Ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä yhdyskuntarakenne on noussut yhdeksi keskeisimmistä kaupunkisuunnittelun ja -politiikan kysymyksistä eri puolilla maailmaa. Suomessa eheyttämisestä käyty keskustelu liittyy oleellisesti lähiöiden täydennysrakentamiseen ja kaupunkiseutujen eriarvoistumisen ehkäisyyn. Täydennysrakentamista on kaavailtu myös yhdeksi ratkaisuksi lähiöiden kasvavan korjausvelan vähentämiseen. Täydennysrakentamiseen liittyy kuitenkin monia käytännön haasteita. Se on usein hidasta ja kallista, eivätkä asukkaat välttämättä koe hyötyvänsä siitä riittävästi. Pääkaupunkiseudun ja kaupunkien keskustojen ulkopuolella ongelmana on usein myös rakennusoikeuden alhainen hinta. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat täydennysrakentamisen toteutumiseen, miten lähiöiden täydennysrakentaminen näyttäytyy Oulun kaupungin kehittämisessä ja mitkä ovat täydennysrakentamisen edellytykset Kaukovainion lähiössä. Työn empiirisenä aineistona ovat tammi–maaliskuussa 2014 tehdyt asiantuntijahaastattelut sekä Oulun kaupungin tuottamat kaupunkisuunnittelua ohjaavat asiakirjat. Haastateltavina oli kaupungin virkamiehiä sekä muita täydennysrakentamisen ja kiinteistöalan asiantuntijoita. Haastatteluaineisto on kerätty osana Oulun yliopiston Arkkitehtuurin tiedekunnan Eheyttämisen edellytykset (EHED)-hanketta. Hanke kuuluu ympäristöministeriön Asuinalueiden kehittämisohjelmaan 2013–2015. Aineisto on analysoitu teoriasidonnaista sisällönanalyysiä käyttäen. Tutkimustulosten mukaan lähiöiden täydennysrakentaminen on keskeisessä asemassa Oulun kaupungin kehittämisessä. Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen on nostettu yhdeksi kaupungin kehittämisen strategisista linjauksista ja täydennysrakentamisen painopiste on siirtymässä lähiöihin. Täydennysrakentamiselle asetetuissa tavoitteissa korostuivat kestävän kehityksen mukainen kaupunkirakenne, olemassa olevan yhdyskunta- ja palvelurakenteen hyödyntäminen sekä asuinympäristön laadun parantaminen. Samankaltaisia tavoitteita on yhdistetty täydennysrakentamiseen myös valtakunnallisissa ohjelmissa ja hankkeissa. Kaukovainiolla täydennysrakentamiselle on tulosten perusteella hyvät edellytykset alueen aiemmin rakentamattomilla reunoilla sekä uudistettavan ostoskeskuksen yhteydessä. Olemassa olevien kortteleiden lisärakentaminen ja siitä saatavien tulojen hyödyntäminen rakennusten peruskorjausten rahoittamisessa puolestaan on huomattavasti hankalampaa. Rakennusoikeuden alhainen hinta asettaa Kaukovainiolla tiukat reunaehdot täydennysrakentamisen suunnittelulle ja toteutukselle. Suurimpina täydennysrakentamisen esteinä nousivat esiin pysäköintipaikkojen järjestämisestä aiheutuvat kustannukset sekä asunto-osakeyhtiöiden päätöksentekoon liittyvät vaikeudet. Tutkielman tuottamaa tietoa täydennysrakentamisen edellytyksistä voidaan hyödyntää kaupunkien omien täydennysrakentamista koskevien hankkeiden suunnittelussa.

