This research examines the expression and the construction of the ethnic identity of the Akeu, a minority people in northern Thailand and eastern Myanmar. The research data was gathered by interviews and observation during a fieldwork period in 2012. Ethnic identities are constructed as a process where external circumstances, ethnic group resources and active individuals interact. An important factor in this construction is social change, which forces people to rethink their identities and shape them to fit the new circumstances. The Akeu have experienced profound changes during the past decades. They have been affected by civil wars and conflicts, their subsistence swidden economy has been replaced by market economy, and increased contacts to other ethnic groups have brought in values of ethnic majorities. All this drives changes in their identity. The Akeu see their ethnicity as being based on a shared culture; on biological origin which is reflected in traditions that are perceived as heritage from ancestors; and most of all on social environment, which determines the possibilities to follow those cultural practices which are associated with Akeu identity. Losing contact to the Akeu community is seen as losing one’s identity. The Akeu crystallize their cultural differences from other groups mostly through four symbols: clothing, language, ancestors, and traditions. All these symbols are, however, changing. Traditional clothing is increasingly not used as everyday wear, the Akeu language is not always transmitted to children, the ancestor cult is changing because the young Akeu are often not interested in learning oral ritual knowledge, or because of conversion to Christianity or Buddhism, and traditions are losing their appeal among the young generation. In this situation the Akeu construct their ethnicity by actively making themselves visible among many other ethnic groups who live in the same area. They also modernize their identity and culture by selective traditionalism which underlines certain features of their culture as valuable traditions; by organizing new trans-village activities that reinforce common ethnicity; and by creating new ethnic symbols which are used in order to make Akeu identity seem positive and relevant. Especially literacy in the Akeu language is used to remove the previous stigma of illiteracy and poverty. / Tämä tutkimus tarkastele tapaa, jolla Pohjois-Thaimaassa ja Itä-Myanmarissa elävä akeu-vähemmistökansa rakentaa ja ilmaisee etnistä identiteettiään. Tutkimus perustuu haastattelu- ja havaintoaineistoon, joka on kerätty kenttätyömatkalla 2012. Etniset identiteetit rakentuvat prosessina, jossa ulkoiset olosuhteet, ryhmän omat resurssit ja aktiiviset yksilöt ovat vuorovaikutuksessa. Sosiaalinen muutos on tärkeä etnisyyden rakentumiseen vaikuttava tekijä, koska se pakottaa ihmiset käsittelemään ja muotoilemaan identiteettejään muuttuneita olosuhteita vastaaviksi. Akeut ovat kokeneet huomattavia muutoksia viimeisten vuosikymmenten aikana, esimerkiksi sisällissotien ja muiden konfliktien vaikutuksia. Lisäksi aikaisempi omavarainen kaskitalous on muuttunut markkinataloudeksi, ja kontaktit toisiin etnisiin ryhmiin ovat lisääntyneet tuoden mukanaan valtakulttuurien vaikutteita. Nämä kaikki aiheuttavat muutoksia myös akeu-identiteetissä. Akeu-identiteetti perustuu heidän käsityksensä mukaan yhteiseen kulttuuriin; biologiseen alkuperään, jota heijastavat esi-isiltä perityiksi katsotut perinteet; sekä ennen kaikkea sosiaaliseen ympäristöön, joka tekee mahdolliseksi etniseen identiteettiin liitetyn kulttuurisen käyttäytymisen. Jos akeu menettää yhteyden akeu-yhteisöön, hänen katsotaan menettävän myös etnisen identiteettinsä. Akeut kiteyttävät erilaisuutensa muihin ryhmiin nähden yleisesti neljään kulttuuriseen symboliin: vaatteisiin, kieleen, esi-isiin ja perinteisiin. Kaikki nämä piirteet ovat muuttumassa. Perinteiset akeu-vaatteet ovat yhä harvemmin arkikäytössä, kieli ei aina välity lapsille, esi-isäkultti muuttuu joko kristinuskoon tai buddhalaisuuteen kääntymisen vuoksi tai siksi, että nuoret eivät opi siihen liittyvää suullista perinnettä, ja muut perinteet eivät suureksi osaksi kiinnosta nuorta sukupolvea. Tässä tilanteessa akeut rakentavat aktiivisesti etnistä identiteettiään: he tekevät sitä näkyväksi muiden samalla alueella elävien ryhmien keskuudessa sekä pyrkivät modernisoimaan identiteettiään ja kulttuuriaan korostamalla joitakin valikoituja kulttuuripiirteitä arvokkaina perinteinä, järjestämällä kylien välistä toimintaa joka vahvistaa etnistä yhteenkuuluvuutta, sekä luomalla uusia etnisiä symboleja ja käyttämällä niitä tekemään akeu-identiteetistä positiivisen ja merkityksellisen. Erityisesti akeu-kirjakieltä käytetään poistamaan aiemmin identiteettiin liittynyttä köyhyyden ja lukutaidottomuuden stigmaa.

