Abstract The doctoral thesis deals with such Christian sense of community in which a believer participates in the services or other activities of several Christian communities, con¬ceives the community of Christians as something larger than the institutionalized church or religious community, or argues matters within the domain of religion with statemenst that belong to non-religious discourse. I will use the term Inter-Christianity of these activities. The primary survey area is Finland. However, I will contextualize the observations concerning Finland against changes in Christianity especially in Germany, the United States of America and also by a few examples, elsewhere in the world. In this manner, I will put the observations concerning Finland in proportion with the supranational nature of Christianity. I will review the change in the sense of community and identification of Christianity with the help of theories involving postmodernism, narrative research and symbolic anthropology. Twenty-three informants took part in the research. The research materials consists of 24 interviews, 14 discussions, 51 feedback discussions, 47 field work events and 49 written descriptions, Internet discussions and television programs involved with the topic. As the study is a mix of reflexive, interpretative and empirical methods, it is postmodern religious anthropology. Due to influence of ecumenical discussion, joint Christian gatherings and ecumenical services have increased in all countries reviewed. The increase of joint activities of different churches and the spread of awakening evangelical Christianity together with the postmodern culture that empahizes individuality have confirmed the perception of people involved in the Inter-Christianity on the justification of participation in multiple communities and the home gathering activities that oppose the institutionalized power of churches. Postevangelical movements and reform groups are common in Germany and the United States of America. Instead, home gathering activities and individual crossing of boundaries are common in Finland. / Tiivistelmä Tutkimus käsittelee sellaista kristillisen yhteisöllisyyden tapaa, jossa uskova osallistuu monien uskonyhteisöjen jumalanpalveluksiin tai muuhun toimintaan, käsittää kristittyjen yhteisön institutionaalista kirkkoa tai uskonyhteisöä laajemmaksi kokonaisuudeksi tai perustelee uskoon liittyviä asioita muuhun kuin uskonnolliseen diskurssiin kuuluvilla lausumilla. Nimitän tällaista toimintaa poikkikristillisyydeksi. Ensisijainen tarkastelukohteeni on Suomi, mutta kontekstualisoin Suomea koskevia havaintoja kristillisyyden muutoksiin Saksassa ja Yhdysvalloissa sekä muutaman esimerkin avulla muualla maailmassa. Suhteutan näin Suomea koskevat havainnot kristillisyyden ylikansalliseen luonteeseen. Tarkastelen kristillisen yhteisöllisyyden ja identifioitumisen muutosta postmodernia käsittelevien teorioiden, narratiivitutkimuksen ja symbolisen antropologian avulla. Tutkimukseen osallistui 23 informanttia. Tutkimusaineisto koostuu 24 haastattelusta, 14 keskustelusta, 51 palautekeskustelusta, 47 kenttätyötapahtumasta ja 49 aihetta käsitelleestä kirjallisesta kuvauksesta, Internet-keskustelusta ja televisio-ohjelmasta. Refleksiivistä, tulkinnallista ja kokemuksellista menetelmää sekoittavana tutkimus on postmodernia uskontotutkimusta. Ekumeenisen keskustelun vaikutuksesta yhteiskristilliset kokoontumiset ja ekumeeniset jumalanpalvelukset ovat lisääntyneet kaikissa tarkastelumaissa. Kirkkokuntien yhteisen toiminnan lisääntyminen ja evankelikaalisen herätyskristillisyyden leviäminen yhdessä yksilöä korostavan postmodernin kulttuurin kanssa ovat vahvistaneet poikkikristillisesti toimivien käsitystä kirkkojen institutionaalista valtaa vastustavan kotikokoustoiminnan ja monissa yhteisöissä käymisen oikeutuksesta. Postevankelikaaliset liikkeet ja reformiryhmät ovat yleisiä Saksassa ja Yhdysvalloissa, kun taas kotikokoustoiminta ja yksilöllinen rajanylitys ovat yleisiä Suomessa.

