Proefschrift Erasmus Universiteit Rotterdam, 2005. / Bibliogr.: p. 181-197. - Samenvatting in het Nederlands.

No description available.

No description available.

No description available.

Tässä työssä esitellään ZYBO Zynq™-7000 kehityskortin ominaisuuksia, komponentteja sekä käyttömahdollisuuksia. Käyttöönotto-ohje on tehty minimivaatimuksilla. Ohjauksessa esitellään monipuolisin tapa käynnistää lauta ja ohjelmoida siinä oleva FPGA. Tähän sisältyy Verilog-mallin, yksinkertaisen C-ohjelman, sekä bittisekvenssitiedoston luominen ja niiden syöttäminen ZYBO:lle. Tämän työn avulla luodaan pohja ZYBO:n käyttöönottoon selkeästi ja helposti. / This work presents the ZYBO Zynq™-7000 development board, what it includes, its components, and possible uses. The start guide is made with the minimum requirements. The guide will cover the most flexible way of powering up and programming the FPGA included. This includes a Verilog-design, a simple C-program, and the creation of a bitfile that is used to boot up the device. This work allows for a quick and simple way of starting with a ZYBO board.

The impact of early attachment relationships and child-adult attachment relationships to children’s social and emotional development has been recognised for a long time. Since the pioneering attachment theories of John Bowlby and Mary Ainsworth highlighting the importance of secure child-adult attachments, many other theories from various perspectives have risen to fill in the gaps. These theories are examined with the framework of foster care in mind. In Finland, the primary solution for children in insufficient care is family-based foster care. In practice, a child is placed in a new family, while maintaining contact with their biological family. Previous studies have shown that young children tend to form new attachment relationships in the foster family (Cole, 2005). The formation of new attachment relationships in foster care settings can be affected by many external factors, such as foster parent behaviour (Schofield & Beek, 2008; Dozier et al., 2006), foster parents’ attitude towards biological parents (Andersson, 2008) and age of the child at the time of placement (Smyke, Zeanah, Fox, Nelson & Guthrie, 2010). Some studies also suggest that keeping contact with biological parents may in fact increase the foster child’s chances of forming secure attachments in the foster family and identifying with the foster family (Haight et al., 2003). In addition to existing theories and foster care studies and interventions, this thesis utilises the narratives of three Finnish foster mothers in answering the research question: “How do foster mother-child attachment relationships develop in foster families?” The foster mothers were instructed to write about their relationship with their foster child(ren), with reference to the development of their relationship, the nature of the current relationship, and what they think their relationship will be in the future. The three narratives are analysed from a phenomenological perspective, with the help of Giorgi’s Psychological Phenomenological Method. All of the three narratives give accounts of attachment formation between the foster mother and foster children, and include reference to themes such as age at time of placement, the process of forming an attachment, and keeping contact with the biological family. They also bring out the paradoxical nature of fostering a child, of not being the real parent but having to behave as one, and how this affects the foster mother emotionally. All three foster mothers highlight the impact of the foster child’s previous attachment relationships to the formation of their relationship with the child. Furthermore, the foster mothers’ experiences give reason to believe that the younger the child is at the time of placement, the easier it is for them to form an attachment to the foster mother. / Varhaisten lapsi-aikuinen kiintymyssuhteiden vaikutus lapsen sosiaaliseen- ja tunnekehitykseen on jo pitkään tunnistettu. John Bowlbyn ja Mary Ainsworthin uraauurtavat kiintymyssuhdeteoriat painottavat etenkin turvallisen kiintymyksen tärkeyttä lapsen tulevan kehityksen kannalta. Näiden tunnettujen kiintymyssuhdeteorioiden jälkeen muita, eri näkökulmista kiintymystä tarkastelevia teorioita on kehitetty lisäämään ymmärrystämme kiintymyssuhdeilmiöstä. Tässä tutkimuksessa kiintymyssuhdeteorioita tarkastellaan nnen kaikkea sijaisperhetoiminnan