Kylätoiminnalla on merkittävä rooli Suomen maaseudulla tapahtuvassa paikallisessa kehittämisessä. Tämä tutkielma tarkastelee paikallisten tapahtumien merkitystä kylätoiminnalle sosiaalisen pääoman ja yhteisöllisyyden teorioiden kautta. Tutkimuskohteena on Pohjois-Pohjanmaalla Pudasjärven kaupunkiin kuuluva Livon kylä, jonka kylätoiminta on palkittu maakunnallisessa ja valtakunnallisessa kyläkilpailussa. Kylätapahtumien osuutta kylien elinvoimaisuuden säilyttämisessä on tutkittu vielä melko vähän, joten koen tutkimusaiheeni olevan ajankohtainen. Tutkimuksessani käytetty aineisto on pääosin kvalitatiivinen, mutta tutkielmassa on käytetty myös kvantitatiivisia menetelmiä. Aineisto koostuu Livon kylällä vakituisesti asuville, entisille asukkaille sekä muille kesävieraille suunnatusta standardoidusta kyselystä ja kyläyhdistys Livokas ry:n laatimista kilpailuhakemuksista Pohjois-Pohjanmaan vuoden kylä 2013 ja Vuoden kylä 2014 -kilpailuihin. Analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia. Aineisto teemoiteltiin tutkielman kannalta merkittävien teemojen mukaan. Tulokset on esitetty tämän teemoittelun pohjalta. Livon kylällä järjestetään tapahtumia säännöllisesti ympäri vuoden. Tapahtumat koetaan tärkeäksi ja niiden sisältöihin ja toteuttamiseen ollaan tyytyväisiä. Kyläsuunnitelmassa kulttuuritapahtumat on kirjattu tärkeäksi tekijäksi syrjäkylän säilymisessä virkeänä ja elinvoimaisena. Kulttuuritapahtumat vaikuttavat kylätoimintaan yhteisöllisyyden ja kylähengen vahvistajina, jotka puolestaan sitouttavat kylän yhteiseen kehittämiseen. Kyselyn perusteella tapahtumilla on kylällä ympärivuotisesti asuville erityisesti virkistäytymismerkitys sekä rooli yhteisen toiminnan ylläpitämisessä. Entisille asukkaille ja muualta kotoisin oleville vierailijoille kylätapahtumat toimivat paikkana juurien kokemiseen ja yhteydenpitoon sukulaisiin. Kylätapahtumilla on myös matkailullisia mahdollisuuksia. Maaseudulla kohdataan 2010-luvulla monia haasteita väestön ikääntymisestä elinkeinojen heikentymiseen. Kylätoiminnan kehittäminen liittyykin läheisesti yhteiskunnallisesti ajankohtaiseen kysymykseen siitä, onko koko Suomi pidettävä asutettuna. Aktiivinen kylätoiminta on kylien kehittymisen elinehto, eikä se voi toteutua ilman yhteisön osallistumista. Tämän vuoksi yhteisöllisyyttä ylläpitävien toimintojen merkitystä ei voi vähätellä. Kylätapahtumat ovat hyvä esimerkki tällaisesta yhteisön yhteenkuuluvuuden tunnetta ja luottamusta vahvistavasta toiminnasta ja niiden potentiaali maaseudun kehittämisessä tulisi jatkossa ottaa huomioon myös maakunnallisissa ja alueellisissa ohjelmissa ja strategioissa.

