Tutkielman aiheena olivat kaksosuuden kulttuuriset mallit. Tutkielman tavoitteena oli selvittää kaksosuuteen nähden eri positioissa olevien ihmisten kertomien kokemusten ja näkemysten pohjalta, millaisia kulttuurisia malleja kaksosuudella on kulttuurissamme, eli millaisia jaettuja merkityskokonaisuuksia kaksosuuteen liitetään. Mitä kaksosista ja kaksosuudesta siis ajatellaan, uskotaan, oletetaan ja kuvitellaan, ja kuinka heidän kanssaan toimitaan. Tutkielmassa kaksosuus ymmärrettiin paitsi yhdessä toisen ihmisen kanssa syntymisenä, myös yksilön kokemuksena, ja osana omaa identiteettiä, sekä yhteisön havainnoimana ja ymmärtämänä ominaisuutena sekä statuksena. Tutkimusta varten haastateltiin neljäätoista henkilöä, jotka olivat joko itse kaksosia, kaksosten läheisiä, tai henkilöitä, joiden lähipiirissä ei ollut kaksosia. Haastateltavat olivat haastatteluhetkellä 20–41-vuotiaita ja yhtä lukuun ottamatta kaikki naisia. Kaikkia informantteja haastateltiin kerran. Tutkielman teoreettisena pohjana toimi kognitiivisen antropologian kulttuurimalliteoria. Teorian tärkeimpinä lähteinä käytettiin Bradd Shoren teosta Culture in Mind (1996), sekä Claudia Straussin ja Naomi Quinnin teosta A Cognitive Theory of Cultural Meaning (1997). Tutkielmassa hyödynnettiin kulttuurimalliteorian käsitystä merkitysten kulttuurisesta jaettavuudesta. Työssä tutkittiin, millaisia kaksosuuteen ja kaksosiin liitettyjä merkityksiä haastatteluista oli löydettävissä, ja millaisia kulttuurisia malleja niistä muodostui, eli millaiset käsitykset kaksosuuden ja kaksosten olemuksesta ovat kulttuurissamme jaettuja. Aineistossa kaksosuuteen liitetyistä merkityksistä ja merkitysjoukoista suurin osa asettui kahdenlaisten kattomallien alle, jotka nimettiin erityislaatuisen ihmissuhteen malleiksi ja riskinhallintamalleiksi. Nämä vaikuttivat olevan laajimmat ja merkittävimmät kulttuuriset mallit, jotka aineiston perusteella olivat ne, joiden kautta kaksosia ja kaksosuutta pyrittiin käsittämään ja selittämään. Erityislaatuisen ihmissuhteen mallit ovat kulttuurisia malleja, joiden mukaan kaksoset ovat jonkinlaisessa erityisessä yhteydessä suhteessa toisiinsa. Nämä mallit ilmenevät esimerkiksi siten, että sen, mitä toinen kaksosista tekee, sanoo, ajattelee tai on, ajatellaan olevan yhteydessä myös toiseen kaksoseen. Riskinhallintamallit taas ovat ikään kuin erityislaatuisen ihmissuhteen mallien kääntöpuoli. Erityinen, tavallisesta poikkeava sisarussuhde on osittain myös osa riskinhallintamalleja, sillä yksi riskinhallintamallien ytimessä olevista uhista on kaksossuhde ja yksittäisen kaksosen yhdistäminen kaksossisarukseen. Riskinhallintamallit perustuvat käsitykseen, jonka mukaan kaksosuus epätavallisena tai epänormaalina tilanteena altistaa erityisille riskeille, joita yksösten olemassaolossa katsota olevan. Merkittävää riskinhallintamalleissa on huoli kaksosten identiteettien, itsenäisyyden ja yksilöllisyyden tilasta ja kehityksestä. Lisäksi voitiin todeta, että vaikuttaa siltä, että kaksosuuden kulttuurisiin malleihin vaikuttavat voimakkaasti muutenkin länsimaisessa ja suomalaisessa kulttuurissa laajalle levinneet individualistiset mallit, psykologiset tai psykologisoivat mallit, dualistiset mallit ja tieteellisrationaaliset mallit

Pro gradu -tutkielma käsittelee Utsjoen kirkonkylän kulttuurista kestävyyttä matkailun kontekstissa. Tavoitteena on selvittää utsjokelaisten asukkaiden kokemuksia kulttuurisen kestävyyden ongelmista ja toteutumisesta. Utsjoki on Suomen pohjoisin kunta ja saamelaisenemmistöinen. Tutkimuskohteena oleva Utsjoen kirkonkylä on Utsjoen kunnan yksi kolmesta samansuuruisesta asukaskeskittymästä. Nämä seikat mahdollistavat saamelaiskontekstissa tapahtuvan matkailun tarkastelun. Tutkimusmetodeina ovat osallistuva havainnointi, haastatteleminen ja sisällönanalyysi. Tein Utsjoen kirkonkylään vuonna 2011 kolme eripituista kenttämatkaa, joiden aikana havainnoin alueella ja haastattelin yhdeksäntoista Utsjoen kirkonkylässä tai sen välittömässä läheisyydessä asuvaa henkilöä. Kohteen ja tutkimustavoitteen monipuolisuuden vuoksi käytin laajaa kulttuurisen kestävyyden määritelmää, jonka mukaisesti kulttuurisella kestävyydellä tarkoitan tasapainoisuutta kulttuuristen konseptien kanssa (Rannikko 1999), kestävää matkailusuunnittelua ja säätelyä (Hall 2008), osallisuutta ja aitoa demokratiaa