Abstract This thesis includes three separate empirical studies on economic demography and health economics. The first study explores the effect of alcohol consumption on divorce across 23 OECD countries during the period 1960–2010. We find strong evidence that alcohol consumption is a major socioeconomic factor which influences divorces in these countries. We find robust evidence on the relationship between alcohol consumption and divorce rates both in the short and long run. In addition, using worldwide survey data on values we explore whether the change in values with respect to marriage, and moral values can explain our findings. It is noteworthy, that alcohol consumption has a significant effect on divorces even after controlling for moral values. The second and third studies concentrate on the economics of suicide. In the second study, we explore the effects of unemployment on the well-being of the regional population with disaggregated suicide data across gender and age in Finland during 1991–2011. Our findings suggest that the increased job insecurity is associated with higher number of suicides than what is expected in good economic times. The effect is significant especially for the prime working-age (35–64 years old) male suicides. The second main contribution of this study is to relate the concept of social norm to unemployment. We show that in high unemployment areas the association between job loss and suicide mortality is not as severe as in low unemployment areas. An implication is that the burden of unemployment is reduced when it becomes socially more common and acceptable. The goal of the third study is to provide evidence on the effects of economic crises on suicides in 21 OECD countries over the period between 1970 and 2011. In conclusion, this study shows that over 60 000 suicides are attributable to the economic/financial crises since 1970. Two main findings emerged from the data. First, the impact of the most recent global financial crisis (2008) on suicides was not particularly stronger than that of the previous major economic/financial crises. Second, stock market crashes and banking crises are the most severe economic crises in terms of excess suicides when calculated on population-level data. / Tiivistelmä Tämä väitöskirja koostuu kolmesta empiirisestä tutkimuksesta. Tutkimukset keskittyvät väestötason kysymyksiin avioerojen määrään vaikuttavien sosioekonomisten tekijöiden, sekä makrotaloudellisten tekijöiden ja itsemurhien välisen yhteyden näkökulmasta. Ensimmäisessä tutkimuksessa tarkastellaan alkoholin kulutuksen vaikutusta avioerojen määrään 23 OECD-maassa vuosina 1960–2010. Tutkimuksessa havaitaan alkoholin kulutuksen olevan yksi merkittävimmistä avioeroihin vaikuttavista sosioekonomisista tekijöistä sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä tarkasteltuna. Tutkimuksen mukaan alkoholin kulutuksella näyttäisi olevan vaikutusta avioerojen lukumäärään myös silloin, kun moraaliarvoissa tapahtuneet muutokset on huomioitu. Toinen ja kolmas tutkimus keskittyvät itsemurhien taloustieteeseen. Toisessa tutkimuksessa tarkastellaan työttömyyden vaikutuksia hyvinvointiin. Aineistona käytetään maakuntatason sukupuoli- ja ikäryhmäjaoteltua aineistoa itsemurhakuolleisuudesta Suomessa vuosina 1991–2011. Tutkimuksen mukaan kasvava epävarmuus työpaikan pysyvyydestä voi johtaa korkeampiin itsemurhalukuihin kuin mitä olisi odotettavissa parempina taloudellisina aikoina. Tämä tulos näyttäytyy erityisesti työikäisten miesten keskuudessa. Toinen tutkimuksen päätuloksista liittyy sosiaalisten normien näkymiseen siinä, miten työttömyys vaikuttaa itsemurhakuolleisuuteen. Tulokset osoittavat, että korkeamman työttömyyden alueilla työn menettämisen ja itsemurhakuolleisuuden välinen yhteys ei ole niin voimakas kuin matalamman työttömyyden alueilla. Sosiaalisten normien vaikutus näyttäisi suojaavan ihmisiä itsemurhakuolleisuudelta niissä tapauksissa, jolloin työttömyys on yleisempää. Kolmas tutkimus tarjoaa tietoa talouskriisien vaikutuksista itsemurhiin 21 OECD-maassa vuosina 1970–2011. Tutkimuksen mukaan yli 60 tuhannen itsemurhan voidaan katsoa olevan yhteydessä talouskriiseihin vuodesta 1970 lähtien. Löydökset osoittavat, etteivät viimeisimmän globaalin finassikriisin vaikutukset itsemurhakuolleisuuteen poikenneet merkittävästi aikaisempiin laajoihin kriiseihin verrattuna. Lisäksi pankki- ja osakemarkkinakriiseillä näyttäisi olevan muita talouskriisejä vakavammat vaikutukset itsemurhakuolleisuuteen väestötasolla tarkasteltuna.