näkökulmasta. Jos lapsi joudutaan sijoittamaan muualle kuin biologisen perheensä luo syystä tai toisesta, on Suomessa ensisijainen ratkaisu sijaisperhehoito. Käytännössä tämä tarkoittaa, että lapsi siirretään uuteen perheeseen, mutta hän silti säilyttää yhteyden biologiseen perheeseensä. Aikaisemmat tutkimuksen osoittavat, että pienet lapset useimmiten muodostavat uusia kiintymyssuhteita sijaisperheessään (Cole, 2005). Uusien kiintymyssuhteiden muodostumiseen voivat vaikuttaa monet ulkoiset tekijät, kuten sijasvanhemman käytös (Schofield & Beek, 2008; Dozier et al., 2006), sijaisperheen asenne lapsen biologisia vanhempia kohtaan (Andersson, 2008) ja lapsen ikä sijoituksen alkaessa (Smyke, Zeanah, Fox, Nelson & Guthrie, 2010). On myös tutkittu, että sijaislapsen kiintymystä sijaisperheeseensä voi vahvistaa jatkuva yhteydenpito biologisiin vanhempiin, sen sijaan että se toimisi kiintymystä heikentävänä tekijänä (Haight et al., 2003). Olemassaolevien teorioiden ja sijaisperhetutkimusten lisäksi, kolmen suomalaisen sijaisäidin narratiiveja käytetään apuna vastaamaan tutkimuskysymykseen: ”Miten sijaisäidin ja sijaislapsen välinen kiintymyssuhde kehittyy?” Sijaisäitejä pyydettiin kirjoittamaan heidän suhteestaan sijaislapseen sekä sijoituksen alussa, että tällä hetkellä. Lisäksi heitä pyydettiin arvioimaan millainen suhteensa sijaislapseen olisi tulevaisuudessa. Narratiivit analysoitiin fenomenologisesta näkökulmasta, käyttäen avuksi Giorgin psykologista fenomenologista metodia. Kaikki kolme narratiivia sisältävät tietoa yhteisistä teemoista, kuten lapsen iästä sijoituksen alussa, kiintymyssuhteen muodostumisesta, sekä yhteydenpidosta biologiseen perheeseen. Ne tuovat myös esiin sijaishoidon paradoksaalisen luonteen, sen kuinka sijaisvanhemman tulisi käyttäytyä kuin lapsen oma vanhempi sitä kuitenkaan olematta, ja kuinka tämä vaikuttaa sijaisäitiin henkisesti. Kaikki sijaisäidit myös korostavat lapsen olemassaolevien kiintymyssuhteiden vaikutusta suhteeseensa sijaislapsen kanssa. Sijaisäitien kertomukset antavat jopa viitteitä siihen, että mitä nuorempana lapsi sijoitetaan sijaiskotiin, sitä helpompaa hänelle on muodostaa uusi kiintymyssuhde sijaisäitiin.

This thesis was set to study the utilization of the MathWorks’ Simulink® program in model based application software development and its compatibility with the Vacon 100 inverter. The target was to identify all the problems related to everyday usage of this method and create a white paper of how to execute a model based design to create a Vacon 100 compatible system software. Before this thesis was started, there was very little knowledge of the compatibility of this method. However during the practical experiments, it became quite quickly clear that this method is very compatible with the Vacon 100. Majority of the problems expected before this thesis was started proved to be wrong. The only permanent problem that came up during this thesis was that Vacon 100 supports only the 32-bit floating-point precision while Simulink uses the 64-bit floating-point precision by default. Even though this data type incompatibility prevents usage of some of the Simulink’s blocks, it is by no means a limiting factor that restricts usage of this method. During the practical research no problems were found that completely prevent the usage of this method with the Vacon 100 inverter. The Simulink PLC Coder was in the spotlight during the practical research work. Even though the code generator worked better than was expected, the biggest problems limiting the usage of model based design relates to the PLC Coder. All in all based on this study, it is easy to say that model based design is a very usable tool for everyday design work. The method does not necessarily show its advantages in a small scale design work and the implementation phase can take some time before the company has collected the support model library needed. However in the future, the software requirements will increase, which grows the importance of model based design. A well-executed model based design can have a significant improving effect on financial, time and quality aspects. / Tämän lopputyön tarkoituksena oli tutkia MathWorks:n Simulink®-ohjelmiston käyttöä mallipohjaisessa ohjelmistotuotannossa ja sen soveltuvuutta Vacon 100 -taajusmuuntajan ohjelmointiin. Tavoitteena oli identifioida kaikki ongelmakohdat, jotka vaikuttavat menetelmän jokapäiväisessä hyödyntämisessä, sekä luoda raportti, miten