Abstract My thesis aimed to study the ways in which the educational mission of the school could be determined, and to describe on the basis of empirical data how the school reality experienced by pupils is related to it. The basic approach is based on the theory of education (Bildung), with the theoretical part of the thesis aiming at studying the factors constituting the educational mission of the school, and the empirical part discussing Estonian pupils' descriptions of school reality. A central position for the school's educational mission was occupied by the experientialism of the human being. The concept of experience is based on Lauri Rauhala's theory of existential phenomenology, in which man is conceived of as a holistic being producing meanings and intertwined in his situation. Based on the Heideggerian way of thinking, man is seen as a being whose fundamental mode is anxiety. Man is constituted by what he is anxious about. Bildung and education have also been interpreted to be fundamental modes of anxiety in the study. A child's existence in his growing environment can also be understood in terms of anxiety for his own self. The processes of education (Bildung) can be understood as continuous acts of giving and understanding meanings, through which intentions are provided a tentative basis. Education can be interpreted as anxiety for the meanings of another, a growing person. The characteristics of Bildung were examined in terms of actualised humanity in its aspirations towards the good on the one hand, and as a functional relationship that enables it on the other hand. In the context of our times experience, Bildung and education have changed towards impoverishment, standardisation and decay compared to their ideals. Today, the much emphasised idea of Bildung and education as a dialogical relationship and common sense is a sign of a need for new attitudes and viewpoints. Factors of macro-reality have caused fundamental changes in young people's life-world where they are under various pressures. As a result of the changes, problems of meaningfulness have culminated in young people. The school's mission as an educational institution would therefore be, above all, to provide a space of experience for them where losses are made up for and new meanings are generated. The work of the modern school institution is not based on its humanistic educational mission, as its operational principles are governed by the society's power system. The modern school has been compared to a factory-like production plant. The results on school experiences show that pupils develop their own strategies to cope at school, that their metaphors of the school are mainly negative and that more humanity is needed in the school. An effort is made through phenomenologically oriented text hermeneutic analysis to shed light on possible factors of educational reality underlying the meanings provided by Estonian pupils. The pupils' stories allow conclusions of what they are anxious about at school. Meanings describing school experiences were divided as follows: school as an experience, the meaning of school and the influence of the pupil's self in school. Pupils' anxiety is not concentrated on educational development, but mainly on observance of requirements and successful performance. Education (Bildung) is seen as a responsibility in the face of external forces. The meaning of the school seems to be to serve the future at the expense of the present. Young people think that the main contribution of the school to their lives is what they experience at school and not the content studies in the various subjects. They feel that they have minimum influence on the school's institutional structures. The study shows that the forces maintaining the modern school in Estonian school reality do not promote its educational mission, indicating a relationship to the school that is estranged from this mission. The school should ensure conditions that make an educational relationship possible. Therefore, situations need to be arranged consciously to make the school a space of