jatkuvuuden kanssa (Sarkki 2009), ennakoivaa maankäytönohjausta (Outila 2009), symbolien käytön hallintaa ja kunnioittavaa käyttäytymistä (Pettersson & Viken 2007) siten, että kulttuuri määritellään laajasti (Valkonen 2006, Eriksen 2004) ja saamelaiskulttuurin erityispiirteet huomioidaan (Pettersson & Viken 2007, Länsman 2004, Magga 2007). Aineiston pohjalta voidaan todeta, että utsjokelaisten suhtautuminen matkailuun on myönteistä, mutta tiettyjä ongelmia on olemassa. Ongelmallisiksi ovat muodostuneet saamelaisen perinteen hyödyntäminen, sosiaaliset ja ekologiset muutokset sekä maankäytön ja elinkeinojen ristiriidat. Haastateltavat toivat kuitenkin esille myös ratkaisuja, joiden pohjalta on mahdollista saavuttaa kulttuurinen kestävyys, johon liittyy keskeisenä jatkuvuus. Näistä ratkaisuista on muodostettu aineistolähtöisesti neljä pilaria, jotka liittyvät jatkuvuuden ja muutoksen dynamiikkaan. Kestävyyden pilarit (kestävät matkailutuotteet: paikallisuus, laadukkuus, totuudenmukaisuus; paikallisyhteisön kunnioittaminen ja arvostaminen; matkailun hallinta ja rajojen luominen; yhteistyön ja osallisuuden rakentaminen) linkittyvät siten jatkuvuuden muodostumiseen. Pilarit muodostavat kokonaisuuden, jonka kautta on mahdollista pyrkiä kohti kestävyyttä ja jatkuvuutta. Näin matkailun kielteisiä vaikutuksia voidaan minimoida ja kasvattaa yhteisön rakennetta sekä kulttuurin mahdollisuutta siirtyä sukupolvelta toiselle. Aineistolähtöiset pilarit ovat hyödyllinen lisä nykyisille teoriapainotteisille näkökulmille, ja näistä muodostettu kokonaisuus tuo lisänäkökulmia erityisesti alkuperäiskansojen ja luontaiselinkeinojen parissa elävien yhteisöjen tutkimukseen ja kestävyyden käsittelyyn. Laaja kulttuurisen kestävyyden määritelmä onkin hedelmällisempi, erityisesti kun on kyseessä saamelainen konteksti.

Tässä tutkielmassa tutkittiin kestävää muotoilua ja arvojen merkityksiä puumuotoiluyritys Nikari Oy:n huonekaluissa ja toiminnassa työntekijöiden sekä asiakkaiden näkökulmasta. Tavoitteena oli selvittää millaisia arvoja Nikarin huonekaluihin ja toimintaan liitetään sekä miten kestävä kehitys ja kestävä muotoilu määritellään. Tutkielmassa painotettiin kestävää kehitystä, sillä siihen liittyy ajankohtaisia ja merkityksellisiä arvoja tutkimuskohteen, muotoilun sekä kulttuuriantropologian näkökulmasta. Tutkielmassa käytettiin laadullisia tutkimusmenetelmiä, ja tutkimusaineisto koostui teemahaastatteluista sekä kuluttajakyselystä. Tutkielmaa varten haastateltiin Nikarin työntekijöitä ja kuluttajakysely toteutettiin Nikarin asiakkaille internetissä Webropol-kyselynä. Tutkimusaineisto analysoitiin laadullisia tutkimusmenetelmiä käyttäen, mutta lisäksi kuluttajakyselystä nostettiin esiin tutkielman kannalta merkittäviä määrällisiä tuloksia. Tutkielmaan liittyi myös osallistuvan havainnoinnin menetelmä, sillä tutkielman tekijä on aiemmin kulttuuriantropologian työharjoittelun aikana osallistunut tutkimuskohteen toimintaan. Tutkimustulosten pohjalta Nikarin muotoiluun ja toimintaan liitettiin arvoista erityisesti laatu, toimivuus, esteettisyys, suomalaisuus ja ekologisuus niin yrityksen edustajien kuin asiakkaidenkin näkökulmasta. Tutkimusaineiston mukaan Nikari brändinä edusti laatua, ja brändin sekä arvojen luomiseen liittyen tuotteiden taustatarinat nousivat merkityksellisiksi. Tutkimustulosten sekä antropologisen määritelmän mukaan arvojen voidaan ajatella syntyvän ihmisten, asioiden ja esineiden välisen vuorovaikutuksen kautta. Tutkimustulosten perusteella voidaan päätellä, että huonekaluihin liitetään vaihtoarvon lisäksi myös monenlaisia sosiaalisia arvoja. Nikarin toiminnassa korostuivat haastatteluaineiston mukaan kestävä kehitys sekä vastuullinen ja ihmislähtöinen toiminta. Ekologisuus näyttäytyi Nikarilla ihmisen ja ympäristön vastavuoroisuutena. Lisäksi ekologisuus yhdistettiin puumateriaaliin, työtapoihin, pakkauksiin ja kuljetuksiin. Kestävän muotoilun haasteiksi haastatteluaineiston pohjalta nousivat ympäristösertifiointien soveltaminen paikallisiin olosuhteisiin sekä ekologisuuden viestittäminen kuluttajille. Ekologisuuden asettamien haasteiden lisäksi haasteiksi koettiin yrityksen edustajien näkökulmasta kansainvälistyminen ja yrityksen kasvumahdollisuudet. Asiakkaat puolestaan toivoivat kehitystä Nikarin tuotteiden jakeluun sekä näkyvyyden lisäämiseen markkinoilla.

