Thesis (Ph. D.)--University of Wisconsin--Madison, 1927. / Typescript. With this is bound: The aims and content of junior high school geography / by Olive C. Fish. Reprinted from Journal of geography, vol. XXVI, no. 8 (Nov. 1927), p. [313]-321. Includes bibliographical references.

Thesis (M.S.) -- Central Connecticut State University, 2005. / Thesis advisor: Peter A. Kyem. "... in partial fulfillment of the requirements for the degree of Master of Science degree in Geography." Includes bibliographical references (leaves 92-97). Also available via the World Wide Web.

Inaug.-diss. -- Erlangen. / Lebenslauf. "Literatur": p. [31]-39.

Thesis (Ph. D.)--University of Wisconsin--Madison, 1975. / Typescript. Vita. eContent provider-neutral record in process. Description based on print version record. Includes bibliographical references (leaves 209-225).

<p> As federal fire management policies shifted from complete fire suppression to recognizing wildfire as essential to forest ecosystems, the responsibility for managing wildfire risk has shifted from the federal government to being shared with communities and individuals, particularly in the wildland-urban interface (WUI) where large populations live adjacent to fire prone environments. Understanding the relationship between knowledge, perception, and behavior is critical in these areas because the actions, or inactions, of a few individuals can create hazardous conditions that affect the entire community. </p><p> This thesis utilizes qualitative methods to explore the perceptions of permanent residents in the Big Bear Valley regarding fire risk, mitigation, and community outreach and education efforts. Results indicate that residents are knowledgeable about fire risk, obtain information from varying sources, and do take action to mitigate risks on their properties.</p>

Tässä tutkielmassa selvitän humanitaaristen maahanmuuttajien työllistymistä Suomessa. Aineistona tutkielmassani on tilastokeskuksen Statfin-tilastotietokannan työssäkäyntitilastot kansalaisuuden ja kieliryhmän mukaan jaoteltuina ja ne koskevat vuotta 2011. Käsittelen kiintiöpakolaisten ja myönteisen oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoiden suurimpia kansalaisuusryhmiä. Pyrin tutkielmallani vastaamaan kysymykseen, miten eri kansalaisuuksien työllisyys eroaa toisistaan ja kantaväestöstä. Selvitän myös, kuinka yleistä yrittäjyys on humanitaaristen maahanmuuttajien joukossa. Esitän lisäksi näkemyksen, jonka mukaan maahanmuuttotutkimus on vahvassa viranomaiskontrollissa, ja että tämä on tieteelle ja sille perustuvalle yhteiskunnan kehitykselle vahingollista. Aikaisemmissa aihetta käsittelevissä tutkimuksissa on tehty metodisia virheitä, jotka piilottavat eroja eri kansalaisuuksien työllistymisessä. Lisäksi näiden maahanmuuttotutkimusten tuloksia on julkisuudessa tulkittu liian myönteisesti. Viranomaiset ovat myös kieltäytyneet selvittämästä maahanmuuton kustannuksia ja kuluja. Väitän, että nämä johtuvat tutkijoiden, toimittajien ja viranomaisten taipumuksesta poliittiseen korrektiuteen, jonka mukaan tietyille kansanryhmille haitallisen tiedon leviämistä tulee estää. Karl Popperin falsifikationismiin perustuvalle tieteen kehitykselle tämä on haitallista. Virheellisiä ja vääriä väittämiä esimerkiksi maahanmuuttoa koskien ei voida kumota, mikäli aineistoja ei ole saatavilla, tutkimuksia aiheesta ei leimautumisen tai uhkailun pelon vuoksi tehdä tai jo olemassa olevia tutkimustuloksia ei tuoda julkisuuteen arvioitaviksi. Tutkielmani tulosten mukaan humanitaarinen maahanmuutto on vastaanottavalle yhteiskunnalle kansantaloudellisesti haitallista. Tämä johtuu humanitaaristen maahanmuuttajien alhaisesta työllisyydestä ja työvoiman ulkopuolisten korkeasta määrästä. Työvoiman ulkopuolisista huomattava osa on lapsia ja opiskelijoita. Humanitaaristen maahanmuuttajien yrittäjyysaste puolestaan vaihtelee kansalaisuuksittain ja kieliryhmittäin. Erityisesti somalialaisten yrittäjyysaste on hyvin matala. Syyt maahanmuuttajien heikkoon työllistymiseen ovat luultavasti moninaiset. Tutkielmani aineiston pohjalta ei kuitenkaan voida vahvistaa tai kumota näitä syitä. Siihen tarvittaisiin monipuolisempaa ja kattavampaa aineistoa ja sen analysointia.