menetelmän avulla voidaan tehdä Vacon 100 yhteensopiva ohjelmisto. Ennen työn aloittamista menetelmän soveltuvuudesta ei ollut tarkkaa tietoa. Työn aikana suoritetut käytännönläheiset ohjelmistotuotantoesimerkit kuitenkin osoittivat nopeasti menetelmän toimivuuden. Ongelmakohdat, joita ajateltiin ennen työn aloittamista, osoittautuivat pääosin vääriksi. Ainoa pysyvä ongelmakohta, joka työn aikana tuli esille, on Vacon 100:n tuki vain 32-bit reaaliluvuille, kun taas Simulink käyttää oletuksena 64-bit reaalilukua. Vaikka datatyypistä aiheutuva ongelma estääkin muutaman Simulink-lohkon käytön, se ei kuitenkaan ole menetelmän käyttöä rajoittava ongelma. Työssä ei tullut vastaan yhtään ongelmaa, joka olisi estänyt mallipohjaisen suunnittelun käytön Vacon 100 -laitteen kanssa. Simulink:n koodigenerointityökalu eli Simulink PLC Coderon tärkeässä osassa työn tutkimuksen kannalta. Kaiken kaikkiaan koodigeneraattori toimi yli odotusten, mutta suurimmat ongelmat, jotka rajoittavat mallipohjaisen suunnittelun käyttöä, liittyvät kuitenkin PLC Coder:n toimintaan. Yhteenvetona työn perusteella voidaan todeta, että mallipohjainen ohjelmistotuotanto on nykyaikana erittäin käyttökelpoinen menetelmä. Tosin menetelmän tuomat hyödyt eivät välttämättä tule esille pienessä mittakaavassa ja ennen kuin yritykselle on muodostunut omaan tuotteeseen liittyvien mallien ja lohkojen tietokanta. Tulevaisuudessa kuitenkin suunnittelutyön vaatimusten kasvaessa, mallipohjaisen ohjelmistotuotannon merkitys tulee kasvamaan. Hyvin toteutettuna menetelmä parantaa huomattavasti suunnittelutyön tulosta niin taloudellisesti, ajallisesti kuin laadullisestikin.

Abstract A stakeholder analysis is commonly a part of the requirements engineering process in the development of software systems. It contributes to identifying, analysing, negotiating and validating requirements from multiple stakeholder viewpoints that do not necessary share the same views on a system under development and do not necessary express themselves using a similar language. Stakeholder analysis is often integrated into a used development method or practice and doesn’t necessarily appear as a separate process. The increase in software size, availability and use in different appliances, however, requires more from the stakeholder analysis than has been recognized in Software Engineering literature. The increasing scale of software systems and connections to other systems increase the number of involved stakeholders complicating the stakeholder analysis. In addition, how the actual stakeholder analysis should be implemented in large scale software development and how it supports the development effort is problematic in practice. The purpose of this thesis is to study the role and purpose of a stakeholder analysis in a large-scale software-intensive systems development. In this thesis, an empirical approach is taken to study the large-scale software-intensive systems development as phenomena in order to observe it as a whole. This approach allows this thesis to analyse the phenomena from different perspectives in order to identify and describe the nature and purpose of a stakeholder analysis in large-scale software-intensive systems development. The contribution of this thesis is the following. First, the thesis contributes to both the practical and scientific community by describing the role of stakeholder analysis in the software-intensive systems development process. Secondly, it demonstrates how a stakeholder analysis can be implemented in a large-scale software-intensive systems development process. / Tiivistelmä Sidosryhmäanalyysi on yleensä osa vaatimusmäärittelyprosessia ohjelmistojärjestelmien kehityksessä. Se edesauttaa vaatimusten tunnistamista, analysointia, sopimista ja vahvistamista useiden eri sidosryhmien näkökulmasta tilanteissa, missä eri sidosryhmät eivät välttämättä jaa samaa näkökulmaa kehitettävään järjestelmään ja eivät välttämättä käytä samaa kieltä ilmaistakseen itseään. Sidosryhmäanalyysi on usein integroitu suoraan käytettyyn kehitysmenetelmään tai käytäntöön ja ei välttämättä ilmene erillisenä prosessina. Ohjelmiston koon kasvaessa ja yhteyksien lisääntyminen yhä useampiin laitteisiin on johtanut tilanteeseen, missä sidosryhmäanalyysilta vaaditaan yhä enemmän kuin kirjallisuudessa on aiemmin tunnistettu. Ohjelmistojärjestelmien alati kasvava koko ja yhteyksien lisääntyminen muihin järjestelmiin kasvattaa sidosryhmien määrää vaikeuttaen