Rannansiirtyminen on selvästi havaittava ilmiö Pohjois-Pohjanmaan alavalla rannikkokaistaleella. Viimeisimmän jääkauden jälkeen Oulun seutu oli pitkään veden alla. Ensimmäiset luodot alkoivat kohota merestä tutkimusalueella noin 7000 vuotta sitten. Sen jälkeen uutta maata on paljastunut veden alta jatkuvasti. Luodot ovat kasvaneet saariksi ja lopulta yhtenäiseksi maa-alaksi. Kehitys jatkuu yhä ja rantaviiva siirtyy jatkuvasti länteen päin. Tässä tutkielmassa selvitettiin ja visualisoitiin Oulun seudun rannansiirtymistä ja paleomaiseman kehitystä viimeisen kuuden tuhannen radiohiilivuoden aikana. Rannansiirtymisen mallintamiseen on olemassa lukuisia menetelmiä. Kehittyneet paikkatietomenetelmät (GIS) mahdollistavat entistä tarkemman mallinnuksen. Tässä työssä paleomaiseman mallintamiseen käytettiin korkeusmallin manipulointiin perustuvaa rasterisuodatusmenetelmää. Nykyisestä korkeustasosta suodatettiin muinaisen rantavaiheen interpoloitu korjaustaso. Tuloksena saatiin muinaista topografiaa kuvaava rantapinta haluttuna ajankohtana. Meren ja maan alueellinen jakautuneisuus saatiin näkyviin jakamalla paleotopografinen korkeusmalli nolla metriä -korkeustason yläpuolisiin ja alapuolisiin arvoihin. Lopuksi suoritettiin karttojen mielekäs visualisointi sekä paleomaiseman tarkempi analysointi ja tulkinta. Muinaisten rantavaiheiden yhteydessä nostettiin esiin kuhunkin vaiheeseen liittyviä muinaisjäännöskohteita. Mallinnukseen tarvittavat maankohoamisen isobaasit kerättiin lähdekirjallisuudesta ja puuttuvat tiedot interpoloitiin olemassa olevan aineiston perusteella. Tuloksena syntynyt karttasarja antaa paleomaiseman kehittymisestä kattavan ja suhteellisen luotettavan kuvan. Saadut tulokset vastaavat hyvin aikaisempia karkeapiirteisempiä paleomallinnuksia alueelta. Varsinaista kronologista karttasarjaa ei tutkimusalueelta ole kuitenkaan aiemmin tuotettu. Aineistona käytetty Maanmittauslaitoksen laserkeilaukseen perustuva korkeusmalli 2 m toi esille aiemmin huomaamattomia yksityiskohtia rantaviivan sijainnissa.

Tutkielmassa tuodaan esille kaupunkiluonnon monimerkityksellisyys. Kaupunkiluonnon vaikutus piirissä elää yli puolet Suomen väestöstä, sillä enemmän kuin 3/5 osaa suomalaisista asuu kaupungeissa. Luonnolla on merkittäviä myönteisiä vaikutuksia ihmisen psyykkiseen, fyysiseen ja sosiaaliseen terveyteen, joten myös kaupunkiluonnon merkitys ihmisen hyvinvoinnille on tunnistettava. Tutkielmassa kaupunkiluonto on jaettu kolmeen kategoriaan: ekologinen, funktionaalinen ja kokemuksellinen kaupunkiluonto. Työn tarkoituksena on selvittää, miten kaupunkiluonto määritellään ja, onko kaupunkiluonnolla opiskelijoiden mielestä terveydellisiä vaikutuksia. Tämän lisäksi tiedustellaan, mitä mieltä he ovat Oulun kaupunkiluonnosta. Aineistona on neljä fokusryhmähaastattelua. Haastateltavia oli yhteensä 16 ja he ovat Oulun yliopiston opiskelijoita. Fokusryhmähaastattelut on litteroinnin jälkeen käsitelty teoriasidonnaisen sisällönanalyysin avulla. Opiskelijat kuvailivat kaupunkiluontoa keinotekoiseksi, suunnitelluksi ja hoidetuksi verrattuna kaupunkien ulkopuoliseen luontoon. Kaupunkiluonto määriteltiin sekä ihmisille rakennetuksi virkistysalueeksi (suunnitelmallinen kaupunkiluonto) että rakentamattomiksi alueiksi, joilla on kasvillisuutta (ei-suunnitelmallinen kaupunkiluonto). Hyvän kaupunkiluonnon kuvailtiin olevan hoidettua, esteettisesti miellyttävän näköistä ja luonnonomaista. Vastaajat totesivat hyödyntävänsä kaupunkien luontoalueita sekä yksin että yhdessä ystäviensä kanssa. Fokusryhmähaastatteluissa korostuivat kaupunkiluonnon psyykkiset ja sosiaaliset hyvinvointivaikutukset. Fyysisiä terveysvaikutuksia ei suoraan mainittu, mutta kaupungin viheralueiden todettiin olevan paikkoja, missä tulee harrastettua liikuntaa. Vastaajat olivat tyytyväisiä Oulun kaupunkiluonnon yleiseen ilmeeseen ja määrään. Vesistöt ovat tärkeä osa Oulun kaupungin luontoa ja niitä toivottiin hyödynnettävän nykyistä paremmin virkistysalueina. Kaupunkiluonto on tärkeä osa ihmisen elinympäristöä. Tiedostamalla ihmisten näkemykset ja käsitykset kaupunkiluonnosta voidaan kaupunkien viheralueita hallinnoida siten, että ne palvelevat mahdollisimman hyvin ihmisten toiveita ja tarpeita. Houkutteleva ja monipuolinen kaupunkiluonto tuottaa säästöjä terveydenhuollon kustannuksiin, koska se toimii paikkana, missä ihmiset voivat edistää terveyttään.