Abstract This dissertation looks into the meanings of the duodji, Sámi handicrafts. The study approaches duodji as an institution that regulates, defines, and produces the meanings of the duodji in different ways. The research material – Sámi Parliament Statements, Committee Memorandums, Craftsmen's Seminar Speeches, and Interviews with Duodji Entrepreneurs – are interpreted by means of discourse analysis. The theoretical framework is social constructivism, which is tangibly defined by the concepts of social norms and commercial branding. The research questions are how the duodji institution is built and how it produces the meanings of the duodji, and how the norms and brands of duodji work in this process. The aim is to find out the role of duodji as a mirror and interpreter of the Sámi society and to explore how the Sámi political and economic phenomena are reflected in the meanings of the Duodji. The research shows that in the 1970s a discursive shift was taking place in the duodji, whereby the duodji was incorporated into the Sámi ethnic politics and it became strongly institutionalized. As a consequence, the continuous meaning negotiations of the duodji are the core of the existence of the duodji institution. The formal duodji institution seeks to produce representative and meaningful duodji through, inter alia, duodji picture books and public statements concerning handicrafts. As a social institution, duodji is linked to social norms and their control. The control of norms is not so much the subject of duodji authenticity, but the power relations within the Sámi social interaction. The commercial duodji institution builds brands that utilise norms and norm control as well as representational duodji discourses. / Tiivistelmä Väitöskirjan aiheena on duodjin eli saamelaisen käsityön merkitykset. Tutkimuksessa duodjia lähestytään instituutiona, joka säätelee, määrittelee ja tuottaa duodjin merkityksiä eri tavoin. Tutkimusaineistoa eli saamelaiskäräjälausuntoja, komiteamietintöjä, käsityöntekijöiden seminaaripuheenvuoroja ja duodjiyrittäjien haastatteluja tulkitaan diskurssinalyysin keinoin. Teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi, jota konkretisoidaan sosiaalisen normin ja kaupallisen brändin käsitteillä. Tutkimuksessa kysytään, miten duodji-instituutio rakentuu, miten se tuottaa duodjin merkityksiä sekä miten duodjin normit ja brändit toimivat tässä prosessissa. Tavoitteena on selvittää duodjin roolia saamelaisen yhteiskunnan peilinä ja tulkkina sekä tutkia, miten saamelaisten poliittiset ja taloudelliset ilmiöt heijastuvat duodjin merkityksissä. Tutkimuksessa käy ilmi, että 1970-luvulla duodjin kohdalla tapahtui diskursiivinen käänne: duodji otettiin osaksi saamelaista etnopolitiikkaa ja se myös institutionalisoitui voimakkaasti. Käänteen seurauksena duodjista käydään jatkuvaa merkityskamppailua. Muodollinen duodji-instituutio pyrkii tuottamaan edustuksellista ja merkityksiltään yhtenäistä duodjia muun muassa duodjin kuvakirjojen ja käsityötä koskevien julkisten lausuntojen kautta. Sosiaalisena instituutiona duodji kytkeytyy sosiaalisiin normeihin ja niiden kontrollointiin. Normikontrolli ei niinkään kohdistu duodjin aitouteen, vaan valtasuhteisiin saamelaisten sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Kaupallinen duodji-instituutio rakentaa brändejä, jotka hyödyntävät normeja ja normikontrollia sekä edustuksellisen duodjin diskursseja. / Čoahkkáigeassu Nákkosgirjji fáddán leat duoji mearkkašumit. Dutkamuš lahkona duoji institušuvdnan, mii mudde, meroštallá ja buvttada duoji mearkkašumiid sierra vugiiguin. Dutkanmateriála nugo sámediggecealkámušat, kommišuvnnasmiehttamušat, duojáriid seminárasáhkavuorut ja duodjefitnodatdolliid jearahallamat dulkojuvvojit diskursaanalysa vugiiguin. Teorehtalaš refereansarápma lea sosiála konstruktionisma, man sosiála norpma ja gávppálaš brándda doahpagat konkretiserejit. Dutkamuš jearrá, mot duodji institušuvdnan šaddá ja mot dat buvttada duoji mearkkašumiid ja mot duoji norpmat ja bránddat doibmet dan proseassas. Ulbmilin lea čielggadit duoji rolla sámeservodaga speadjalin ja dulkan ja dutkat mot sápmelaččaid politihkalaš ja ekonomalaš ihtagat huksejit duoji mearkkašumiid. Dutkamušas boahtá ovdan ahte 1970-logus dáhpáhuvai duoji buohta diskursiiva nuppástus, goas duodji váldojuvvui sámi etnopolitihka oassin ja dat sakka gievrrui instituhttan. Dan dihte duodji-institušuvnna guovddážis leat leamašan geažos áigge ráđđádallamat duoji mearkkašumiin. Duodji formála institušuvdnan viggá buvttadit ebmos ja mearkkašumiid dáfus oktilaš duoji earret eará duodjegovvagirjjiid ja duodjái guoskevaš almmolaš cealkámušaid bokte. Duodji sosiála institušuvdnan laktása sosiála norpmaide ja daid kontrolleremii. Norbmakontrolla ii nuge čuoza duoji eaktivuhtii muhto sápmelaččaid váldegaskavuođaide vuorrováikkuhusas. Duodji gávppálaš institušuvdna hukse bránddaid, mat atnet ávkin norpmaid ja norbmakontrolla ja epmoš duoji diskurssaid.