experience in the educational sense, an environment that meaningfully integrates the pupil's reality of life. / Tiivistelmä Tutkimuksen tavoitteena oli yhtäältä tutkia, mistä käsin koulun sivistystehtävä voisi määräytyä, toisaalta kuvata empiirisen aineiston perusteella, minkälainen suhde siihen on oppilaiden koetulla koulutodellisuudella. Peruslähestymistavaltaan on kyseessä sivistysteoreettinen tutkimus, jonka teoreettisen osan tarkoituksena pohtia koulun sivistystehtävää konstituoivia tekijöitä. Tutkimuksen empiirisessä osassa käsitellään Eestin koululaisten kuvailuja koulutodellisuudesta. Keskeiseksi koulun sivistystehtävää ajatellen nousi ihmisen kokemuksellisuus. Kokemuksen käsite pohjautuu Lauri Rauhalan eksistentiaalisen fenomenologian teoriaan, jossa ihminen käsitetään holistiseksi situaatioonsa kietoutuneeksi merkityksiä tuottavaksi olennoksi. Heideggerilaisesta ajattelutavasta käsin ihminen käsitetään olemiseksi, jonka perusmodus on huoli. Ihminen konstituoituu siitä mistä hän huolehtii. Huolen perusmoduksiksi on tutkimuksessa tulkittu myös sivistys ja kasvatus. Myös lapsen olemisen kasvuympäristössään voi käsittää huoleksi omasta itsestä. Sivistysprosessit voi käsittää jatkuviksi merkityksenannon ja merkityksien ymmärtämisen akteiksi, joissa luodaan intentioille suuntaa antavaa perustaa. Kasvatuksen voi tulkita huoleksi toisen, varttuvan merkityksistä. Sivistyksen piirteitä tarkasteltiin yhtäältä inhimillisyyden toteutumisena sen pyrkimyksissä kohti hyvää ja toisaalta toimivana suhteena, joka mahdollistaa sen. Sidoksissa aikaamme ovat kokemus, sivistys ja kasvatus muuttuneet kohti köyhtymistä, standardisoitumista ja rappeutumista ihanteisiin verrattuna. Nykyään korostunut näkemys sivistyksestä ja kasvatuksesta dialogisena suhteena ja käytännöllisenä järkenä on merkki uusien asenteiden ja näkökulmien tarpeesta. Makrotodellisuuden tekijät ovat aiheuttaneet perustavia muutoksia nuorten elämismaailmassa, jossa ollaan monien paineiden alaisia. Muutosten vaikutuksesta nuorissa on havaittavissa kärjistynyttä mielekkyyden problematiikkaa. Koulun tehtävä kasvatuslaitoksena olisi siksi toimia ennen kaikkea nuorten kokemisen tilana, jossa korvataan menetykset ja luodaan uusia merkityksiä. Moderni koululaitos ei toimi sen humanistisesta sivistystehtävästä käsin, vaan sen toimintaperiaatteet ovat yhteiskunnallisen valtakoneiston intressien mukaiset. Modernia koulua on verrattu tehdasmaiseen tuotantolaitokseen. Tutkimukset koulukokemuksista esittävät, että koululaiset kehittävät henkilökohtaiset koulussa selviytymisen strategiansa, metaforat koulusta ovat pääasiassa negatiivisia ja kouluun kaivataan enemmän inhimillisyyttä. Fenomenologisesti suuntautuneen tekstihermeneuttisen analysoinnin kautta pyritään valaisemaan Eestin koululaisten antamien merkityksien takana olevia kasvatustodellisuuden mahdollisia tekijöitä. Koululaisten kertomuksista voi tehdä johtopäätöksiä siitä, mistä nuorilla on huoli koulussa. Koulukokemuksia kuvaavat merkitykset eroteltiin seuraavasti: elämyksellisesti koettu koulu, koulun tarkoitus ja oppilaan minuuden vaikutusvalta koulussa. Koululaisen huoli ei keskity sivistykselliseen kehitykseen, vaan pääasiassa vaaditun noudattamiseen ja suoritusten onnistumiseen. Sivistys koetaan velvollisuudeksi ulkopuolisten voimien edessä. Koulun tarkoitus näyttää olevan tulevan palveleminen olevan kustannuksella. Nuorten mielestä se, mitä koulu antaa elämälle, on lähinnä koulussa koettu, ei eri aineiden sisällöllisissä opinnoissa saatu pääoma. Oma vaikutusvalta koulun institutionaalisiin rakennelmiin koetaan mitättömäksi. Tutkimuksen pohjalta voi tehdä johtopäätöksen, että modernia koulua ylläpitävät voimat Eestin koulutodellisuudessa eivät tue koulun sivistystehtävää. Tutkimus toi esiin sivistystehtävästä vieraantuneen suhteen kouluun. Koulussa pitäisi huolehtia ehdoista, jotka tekisivät mahdolliseksi sivistyksellisen suhteen. Siksi tarvitaan tietoista situaatioiden järjestämistä niin, että koulusta tulisi kokemisen tila sen sivistävässä merkityksessä - oppilaan elämäntodellisuutta mielekkäällä tavalla integroiva ympäristö.