Tarkastelen tutkielmassani ruokapiirien käyttöä lähi- ja luomuruoan hankinnassa. Tutkimuksen kohteena ovat pohjois-pohjanmaalaiset ruokapiirit. Käytössäni on ruokapiireiltä kerätty kysely- ja haastatteluaineisto. Kartoitan aineiston pohjalta ruokapiirien toimintamalleja, niiden esiintymistä ja toimintaan osallistumista tutkimusalueella. Haastatteluaineistolla pyrin vastaamaan keskeiseen tutkimuskysymykseeni, eli miksi ruokapiiritoimintaan osallistutaan. Toiminnan taustalla olevia syitä erittelemällä etsin niitä arvoja, joita ruokapiiritoiminta palvelee. Ruokapiiriläisten käsityksiä lähi- ja luomuruoasta selvitän sekä haastattelu- että kyselyaineistoa hyödyntäen. Käytän kyselyaineiston analyysissä yksinkertaisia tilastollisia testejä kuten Kruskal-Wallisin yksisuuntaista varianssianalyysiä ja ristiintaulukointia. Haastatteluaineistoa tarkastelen pääasiassa aineistolähtöisesti teemoittelemalla. Vien haastatteluaineiston analyysiä pidemmälle käsittelemällä teemoittelun tuloksia teorialähtöisesti Shalom Schwartzin (1992) arvotypologian pohjalta. Pohjois-pohjanmaalaista ruokapiiritoimintaa luonnehtii aineistoni perusteella moninaisuus. Eri ruokapiireillä on erilaisia käytäntöjä aina piirin muodosta lähtien. Jäsenten osallistuminen toimintaan vaihtelee myös piireittäin ja henkilöittäin. Pohjois-Pohjanmaalla on viime vuosina toiminut täysin vapaamuotoisten, talkooperiaatteella toimivien ruokapiirien lisäksi pitkälle järjestäytyneitä, yhdistysmuotoisia ruokapiirejä. Ruokapiiriaktiivit arvostavat ruokapiireissä hankintakanavan järkevyyttä, haitallisten ympäristövaikutusten verrattaista vähäisyyttä, ruoan alkuperän ja muiden tietojen selvitettävyyttä, hankintaketjun suoruutta ja lyhyyttä sekä tuottajien tukemisen mahdollisuutta. Osassa ruokapiireistä myös sosiaalisuudella ja yhteisöllisyydellä on tärkeä sija. Ruoan hinnan merkitys jää melko vähäiseksi. Erot lähi- ja luomuruoan välillä koetaan selkeiksi. Lähiruokaa määritellään mielellään etäisyyksillä, mutta sopivasta kilometrimäärästä ei ole yksimielisyyttä. Lähiruokaan liitetään myös jakeluketjun väliportaiden vähäinen määrä. Luomuruoan eri ominaisuuksiin suhtaudutaan lähiruokaan ja suomalaiseen ruokaan verrattuna myönteisimmin. Lähi- ja luomuruoan käytön syyt ovat samankaltaisia kuin ruokapiiritoimintaan osallistumisen syyt. Ruokapiiritoimintaan osallistumisen sekä lähi- ja luomuruoan käytön syissä on tulkintani mukaan edustettuna seitsemän kymmenestä Schwartzin arvotypologian mukaisesta arvotyypistä. Nämä arvotyypit ovat itseohjautuvuus, virikkeisyys, hedonismi, suoriutuminen, universalismi, turvallisuus ja hyväntahtoisuus. Arvotyypit palvelevat sekä henkilökohtaisia että kollektiivisia etuja. Arvopohjan monipuolisuus yhdistettynä ruokapiiriläisten tyytyväisyyteen ruoanhankintakanavan suhteen antaa viitteitä siitä, että Pohjois-Pohjanmaalla on tilausta vaihtoehtoiselle, suoremmalle ja yhteisöllisemmälle lähi- ja luomuruoan hankintaketjulle, jossa tuottajat ja kuluttajat kohtaavat.

