network Analyst -laajennusosan lokaatio-allokaatio-menetelmiä. Tehtävät saavutettavuusanalyysit kohdistetaan OYS-erityisvastuualueen terveydenhuollon kiinteisiin toimipisteisiin, Oulun yliopistollisesta sairaalasta terveysasemiin. Yhteensä palveluverkon optimoinnin pohjana käytetään 101 toimipistettä. Saavutettavuusanalyysit koostuvat yhteensä yhdeksästä analyysistä, joissa kussakin tarkastellaan terveydenhuollon toimipisteiden saavutettavuutta erikokoisella palveluverkostolla, suhteessa tutkimusalueen väestön alueelliseen jakaumaan. Palveluverkkoskenaariot alkavat 7 toimipisteestä, jonka jälkeen kuhunkin skenaarioon lisätään valittaviksi 10 kpl toimipisteitä lisää. Tulokset esitetään karttoina ja taulukoina, joista ilmenee erikokoisten palveluverkkoskenaarioiden vaikutus koko OYS-erityisvastuualueen saavutettavuuteen. Lisäksi tulokset sisältävät yksikkökohtaista tietoa potentiaalisista potilasmääristä ja matka-ajoista kullakin skenaariolla. Tuloksista ilmeni, että Minimize impedance -menetelmä soveltui parhaiten palveluverkon optimointiin. Optimaalisimpana palveluverkkona OYS-erityisvastuualueella voidaan tulosten perusteella pitää 77 toimipisteen kokoista verkostoa, huomioiden väestön saavutettavuuden sekä tavoitellut kustannussäästöt. Hierarkkisten sijoituspaikka-analyysien avulla tehtävä monitasoisen palveluverkon optimointi, missä huomioidaan väestön alueellinen muutos sekä yksikköjen koko ja varustetaso, on selkeä jatkotutkimuksen aihe. Alueellisen ikärakenteen ja väestöennusteen avulla tehdyt palveluverkon optimoinnit vastaavat tulevaisuuden palveluverkkojen optimoinnin tarpeeseen, joka on keskeinen lähtökohta päätöksenteossa.