Tutkielmassani selvitän mitkä asiat tekevät Oulun Business Kitchenistä aluesidonnaisen innovaatiojärjestelmän ja miltä osin sen toimintamalli on siirrettävissä toisille maantieteellisille alueille. Teoriaosassa käyn läpi aluetaloudellisia teorioita tarkoituksena tuoda ilmi, missä määrin ja millä tavoin innovaatiojärjestelmä voi olla sidoksissa tiettyyn maantieteelliseen alueeseen. Tutkielmani tarkoitus on selvittää muodostaako Business Kitchen organisaatio-, toimija- ja toteutustasolla erityisen toimintamallin, joka eroaa jollakin tavalla muista vastaavista keskittymistä. Tutkin Business Kitchenin konseptin, toiminta-alustan ja -mallin monistamista Kajaaniin siten, että Oulun ja Kajaanin välille saataisiin muodostettua jatkuva vuorovaikutteinen yhteistyökanava, joka hyödyttäisi molempia osapuolia. Aineistona olen käyttänyt kahta Business Kitcheniä koskevaa hankesuunnitelmaa, haastatteluita ja niin sanotun Muutoslaboratorion perustamisessa tuotettua aineistoa. Toimin Martti Ahtisaari Instituutissa, Business Kitchenillä tutkijana. Tutkijan roolini oli aktiivinen ja keräsin aineistoa havainnoimalla. Tutkimuslähestymistapana sovelsin intensiivistä tapaustutkimusta. Tavoitteeni oli ainutlaatuisen ja tästä syystä teoreettisesti mielenkiintoisen tapauksen tiheä kuvaus, tulkitseminen ja ymmärtäminen. Tutkimustulosteni mukaan organisaatiotasolla Oulun Business Kitchen muodostaa spesifisen kontekstin verrattuna esimerkiksi teknologiapuistoihin tai muihin liiketoiminnan ryppäisiin. Samanlaisia kahden eri korkeakoulun muodostamia toiminta-alustoja ei juuri ole Suomessa tai ulkomailla. Business Kitchenin osaamisen ydin on tutkimukseni mukaan siinä, miten se kykenee toiminnassaan yhdistämään eri tieteenalojen tietoa ja osaamista toimiviksi kokonaisuuksiksi. Oleellista on se, miten on samanaikaisesti toteutettu useita vaikeasti yhteen sovitettavia tavoitteita yliopiston ja ammattikorkeakoulun kesken. Toisaalta Business Kitchen näkyy Oulussa yhteisen toimintaympäristön muodossa suppeana kadunvarren kiinteistönä. Business Kitchenin on kannattavaa levittää konseptiaan uusille alueille. Näin uusien ihmisten tapaaminen ja ideoiden jakaminen alueiden välillä mahdollistuu. Yhteistyö tuottaa lisäarvoa, kun asiantuntijuutta jaetaan alueiden välillä. Yhteistyö ja vuorovaikutus ovat Business Kitchenin kehityksen ydin. Yhteistyökanavien kehittymisessä on monia sudenkuoppia, mutta jos ne tunnistetaan jo alkuvaiheessa ja yhteistyö aloitetaan luottamusta rakentaen, ne pystytään suurimmaksi osin välttämään. Kabinettitasolla päätöksiä voidaan tehdä, mutta yhteistyön muodostumiseksi tarvitaan ruohonjuuritason toteuttajia. On tärkeää, että Business Kitchenin organisaatiomallissa tunnistetut katvealueet pyritään korjaamaan tai ainakin niiden laajeneminen pyritään estämään. Tutkimukseni tarjoaa monia mielenkiintoisia jatkotutkimusaihioita, seuraavaksi voisi esimerkiksi, miten konseptointi Kajaaniin todella onnistui ja miten se eteni.