Tämä kandidaatintutkielma liittyy Jokapaikan tietotekniikan tutkimuskeskuksessa tehtyyn tutkimus- ja suunnittelutyöhön, jossa kehitetään virtuaalista 3D-mallia Oulun keskustasta. Tutkielman poikkitieteellisyys toimii esimerkkinä soveltavan antropologian käyttömahdollisuuksista tietotekniikan tutkimuksessa ja uusien teknologioiden kehitystyössä. Tutkimuskohteena oli selvittää oululaisnaisten kokemuksia ja toiveita viihtyisästä Oulun kaupungin keskustasta sekä mielipiteitä ja kehitysideoita hyödylliseen virtuaalikaupunkiin osallistavien suunnitteluantropologian menetelmien avulla. Tutkimuksen tavoitteena oli yrittää nähdä näiden kahden kaupunkitilan välinen vuorovaikutuksellinen, toisiaan hyödyttävä suhde, sekä osallistaa naisia enemmän teknologiatutkimuksen pariin. Naiset saivat määritellä kaupunkilais-identiteettinsä itse, ja tavoitteena oli myös tutkia, vaikuttaako sukupuoli kaupunkitilan käyttöön. Metodina käytettiin pelkkien haastattelujen sijaan työpajamenetelmää, jonka avulla naiset pääsivät testaamaan 3D-mallia ryhmissä ja suunnittelemaan toiveidensa mukainen virtuaalinen Oulu. Työpajassa oli myös kaksi muuta tehtävää, joiden avulla selvitettiin naisten kokemuksia ja toiveita viihtyisästä Oulun kaupungin keskustasta miellekarttatehtävän ja väittelytehtävän avulla. Naiset saivat suunnitella oman versionsa sekä fyysisestä kaupunkitilasta, eli kaupungin keskustasta, että virtuaalisesta kaupunkitilasta eli 3D-mallista. Yksilö- ja ryhmähaastattelumenetelmät kulkivat rinta rinnan koko työpajan keston ajan. Työpaja kuvattiin videokameralla ja osallistuva havainnointi toteutui osittain tutkijan osallistuessa haastattelemisen lisäksi myös väittelytehtävään. Työpajan aikana naiset tekivät tehtäviä sekä yksin että ryhmässä ja keskustelua syntyi runsaasti. Fyysinen kaupunkitila näyttäytyi materiaalisten ja ei-materiaalisten tarpeiden täyttäjänä ja siellä piti saada myös oleskella kuluttamatta. Kaikki osallistujien kokemukset ja toiveet viihtyisästä kaupunkitilasta ilmenivät suunnitelmissa hyödyllisestä virtuaalisesta kaupungista, eli tässä oli nähtävissä kahden kaupunkitilan välinen mahdollinen vuorovaikutuksellinen suhde. Tärkeimmät tutkimustulokset olivat havainto siitä, ettei sukupuoli pelkästään määritä kaupunkitilan käyttöä sekä fyysisen kaupunkitilan toiveiden heijastuminen virtuaaliseen kaupunkitilaan ja päinvastoin. Lopputulema oli, että virtuaalisen kaupunkimallin kokemus voisi parantaa fyysisen kaupungin palveluiden saatavuutta ja fyysisen kaupungin kokemuksellisuus taasen voisi tuoda ideoita virtuaaliseen kaupunkiin.

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee työn kulttuurin muuttuvia merkityksiä työhön osallistuvien oululaisten nuorten aikuisten näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia arvoja tutkittavat liittävät työhön, työttömyyteen sekä vapaa-aikaan, millaisia muutoksia työhön liitetyissä arvoissa ajatellaan sukupolvien välillä tapahtuneen ja millainen vaikutus työelämän epävarmuustekijöillä on tutkittavien elämään. Tutkimus on refleksiivinen etnografia ja sen pääaineistona on 11 teemahaastattelua. Pääaineisto saa pientä tukea tutkijan tekemästä osallistuvasta havainnoinnista. Tutkimuksen lähdeaineistossa tärkeässä roolissa ovat kulttuurisosiologi Paul Willisin (1977) tutkimus työväenluokkaisista nuorista ja antropologi Manos Spyridakisin (2013) tutkimus kreikkalaisista työntekijöistä sekä useat tutkimuksen teemoihin liittyvät yhteiskunnalliset tutkimukset. Tutkimuksen teoreettis-metodologinen viitekehys pohjautuu symbolisen antropologian perinteeseen soveltaen Clifford Geertzin (1973) kulttuurin määritelmää, monialaista näkemystä arvojen tutkimuksesta, toimintateoreettista tutkimussuuntausta ja rituaalien tutkimusta. Aineiston analyysi on teoriaohjautuva ja se on saanut vaikutteita hermeneuttisesta kehästä sekä tieteenkehäksi nimitetystä mallista. Analyysin kannalta tärkein metodi on Geertzin esittelemä tiheä analyysi, jossa tulkitaan kulttuurin syvällisempiä merkityksiä. Aineiston analyysin kautta selviää, kuinka työ on tutkittavien arvomaailmassa yksi elämän peruspilareista. Tietyllä