sidosryhmäanalyysin tekemistä. Lisäksi on ongelmallista, että miten sidosryhmäanalyysin tulisi tukea suuren mittakaavan ohjelmistotuotantoa ja miten se käytännössä toteutetaan tällaisessa ympäristössä. Tämän väitöskirjan tavoitteena on tutkia sidosryhmän roolia ja tarkoitusta suuren mittakaavan ohjelmistointensiivisten järjestelmien tuotannossa. Tutkimus on toteutettu empiirisellä lähestymistavalla tarkkailemalla suuren mittakaavan ohjelmistointensiivisten järjestelmien tuotantoa kokonaisuutena. Tämä lähestymistapa mahdollistaa kokonaisuuden analysoinnin eri näkökulmista, jotta sidosryhmäanalyysin luonne ja tarkoitus voidaan tunnistaa ja kuvata suuren mittakaavan ohjelmistointensiivisten järjestelmien tuotannossa. Väitöskirjan tulosten kontribuutio jakautuu kahteen osaan. Ensimmäiseksi väitöskirjan tulokset auttavat sekä tiedeyhteisöä ja käytännön työtä tekeviä kuvaamalla sidosryhmäanalyysin suuren mittakaavan ohjelmistointensiivisten järjestelmien tuotannossa. Toiseksi tulokset havainnollistavat miten sidosryhmäanalyysi voidaan toteuttaa suuren mittakaavan ohjelmistointensiivisten järjestelmien tuotekehitysprosessissa.

Les anticorps monoclonaux (AcM) sont des protéines ayant une reconnaissance antigénique spécifique utilisée pour le développement de réactifs thérapeutiques et diagnostiques. La production commerciale est réalisée en cultivant des cellules hôtes dans des bioréacteurs spécifiques. La densité cellulaire et le métabolisme cellulaire sont des paramètres clés pour le rendement élevé des AcM. Bioréacteur à fibres creuses (HFB), une cartouche contenant des fibres poreuses emballées, est l'un des systèmes de production disponibles dans le commerce. Si la densité de cellules obtenue peut conduire à un rendement élevé, le coût de l'ensemble du dispositif, y compris les pompes et les cartouches très coûteuses, empêche son utilisation de petites unités. Comme une alternative économique, nous avons proposé ici d'étudier le potentiel des modules de dialyse de polysulfone du commerce, classiquement employés dans le traitement de l'insuffisance rénale en phase terminale. Cependant, la membrane de polysulfone native a démontré une adsorption de protéines non spécifique significative préjudiciable à la production d'AcMs. De plus des enjeux normatifs viennent se greffer à ces problématiques scientifiques et technico-économiques, avec le cas des normes (ISO 13485/ AC S99-104/ GMP FDA /BPF…) qui imposent des méthodes de travail normalisées. Ce travail de thèse consiste en la conception d’un bioréacteur jetable, sur la base d’une cartouche de dialyse médicale à fibres creuses. Ce système doit offrir toutes les garanties en termes de production, de facilité d’utilisation, de stérilité, et permettre de concentrer les produits de cytoculture. La méthodologie scientifique a été couplée à une démarche qualité. La gestion de ce projet a été couplé à l’analyse de risques. En effet ce projet a été divisé en ses 5 composantes élémentaires décrite par Ishikawa par la méthode des 5 M. L’analyse de risque a consisté au calcul d’indice de criticité par la méthode AMDEC de chacune de ses familles de risques. Cette approche nous a permis de formaliser deux axes de recherche : i) la mise en œuvre d’une oxygénation efficace du milieu de culture (chapitre 4) et ii) les moyens de limiter le colmatage dans le module à fibres creuses pour obtenir une culture cellulaire conforme aux objectifs (chapitre 5). Le taux d’oxygénation est un facteur à prendre en compte dans un processus de culture cellulaire. L’oxygène peut être supplémenté selon deux modes, le mode passif ou le mode actif [Ozturk et Palsson 1990; Zhang S. et al 1992]. Il existe 2 types de système d’oxygénation : les système dit passif ou les échanges se font a travers une paroi de silicone et un système actif par aération directe dans le milieu de culture. Ce système est de loin l'opération la plus simple pour fournir de l'oxygène. Cependant, lorsque celui-ci est utilisé pour apporter de l’oxygène à des cultures de cellules mammifères, cela peut engendrer des altérations cellulaires. Des agents protecteurs chimiques peuvent être utilisés pour réduire les dommages cellulaires et la formation de mousse [Kamase et Moo-yung 1990; van Der pol L.A et al 1993]. Nos études ont démontré que l'addition d'agents anti-mousse peut entraîner une diminution du coefficient de transfert de masse d’O2 en phase liquide (Kl) [Kamase et Moo-yung 1990]. Nous avons établi l’efficacité