Kulutus on nykykulttuurin leimallinen piirre, ja oma länsimainen kulttuurimme on vahvasti sidoksissa siihen. Kuitenkin kulutuksella on myös kollektiivisia haittavaikutuksia esimerkiksi ympäristöön. Pro gradu -tutkielmani tavoitteena olikin selvittää kulutuksen ristiriitaista luonnetta kuluttajien kokemana. Lisäksi tarkoituksenani oli selvittää, kuinka ristiriitaisuuksista selviydytään, ja kuinka kulutusta perustellaan itselle ja muille. Tutkielmassa hyödynnetään laadullisia menetelmiä, ja aineistoni koostuu kahdeksasta kulutuspäiväkirjasta ja kahdeksasta haastattelusta, joita analysoin sisällönanalyysin keinoin. Teorian osalta työni tausta on talousantropologiassa ja kulutustutkimuksessa. Tutkielmani perusteella kulutusvalintojen tekeminen ei ole yksiselitteistä, ja usein kulutus on neuvottelujen alaisena. Kulutusvalintojen tekemistä analysoin Wilkin ja Cliggetin (2007) taloudellisen päätöksenteon mukaisesti. Päätöksiä tehdään niin itsekkäistä syistä, sosiaalisista syistä kuin myös moraalisista syistä. Usein päätöksiin vaikuttavat kuitenkin monet seikat yhtä aikaa ja usein sekä yksilön omilla että yhteisön arvoilla on suuri merkitys kulutusvalinnoissa. Kulutusvalinnat aiheuttavat myös ristiriitaisia ajatuksia. Ristiriitaisia ajatuksia ja tunteita aiheuttavat esteet, joiden vuoksi ei voi toimia kestävän kehityksen mukaisesti. Näihin esteisiin kuuluvat ihanteen ja todellisuuden välinen epäsymmetria, kiire, oma laiskuus ja kauppojen suuret valikoimat. Usein ristiriidat ovat myös muuttuvia ja tilannesidonnaisia. Toinen merkittävä ristiriitojen aiheuttaja on oma, materialistinen kulttuurimme. Yleensä tavaran paljous aiheuttaa ristiriitaisia tuntemuksia, sillä vaikka tavaraa on paljon, niin silti ostamme koko ajan lisää. Ristiriitoja ja kulutusta myös perustellaan eri tavoin. Ensimmäinen perustelu on rationaaliset syyt, jolloin kulutusvalinta on sillä hetkellä järkevä. Toinen perustelu on unohtaminen, jolloin asia vain unohdetaan. Kolmas tapa on mukavuussyyt eli oma mukavuudenhalu menee esimerkiksi ympäristön edelle. Tutkielmani perusteelle ympäristöön ja kestävään kehitykseen suhtaudutaan myönteisesti, mikä näkyy esimerkiksi kierrätyksenä. Kuitenkaan ajatukset eivät aina tue tekoja. Kuluttajien olisikin tärkeää saada tietoa yritysten toiminnasta, ja yritysten tulisi kyetä vastaamaan kysyntään. Toinen merkittävä seikka on se, että usein laatua ja tuotteiden pitkäikäisyyttä arvostetaan, jolloin määrän sijasta tulisi panostaa laatuun. Tutkielmani perusteella kulutusta voi myös suunnata kohti aineettomampaa kulutusta esimerkiksi palveluihin, koska tavaraa meillä on jo paljon.

Tämän pro gradu -työn aiheena on koti pohjois-pohjanmaalaisten romanien elämässä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää romanien kodille antamia merkityksiä, merkityksiin vaikuttavia tekijöitä sekä kodille annettujen merkitysten mahdollisia muutoksia. Koti näkökulmana muodostaa monipuolisen tutkimusasetelman, sillä kodilla ja asumisella on ollut merkittävä osa romanien kulttuurisessa murroksessa, joka sai alkunsa Suomessa toisen maailmansodan jälkeen. Tutkielman teoreettis-metodologisen lähtökohdan muodostavat kolme keskeistä käsitettä: kulttuurinen merkitys, etnisyys sekä koti paikkana. Keskeisimpiä käsitteitä tarkastelemalla on muodostettu tutkimuskysymykset sekä yleinen teoriatausta, jota vasten on peilattu haastatteluaineistosta saatuja yksittäisiä vastauksia kodista. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen, mikä näkyy tutkimusaineiston analysoimisena laadullisin menetelmin. Keskeisimpänä tutkimusaineistona ovat tekemäni haastattelut, joissa kymmenen eri-ikäistä romania ovat kertoneet elämänsä varrella olleista kodeista. Tutkimusmetodina on käytetty narratiivitutkimusta. Narratiivit ovat yksi kielen ja puheen muoto, joita luomalla ihmiset antavat elämälleen merkityksiä. Ihmisille on tyypillistä narratiivien jakaminen ja kertomus onkin narratiivin kielellinen ilmaisu. Kertomus syntyy tilanteessa, kuten esimerkiksi haastattelussa, jossa kertoja tulkitsee elämänsä tapahtumia ja kertoo ne kuulijalle. Haastatteluaineiston perusteella kodille annettuihin merkityksiin vaikuttavat niin yksilölliset, yhteisölliset, kulttuuriset kuin yhteiskunnalliset tekijät. Kodin tärkeä merkitys on, että se mahdollistaa omanlaisen elämän elämisen. Tämä tarkoittaa paitsi mahdollisuutta noudattaa romanien puhtaus- ja moraalisääntöjä myös vapautta soveltaa niitä omaan elämään sopiviksi. Kodilla on suuri merkitys arjen pyörimisen mahdollistajana ja lisäksi kodin nähdään olevan kiinteästi sidoksissa myös ympäristöön ja muuhun yhteiskuntaan. Kodille annetut merkitykset ovat kokeneet muutoksia haastateltavien elämässä. Lapsuudenkoti vanhempineen näyttäytyy ennen kaikkea turvapaikkana. Erona lapsuudenkodin ja oman kodin välillä nähdään roolien muutos. Kodin merkitysten nähdään muuttuneen myös historiallisesta perspektiivistä. Kotia paikallaan pysyvänä paikkana pidetään suhteellisen tuoreena osana romanien elämää, mikä aiheuttaa esimerkiksi erilaisia käsityksiä kodin yksityisyydestä ja julkisuudesta.