tavoin työ on heille itseisarvo — sen yhteiskunnallista asemaa ei kritisoida. Tutkittavien arvomaailmassa työn halutaan olevan mieluisaa, vapaa-aika on tärkeä työn vastinpari ja työttömyyteen liittyy usein marginaalisuuden kokemus. Työ näyttäytyy tutkimuksessa yhteiskunnallisena ja sosiaalisena velvoitteena. Sosiaaliset tekijät paljastavat, kuinka sosiaaliturvan varassa vapaaehtoisesti eläminen ei sovi yhteisesti jaettuun arvomaailmaan. Sukupolvien välisiä eroja tarkastellessa esiin nousevat mielekkään työn tavoittelu, vapaa-ajan merkityksen nousu ja muuttuneet työelämän rakenteet. Työelämää pidetään epävarmana, mikä aiheuttaa osalle vakiintumisen ongelmallisuutta, kun taas osa kokee hyötyvänsä lyhyistä työsuhteista. Epävarmuudella on vaikutusta myös siihen, kuinka työttömyyteen suhtaudutaan — vasten tahtoaan työttömänä olevien tilanteeseen pystytään samaistumaan, ja näin perustellusta työttömyydestä tulee hyväksyttävämpää. Kokonaisuuden ymmärtämisen kannalta tutkimuksessa tarkastellaan myös perinteisen aikuisuuden mallin muutosta ja pidentynyttä nuoruutta kulttuurisina ilmiöinä. Tutkimus päätyy tulkintaan, jonka mukaan työhön liittyvä arvomaailma rakentuu ajalle tyypillisten ilmiöiden ja perinteisten käsitysten vuorovaikutuksessa. Yhtä ja tyhjentävää selitystä muutoksille ei ole olemassa, sillä ne usein ovat keskinäisessä vaikutussuhteessa.

Cherry blossom as a symbol has had a central role in Japanese culture long before the written time. Due to its long history, cherry blossoms’ symbolism is multilayered and -vocal. In this thesis, I study cherry blossom’s symbolism through hanami ritual in todays Japan. As there has been hardly any scientific studies regarding the cherry blossoms in English, aside from Emiko Ohnuki-Tierney (2002), the research material is largely based on Japanese studies and my own material. The research material has been collected using ethnographic fieldwork’s methods by conducting semi-structured interviews in Japanese and participant observation. In theory part I’ve used many classics, including Clifford Geertz (1973), Victor Turner (1967) and Arnold van Gennep (1960). In cherry blossoms’ symbolism main categories center around the terms “time” and “place”, the flowers symbolizing changes and identity. Cherry trees are native trees, which is why they’re strongly connected to Japanese identity, although not as strongly as in the past. At the areas known for their blossoms, like Hirosaki and Himeji, cherry blossoms are strongly part of the local identity, which is used for tourism. Cherry blossom’s symbolism is very complex, often even contradictory, symbolizing things like beginning and end, life and death, joy and sorrow. The most important quality that cherry blossom has is its ability to woke strong, complex feelings in people. After all, Japanese culture and language are very emotion-based, and many terms connected to feelings don’t even have straight equivalent term in other languages. First and foremost, cherry blossoms are the sign of spring, similar to autumn leaves. Therefore, their blooming marks the end of season, winter, and the beginning of new one, spring. And as spring has traditionally been the beginning of new year in Japan, cherry blossoms also mark the beginning of new year and the end of old one. As this is an annual phenomenon, every Japanese has a large amount of different memories connected to the blossoms, such as beginning of school or work, or meeting new people. For this reason, cherry blossoms symbolize so many beginnings and endings. The blooming time of cherry blossoms is short. The all blossoms bloom gloriously at the same time for a week or two, and then they scatter to the ground, all at once. As such, cherry blossoms remind Japanese of the evanescence of life, how nothing is permanent. Therefore, according to Japanese philosophy, people should take an example of this and live their lives fully and diligently accept their fate when it comes. Hanami, meaning cherry blossom viewing, is thousands of years old Japanese spring event, where people gather