de l’utilisation d’un polymère silice/silicone pour éliminer la mousse sur des cultures bactériennes et de cellules mammifères. Afin de limiter ces phénomènes de colmatage, les fibres de polysulfone ont été traitées avec plusieurs tensioactifs (acide pluronique F127, D-limonen et différentes huiles de silicone) qui ont conduit à une diminution significative de l'adsorption protéique. L'effet de ces surfactants sur les performances de filtration et sur la cytotoxicité a été étudié. Certains d'entre eux n'ont pas influencé ces paramètres alors que d'autres ont présenté des effets négatifs. / Monoclonal Antibodies (mAbs) are proteins with specific antigen recognition used for development of both therapeutic and diagnostic reagents. Commercial production is achieved by growing host cells in specific bioreactors. Cell density and cell metabolism are key parameters for high yield of mAbs. Hollow fiber bioreactor (I-IFB), a cartridge containing packed porous fibres, is one of the system for production commercially available. If the cell density achieved can lead to high yield, the cost of the whole device, including pumps and very expensive cartridges prevents its use of small units. As an economical alternative, we proposed here to investigate the potential of commercial polysulfone dialysis modules, classically employed in the treatment of end stage renal failure. However, the native polysulfone membrane demonstrated a significant non-specific protein adsorption detrimental to mAbs production. Moreover normative issues are added to these scientific and techno-economic issues, with the case of standards (ISO 13485 / AC S99-104 / GMP FDA / BPF ...) which impose standard working methods. This thesis consists of the design of a disposable bioreactor, based on a hollow-fiber medical dialysis cartridge. This system must offer all the guarantees in terms of production, ease of use, sterility, and allow to concentrate the cytoculture products. Scientific methodology has been coupled with a quality approach. The management of this project was coupled with the risk analysis. Indeed this project was divided into its 5 elementary components describe by Ishikawa by the 5M method. The risk analysis consisted in the calculation of the criticality index by the AMDEC method of each of its families of risks. This approach allowed us to formalize two research axes: i) the implementation of an effective oxygenation of the culture medium (chapter 4) and ii) the means of limiting the clogging in the hollow fiber module to obtain a culture consistent with the objectives (Chapter 5). The rate of oxygenation is a factor to be taken into account in a cell culture process. Oxygen can be supplemented in two modes, passive mode or active mode [Ozturk and Palsson 1990; Zhang S. et al 19921. There are two types of oxygenation system: the so-called passive system or the exchanges are made through a silicone wall and an active system by direct aeration in the culture medium. This system is by far the simplest operation for providing oxygen. However, when it is used to supply oxygen to mammalian cell cultures, this can cause cellular damage. Chemical protective agents can be used to reduce cell damage and DKamase and Moo-yung 1990 foam formation; van Der pol L.A. et al 1993 Cl. Our studies have shown that the addition of antifoaming agents can lead to a decrease in the liquid phase (K2) mass transfer coefficient of D Kamase and Moo-yung 1990C]. We have established the effectiveness of using a silica / silicone polymer to remove foam on bacterial and mammalian cell cultures. In order to limit these adsorption phenomena, polysulfone fibers were treated with several surfactants (pluronic acid F 127, D-limonen, and different silicone oils) which led to a significant decrease in protein adsorption. The effect of such surfactants on the filtration performances and on cytotoxicity were investigated. Some of the them did not influence these parameters while some presented negative effects. Finally, different cell culture parameters (cells densities, production yield, flow properties, fouling) were studied, as well as the performance of the bioreactor in perfusion continuous mode. The bioreactor was maintained in continuous mode for fifteen days and the production yield per batch was 250 mg of AcMs. The results obtained in this work allowed us to define the next steps to be taken, and are the subject of the Perspectives section.