Pohjoiset virtavedet ja erityisesti purot ovat ainutlaatuisia elinympäristöjä ja arvokkaita luontokohteita. Ne myös edustavat vesistöjä, joiden tilaan ihmispaine ei ole merkittävästi vaikuttanut. Virtavesien ominaisuuksiin vaikuttavat tekijät tunnetaan, mutta veden monimutkaisten kulkeutumisprosessien perusteellinen tutkiminen edellyttää luotettavien merkkiainemenetelmien soveltamista. Tässä työssä tutkittiin sijaitsevan Tenojoen valuma-alueen purojen veden alkuperää hapen isotooppisignaalin ja ympäristötekijöiden avulla. Hapen stabiilit isotoopit (O16) ovat luonnollisia merkkiaineita, joita voidaan käyttää erilaisten vesistöjen veden alkuperän jäljentäjinä. Tutkimusta varten kerättiin vesinäytteet 53:lta havaintopisteeltä keväällä ja syksyllä 2013. Ympäristömuuttujien avulla tutkittiin hapen isotooppikoostumuksen muodostumista puron lähialueella ja valuma-alueella. Muuttujiin sisältyi purouoman muotoa ja veden kulkeutumista sekä valuma-alueen ominaisuuksia kuvaavia tekijöitä. Lisäksi selvitettiin maaperän pääkoostumus. Muuttujien laskennassa käytettiin GIS (Geographical Information System) -menetelmiä. Keskeisenä tilastollisena tutkimusmenetelmänä käytettiin lineaarista regressioanalyysia, jonka avulla selvitettiin vastemuuttujan eli hapen isotooppien ja ympäristömuuttujien yhteyttä tutkimusalueella. Sekä puron lähialueen että koko valuma-alueelta määritetyt ympäristötekijät olivat yhteydessä hapen isotooppikoostumukseen. Sen muutos tutkimusalueella liittyi ensisijaisesti ilman ja veden lämpötilaan ja haihduntaan korostaen järvien, korkeuden meren pinnan yläpuolella ja avosoiden merkitystä purojen veden alkuperän kannalta. Myös nopeaa pintavaluntaa edistävät rakkakalliot sekä veden kulkeutumista ja suotautumisolosuhteita kuvaava topografinen kosteusindeksi olivat yhteydessä isotooppikoostumukseen. Vuodenaikaiset erot kevään ja syksyn välillä olivat todettavissa isotooppien ja ympäristömuuttujien yhteydessä. Paikalliset ympäristötekijät olivat oleellisempia syksyn isotooppikoostumuksen kannalta, kun taas keväällä valuma-aluetekijät selittivät sitä paremmin. Purojen veden alkuperän mallintaminen oli mahdollista hapen stabiilien isotooppien ja ympäristötekijöiden avulla. Tämän tutkimukseen perusteella hapen stabiilien isotooppien hyödyntäminen vesistöjen tutkimuksessa on helposti sovellettavissa erilaisiin hydrologiseen ympäristöihin.