Tutkielmassa tarkastellaan wildlife-matkailun aluetaloudellisia vaikutuksia Pohjois- ja Itä-Suomessa. Tavoitteena on selvittää valtion maiden kalastus- ja metsästysmatkailun välittömät tulo- ja työllisyysvaikutukset Lapin ja Kainuun maakunnissa vuonna 2013. Lisäksi tarkoituksena on vertailla tuloksia kohdealueiden ja -ryhmien välillä, sekä arvioida kuinka paljon kalastus- ja metsästysmatkailijat kuluttivat rahaa yhteensä koko matkan aikana. Työn teoreettinen viitekehys koostuu kahdesta keskeisestä osasta. Ensimmäiseksi käsitellään yleisesti wildlife-matkailuun liittyvää teoriakeskustelua sekä paneudutaan tarkemmin kalastus- ja metsästysmatkailuun. Toisessa osiossa tarkastellaan matkailun aluetaloudellisia hyöty- ja haittavaikutuksia. Lisäksi käsitellään aluetaloudellisten vaikutusten muodostumista ja käydään läpi yleisimmät tutkimusmenetelmät. Tutkimusaineisto on kerätty osana Metsähallituksen eräpalveluiden aluetaloushanketta. Hankkeessa kehitetään Metsähallituksen kalastus- ja metsästyslupa-asiakkaiden aluetaloudellisten vaikutusten seurantamenetelmää yhteistyössä Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin kanssa. Aineisto kerättiin Internet-kyselynä kesän ja syksyn 2013 aikana. Tutkimusmenetelmänä sovellettiin pohjoismaisen mallin menomenetelmää, jossa hyödynnettiin Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisteristä saatavia ilmaisia aineistoja. Lapin maakunnan kalastus- ja metsästysmatkailun välittömät tulovaikutukset olivat vuonna 2013 vajaa 8 miljoonaa euroa, josta kalastusmatkailun osuus oli noin 5 miljoonaa euroa ja metsästysmatkailun 3 miljoonaa euroa. Välitön kalastusmatkailutyöllisyys oli 22 henkilötyövuotta ja metsästysmatkailutyöllisyys 13 henkilötyövuotta. Yhteensä Lapin kalastus- ja metsästysmatkailun työllisyysvaikutus oli 35 henkilötyövuotta. Kainuun maakunnassa kalastus- ja metsästysmatkailun välittömät tulovaikutukset olivat vuonna 2013 yhteensä noin 3 miljoona euroa, josta kalastusmatkailun osuus oli 1,2 miljoonaa euroa ja metsästysmatkailun 1,8 miljoonaa euroa. Välitön kalastusmatkailutyöllisyys oli vajaa 6 henkilötyövuotta ja metsästysmatkailutyöllisyys 8 henkilötyövuotta. Yhteensä Kainuun kalastus- ja metsästysmatkailun työllisyysvaikutus oli 14 henkilötyövuotta. Tutkimuksen tulokset tulo- ja työllisyysluvuista eivät vaikuta olevan liioiteltuja. Vertailu on kuitenkin haastavaa, sillä kalastus- ja metsästysmatkailun aluetaloudellisia vaikutuksia ei ole juurikaan tutkittu. Kokonaisuudessaan kalastus- ja metsästysmatkailun aluetaloudelliset vaikutukset Lapin ja Kainuun maakunnissa ovat tulosten mukaan suhteellisen pieniä. Hyötyvaikutuksia alueiden talouksille voitaisiin lisätä, mikäli kalastus- ja metsästysmatkailu kehittyisivät elinkeinoina ja saisivat paremman jalansijan Suomen matkailussa.