Globaalit ympäristöhaasteet kuten ilmastonmuutos ja maankäyttökysymykset vaikuttavat arktisten yhteisöjen elämään. Murroskautta hyötyineen ja haittoineen eletään myös pohjoisessa Suomessa, jossa keskeisiä elinkeinoja ovat alkutuotanto, kaivos- ja metsäteollisuus ja matkailu. Ympäristönmuutokseen liittyviin riskeihin suhtaudutaan vaihtelevasti paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Merkittävänä osapuolena riskikäsitysten verkossa toimivat suomalaiset ympäristöjärjestöt. Tutkielma on osa Primary Industries and Transformational Change (PITCH) -tutkimushanketta. Olen selvittänyt, millaisia riskejä Luonto-Liiton, Suomen luonnonsuojeluliiton ja WWF:n näkökulmasta Lapin ympäristönmuutokseen liittyy ja miten riskeihin tulisi varautua. Olen analysoinut ympäristöjärjestöjen riskien ymmärtämistä ja toimintaa Mary Douglasin kulttuurisen riskiteorian kautta. Teorian mukaan ympäristöjärjestöt kritisoivat yhteiskunnassa vallitsevia markkinavoimia ja päätöksentekojärjestelmää luonnonsuojelullisen ideologiansa ja riskikäsitystensä lähtökohdista. Olen tuonut teoriaan uuden näkökulman esittämällä, että ympäristöjärjestöt voivat kritiikin lisäksi tuoda eri osapuolia yhteen eli toimia rajaorganisaatioina. Tutkielmani on etnografinen. Olen haastatellut viittä ympäristöjärjestöjen edustajaa. Haastatteluissa käytin skenaarioharjoitetta, jossa informantit arvioivat mahdollisia tulevaisuudenkuvia Lapista. Lisäksi olen analysoinut järjestöjen lehtiä vuodelta 2016 ja alkuvuodelta 2017. Järjestöjen mukaan keskeiset riskit Lapissa ovat ilmastonmuutoksen vaikutukset pohjoisiin lajeihin, petoeläinpolitiikka, poroelinkeinon ylilaidunnus ja toisaalta elinkeinon kohtaamat ongelmat sekä luonnon teollisen hyödyntämisen ympäristövaikutukset. Järjestöt kritisoivat vallitsevaa päätöksentekojärjestelmää ja luonnon resurssikäyttöä. Riskikäsitystensä, ideologiansa ja kritiikkinsä takia järjestöt voidaan määritellä yhteiskuntakriittisiksi ryhmiksi. Järjestöjen toiminta tässä kontekstissa on kuitenkin omaleimaista, koska ne toimivat rajaorganisaatioina suuren yleisön ja tieteen, julkisen sektorin ja tieteen sekä yksityisen sektorin ja tieteen välillä. Ne välittävät tutkimustietoa päättäjille, yrityksille ja suurelle yleisölle. Samalla ne haastavat kulttuurista ymmärrystä ympäristöriskeistä ja pyrkivät uudelleen määrittämään sitä, miten riskeihin yhteiskunnassa varaudutaan ja reagoidaan. Tutkielmani osoittaa, että ympäristöjärjestöjen asema on vahvistunut merkittävästi viime vuosikymmenten aikana Suomessa. Siksi on syytä kiinnittää huomiota siihen, millaista tutkimustietoa järjestöt eri tahoille välittävät ja otetaanko esimerkiksi paikallisyhteisöjen näkökulmat ympäristöriskeihin varautumisessa huomioon. Järjestöt hakevat ratkaisuja ympäristöriskeihin markkina- ja päätöksentekomekanismeista. Lisäksi ekologisuus on yleistynyt enenevissä määrin yritystoiminnassa ja päätöksenteossa. Voikin pohtia, lähentyvätkö suomalaiset ympäristöjärjestöt, suuri yleisö ja yksityinen ja julkinen sektori sen myötä riskikäsityksissään toisiaan. / Global environmental challenges such as climate change and land use policies affect the lives of arctic communities. These changes, along with their benefits and disadvantages, also take place in Northern Finland where primary industries, mining, forestry, and tourism are central sources of livelihood. Risk perceptions on environmental change vary on local, national, and international levels. Finnish environmental organizations have a significant role in this network of risks. This thesis is a part of Primary Industries and Transformational Change (PITCH) research project. In this thesis, I have studied what kind of risks do The Finnish Nature League, The Finnish Association for Nature Conversation and WWF associate with environmental change in Lapland and how the risks should be prepared for. I have analyzed environmental organizations’ risk perceptions and actions through Mary Douglas’ cultural theory of risk. In the theory, it’s claimed that through their nature conservation ideology and risk perceptions, environmental organizations criticize decision-making and market forces. I have developed the theory by claiming that, in addition to their criticism, environmental organizations can link different stakeholders together, in other words