Tutkielmassa tarkastellaan valtiomuutoksen ilmenemistä kolmessa suomalaisessa kaupunkikehityshankkeessa. Hankkeet ovat Länsi-Toppila Oulussa, Kansi ja Areena Tampereella sekä Raide-Jokeri Helsingissä ja Espoossa. Tutkielman aineisto koostuu hankkeiden suunnittelu- ja tiedotusdokumenteista sekä muusta aineistosta. Tutkimuksen kohteena on valtiomuutoksen ilmeneminen hankkeiden suunnittelussa, aluekehityksen periaatteissa ja kaupunkitilassa. Työn tarkoituksena on eritellä valtiomuutoksen kehityskulkujen paikallisia ulottuvuuksia ja tarkastella tulosten avulla valtiomuutoksen tilannetta Suomessa. Tutkielma on kollektiivinen tapaustutkimus. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla, jossa aineistodokumentteja tulkittiin suunnittelun, aluekehityksen ja kaupunkitilan tasoilla. Tulosten perusteella hankkeiden suunnittelussa korostuivat laaja toimijaverkosto ja kontekstisidonnainen suunnitteluprosessi. Vastaavasti hankkeiden aluekehityksen periaatteissa painottuivat monipuoliset tavoitteet ja yrittäjämäinen kaupunkikehitys. Kaupunkitilan tasolla tulokset liittyivät symbolisen tilan ja uusurbanismin teemoihin. Tulokset kertovat uusliberalisoituvasta suunnittelusta, kilpailukykypolitiikan osana toteutettavasta yrittäjämäisestä kaupunkikehityksestä ja kaupunkitilan merkityksestä kilpailutekijänä. Laajemmin tulokset kuvaavat kilpailuvaltiolle tyypillisen transnationaalin aluekehitysopin periaatteiden omaksumista, jossa tietyt valtiotilan paikat ja alueet pyritään liittämään globaaleihin arvonlisäyksen verkostoihin. Markkinoistuminen ja kilpailuvaltiolle tyypilliset aluekehittämisen, suunnittelun organisoinnin ja toteutuksen tavat ilmentävät kilpailuvaltion markkinaehtoisen ideologian omaksumista eri aluetasoilla. Kilpailuvaltion piirteistä huolimatta tulosten signaloima valtiokeskeinen territoriaalisuus ja hierarkkinen skalaarisuus viittaavat perinteiseen kansallisvaltion ympärille jäsentyvään valtiomalliin. Lisäksi hyvinvointivaltiolle tyypilliset tasa- arvoisuuden painotukset näkyvät retorisella tasolla. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion tasaavat mekanismit vaikuttavatkin olevan läsnä myös kilpailuvaltion kontekstissa. Tämä ilmentää valtiomuutoksen kontekstuaalisuutta ja riippuvuutta historiallisesta kehityksestä.

Tutkielmani käsittelee paikallisyhteisöiden sekä viranomaisten suhtautumista saamelaisten pyhien paikkojen paikkatiedon julkiseen esittämiseen. Työssäni selvitän, mitä mieltä paikalliset ovat pyhien paikkojen paikkatiedon esittämisestä kaikille avoimessa Muinaisjäännösrekisterissä ja toisaalta, mikä on kulttuuriperinnön suojelusta vastaavien viranomaisten näkökulma paikkatiedon esittämiseen. Keskeinen kysymys on, koetaanko tieto pyhistä paikoista salatuksi paikallistiedoksi ja jos näin on, mitä keinoja tällaisen tiedon esittämiseen on olemassa. Tutkielmani tarkoituksena on toimia keskustelunavauksena paikallisyhteisöiden ja viranomaistahojen välillä. Työni liittyy feministisen maantieteen viitekehykseen, sillä tärkeäksi näkökulmaksi nousevat erilaiset tietämisen tavat sekä tiedon omistajuus. Tutkimuksessani hyödynnetään osallistavaa GIS:ä (PPGIS l. Public Participation GIS), jonka tarkoituksena on voimaannuttaa paikallisyhteisöt ottamalla heidät mukaan paikkatiedon keruuseen. Tutkimusaineisto koostuu kymmenestä paikallisyhteisöiden jäsenille ja seitsemästä viranomaistahoille vuosina 2011−2012 tehdystä puolistrukturoidusta haastattelusta. Perinteisestä osallistava GIS ‐projektista poiketen