Ensimmäiset valtioiden rajat ylittävät luonnonsuojelualueet perustettiin jo 1900-luvun alkupuolella, ja 1990-luvulta lähtien niiden määrä on kasvanut nopeasti. Tämä tutkielma liittyy matkailuyhteistyöhön Suomen ja Venäjän rajan ylittävillä luonnonsuojelualueilla ja tarkemmassa tarkastelussa on matkailuyhteistyö Oulangan ja Paanajärven kansallispuistojen välillä. Oulangan ja Paanajärven kansallispuistot ovat tehneet jo pitkään yhteistyötä, ja tällä tutkimuksella halusin selvittää tämänhetkisen yhteistyön määrää ja toimintamuotoja. Lisäksi tavoitteenani oli saada kuva kansallispuistoyhteistyön tulevaisuudesta. Matkailuyhteistyöhön keskittynyttä tutkimusta rajan ylittävillä luonnonsuojelualueilla on tehty vasta melko vähän, joten koen tutkimusaiheeni olevan ajankohtainen ja tarpeellinen. Tutkimuksessani käytetty aineisto on kvalitatiivinen ja se kerättiin puolistrukturoitujen teemahaastattelujen avulla. Haastateltavat olivat Oulangan kansallispuiston yhteistyöyrityksissä työskenteleviä henkilöitä. Haastattelut litteroitiin ja litteroitu aineisto rajattiin niin, että tutkimuksen kannalta merkittävät asiat otettiin mukaan analyysiin. Analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia. Aineisto teemoiteltiin sen mukaan, mitkä aiheet nousivat tutkimuksen kannalta merkittävimpinä aineistosta esille. Tulokset on esitelty teemoittelun pohjalta. Oulangan ja Paanajärven kansallispuistot tekevät jo nyt tiivistä yhteistyötä. Haastatteluissa nousi esille myös yritysten halu laajentaa toimintaansa Paanajärven kansallispuiston alueelle. Osa yrityksistä tarjoaa jo asiakkailleen retkiä Paanajärven alueelle ja osa olisi kiinnostunut laajentamaan toiminta-aluettaan Venäjän puolelle, mikäli raja olisi avoimempi. Esteinä matkailutoiminnan laajentamiselle nähtiinkin viisumipakko, muuttuvat tullisäännökset, kielimuuri ja Venäjän puolen toisinaan heikko infrastruktuuri. Suurimpana toiveena Oulanka-Paanajärven matkailuyhteistyön kehittämiseksi esitettiin rajanylittämisen mahdollistaminen suoraan kansallispuistosta kansallispuistoon. Lisäksi toivottiin muun muassa viisumimenettelyjen keventymistä ja rajamuodollisuuksien helpottumista. Rajan ylittävien luonnonsuojelualuehankkeiden taustalla on harvoin vain luonnonsuojelullinen peruste. Rajan ylittävät suojelualueet ovat myös askelia kohti rauhanomaisempaa rinnakkaiseloa ja tiiviimpää valtioiden välistä yhteistyötä. Suojeltavat luontoalueet ovat usein luonnonarvoiltaan merkittäviä alueita, jotka houkuttelevat myös matkailijoita. Matkailuala voi auttaa vähentämään köyhyyttä tarjoamalla suojelualueen ympäristössä eläville ihmisille elinkeinon. Suomen ja Venäjän rajan yli tehtävä puistopariyhteistyö voi parhaimmillaan vähentää ennakkoluuloja maiden välillä ja olla esimerkkinä rauhanomaisesta yhteistyöstä myös muualle maailmaan.

Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia suuren alusöljyonnettomuuden sosioekonomisia vaikutuksia Merenkurkun ja Perämeren matkailualueilla. Tutkimuskysymykset olivat 1) Kuinka Merenkurkun ja Perämeren matkailualueet sijoittuvat suhteessa suurten alusöljyvahinkojen riskeihin, ja kuinka alttiita alueet ovat alusöljyvahingolle? 2) Millaisia sosio-ekonomisia vaikutuksia suurella alusöljyvahingolla voisi olla matkailuelinkeinoille, ja mitkä ovat vahingon vaikutus-mekanismit? 3) Millä tavalla suuri alusöljyvahinko vaikuttaisi Merenkurkun ja Perämeren matkailualueisiin? Lisäksi tutkimuksessa määriteltiin Merenkurkun ja Perämeren öljyvahingolle alttiit matkailualueet ja rakennettiin skenaarioesitys haastattelujen tueksi. Tutkimus vastaa osaltaan alusöljyvahingon sosioekonomisten vaikutusten tutkimustarpeeseen. Tutkimus käsitti kuusi merellistä matkailualuetta (Merenkurkun saaristo, Tankarin majakkasaari, Kalajoen Hiekkasärkät, Rahjan saaristo ja Kallankarit, Hailuoto, Oulun merellinen matkailualue sekä Perämeren kansallispuisto). Tutkimusaineisto koostui riskipaikka-, leviämismallinnus-, ja kartta-aineistoista, matkailualuekuvauksista ja tutkimuksessa tuotetuista teemahaastatteluista ja matkailualuerajauksista. Haastatteluihin osallistui 16 matkailutoimijaa ja -yrittäjää. Tutkimusmenetelminä käytettiin paikkatietoanalyysejä, kartta- ja paikkatietoaineistojen visuaalista tarkastelua ja haastattelujen osalta fenomenografista analyysiä. Teoreettisena viitekehyksenä toimi Aleschin (2005) katastrofista toipumisen teoria. Tutkimusalueen suuririskisimmäksi paikaksi osoittautui Merenkurkun kapeikko, joka sijaitsee Merenkurkun saariston tuntumassa. Muiksi riskipaikoiksi tunnistettiin kapeat ja mutkaiset väylät, jotka usein sijaitsevat lähellä matkailualueita. Suuren alusöljyvahingon öljypäästö voi epäsuotuisissa olosuhteissa saavuttaa lähimmät matkailualueet yhden‒kahden päivän aikana, joissakin tapauksissa jopa tunneissa. Rantaan saapuva öljy estäisi suoraan mm. ranta-, kalastus- ja meriretkeilyaktiviteetit. Epäsuorat vaikutukset liittyvät matkailijoiden määrän vähenemiseen. Ne vaikuttaisivat mm. hotelli-, ravintola- ja kauppapalveluihin, jotka eivät varsinaisesti estyisi öljyvahingon takia. Kerrannaisvaikutukset syntyisivät matkailuyrittäjien palvelujen käyttötarpeiden vähenemisestä. Matkailualueen puhdistaminen ja ennallistaminen kestäisi todennäköisesti kuukausia, mutta toipumisen arvioitiin kestävän vuosia, 5‒10 vuotta hitaan imagon korjaantumisen takia. Kaikki matkailuyritykset eivät välttämättä selviäisi itsenäisesti suuren alusöljyvahingon aiheuttamista tappioista. Tutkimuksen mukaan matkailualueista Hiekkasärkkien ja Oulun merellisen matkailualueen rakenteet ovat riittävät massamatkailulle ja kävijämäärät näillä alueilla ovat moninkertaiset verrattuna muihin alueisiin. Muiden alueiden matkailua kuvastaa pienimuotoisuus ja ulkosaaristokohteissa erämaisuus. Paljon työpaikkoja ja palveluita omaavissa kohteissa öljyvahingon aiheuttamat sosioekonomiset vaikutukset olisivat todennäköisesti suuria verrattuna erämaisiin kohteisiin, joilla kuitenkin on usein suuri merkitys niissä vieraileville kävijöille. Jatkossa olisi syytä täydentää suuren alusöljyvahingon sosioekonomisten vaikutusten tarkastelua matkailun osalta kattavalla toimintojen sijainnin, tyypin ja tulovaikutusten kartoittamisella ja muiden toimialojen osalta siten, että tiedot eri tyyppisten toimintojen kesken olisivat vertailukelpoisia esimerkiksi kehittämällä toimintojen luokittelumalli.