Abstract The partitive (one of the fifteen Finnish cases and a typical case characterizing Finnic languages) developed from the Uralic separative locative into a grammatical case. In modern Finnish, it is one of the object, existential subject and predicative cases, representing that side of the case alternations that expresses unboundedness and negative polarity. Probably because the three case alternations differ in certain respects and clear-cut grammar rules cannot always be formulated, the use of the partitive remains a constant struggle for learners of Finnish. This study investigates the use of partitive objects, subjects and predicatives in Estonian, German and Dutch learners of Finnish as a foreign language. By comparing groups of learners from L1 backgrounds closely related and non-related to the target language (TL), it is aimed to explore the role of presence versus lack of relevant prior linguistic knowledge. The use of the partitive is namely largely similar in the closely related Estonian language. However, the purpose of the study is not only to gain valuable insights into the phenomena of L1 influence and intralingual influence but also to identify (common and L1 background-specific) stumbling blocks in the use of the partitive case, and to draw pedagogical implications based upon the findings. Research materials were selected from the Estonian, German and Dutch subcorpora of the International Corpus of Learner Finnish (ICLFI), aligned to the CEFR proficiency levels, and analyzed based on combined error-frequency analyses, involving partitive over- and underuse errors and partitive-requiring contexts (PRCs). As will be shown, the study reveals conspicuous differences between the learner corpora. In general, the Estonian learner corpus not only shows significantly fewer partitive errors than the other corpora, but also some specific error patterns attributable to subtle L1-L2 differences and, unlike the remaining corpora, a lack of overgeneralization of L2 grammar rules. The findings do not only indicate that -and how- prior linguistic knowledge matters, but also suggest that stumbling blocks could potentially be turned into stepping stones by emphasizing L1-L2 differences in the case of Estonian learners of Finnish, and by highlighting similarities and differences from within the TL in cases of learners from non-related L1 backgrounds. / Tiivistelmä Itämerensuomalaisille kielille tyypillinen partitiivi on aikaa myöten kehittynyt separatiivi-nimisestä uralilaisen kantakielen paikallissijasta syntaktisia funktioita ilmaisevaksi sijamuodoksi. Nykysuomessa partitiivi on yksi objektin, eksistentiaali-subjektin ja predikaativin sijoista, jolla ilmaistaan rajaamattomuutta ja kielteisyyttä. Partitiivin käyttö aiheuttaa suomen kielen oppijoille usein ongelmia, luultavasti koska objektin, subjektin ja predikatiivin sijanvalinnassa on vaihtelua ja ratkaisevien kieliopillisten sääntöjen muodostus on toisinaan erittäin vaikeaa. Tässä tutkimuksessa tarkastelen virolaisten, saksalaisten ja hollantilaisten suomea vieraana kielenä opiskelevien partitiiviobjektin, -subjektin ja -predikatiivin käyttöä lähde- ja kohdekielen samanlaisuuden ja erilaisuuden näkökulmasta. Lähde- ja kohdekielen roolin selvittämisen lisäksi tutkimuksen tavoitteina on identifioida partitiivin (yleiset ja lähdekielikohtaiset) ongelmakohdat ja yhdistää tutkimustulokset vieraan kielen oppimiseen ja -opetukseen. Tutkimusaineistoina on virolaisten, saksalaisten ja hollantilaisten opiskelijoiden kirjoittamia tekstejä, jotka on poimittu Kansainvälisestä oppijansuomen korpuksesta (ICLFI) ja arvioitu Eurooppalaisen viitekehyksen (CEFR) kielitaitotasojen mukaan. Virhe- ja frekvenssianalyyseissä aineistoista analysoidaan muun muassa partitiivin yli- ja alikäyttövirheet ja partitiivin vaatimat kontekstit. Tutkimuksesta käy ilmi, että virolaisten oppijoiden ja ei-sukukieliä puhuvien oppijoiden tuotoksissa on silmiinpistäviä eroja. Virolaisten aineistosta löytyy yleisesti tilastollisesti vähemmän partitiivivirheitä kuin kahdesta muusta osakorpuksesta ja lisäksi myös virhekategorioita ja -rakenteita, jotka johtunevat lähdekielen vaikutuksesta. Tämän lisäksi saksalaisten ja hollantilaisten tuotoksissa on selvästi enemmän kohdekielen sääntöjen yliyleistämistä kuin virolaisten osakorpuksessa. Tutkimustulokset siis osoittavat, että lähdekieli vaikuttaa kohdekielen oppimiseen, ja sen, miten se vaikuttaa. Lisäksi tutkimustulosten avulla on mahdollista kehittää sellaisia opetuksen apuvälineitä, joilla voidaan selventää virolaisille suomenoppijoille L1:n ja L2:n partitiivin käytön eroja ja yhtäläisyyksiä ja tehostaa oppimista; ei-sukukielisten oppijoiden opetuksessa ovat puolestaan kohdekielen ja sijanvaihteluiden sisäiset tunnusmerkit tärkeitä.