under the cherry blossoms to celebrate the flowers’ blooming and the coming of spring. Spring is also the time when different groups take new members in. For example, new employees start working in their companies at spring and hanami acts as an event where the new employees become full-fledged members of the group, with all responsibilities and rights of the group. Being part of the group is important in Japan. As the appearance of cherry blossoms mark arrival of many changes, hanami also acts as a liminal period that softens both transition and stress. / Kirsikankukat ovat symbolina olleet keskeisessä roolissa japanilaisessa kulttuurissa jo kauan ennen kirjoituksen keksimistä. Pitkän historiansa johdosta kirsikankukkiin liittyvä symboliikka on erittäin monikerroksista ja -muotoista. Tutkielmassani käsittelen kirsikankukkien symboliikkaa nykypäivän Japanissa tarkasteltuna hanami-rituaalin kautta. Aiheesta ei ole tehty englanninkielellä juuri lainkaan tieteellistä tutkimusta, lukuun ottamatta Emiko Ohnuki-Tierneytä (2002), minkä johdosta tutkimusaineistoni perustuu paljolti japaninkieliseen kirjallisuuteen sekä omaan tutkimusaineistooni. Tutkimusaineisto on kerätty etnografisen kenttätyön keinoin japaninkielisten teemahaastattelujen sekä osallistuvan havainnoinnin kautta. Teoriassani olen käyttänyt paljon klassikoita, kuten Clifford Geertzin (1973), Victor Turnerin (1967) sekä Arnold van Gennepin (1960) teoksia. Kirsikankukkien symboliikassa ovat yläkategorioina vahvasti läsnä ”aika” ja ”paikka”, kukkien symboloidessa monenlaisia muutoksia sekä identiteettiä. Kirsikankukkapuut ovat kotoperäisiä puita, minkä vuoksi ne liitetään vahvasti japanilaiseen identiteettiin, tosin ei yhtä vahvasti nykypäivänä kuin entisaikaan. Kirsikankukistaan tunnetuilla alueilla, kuten Hirosakissa ja Himejissä, kirsikankukat ovat vahvasti osa paikallisidentiteettiä, joita käytetään turismin edistämisessä. Kirsikankukka on symboliikaltaan hyvin monitahoista, hyvin usein sisältäen vastakohtia, kuten alku ja loppu, elämä ja kuolema, sekä ilo ja suru. Tärkeimpänä ominaisuutenaan kirsikankukilla on niiden kyky herättää ihmisissä vahvoja, moniulotteisia tunteita. Japanin kulttuuri ja kieli onkin hyvin tunnepainotteista ja monille tunteisiin liittyvillä termeillä ei ole suoraa vastinetta muilla kielillä. Japanissa kirsikankukat ovat ensisijaisesti kevään merkki, verrattavissa syksyn ruskaan. Kirsikankukkien puhkeaminen merkitsee siis vanhan vuodenajan, talven, päättymistä ja uuden, kevään, alkamista. Koska kevät on perinteisesti Japanissa uuden vuoden alku, kirsikankukan merkitsevät myös uuden vuoden alkua ja vanhan loppua. Koska kyseessä on jokavuotinen ilmiö, jokaisella japanilaisella on laaja kirjo erilaisia kirsikankukkien kukinta-ajalle ajoittuvia muistoja, kuten koulun tai työn aloitus sekä uusien ihmisten tapaaminen. Kirsikankukat symboloivatkin juuri tämän vuoksi monia alkuja ja loppuja. Kirsikankukkien kukkimisaika on erittäin lyhyt. Kukat kukkivat samaan aikaan täydessä loistossaan viikon parin, minkä jälkeen ne varisevat maahan, niin ikään yhtaikaisesti. Tämän vuoksi kirsikankukat muistuttavat japanilaisia elämän lyhyydestä ja katoavaisuudesta, kuinka mikään ei ole ikuista. Japanilaisen ajattelutavan mukaan ihmisten tulisi samalla tavoin elää elämänsä täysillä ja hyväksyä ylväästi loppunsa sen koittaessa. Hanami, eli kirsikankukkien katselu, on tuhansia vuosia jatkunut japanilainen vuosittainen kevään tapahtuma, jossa ihmiset kerääntyvät kirsikankukkien alle juhlimaan niiden puhkeamista kukkaan sekä kevään saapumista. Kevät on myös aika, jolloin erilaiset ryhmät ottavat joukkoonsa uusia jäseniä. Esimerkiksi yhtiöiden rekrytoimat uudet työntekijät aloittavat työnsä keväällä ja hanami toimii tällöin tilaisuutena, jossa uusista työntekijöistä tulee ryhmän täysvaltaisia jäseniä vastuineen ja oikeuksineen. Ryhmään kuuluminen on Japanissa erittäin tärkeää. Koska kirsikankukkien ilmestyminen merkitsee monenlaisten muutosten saapumisesta, hanamin tarkoituksena on toimia liminaalitilana, joka pehmentää muutoksista johtuvaa siirtymää ja stressiä.