Abstract Occupational safety in the construction industry has improved during the past few years with the help of target setting. Still, the accident frequency rate is doubled compared to other industrial sectors. The aim of this study is to clarify the mind-set of the actors in the building and construction trade towards occupational safety. Furthermore, identifying the factors affecting occupational accidents and the possibility of their prevention are investigated. There have been ample studies conducted on occupational safety and attitudes towards it, whereas research into construction safety perceptions has been scarce. The research is a Mixed Method Case Study in which the data consist of three cases. Case 1: Interviews of the workers (n=10) severely injured in falling from heights at the construction sites. Case 2: Interviews of construction professionals (n=20). Case 3: A two-phase (before and after) questionnaire to construction students in a HSEQ Training Park (Rudus) in Espoo (n=128) and in Northern Finland, Oulu (n=44). On the basis of this study it can be stated that the actors in the building and construction business consider occupational safety a matter of the utmost importance. On the other hand, while deemed desirable, workplace safety issues also create a great deal of cognitive dissonance. The mind-set for occupational safety is challenging. The actors in the construction industry demand investments in occupational safety but also flexibility. The conflicts are caused by the requirements for efficiency, high quality, and safety in construction, yet, for which there are, limited resources available. Safety measures are defied because of schedules, for instance, and risks may be ignored. Accidents are regarded as self-inflicted. According to the professionals, the construction business has been polarized into the companies that either pay attention to or neglect occupational safety and educated versus uneducated workers. Qualified workforce with a high standard of training is desired in the recruiting process. Investing in health and safety education is considered crucial at an early stage. Safety is realizing the importance of adopting effective health and safety management systems to eliminate work-related hazards and taking a positive approach to providing specialized training and education programs that improve the skills and experience of the workforce. Young people may lack an overall understanding of the dangers of their line of work. The injured workers assessed the risks through their subjective experiences. Although the reasons for occupational injuries are multi-causal in nature, employee mind-sets are often associated with exposure to worksite hazards. The visits to the HSEQ Training Parks improve the students’ understanding of occupational safety, and particularly those who had more experience in the building trade than their fellow students. However, first-year students and those less experienced became disconcerted and their uncertainty levels increased. The visits should consequently be target-oriented, well designed and carried out in a timely manner. The HSEQ Training Parks should utilize trauma survivors as experiential educators in providing valuable, practical information about workplace injuries and their prevention. / Tiivistelmä Työturvallisuus rakentamisessa on parantunut asetettujen tavoitteiden avulla, silti tapaturmataajuus on kaksinkertainen muihin teollisuusaloihin verrattuna. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten alan toimijat suhtautuvat työturvallisuuteen. Mitkä tekijät vaikuttavat tapaturmiin ja voidaanko niihin vaikuttaa? Työturvallisuutta ja asennetta on tutkittu, mutta suhtautumista työturvallisuuteen rakentamisessa ei. Tapaustutkimus (Case Study) sisältää kolme Tapausta, joita on lähestytty monimenetelmällä. Tutkimukseen haastateltiin putoamistapaturmissa vakavasti loukkaantuneita (n=10) ja alan asiantuntijoita (n=20). Lisäksi kerättiin kaksivaiheiset kyselyt opiskelijoilta Rudus (n=128) ja Pohjois-Suomen (n=44) Turvapuistoissa. Tutkimuksen perusteella voi todeta toimijoiden pitävän työturvallisuutta tärkeänä ja tavoiteltavana asiana. Suhtautuminen on kuitenkin ristiriitaista. Loukkaantuneiden mielestä työturvallisuus lähtee turvallisen työskentelyn mahdollistamisesta. Siihen tulee panostaa ja myös antaa mahdollisuus joustaa. Haasteita aiheuttavat vaatimukset tehokkaasta, laadukkaasta ja turvallisesta rakentamisesta, johon ei ole riittävästi resursseja. Turvallisuutta uhmataan mm. kiireen vuoksi, eikä riskeihin välttämättä puututa. Asiantuntijat kokevat turvallisuuden olevan yksilölähtöistä. He näkevät alan polarisoituneen turvallisuudesta huolehtiviin ja sitä laiminlyöviin yrityksiin sekä koulutettuihin ja kouluttamattomiin työntekijöihin. Alalle kaivataankin lisää pätevyyksiä. Turvallisuuskasvatukseen tulee panostaa yhä nuorempana, kuten aiemminkin on todettu. Turvallisuus on ymmärrystä ja suhtautuminen osa ammattitaitoa, mikä kehittyy kokemuksen myötä. Nuorilla ei ole kokonaisvaltaista ymmärrystä alan vaaroista. Vaikka tapaturmien syyt ovat multikausaalisia, on yksilön suhtautumisella suuri merkitys tapaturmiin. Turvapuistovierailut lisäsivät opiskelijoiden ymmärrystä työturvallisuudesta. Vierailuilla oli vaikutusta opiskelijoihin, joilla oli kokemusta rakentamisesta. Opintojen alussa olevia vierailu hämmensi ja lisäsi epävarmuutta. Turvapuistovierailun tulee olla tavoitteellinen, hyvin suunniteltu ja toteutettu – oikea-aikaisesti. Puistoissa tulee hyödyntää todellisia kokemuksia työtapaturmista ja loukkaantuneet ovat itse valmiita kertomaan kokemuksiaan ja toimimaan kokemusasiantuntijoina.

Abstract This dissertation investigates the treatment of alcoholism and its related codependences using the Minnesota model, which defines alcoholism as a disease. This study seeks to recognize the stages of alcoholism, from the rise and deepening of alcoholism and its codependences through recovery, and to determine the keys to this recovery as viewed by patients and their family members. Based on experiential and transformative learning theories, a new learning model for explaining this recovery is suggested. A content analysis of empirical survey data obtained from a Minnesota-model-based treatment home over 10 years is carried out. The survey respondents are 173 patients and 125 of their family members. In this survey, the respondents describe their problems with substance dependence and codependence, explain their attempts to resolve these problems, characterize their recovery (or lack thereof) and provide their views on the treatment’s success factors. The results suggest that it is essential for patients and family members to obtain knowledge and adopt a new perception of substance dependence and codependences. The starting point, to consider alcoholism as a disease, opens up a new avenue of thinking, which liberates an alcoholic from agony and enables them to utilize previous life experiences as a bridge to move from only knowing the phenomenon to the active path of recovery. A key prerequisite for recovery is an analytical walkthrough of one’s own experiences from the drinking period based on this new understanding. Peer support provided by therapists and other patients who have been freed from alcohol dependence is also found to be essential for patients. The treatment’s special characteristics, which are close encounters with family members and a carefully planned one-year follow-up treatment, are also found to be very important. A new conceptual model is suggested to explain the results. The model is an experiential and transformative learning process model with theoretical