work as boundary organizations. This study is ethnographic. I have interviewed five representatives of environmental organizations. In the interviews I used a scenario exercise in which my informants evaluated scenarios of future Lapland. In addition, I have analyzed the organizations’ journals from 2016 and the beginning of 2017. According to the organizations, the main risks in Lapland are the effects that climate change has on northern species, predator policies, the struggles of reindeer husbandry and its overgrazing problem, and the impacts of industrial land use. The organizations criticize decision-making policies and the use of natural resources. Based on their risk perceptions, ideology, and criticism, the organizations can be defined as groups that are critical towards society. However, the organizations’ actions in this context are unique because they work as boundary organizations between the general public and science, the public sector and science, and the private sector and science. They transmit scientific knowledge to decision-makers, companies, and the general public. At the same time, they challenge the cultural risk perceptions in Finland and try to redefine how the society reacts to and prepares for the risks. The organizations seek solutions to environmental problems from the mechanism of market forces and decision-making practices. Also, ecological business and decision-making have increased in recent decades. There is cause for consideration if the environmental organizations, the general public, and private and public sectors are moving towards each other in their risk perceptions. My research shows that in recent decades environmental organizations have become more and more influential in Finland. That’s why it’s important to pay attention to what kind of scientific knowledge the organizations transmit and whether for example local communities’ viewpoints are being considered when preparing for environmental risks.

Tutkielmani aiheena on nuorten 18–25-vuotiaiden naisten kuukautisiin liittyvät kokemukset ja käsitykset sekä Lunette kuukupin ostopäätökseen vaikuttavat tekijät. Teen tätä tutkielmaa suomalaiselle kuukuppeja valmistavalle yritykselle, Lunettelle. Tavoitteenani on selvittää, mitä kokemuksia ja käsityksiä kohderyhmällä on kuukautisista ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet kuukupin valintaan. Pohdin myös sitä, kuinka yksilön kokemukset ja käsitykset vaikuttavat tuotteen valinnan taustalla. Näitä kysymyksiä olen tarkastellut tekemäni kyselyn ja haastatteluiden avulla. Google formsilla tekemäni kysely julkaistiin Lunetten facebook -ryhmässä keväällä 2017. Kyselyn avulla kartoitin kohderyhmän ostopäätöksen taustalla vaikuttaneita tekijöitä. Tätä tietoa syvensin haastatteluiden avulla, joissa keskityin ostopäätösten lisäksi yksilöiden kokemuksiin ja käsityksiin kuukautisiin liittyen. Haastattelut tein keväällä ja kesällä 2017. Haastattelin yhteensä kuutta Lunette kuukupin käyttäjää. Aineistosta esille nousivat erityisesti kohderyhmän kokemuksiin ja käsityksiin liittyvät häpeä ja salailu kuukautisia kohtaan. Avoin keskustelu kuukautisista koettiin tärkeäksi ja sen koettiin vaikuttavan siihen, miten kuukautiset koettiin ja miten niihin suhtauduttiin. Tutkimuksesta ilmeni, miten suhtautuminen kuukautisiin ja siihen, miten ne koettiin muuttui iän myötä myönteisemmäksi. Tähän vaikutti erityisesti kuukautisiin liittyvän keskustelun muuttuminen avoimemmaksi. Tutkimuksessa ilmeni, että kuukupin valintaan vaikuttavia tekijöitä olivat erityisesti ystävien ja tuttavien mielipiteet sekä internetistä löydetty tieto. Myös tuotteen ominaisuudet ja niiden yhteensopivuus yksilön arvomaailman kanssa olivat keskeisessä asemassa tuotteen valinnassa. Lisäksi ystävien ja tuttavien suositukset tuotteesta ja tuotteen helppo saatavuus vaikuttivat ostopäätöksen tekemiseen. Kokemusten ja käsitysten vaikutus kuukautistuotteiden valinnassa näkyi aineistossa siten, että kuukautisiin liitetyt kokemukset ja suhtautuminen vaikuttivat siihen, mitä tuotteita valittiin. Tutkimuksesta ilmeni myös se, että yksilön kuukautisiin liittyviin kokemuksiin ja käsityksiin vaikuttavat pitkälti yksilön lähipiiri. Yksilön kokemukset ja käsitykset vaikuttavat tuotteen valintaan ja siihen, mitä ominaisuuksia tuotteelta etsitään.