Abstract Groundwater-dependent ecosystems (GDEs) are aquatic or terrestrial ecosystems that rely directly or indirectly on groundwater (GW). Recent European and Finnish legislation requires better consideration of these systems in GW management. The main aim of this thesis was to develop new methods for GDE classification and management, by testing environmental tracer methods in different environments. New information about GW-surface water interactions was obtained and novel methods for GDE classification and management were developed for lakes, peatlands, streams, and springs. Stable water isotopes proved to be an efficient tool for determining the GW dependence of lakes. An iterative isotope mass balance method was applied for 67 lakes situated in the Rokua esker aquifer area. Stable water isotopes also showed potential in determining the GW dependence of a peatland surface horizon. A study conducted in peatlands adjacent to Viinivaara esker aquifer indicated that the GW dependence of peatlands can vary significantly and that GW-dependent areas can extend outside current GW protection areas. Thermal images proved useful in pinpointing clear GW seepage locations in peatlands. For streams, a novel stream tracer index method was developed to evaluate GW dependence based on GW volume in streams, thermal properties of streams, and stream water quality. The method was tested in three streams discharging from Viinivaara and Rokua aquifers and was found to efficiently capture spatial variations in GW dependence. In Oulanka region, hydrological and chemical characterization and statistical methods were used to classify springs into different types. Spring altitude and δ2H value were identified as useful proxies for spring water chemistry. The methods developed in this thesis can be helpful when classifying and studying GDEs and applying environmental tracer methods in various environments. Knowing the GW dependence of an ecosystem, the impacts of possible GW table decline caused by e.g., GW abstraction, drainage, and/or climate change can be evaluated. For large-scale applications, GDE classification methods have to be practical, effective, and low-cost. Combined use of stable water isotopes and other tracers can be especially effective for characterizing ecosystem hydrology on different temporal and spatial scales. / Tiivistelmä Pohjavedestä riippuvat ekosysteemit (GDE) ovat vesi- tai maaekosysteemejä, jotka ovat suoraan tai epäsuorasti riippuvaisia pohjavedestä. Euroopan Unionin ja Suomen lainsäädännön mukaan pohjavesien hallinnassa tulisi ottaa paremmin huomioon GDEt. Tämän työn tavoitteena oli kehittää uusia menetelmiä näiden ekosysteemien luokitteluun ja hallintaan. Luonnollisia merkkiainemenetelmiä soveltaen saatiin uutta tietoa pohjavesi-pintavesi vuorovaikutuksesta ja kehitettiin uusia menetelmiä GDE-luokitteluun järville, soille, puroille ja lähteille. Veden stabiilit isotoopit osoittautuivat tehokkaaksi työkaluksi järvien pohjavesiriippuvuuden määrittämisessä. Iteratiivista isotooppimassatase-menetelmää käytettiin 67 Rokuan järven pohjavesiriippuvuuden selvittämiseen. Veden stabiileilla isotoopeilla pystyttiin myös määrittämään suon pinnan pohjavesiriippuvuus. Viinivaaran harjun viereisen suoalueen tutkimus näytti, että suon pohjavesiriippuvuus voi vaihdella merkittävästi ja pohjavedestä riippuvia alueita löytyy myös nykyisten pohjavesirajojen ulkopuolelta. Lisäksi soilla havaittiin selkeitä pohjavedenpurkupaikkoja lämpökamerakuvauksen avulla. Puroille kehitettiin uusi menetelmä, jolla niiden pohjavesiriippuvuutta voidaan arvioida perustuen pohjaveden määrään puroissa, puroveden lämpötilaominaisuuksiin ja puroveden laatuun. Menetelmää testattiin Viinivaaran ja Rokuan harjuista purkautuville puroille ja sillä havaittiin pohjavesiriippuvuuden vaihtelevan purojen eri osissa. Oulangan lähteitä luokiteltiin eri tyyppeihin hydrologisen ja kemiallisen karakterisoinnin ja tilastollisten menetelmien avulla. Lähteiden altitudin ja δ2H-arvon havaittiin ennustavan lähdeveden kemiallista koostumusta. Tässä tutkimuksessa kehitetyt menetelmät voivat olla hyödyllisiä GDE-luokittelussa, eri ekosysteemien tutkimisessa ja luonnollisten merkkiainemenetelmien soveltamisessa eri ympäristöissä. Kun ekosysteemin pohjavesiriippuvuus tiedetään, voidaan arvioida pohjavedenotosta, ojituksesta ja/tai ilmaston muutoksesta mahdollisesti aiheutuvan pohjavedenpinnan laskun vaikutuksia. Suuressa mittakaavassa, GDE-luokittelumenetelmien tulee olla käytännöllisiä, tehokkaita ja halpoja. Veden stabiilien isotooppien ja muiden merkkiaineiden yhdistetty käyttö vaikuttaa olevan tähän erityisen tehokas työkalu, jolla voidaan ymmärtää ekosysteemien hydrologiaa eri temporaalisissa ja spatiaalisissa mittakaavoissa.