<p> Based on ethnographic research conducted at California State University Long Beach, this thesis examines the adaptations that Muslim students make in both their eating habits and their forming of social connections in order to meet their specific religious requirements while attending university. The findings of this research are adaptation in eating halal according to student perception, limited halal food options on campus; religious reasons for maintaining a strict halal diet; varying student perceptions of the meaning of halal; the high price of halal food off-campus; students&rsquo; mixed feelings about eating non-halal food; and the effects of religion on making friendships and forming social connections with both Muslims and non-Muslims. This research explores adaptive strategies that the Muslim students employ, as well as these students&rsquo; attitudes regarding eating non-halal food on campus. This research provides valuable insight into how the university can best serve the needs of an under-served specific minority group on campus, and by extension, the needs of other potentially-underserved groups.</p><p>

Tämä tutkielma selvittää muumimukien tuottajan ja keräilijöiden niihin liittämiä kulttuurisia merkityksiä. Merkitykset ovat keskeisessä osassa selittämässä muumimukien suurta suosiota suomalaisessa yhteiskunnassa. Muumimukia käsitellään tutkielmassa tunteita herättävänä lovemark-brändinä, joka sisältää niin Tove Janssonin alkuperäiseen muumituotantoon liittyvät merkitykset, kuin Arabian tuotteisiin liitetyt merkityksetkin. Tutkielman aineisto koottiin laadullisia tutkimusmenetelmiä käyttäen. Arabia on muumimukien tuottaja ja sen mukeille luomia merkityksiä etsittiin siihen liittyviltä internetsivuilta. Muumimukien keräilijöiden merkityksiä taas haettiin haastattelujen ja osallistuvan havainnoinnin avulla. Tutkielma painottuu keräilijöiden muumimukeihin liittämiin merkityksiin, koska niitä tutkittiin keräilijöiden haastattelujen avulla, mikä mahdollisti monipuolisimman aineistonkeruun. Tutkielman tulokset korostavat kulttuuristen merkitysten monipuolisuutta. Arabian kaikki muumimukeihin liittämät merkitykset liittyvät taloudelliseen päämäärään, koska sen tavoite on yrityksenä myydä tuotettaan. Arabia on tuotteistanut muumien idean muumimukeihin, minkä seurauksena muumimukit voivat merkityksellistyä ihmisen mielessä muumeihin tai Arabiaan liitettävien asioiden kontekstissa. Muumimukien keräilijöiden merkityksissä on löydettävissä kolme suurempaa merkityskategoriaa. Ensimmäinen kategoria on muumimukin merkityksellistyminen keräilijän oman elämäntarinan osana, mihin liittyy esimerkiksi muistot, nostalgia ja minuuden tuottaminen mukien avulla. Toinen kategoria sisältää keräilijöiden muumimukeihin liittämät mielikuvat, mihin liittyy niin muumeihin kuin Arabiaankin liitettävät seikat, sekä esimerkiksi muumimukin arvomaailma. Kolmannessa kategoriassa ovat keräilijöiden muumimukiin liittyvät ja sosiaalisesti tuotetut kulttuuriset merkitykset, eli muihin ihmisiin kytköksissä olevat teemat. Muumimuki on tämän tutkielman tulosten perusteella massatuotettu lisenssituote, jota ostetaan siihen liitettävien monipuolisten, dynaamisten ja kontekstisidonnaisten merkitysten takia. Se on näin hyvä esimerkki onnistuneesta brändäyksestä, jossa tuotteesta on saatu tehtyä tunteisiin vetoava sitä ostavien kuluttajien keskuudessa. Tunneperäinen yhteys muumimukiin näkyi haastatteluissa ja se näytti myös olevan syynä siihen, että muumimukia ei nähty ainoastaan rahaa tuottavana kulutustuotteena. Tämä onkin lovemark-brändin keskeinen idea. Tutkielman tulosten perusteella voikin sanoa, että mitä monipuolisemmin brändiin saadaan liitettyä merkityksiä, sitä todennäköisemmin sen kohderyhmä ostaa sitä ja liittää sen tuotteet osaksi omaa kokemusmaailmaansa. Näin tämä tutkielma tuo esiin esimerkin tunteisiin perustuvasta kulutuskäyttäytymisestä suomalaisessa yhteiskunnassa 2010-luvulla. / This thesis clarifies what kind of cultural meanings Moomin mug producer and collectors associate to the product. Meanings are in a central role explaining why Moomin mugs are so popular in Finnish society. Moomin mug is treated as an emotional lovemark-brand which includes both meanings related to Tove Janssons original Moomin production and meanings related to Arabias products. The data is collected using qualitative research methods. Arabia is the Moomin mug producer and meanings it has given to mugs were searched from different internet pages. Moomin mug collector interviews and participant observation were used to find collectors meanings. This thesis concentrates to collectors’ meanings but also presents producers meanings. The results underline that there are many different meanings related to Moomin mugs. The most important meaning to producer Arabia is the economic meaning because as an enterprise it aims for the results. Arabia has turned the Moomin story into a product and by doing so it made it possible that Moomin mugs can get meanings in collectors mind either as a part of the Moomin story or as a part of Arabia production. In Moomin mug collectors case it is possible to find three different categories for their meanings. The first category includes Moomin mugs belonging into the collectors’ personal life story. It includes an example memories, nostalgia and production of collectors’ personality using mugs. The second category includes images that collectors connect to Moomin mugs but also matters related to value. In the third category there are social factors related to Moomin mugs in collectors’ minds. With the help of this thesis it’s possible to say that Moomin mugs are mass-produced licence-product which is bought because collectors’ associate variety of dynamic meanings which are also context-connected to the product. There for the product is a good example of successful branding what has made it an emotional mug to those who buy it. Emotional bond to Moomin mugs can be seen in the interviews and it appeared to be the reason why these mugs were not seen only as money producing consumption products. This is also the main idea in lovemark-brands. According to the results the meanings related to Moomin mugs are a central part why collectors buy mugs and relate them to their own life. There for this thesis gives an excellent example for emotional related consumption behavior in Finnish society in 2018.