Tutkimus tarkastelee etnisyydelle ja rodulle tuotettuja merkityksiä sekä etnisten ja rodullisten ryhmien välistä vuorovaikutusta Windhoekissa asuvien namibialaisten kaupunkilaisnuorten kokemusmaailmasta käsin. Lisäksi tutkimus käsittelee myös muita kaupunkilaisnuorille sosiaalisesti merkittäviä identiteettejä kuten namibialaisuutta, kaupunkilaisuutta, afrikkalaisuutta ja maailmankansalaisuutta sekä niille tuotettuja tulkintoja. Tutkimusaineisto koostuu 22 korkeakoulutetun, iältään 20–30-vuotiaan ja etniseltä taustaltaan eri ryhmiin kuuluvan kaupunkilaisnamibialaisen haastatteluista. Tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita kaupunkilaisnuorten sosiaaliselle kuulumiselleen tuottamista emic-määritelmistä ja -tulkinnoista. Etnisyyttä, rotua ja namibialaisuutta tarkastellaan tutkimuksessa erityisesti sosiaalisina rakennusprosesseina: miten nuoret tuottavat ja myöskin haastavat niitä puheissaan. Nuoret korkeakoulun käyneet namibialaiset elävät modernia elämää Namibian pääkaupungin vilkkaassa sosiaalisessa ympäristössä, missä vuorovaikutus erilaisten väestöryhmien kesken on olennainen osa ihmisten jokapäiväistä elämää. Kaupunkilaisnuorten sosiaalisen kuulumisen tulkintoihin vaikuttavat etninen ja rodullinen tausta, korkeakoulutus, moderni kaupunkilainen elämäntyyli sekä korkeampi sosiaalis-taloudellinen asema. Lisäksi Namibian etniseen ja rodulliseen erotteluun perustunut apartheid-menneisyys on jättänyt jälkensä nuorten etnisyydelle ja rodulle tuottamiin merkityksiin sekä namibialaisten väestöryhmien välisiin vuorovaikutussuhteisiin. Tämä tutkimus osoittaa, että etnisyys, rotu ja namibialaisuus piirtyvät nuorten tulkinnoissa osin päällekkäisinä, yhteenkietoutuneina ja osin myös ristiriitaisina kulttuurisina tapoina kategorisoida muita ihmisiä ja määritellä omaa paikkaa Namibian sosiaalisessa ympäristössä. Etnisyys on nuorten kokemusmaailmassa tärkeä kategorisaation ja sosiaalisen kuulumisen muoto, joka rakentuu rajanvetojen kautta. Etnisten ryhmien väliset rajat ovat nuorille todellisia, mutta ne eivät ilmene aina konkreettisina eroina ryhmien välillä, vaan rajojen merkitykset rakentuvat symbolisesti. Rotuun liittyvä kuuluminen rakentuu myös rajanvetojen kautta, mutta nuorten rodulle antamat merkitykset poikkeavat etnisyyden merkityksistä. Musta, valkoinen ja värillinen ovat sosiaalisesti rakentuneita rodun kategorioita Namibiassa, joita kaupunkilaisnuoret yhtä aikaa kritisoivat sekä myös pitävät yllä. Erilaisten etnisten ja rodullisten ryhmien välinen kanssakäyminen ja vuorovaikutus on nuorten tulkinnoissa luonteeltaan tilannesidonnainen, missä etnisten ryhmien väliset rajat ovat vuorovaikutuksessa rodullisia rajoja joustavampia ja herkempiä neuvottelulle. Namibialaisuus edustaa kaupunkilaisnuorille yhteyttä ja yhteisyyden tunnetta Namibiaan, mikä näyttäytyy erityisesti kansainvälisissä ympäristöissä. Namibialaisuus merkitsee nuorille myös individualistista puolta, jolloin yksilönvapaus nousee tärkeäksi identiteetin merkittäjäksi. Lisäksi kaupunkilaisuus ja maailmankansalaisuus ovat nuorille merkittäviä sosiaalisia identiteettejä, jotka tarjoavat etnisyydelle, rodulle ja namibialaisuudelle laajempia tulkinnan sekä myös kritiikin näköaloja. Tutkimus tarjoaa uutta näkökulmaa sosiaalisten identiteettien ja vuorovaikutuksen tutkimukseen Namibiassa. Emic-lähtöistä monietnistä identiteettitutkimusta on kuitenkin syytä saada lisää. / This thesis explores various meanings of ethnicity and race and different dimensions of social interaction between Namibian groups from the viewpoint of young urban Namibians living in Windhoek. Furthermore, this thesis examines other significant identities of the youth: national, urban, African and global identities, and their social meanings. Research material consists of 22 individual interviews of tertiary educated urban Namibians from different ethnic backgrouds in the age group of 20–30 years. The focus of the research is in the emic meanings and interpretations of social belonging given by the young Namibians. In this study ethnicity, race and nationalism are examined as processes of social construction, meaning how these identities are produced and also challenged in the narratives. The young educated Namibians live a modern lifestyle in a socially vibrant urban environment of the capital city, where interaction between various groups of people is an essential part of everyday life. Ethnic and racial background, education, modern city lifestyle and higher social-economic standing in the society have an influence on the young Namibians’ interpretations of social belonging related to ethnicity, race and nationalism. Moreover, Namibia’s ethnically and racially segregated apartheid past has left its mark on the various meanings of ethnicity and race, and influenced the characteristics of interactions between groups of people in Namibia. This study demonstrates that ethnicity, race and nationalism are partly overlapping, intertwined and in many respects contradictory cultural ways to categorize other people and to define one’ place in the Namibian social environment. According to young Namibians’ experience, ethnicity is an important form of categorization and social belonging that is built through boundary making and maintenance. The boundaries between ethnic groups are real to the youth, but they do not always appear as concrete differences between groups. The meaning of boundaries is constructed symbolically. Social belonging related to race is also expressed through boundaries, however the social meanings of race differ significantly from that of ethnicity. White, black and colored are three socially constructed categories of race in Namibia that are criticized as well as maintained by the young Namibians. Interaction between various ethnic and racial groups is shaped by situational factors and social context, in which the boundaries between interethnic interactions are more flexible and sensitive to negotiation than between interracial interactions. Nationalism in turn is expressed through sense of connection and sameness linked to Namibian community, especially visible when in contact with international environments. In addition to collective side of Namibian identity, it also represents an individual side of the young Namibians, whereby individual freedom is a significant factor. Moreover, urban identity and world citizenship are important identities, for they offer possibilities for broader interpretations, and also critique, on ethnicity, race and national belonging. Findings of this research offer a new perspective on the research landscape of social belonging and interactional studies in Namibia. However, there is a need for more emic-based interethnic identity studies.