Abstract This study explores women’s conceptions and experiences of heart disease in Kainuu, Finland through illness narratives. Conventionally, coronary heart disease has been considered a male disease. However, many women suffer from heart disease, but their illness experiences have called relatively little attention. This PhD study, which falls under the field of medical anthropology, looks at experiences and illness conceptions women attach to heart disease. The research material consists of 15 women’s narrative interviews collected during 2004–2005. The theoretical–methodological framework in this study employed cognitive anthropology and narrative research, and the two main concepts of the study are biographical disruption and cultural model. The analysis was performed by applying two reading methods: a holistically-oriented and a content-oriented method. The holistic exploration focused on biographical disruption and its effects. The disruption experienced due to illness varied between interviewees depending on the stage of their illness and their life situation. The content-oriented reading method was utilized to explore the conceptions and explanations of heart disease and to identify cultural explanatory models present in the research material. Four main cultural explanatory models were identified, which were titled “the inheritance model”, “the mental model”, “the food model” and “the character model”. The inheritance model presented genetic and hereditary explanations, while the mental model introduced different mental factors, such as pressure and stress. The food model emphasized factors related to food and eating and finally, the character model introduced characterizations of heart disease. The present study increases our understanding of heart disease experience from women’s point of view. / Tiivistelmä Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kainuulaisnaisten sepelvaltimotautikokemuksia ja -käsityksiä heidän kertomuksistaan käsin. Sepelvaltimotauti on pitkään mielletty miesten sairaudeksi. Useat naiset kuitenkin sairastavat sepelvaltimotautia, mutta heidän sairauskokemuksensa ovat saaneet vain vähän huomiota. Lääketieteellisen antropologian erityisalaan kuuluvan tutkimuksen pääasiallinen aineisto koostuu 15 kainuulaisnaisen kerronnallisesta haastattelusta, jotka tehtiin vuosina 2004–2005. Haastatteluaineiston avulla selvitettiin sepelvaltimotautiin liittyviä sairauskokemuksia ja -käsityksiä. Tutkimuksen teoreettismetodologisessa viitekehyksessä hyödynnettiin kognitiivista antropologiaa ja narratiivitutkimusta. Tutkimuksen kaksi keskeisintä käsitettä ovat kulttuurimalli ja elämäkerrallinen katkos. Aineiston käsittelyssä ja analysoinnissa sovellettiin kahta lukutapaa, joista toisessa keskityttiin kertomuksiin kokonaisuuksina ja toisessa tarkemmin haastattelukertomusten sisältöön. Kertomusten holistisessa tarkastelussa keskityttiin sairastumiseen ja sen vaikutuksiin elämäkerrallisen katkoksen käsitettä käyttäen. Sairauden aikaansaama katkos ilmeni eri tavoin tutkimukseen osallistuneen sairauden vaiheesta ja elämäntilanteesta riippuen. Sepelvaltimotautikäsitysten ja -selitysten tarkastelussa käytettiin sisältöön keskittyvää lukutapaa, jonka avulla hahmoteltiin sepelvaltimotaudin kulttuurisia selitysmalleja. Sepelvaltimotaudin pääasiallisia kulttuurisia selitysmalleja nousi esiin neljä, jotka nimettiin periytyvyysmalliksi, henkiseksi malliksi, ravitsemusmalliksi ja luonnemalliksi. Periytyvyysmallissa sepelvaltimotautia ja siihen sairastumista selitettiin taudin periytyvyydellä ja geneettisillä tekijöillä. Henkisen mallin yhteydessä korostuivat erilaiset mentaaliset tautiin vaikuttaneet tekijät, kuten henkiset paineet ja stressi. Ravitsemusmallin yhteydessä korostuivat erilaiset ruokaan ja syömiseen liittyvät tekijät. Luonnemallin yhteydessä esille nousivat erilaiset sepelvaltimotautia luonnehtivat selitykset. Tutkimuksessa tuotetaan naisnäkökulmaista tietoa ja ymmärrystä sepelvaltimotaudin sairauskokemuksista.