This research was conducted to test the hypothesis that select nutrients including glucose, leucine, arginine and glutamine stimulate conceptus development by activating mTOR (mammalian target of rapamycin; HGNC approved gene name: FRAP1, FK506 binding protein 12-rapamycin associated protein 1) signaling pathway. First, temporal changes in quantities of select nutrients (glucose, amino acids, glutathione, calcium, sodium and potassium) in uterine lumenal fluid from cyclic (Days 3 to 16) and pregnant (Days 10 to 16) ewes were determined. Total recoverable glucose, Arg, Gln, Leu, Asp, Glu, Asn, His, beta-Ala, Tyr, Trp, Met, Val, Phe, Ile, Lys, Cys, Pro, glutathione, calcium and sodium was greater in uterine fluid of pregnant compared to cyclic ewes between Days 10 and 16 after onset of estrus. Of note were remarkable increases in glucose, Arg, Leu and Gln in uterine flushings of pregnant ewes between Days 10 and 16 of pregnancy. Second, effects of the estrous cycle, pregnancy, progesterone (P4) and interferon tau (IFNT) on expression of both facilitative (SLC2A1, SLC2A3 and SLC2A4) and sodium-dependent (SLC5A1 and SLC5A11) glucose transporters, cationic amino acid transporters (SLC7A1, SLC7A2 and SLC7A3), neutral amino acid transporters (SLC1A4, SLC1A5, SLC3A1, SLC6A14, SLC6A19, SLC7A5, SLC7A6, SLC7A8, SLC38A3, SLC38A6 and SLC43A2) and acidic amino acid transporters (SLC1A1, SLC1A2 and SLC1A3) in ovine uterine endometria from Days 10 to 16 of the estrous cycle and Days 10 to 20 of pregnancy as well as in conceptuses from Days 13 to 18 of pregnancy were determined. Among these genes, SLC2A3 and SLC7A6 were detectable only in trophectoderm and endoderm of conceptuses. The abundance of mRNAs for SLC2A1, SLC2A4, SLC5A1, SLC5A11, SLC7A1, SLC7A2, SLC1A4, SLC1A5, SLC43A2 and SLC1A3 changed dynamically in ovine uterine endometria according to day of the estrous cycle and early pregnancy. Expression of mRNAs for SLC2A1, SLC5A11 and SLC7A1 in endometria was induced by P4 and further stimulated by IFNT with shortterm treatment (12 days), while expression of SLC7A1 and SLC1A5 in endometria required long-term treatment (20 days) with P4 and IFNT. Third, effects of the estrous cycle, pregnancy, P4 and IFNT on expression of nitric oxide synthase (NOS1, NOS2 and NOS3), GTP cyclohydrolase (GCH1), ornithine decarboxylase 1(ODC1), insulin-like growth factor II (IGF2), FRAP1 complexes (FRAP1, LST8, MAPKAP1, RAPTOR, RICTOR), regulators (TSC1, TSC2, RHEB) and an effector (EIF4EBP1) of FRAP1 signaling in ovine uterine endometria from Days 10 to 16 of the estrous cycle and Days 10 to 20 of pregnancy as well as in conceptuses from Days 13 to 18 of pregnancy were determined. All of these genes were expressed in ovine uterine endometrium and conceptuses. Among these genes, expression of NOS1, IGF2, RHEB and EIF4EBP1 changed dynamically due to day of the estrous cycle and early pregnancy. Progesterone stimulated NOS1 and GCH1 expression while IFNT inhibited NOS1 expression in uterine endometria, and P4 and IFNT stimulated expression of RHEB and EIF4EBP1 in uterine endometria. Collectively, these results indicate that: 1) the availability of select nutrients in the ovine uterine lumen increases to support the rapid growth and elongation of the conceptus during the peri-implantation stage of pregnancy; 2) P4 and/or IFNT stimulate(s) glucose and amino acid transporters to facilitate their transport from maternal tissues and/or blood into the uterine lumen during early pregnancy; 3) the FRAP1 cell signaling pathway mediates interactions between the maternal uterus and peri-implantation conceptus and both P4 and IFNT affect this pathway by regulating expression of RHEB and EIF4EBP1. Expression of NOS, ODC1 and IGF2 appear to be linked to FRAP1 signaling in both uteri and peri-implantation conceptuses.