Vuodesta 2012 lähtien aluekehitysyhtiö Tirta Wahana Bali Internasional (TWBI) on valmistellut Indonesian Balilla sijaitsevaan Benoa-lahteen kohdistuvaa mittavaa matkailukehityshanketta, jossa aikaisemmin mangrovemetsiensä vuoksi suojeltu lahti muutettaisiin luksusmatkailukohteeksi keinotekoisten saarten avulla. Projektisuunnitelma on herättänyt paikallisväestön keskuudessa paljon vastustusta, ja tuhannet balilaiset ovat järjestäytyneet säännöllisiin mielenosoituksiin forBALI-aktivistiliittouman organisoimana. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää mistä Benoa-lahden matkailukehityskonfliktissa on kyse, ja miten paikallinen vastarinta esittää etnisin symbolein kyllästettyä viestiään osana konfliktia. Käsittelen aihettani poliittisen ekologian näkökulmasta asettaen valtasuhteiden kriittisen tarkastelun analyysini keskiöön. Etnografisen tutkielmani ensisijainen aineisto koostuu Balilla keväällä 2017 tehdystä seitsemästä teemahaastatteluista ja osallistuvasta havainnoinnista, mitä täydennän erilaisilla Internet-aineistoilla. Konfliktin pääasiallisten osapuolten (TWBI-yhtiön, Indonesian hallituksen ja balilaisten protestoijien) argumentaatio rakentuu suureksi osaksi globaalin kestävyysdiskurssin kautta. Osapuolten epätasa-arvoiset valtasuhteet tulevat näkyville tavoissa, joilla ne pyrkivät vaikuttamaan viralliseen päätöksentekoon. Indonesian hallinto ja TWBI-yhtiö pyrkivät vaikuttamaan lähinnä poliittisen järjestelmän ja sen sisäisten suhteiden välityksellä. Tämän järjestelmän ylläpito mahdollistuu paikallisväestöön kohdistuvan kontrollin kautta, ja siksi altavastaajina toimivat balilaiset joutuvat etsimään vaihtoehtoisia viestin esilletuontitapoja. ForBALI luo ainutlaatuista kulttuurilähtöistä vaikuttamisen tapaa, joka ilmenee sekä mielenosoituksissa että sosiaalisen median käytössä, ja osaksi protestointia nostetut etniset symbolit ovat instrumentaalisia välineitä liittouman viestin toimittamisessa, koska ne sitovat yhteen jaettuja merkityksiä ja vetoavat balilaisten moniaistilliseen rituaaliseen tapaan jakaa kulttuurista tietoa. Etniset symbolit näyttäytyvät protesteissa erityisesti performanssien, visuaalisen taiteen ja kolonialististen symbolien muodossa, ja balilaisessa kulttuurissa tärkeä hyvän ja pahan kahtiajako toimii perustana niiden käytölle. Balilaiset esittävät itsensä ikään kuin ideaalisen paikallisidentiteetin kautta; jonakin jota kohti pitäisi pyrkiä, ja ForBALI rakentaa tätä ideaalista paikallisidentiteettiä kohti ympäristöystävällisempää ja poliittisesti aktiivisempaa suuntaa. Balin matkailupolitiikka ja viimeaikainen matkailukehitys on johtanut ristiriitaiseen tilanteeseen, jossa matkailijoita houkutellaan saaren erityislaatuisen kulttuurin avulla, mutta suurimmat matkailusta saatavat hyödyt menevät paikallisyhteisön sijaan monikansallisille kapitalistisille yhtiöille. Benoa-lahden konflikti osoittaa paikallisryhmien tyytymättömyyden tähän kehityssuuntaan. Jos saaren matkailua halutaan kehittää kestävän matkailukehityksen periaatteiden mukaisesti, pitäisi paikallisyhteisöjen tarpeet huomioida paremmin ja tuoda balilaiset osaksi suunnitteluprosessia. / Since 2012 a property development and management company Tirta Wahana Bali Internasional (TWBI) has been preparing a 3-billion-dollar travel development project in Benoa Bay, Bali, Indonesia. The project would reclaim a former nature conservation area in Benoa Bay into a mass tourism destination with new artificial islands. Local protests against the plan have been wide, and thousands of people have been participating in monthly demonstrations organized by forBALI activist alliance. The purpose of this research is to find out what the Benoa Bay travel development conflict is all about, and how the local resistance presents and performs its message as a part of the conflict. Using the viewpoint of political ecology I am placing the critical examination of power relations at the center of my analysis. As an ethnographic study, this research is carried out through qualitative methods. My main research data consists of seven conversational interviews and participant observation. I support this sensory ethnographic data with Internet materials, such as news articles, social media, web sites and photography. The argumentation of the main participants in the conflict (TWBI, Indonesian government, Balinese protestors) is mainly built through the global