en kerännyt paikallisilta paikkatietoa sinänsä vaan käsityksiä paikkatiedosta. Haastatteluille tehdyssä sisällönanalyysissä selvisi, ettei paikallisilla ole yhtä yhteistä mielipidettä pyhien paikkojen paikkatiedon esittämisestä. Perusteet tiedon salaamiselle ja tiedon avoimuudelle ovat usein samankaltaisia ja pohjaavat käsitykseen tiedon luonteesta. Osa haastatelluista on sitä mieltä, että kaikenlainen tiedon salaaminen on diskriminoivaa. Toiset taas kokeivat pyhien paikkojen luonteeseen kuuluvan, että ne ovat salattuja, ja tieto niistä voi välittyä ainoastaan suullisena perinteenä. Sekä tiedon avoimuutta että tiedon salaamista perustellaan pyhien paikkojen suojelulla. Suomessa viranomaistahot pitävät avointa tietoa suojelun kannalta tärkeänä. Toisaalta Ruotsissa on päädytty pyhien paikkojen osalta suljettuun rekisteriin juuri suojelun näkökulmista. Haastatteluissa nousee esiin myös näkökulmia siitä, miten pyhien paikkojen sijaintitietoa voisi esittää osittain salatusti. Jatkokeskusteluiden kannalta keskeiset näkökulmat liittyvät sijaintitiedon esittämiseen laajempana alueena tai suljettuina tasoina. Laajempaa aluetta käytettäessä tulisi ottaa huomioon, että pyhät paikat ovat luonteeltaan erilaisia ja vaativat näin ollen erikokoisia alueita tullakseen kätketyiksi. Mikäli osa tiedosta esitetään suljettuina tasoina, tulisi käydä laajaa keskustelua siitä, ketkä ovat oikeutettuja mihinkin tietoon ja miten tieto saadaan välitetyksi viranomaistahoille. Haastatteluissa korostuu, että kulttuuriperinnön kontrolli on paikallisille tärkeää ja keskustelua pyhien paikkojen paikkatiedon esittämisestä tulisi käydä mahdollisimman pian.

Tutkimuksessa selvitetään, miten maakunnan kilpailukyky määrittyy maakuntaohjelmassa, ja onko maakunnan kilpailukyvyn kehittäminen sidottu maakunnan alueelliseen kontekstiin. Tutkimuskohteena on Pohjois-Pohjanmaan maakuntaohjelma 2007–2010. Maakuntaohjelman sisältöä ja sen laatimisprosessia tarkastellaan suhteessa keskeisimpiin alueellisen kilpailukyvyn teorioihin. Maakuntaohjelmaa analysoidaan teoriaohjaavan sisällönanalyysin ja lähiluvun avulla. Lisäksi hyödynnetään maakuntaohjelman arvioinnin yhteydessä maakunnan toimijoille toteutettua kyselyä. Tutkimus tuottaa uutta tietoa alueellisen kilpailukyvyn määrittymisestä, kilpailukyvyn kehittämisestä sekä kilpailukyvyn kontekstuaalisuudesta maakuntatasolla. Keskeisimpien kansainvälisten tutkimusten mukaan alueellisen kilpailukyvyn voidaan nähdä muodostuvan alueen resursseista, alueen kyvystä houkutella resursseja sekä alueen resurssien tuottavuudesta. Bristowin (2010) mielestä alueellisten strategioiden tulisi perustua nykyistä laajempaan näkemykseen alueiden kilpailukyvystä, ja strategioiden tavoitteeksi tulisi kontekstittoman kilpailukyvyn sijaan asettaa resilienssi eli alueen omiin lähtökohtiin ja kontekstiin perustuva taloudellinen menestys ja kyky sopeutua globaaleihin muutoksiin. Edellä mainitut teorianäkökulmat muodostavat olennaisen osan tutkimuksen analytiikasta. Pohjois-Pohjanmaan maakuntaohjelmassa painotetaan alueen yritystoiminnan, osaavan työvoiman, tutkimus- ja koulutusorganisaatioiden sekä alueen ulkopuolisten investointien merkitystä maakunnan kilpailukyvylle. Maakunnan resurssien tuottavuutta pyritään lisäämään tukemalla muun muassa verkostoitumista, yrityspuistojen syntymistä, klusteroitumista, alueiden ja yritysten erikoistumista sekä kehittämällä alueen tieto- ja kompetenssipohjaa. Maakunnan kyky houkutella resursseja painottuu