Abstract Large engineering projects are executed by a network of heterogeneous organisations. In order to be effective, risk management in large engineering projects needs to take the perspective of the entire project network instead of focusing on risk management practices of single actors. Contextual factors such as complexity of the project network and the challenging institutional environment pose additional challenges to risk management. The purpose of this study is to increase the understanding of the sources of risks in engineering project networks and the role of risk sources in determining risk management practices. The perspective of information processing theory is used. The role of equivocality and uncertainty as organisations’ rationales for processing information is examined to gain new insights into the selection of appropriate risk management practices. Literature introduces relational contracting as a response to the need for collaboration in project networks. In this study collaborative risk management practices in the workshop-type meeting and in the project alliance were studied. A qualitative research method was employed to study the nature of risk sources, the role of risk sources in determining risk management practices and collaborative risk management practices. The results of this study enhance the understanding of the nature of risks in engineering project networks. The current project risk management literature proposes that contextual factors related to technology, organising projects and environment increase uncertainty in projects. This study shows that it is relevant to categorise risk sources based on their contingency factors related to uncertainty (lack of information) and to equivocality (the existence of multiple interpretations). It is shown how risk sources impact the selection of project risk management practices. Collaborative risk management practices of workshop-type meeting and project alliance are depicted. Project-based companies and organisations executing investment projects can benefit from the results of this study. This study can guide managers when developing practices to enhance risk management. This study shows how informal risk management practices should be considered in addition to the traditional formal risk management practices, particularly in cases when projects confront situations of equivocality. / Tiivistelmä Suuria projekteja toteutetaan heterogeenisten organisaatioiden muodostaman projektiverkoston avulla. Projektiverkoston tehokkaaseen riskienhallintaan tarvitaan koko verkoston näkökulma yhden organisaation näkökulman sijaan. Tilannetekijät kuten projektiverkoston monimuotoisuus ja projektin haasteellinen ympäristö asettavat lisää haasteita riskienhallinnalle. Tämän väitöskirjan tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, mitkä ovat riskien lähteitä projekteissa ja kuinka riskien lähteet vaikuttavat riskienhallintamenetelmien valintaan. Väitöskirjassa on käytetty teoreettisena viitekehyksenä informaation prosessoinnin näkökulmaa. Erityisesti on tutkittu monimerkityksisyyden ja epävarmuuden roolia organisaatioiden perusteena käsitellä informaatiota. Kirjallisuudessa on esitetty luottamukseen perustuva sopiminen vastauksena projektiverkostojen yhteistoiminnallisuuden tarpeelle. Väitöskirjassa on tutkittu yhteistoiminnallisina riskienhallintamuotoina työpajatyyppistä työskentelyä sekä projektiallianssia. Tutkimuksessa on tapaustutkimuksen avulla selvitetty projektien riskien lähteitä, riskien lähteiden roolia riskienhallintamenetelmiä määritettäessä, sekä yhteistoiminnallisia riskienhallintakeinoja. Tutkimuksen löydökset lisäävät ymmärrystä projektien riskien lähteistä. Nykyinen projektin riskienhallintakirjallisuus esittää, että projektien tilannetekijät, jotka liittyvät teknologiaan, projektien organisointiin ja ympäristöön kasvattavat epävarmuutta. Tämä tutkimus osoittaa, että on tärkeää jaotella projektien riskit tilannetekijöittäin. Jaottelu tulee tehdä sen mukaan onko vallitseva tilannetekijä epävarmuus eli tiedon puute vai monimerkityksisyys eli tilanne, jossa on paljon keskenään ristiriitaista tietoa. Tässä tutkimuksessa osoitetaan kuinka riskien lähteet vaikuttavat projektiverkoston riskienhallintamenetelmien valintaan. Lisäksi kuvataan yhteistoiminnallisia riskienhallintamenetelmiä projekteissa. Projektitoimintaa harjoittavat yritykset sekä investointiprojekteja tekevät organisaatiot voivat hyödyntää tämän tutkimuksen tuloksia. Tutkimuksen tulokset ohjaavat riskienhallintamenetelmien muokkaamista erilaiset tilannetekijät huomioon ottaen. Tämä tutkimus osoittaa, kuinka epämuodollisia riskienhallintamenetelmiä tulisi suosia perinteisten muodollisten menetelmien ohessa erityisesti tilanteissa, joissa monimerkityksisyys on vallitseva tilannetekijä.