sustainability discourse. The unequal power relations of the participants are shown in the ways they are trying to influence the political decision making. TWBI together with Indonesian politicians aim to operate inside the political system through mutual relations. The maintenance of this system is made possible by the control that is directed to Balinese people and for that reason the Balinese are forced to seek alternative ways to presenting their message. ForBALI is producing a unique culturally based way of influencing which is carried out in demonstrations and social media. Ethnic symbols are instrumental tools in sending the message. In the demonstrations ethnic symbols are used especially in the forms of different kind of performances, visual art and colonial representations. The important dichotomy of good and evil that exists in Balinese culture is represented through these symbols, and the Balinese protestors use this dichotomy to create an ideal of local identity through which they build Balinese identity towards more environmental friendly and politically active direction. Recent tourism development has led to a controversial situation where tourists are allured to Bali through island’s unique culture but most of the benefits brought by tourism are going to the multinational capitalistic companies instead of the local communities. The conflict of Benoa Bay points out the local dissatisfaction towards the direction of the development. Regarding the principles of sustainable tourism development, the local communities’ needs should be better addressed.

Tutkielmassani tutkin Oulun ensi- ja turvakodissa (OETK) olevaa vapaaehtoisdoulatoimintaa ja siellä toimivien doulien synnyttämisen kulttuurisia malleja. Tutkimusaiheeni valitsin kuultuani toiminnasta ollessani vaihdossa Yhdysvalloissa syksyllä 2015, jonka aikana kävin synnytyksen ja raskauden antropologian kurssin. Pidin toimintaa hienona ja halusin lähteä selvittämään, miten doulatoiminta operoi hyvinvointivaltion kaltaisessa Suomessa. Tutkimukseni teoriasuuntauksiksi valitsin lääketieteellisen ja kognitiivisen antropologian. Lääketieteellisen antropologian valitsin, koska tutkimukseni käsitteli lääketieteelliseksi ymmärrettyä tapahtumaa, eli synnytystä, ja selvitin doulien näkemyksiä muun muassa tähän liittyen. Kognitiivinen antropologia valikoitui kulttuurinen malli -teorian mukaan sen ollessa osa kognitiivista antropologiaa. Tutkimukseni metodologiaksi käytin etnografisia menetelmiä, eli haastattelua ja osallistuvaa havainnointia. Haastattelut tein teemahaastatteluina ja suoritin ne kesä- ja heinäkuussa 2017. Haastattelin työhöni kuutta doulaa ja yhtä toiminnanvetäjää. Osallistuvan havainnoinnin tein eräässä doulaillassa marraskuussa 2017, jolloin vierailimme Oulun vastaanottokeskuksessa. Analyysimenetelminä käytin avainsana- ja metafora-analyysiä. Doula on synnytyksen tukihenkilö, joka tarjoaa synnyttäjälle tukea erilaisilla keinoilla, kuten hieronnalla, kosketuksella, rohkaisemalla ja kannustamalla tätä. Tärkein tuki äidille kuitenkin tulee pelkästä doulan läsnäolosta, mikä on itsestään äidille monesti rauhoittava asia, sillä hän tuntee olonsa turvallisemmaksi. Doula on kuitenkin monesti kokenut synnyttäjä itse, jolla on tietoa synnytyksestä ja erilaisista kivunlievitysmenetelmistä. Haastattelemani doulat kokivat itse tehtävänsä hyvin merkitykselliseksi, sillä olivat omien kokemuksien kautta ymmärtäneet, kuinka tärkeä ja suuri hetki synnyttäminen on naisen elämässä. Tämän vuoksi monet haastateltavani olivat lähteneet douliksi, koska halusivat auttaa muita naisia saamaan mahdollisimman positiivisen synnytyskokemuksen. Tutkimusaineistoni perusteella onnistuin kokoamaan neljä erilaista kulttuurista mallia, joita doulilla oli synnytyksestä. Nämä olivat ns. luomusynnytyksen malli, hyvän vanhemmuuden ja synnytyksen malli, synnytyspelon malli sekä maahanmuuttaja- ja turvapaikanhakijaäidin synnytyksen malli. Mallit olivat erilaisia luonteiltaan. Esimerkiksi luomusynnytyksen malli oli henkilökohtaisempi malli, joka oli muodostunut joillekin doulille reaktiona suomalaiseen synnytyskulttuuriin. Hyvä vanhemmuus ja synnytys malli oli muodostunut doulille oman kokemuksen kautta, jonka pohjalta he saivat tehtäväänsä motivaatiota. Synnytyspelon ja maahanmuuttaja- ja turvapaikanhakijaäidin mallit taas olivat enemmän tietynlaisen synnytyskokemuksen mukaan kehittyneitä malleja.