maakuntaohjelmassa maakunnan ominaisuuksiin liittyviin tekijöihin maakunnan toimijoiden roolin jäädessä vähäisemmälle huomiolle. Maakunnan kehittämisen voidaan nähdä olevan riippuvainen ulkopuolisista investoinneista sekä ICT-alasta ja mobiiliteknologiasta, mutta vastavuoroisesti ohjelmassa tuetaan muun muassa toimialojen monipuolistumista, alueen omiin vahvuuksiin perustuvaa pienimittakaavaista liiketoimintaa ja aluelähtöisiä liiketoimintaideoita. Erityisen painoarvon ohjelmassa saa erilaisten rakenteiden ja tukijärjestelmien kehittäminen, joilla pyritään edistämään hyvinvointia ja ehkäisemään moniongelmaisuutta ja syrjäytymistä ihmisen elämänkaaren eri vaiheissa. Maakunnan toimijoiden mielestä maakunnan eri alueiden näkemykset eivät näy maakuntaohjelmassa riittävästi, ja kuntia ja seutukuntia edustavat toimijat haluaisivat osallistua maakuntaohjelman valmisteluun ja vaikuttaa sen sisältöön nykyistä huomattavasti enemmän. Aluekehittämisen näkökulmasta on tärkeää pyrkiä ymmärtämään ja määrittämään alueellisen kilpailukyvyn kompleksista luonnetta, sillä aluetasolla tehtävillä valinnoilla vaikutetaan yksittäisten alueiden tulevaisuuden lisäksi kokonaisten valtioiden ja valtioliittojen, kuten Euroopan unionin, kasvuun ja kehitykseen.

Arktinen alue on ollut paljon esillä ilmaston lämpenemisestä käydyn keskustelun yhteydessä. Samanaikaisesti maapallon pohjoinen osa nähdään potentiaalisena talousalueena, kun ilmaston muutos edistää osaltaan ihmistoiminnan kasvua. Arktisten merialueiden kautta visioidut laivaväylät sekä pohjoisten alueiden luonnonvarojen hyödyntäminen ovat herättäneet kiinnostusta, mutta myös kysymyksiä. Valtiot ovat keskeisessä osassa arktisen alueen kehityksen kannalta. Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastelen Suomen arktista politiikkaa poliittis-taloudellisena strategiana. Suomen arktisen politiikan mukaisesti arktinen esitetään taloudellisten mahdollisuuksien alueena, myös elinkeinoelämälle annetaan painoarvoa politiikan teossa. Tarkastelen kuinka kansallisella arktisella politiikalla Suomea kytketään osaksi ennakoitua, globaalia arktista talousaluetta ja sen kehitystä. Erityisiä tarkastelukohteita ovat valtion arktisen politiikan tilalliset ulottuvuudet sekä politiikan ja elinkeinoelämän välinen vuorovaikutus. Tutkielman empiirinen aineisto koostuu Suomen arktisen politiikan talousulottuvuuksia sivuavista dokumenteista (7 kpl) ja asiantuntijahaastatteluista (12 kpl). Haastateltavat olivat arktisen talouden toimintaympäristön tuntevia henkilöitä, joita haastattelin tätä tutkielmaa varten. Politiikka-dokumentit ovat valtion arktisessa politiikassa hyödynnettyjä selvityksiä, strategioita tai esitteitä. Osa dokumenteista on tehty elinkeinoelämän etujen ajamiseksi osaksi politiikan tekoa. Käytin aineiston analyysissä kriittistä semioottista analyysiä, kun etsin politiikan tekstien taustalla olevia taloustavoitteita ja argumentointikeinoja. Analyysin tuloksiin perustuen Suomen arktista politiikkaa skaalataan eri aluetasoille globaaliin talouskilpailuun valmistautumiseksi. Valtion rooli on luoda taloudelliselle toiminnalle parempia edellytyksiä. Ympäristön huomioiminen on kaiken ihmistoiminnan reunaehto, minkä nähdään olevan osittain taloudellinen mahdollisuus Suomelle. Suomen nykyinen arktisen politiikan talouslinja on monelta osin visionääristä erilaisten mahdollisuuksien hahmottelua. Myös visionäärinen hahmottelu on tärkeää, kun globaalit muutokset tapahtuvat yhtäaikaisesti pohjoisilla alueilla.