Industry is attempting to meet its greenhouse gas emission targets by implementing energy efficiency measures. Technological solutions are often employed through the provision of onsite energy generation and improvements in heating and ventilation systems, despite Janda’s (2000) observation that ‘people use energy not buildings’, with the role of employees often overlooked. Researchers have also tended to ignore the important role of employees when examining energy use in the workplace (Andrews and Johnson, 2016). The unique aspect of the thesis is its attempt to address this gap in research by developing a multi-scalar workplace energy culture framework to inform research on energy use in an industrial workplace. In developing the workplace energy culture framework, the thesis argues that current approaches to examining energy use offer little opportunity for application in the workplace. The workplace energy culture framework provides a lens to examine and gain an understanding of the individual and organisational determinants of energy use. In the thesis, it has been operationalised through a mixed-methods case study approach consisting of surveys, interviews, focus groups and observations. Taken together, these provide both theoretical and methodological insights that could be deployed in other settings. BAE Systems is the collaborative partner of this EPSRC CASE award research, and the workplace energy culture framework was initially applied to one of its UK manufacturing facilities before being deployed to inform research on two US sites. An examination of the energy culture at the UK site provides a rich empirical insight into employees’ attitudes towards energy use on the site. It also highlights the various organisational determinants of energy use, such as the physical environment, wider organisational culture, sub-cultures and methods of communication. This thesis details how interventions seeking to improve energy efficiency – such as ISO 50001 – can target determinants of the framework, which can lead to improvements in energy efficiency and change the site energy culture. The study of various sites also provides insights into how energy cultures change with geography.

Minkälaisia näkökulmia kansalaisjärjestötoimijoilla on kummilapsityön järjestäytymiseen ja legitimaatioon, ja miten kummitoiminta suhteutuu kestävään kehitykseen? Nämä ovat kysymyksiä, joihin lähdin etsimään vastausta tutkielmassani. Lähestyin tavoitetta tarkastelemalla kummityön taustalla olevaa kehityskaarta, ja sen tämänpäiväistä organisoitumista. Legitimaatioon pääsin käsiksi tarkastelemalla haastateltavien antamia perusteita kummimuotoisen kehitystyön tekemiseen. Lopulta vertailin toiminnan järjestäytymistä ja perusteluja kestävän kehityksen periaatteisiin. Tutkielmani on luonteeltaan laadullinen ja empiirinen. Teoreettiset lähtökohtani ovat yhdistelmä kehitys- talous- ja poliittisen antropologian oppeja. Lisäksi Erving Goffmanin kehysanalyysin tuoma toimijuuden käsite on työssäni keskeisessä osassa. Kehysanalyysi on samalla toiminut tutkielmani metodologisen osuuden määrittäjänä yhdessä refleksiivisen etnografian kanssa, joista jälkimmäinen on määritellyt työni aineistonkeruutavat ja tutkimusotteen. Keräsin teemahaastatteluihin ja osallistuvan havainnoinnin kertoihin pohjaavan aineistoni vuoden 2017 aikana. Kummitoiminnan todellisuus oli lopulta monimuotoisempi kuin alun perin luulin. Toiminnan keskiössä on Yhdistyneiden Kansakuntien lapsen oikeuksien sopimus. Kummitoiminnan nimityksen alle voidaan liittää monia erilaisia toimintamalleja, joista aineistoni valossa tavallisimmat ovat nimetty yksilökummius ja yhteisökummius. Nykyajan haasteisiin kuuluvat viestintään ja sosiaaliseen mediaan liittyvät eettiset kysymykset. Toimintamalleissa on historiallisesti tapahtunut siirtymiä aina ajankohtaisen kehitysdiskurssin muuttuessa. Kehitysdiskurssin avulla toimijat määrittävät sopivia ja legitiimejä tapoja kehitystyön harjoittamiseen ja siitä puhumiseen. Toiminnan erikoisuus on kummin ja kummilapsen välinen kummisuhde, jonka kautta tukeminen saa kasvot. Myös yhteisökummiudessa perinteistä kummisuhdetta pyritään tavoittelemaan muun raportoinnin avulla. Kehysanalyyttisen tulkinnan kautta olen muodostanut aineistosta toiminnan perustelemisessa käytetyt legitimaatiokehykset, joita ovat talouskehys, yksilöllisen kokemuksen kehys, etenemisen kehys sekä vastuukehys. Perustelut pohjaavat legaalis-byrokraattiseen vallan lähteeseen, lasten hyvinvointiin, yhteiseen hyvään, edistyksen osoittamiseen ja kolonialismin aikaan pohjautuvaan aatteeseen, jossa taustalla on ajatus omasta valta-asemasta johtuvasta velvollisuudesta. Kestävän kehityksen näkökulmasta sopivin toimintamuoto olisi näkemykseni mukaan yhteisökummiuden malli. Toiminnan järjestäytymisessä ja perusteluissa on yhteneväisyyksiä kestävän kehityksen periaatteiden kanssa, vaikka taustalla olevat ohjenuorat käsitettiin haastateltavien toimesta eri tavoin.