roots in learning theories from Mezirow and Kolb. The birth and deepening of substance dependence and codependences is known as ‘capturing learning’ and, correspondingly, the recovery is known as ‘liberating learning’. This explanatory model emphasizes simultaneous collaboration- and peer-support-based recovery for family members and patients. Building upon the work of Jellinek, a new recovery curve, which is characteristically spiral and non-symmetric, is presented for both groups as an integral part of the model. This research has significant practical implications. The results of this study suggest that in addition to traditional approaches to treat alcoholism, which emphasize psychiatry, psychology and other mental health aspects, it is feasible to adopt the new learning-based treatment paradigm suggested here. / Tiivistelmä Tutkimus tarkastelee alkoholismin ja siihen liittyvän läheisriippuvuuden hoitoa Minnesota-mallin sairauskäsitteen pohjalta. Tavoitteena on kuvata kehityskulku alkoholismin ja läheisriippuvuuden synnystä ja syvenemisestä toipumiseen asti etsimällä alkoholistien ja heidän läheistensä itse määrittelemiä toipumiseen vaikuttavia tekijöitä. Molempien ryhmien toipumisprosesseja tulkitaan oppimisteoreettisesti ja tältä pohjalta kuvataan kokemukselliseen ja uudistavaan oppimiseen perustuva alkoholismista ja läheisriippuvuudesta toipumista selittävä malli. Empiirinen aineisto kerättiin survey-tutkimuksella Lapualla toimivaan Minnesota-hoitoon osallistuneilta 173 potilaalta ja näiden 125 läheiseltä. Aineisto on ajanjaksolta 1993–2003 ja se käsittää kyseisen hoidon potilaat ja näiden läheiset sen 10 ensimmäisen toimintavuoden ajalta. Vastaajat kuvasivat tätä tutkimusta varten suunnitelluilla kyselylomakkeilla juomisajan ongelmia, niiden ratkaisuyrityksiä, toipumisprosessin luonnetta ja omia näkemyksiään hoidon keskeisimmistä onnistumistekijöistä. Aineisto analysoitiin ja kuvattiin sisällönanalyysimenetelmällä. Saatujen tulosten perusteella toipuminen edellyttää aiemman päihteiden käyttöajan kokemusten analysoivaa läpikäymistä. Toipumisen ytimen niin potilaille kuin läheisillekin muodostavat päihde- ja läheisriippuvuuteen liittyvä uusi tieto ja oivallukset. Alkoholismin tarkastelu lähtökohtaisesti sairautena antoi juovan ajan kokemuksille uuden tuskaisuudesta vapauttavan tulkinnan ja omat kokemukset toimivat siltana tietämisestä toipumiseen. Tärkeänä osana potilaiden toipumisprosessia oli omasta riippuvuudestaan toipuneiden terapeuttien ja toisten potilaiden tarjoama vertaistuki. Keskeisiksi nousivat myös hoidon sisältämä läheiskohtaaminen ja hyvin suunniteltu vuoden pituinen jatkohoito. Tutkimuksen empiirisiä tuloksia selittävässä osuudessa potilaiden ja läheisten toipumisprosesseja tarkasteltiin Mezirowin uudistavan oppimisen ja Kolbin kokemuksellisen oppimisen teorioiden pohjalta. Toipuminen kuvataan erityisesti kokemuksellisena ja uudistavana oppimisprosessina, joka on luonteeltaan vertaistuellista ja yhteistoiminnallista. Päihde- ja läheisriippuvuuden synnystä ja syvenemisestä käytetään nimitystä vangitseva oppiminen ja toipumista kutsutaan vastaavasti vapauttavaksi oppimiseksi. Tutkimuksessa esitetään uusi toipumista kuvaava selitysmalli, joka korostaa läheisen ja potilaan samanaikaisen yhteistoiminnallisen ja vertaistuellisen toipumisen merkitystä. Tärkeä osa selitysmallia on uusi toipumiskäyrä, joka on ns. Jellinekin käyrää muistuttava, mutta kuitenkin epäsymmetrinen ja spiraalimainen. Uutta on myös se, että vastaava käyrä kuvataan samalla tavalla läheisille. Tutkimuksen kontribuutio myös käytännölle on merkittävä. Tutkimuksen perusteella näyttää jopa siltä, että perinteisten alkoholismin hoitoon liittyvien psykiatrian, psykologian ja mielenterveystyön lähestymistapojen rinnalle on mahdollista ottaa käyttöön uusi oppimiseen pohjautuva hoitoparadigma.