Tässä kulttuuriantropologian pro gradu -tutkielmassa käsittelen kahden suomalais-ugrilaisen alueen, Pudasjärven kaupungin ja Venäjän Komin tasavallan kansainvälistä kulttuurivaihtosuhdetta, sen sisältöä ja tavoitteita. Yhteistyön teemana on suomalais-ugrilainen perinne. 14 vuotta jatkunut kulttuurisuhde on lähtenyt liikkeelle lasten taidekasvatuksesta ja laajentunut esiintyjävierailuihin ja hallinnon delegaatiomatkoihin. Erittelen eri toimijaryhmien (virkamiehet, suunnittelijat, opettajat ja oppilaat) käsityksiä ja kokemuksia toiminnan eri sektoreilla jotka ovat perinne, kasvatus ja hallinto. Tutkimuksen aineisto on kerätty vuonna 2013 asiantuntijahaastatteluina ja osallistuvan havainnoinnin menetelmin Pudasjärvellä kulttuurivierailujen yhteydessä ja Komissa tekemälläni kenttätyömatkalla. Tarkastelun aikajänne ulottuu vuosiin 2002–2016, koko tähänastiseen yhteistyöhön. Aineistoa olen analysoinut symbolisen- ja poliittisen antropologian teoreettisten viitekehysten avulla. Victor Turnerin rituaalien tulkinnan mallia soveltaen olen eritellyt vuorovaikutuksessa välittyvien perinteen symbolien merkityksiä objektiivisella, yksilöllisellä ja piilotetulla (poliittisella) tasolla. Poliittisen antropologian teoreettista viitekehystä olen käyttänyt tulkitsemaan kulttuurivaihdon paikallista ja alueellista merkitystä sekä taustalla vaikuttavia ideologioita. Symbolein esitetty kulttuuri luo linkin perinteeseen ja sai osallistujat pohtimaan omaa suhdettaan siihen. Kokemukset samankaltaisuudesta herättävät mielikuvia kulttuurisesta yhteydestä. Kasvatuksellisesta näkökulmasta tärkeitä teemoja ovat kohtaaminen ja uuden oppiminen. Kohtaaminen luo positiivisia mielikuvia ja häivyttää ennakkoluuloja. Hallinnon näkökulmasta vastavuoroisuus, luottamus ja jatkuvuus olivat tärkeitä teemoja. Vaihdolta etsittiin kehittymiseen tähtäävää oppimista ja yhteistyön laajentamista yhteiskunnan muille osa-alueille. Komissa kulttuurivaihdon arvo nähtiin osana etnopoliittisia tavoitteita: identiteettikasvatusta ja alueen brändin luomista. Pudasjärvellä kulttuurivaihto liittyy alueellisen elinvoimaisuuden kehittämiseen. Yhteisiä arvoja ovat kansainvälisyys ja monikulttuurisuus. Käsittelen lyhyesti myös kulttuurivaihtosuhteen keskeisiä haasteita. Niitä ovat rahoitus ja poliittiset edellytykset. Yhteenvetona voin sanoa, että Pudasjärvi–Komi-suhde on hyvä esimerkki pitkäjänteisestä kulttuurivaihtosuhteesta. Sillä on ollut vaikutuksia yksilöllisellä, paikallisilla ja alueellisella tasolla. Pudasjärvellä yhteistyö kaipaa kuitenkin selkeitä suuntalinjoja ja yhteisesti päätettyjä tavoitteita. Suhteessa on potentiaalia kasvaa, jos löytyy vahvoja alueellisia kumppaneita. Tutkielma voi toimia taustoituksena kulttuurivaihdon, suomalais-ugrilaisen perinnetyön ja Venäjäyhteistyön näkökulmiin. / Финно-угорские корни. Содержание и задачи культурного обмена между городом Пудасъярви и Республикой Коми. В данной магистерской диссертации я рассматриваю цели и задачи международного культурного обмена двух финно-угорский регионов, города Пудасъярви и Республики Коми. В основу обмена положено общее финно-угорское наследие. Понятие “культурные связи” включает в себя обучение детей живописи (с 14 лет), а так же увеличивающееся количество визитов как артистов народного творчества, так и представителей управляющих органов. Я попыталась разделить впечатления и опыт различных групп участников по разным видам деятельности: традиции, культура и управление. Данные для исследования были собраны мной в 2013 году путем интервьюирования и наблюдения за участниками международного обмена между городом Пудасъярви и Республикой Коми. Рассматриваемый мной промежуток времени для данного исследования – с 2002 года по нынешний день. Материал был проанализирован в рамках символической и антрополого-политической теории. Применяя модель Виктора Тернера, я рассмотрела значение наследия для участников международного обмена на объективном, личностном и политическом уровнях. С точки зрения теоретических основ политической антропологии, я постаралась показать значение культурного обмена, а также лежащие в его основе идеологии и ценности. Культура прокладывает путь к традициям и заставляет участников обмена задуматься о своих отношениях с ними. Нельзя не отметить схожесть культур участников международного обмена. С образовательной точки зрения важными являются столкновение культур и обучение новому, все это создает благоприятные предпосылки для взаимодействия и отказа от стереотипов. С административной точки зрения важными являются взаимность, доверие и преемственность. Постоянно ищутся пути развития обучения и расширения сотрудничества. В Коми значение культурного обмена является частью образования личности и брендом этого региона. Культурный обмен для Пудасъярви значит развитие региона и бизнеса. Общими ценностями для всех участников процесса являются интернациональность и многокультурность. Так же я кратко рассмотрела основными трудности культурного обмена, к которым относятся финансирование и политические условия. Подводя итог, можно сказать, что отношения между Пудасъярви и Коми являются отличным примером отношений долгосрочного культурного обмена, оказывающих влияние на индивидуальном, местном и региональном уровнях. Со стороны Пудасъярви необходимо более четкое направление действий и совместное решение задач. В отношениях имеется потенциал для роста, при наличии сильных региональных партнеров. Результаты исследования могут быть использованы в качестве контекста для культурного обмена, работы, связанной с финско-угорскими традициями и перспективами сотрудничества с Россией.

Tämä pro gradu -työ käsittelee aseksuaalien identiteettikertomuksissa esiintyviä aseksuaalisuuden määritelmiä ja vastatarinoita. Tutkimuksessa tarkastelen, kuinka aseksuaalit ovat itse määritelleet itsensä ”aseksuaaliksi” ja samalla sitä, millaisia määritelmiä aseksuaalisuudelle annetaan. Tutkin myös, millaisia valtatarinoita informantit ovat havainneet tämän identiteettiprosessin myötä. Aineistona toimivat aseksuaalien lähettämät kirjoitukset, joissa he kertoivat aseksuaalisuudestaan ja aseksuaalisesta identiteetistään. Tutkimus hyödyntää erityisesti narratiivitutkimusta ja ajatusta narratiivisesta identiteetistä ja kulttuurin narratiiviresursseista. Aseksuaalien kertomuksista löysin kuusi erilaista aseksuaalisuuden määrittelymallia, jotka sisälsivät erilaisia tapoja nimetä seksuaalisuuden kokemus ja joista useampi myös erosi seksuaalipoliittisten järjestöjen esittämistä aseksuaalisuuden määritelmistä. Aseksuaalit esittivät myös näitä järjestöjen tunnustamia määritelmiä, mutta käsitetasolla ne koettiin hämmentäviksi ja vaikeasti ymmärrettäviksi. Erityisen tärkeäksi määrittelemisessä nousivat informanttien käsitykset siitä, millaista seksuaalisuutta ei-aseksuaali kokee, sillä tätä ajatusta vasten oma kokemus nimettiin aseksuaaliseksi. Aineisto kertoikin samalla paljon myös kulttuurissa vallitsevista seksuaalisuuskäsityksistä. Aseksuaalinen vastatarina luotiin kokemuksista, joiden nähtiin asettuvan kulttuurin valtatarinoiden ulkopuolelle. Erityisesti valtatarinoista puhuttiin liittyen seksuaalisuuteen, parisuhteeseen, sukupuolten erilaiseen seksuaalisuuden kokemukseen ja murrosiässä heräävään seksuaalisuuteen. Vaikka aseksuaalinen vastatarina koettiin voimaannuttavaksi vaihtoehdoksi, toivat valtatarinat monelle erilaisia vääränä olemisen kokemuksia. Valtatarinoiden vuoksi erityisesti parisuhde koettiin aseksuaalille haasteelliseksi ellei jopa mahdottomaksi. Aseksuaalisuus näyttäytyi myös erilaisena riippuen siitä, millaisesta sukupuolesta se oli omaksuttu: vähäinen seksuaalisuuden kokemus tukee kulttuurista käsitystä naisen passiivisesta seksuaalisuudesta ja haastaa mielikuvaa omniseksuaalisesta miehestä. Aseksuaalisuutta on kuitenkin tutkittu toistaiseksi hyvin vähän, joten tuon tutkimuksessani esille ilmiön monia mielenkiintoisia piirteitä, jotka kaipaisivat lisätutkimusta.