There are two general approaches to myth, the literal and the symbolic. The literal method considers myth a record of man's responses to factors external to himself, while the symbolic approach evaluates myth as the externalization of internal conflicts. The purpose of this paper is to examine several examples of each type of scholarship and to show the efficacy of both in gaining a complete understanding of the Oedipus myths.

Abstract This study focuses on a son's violence against his father. It consists of three substudies. The first substudy examines the incidence of patricide in Finland. The incidence was essentially the same in the beginning and in the end of 20th century: 0.07 and 0.06 cases of patricide per 100 000 per year respectively. At the same time the incidence of matricide increased from 0.01 to 0.07 per 100 000 respectively. The proportion of patricide and matricide of all homicides increased due to the decrease of all homicides in Finland during the study period. The incidences of parricides seem to be of the order of other western countries. In the second substudy, all the reports of 107 serious violent offences by a son against his father were extracted from among all the forensic psychiatric examination reports made in Finland in 1973-96. These index cases were compared to 107 control cases of homicide against other people. Various statistically significant differences were found between the groups. The controls had the following characteristics more commonly than the indexes: developmental problems (especially conduct disorders) in childhood, personality disorders, dependence on alcohol or drugs and criminal histories as adults. They were also married and left their childhood home before the crime more commonly than the indexes. The indexes had psychotic diseases and dependence on parents more commonly, but also better educational and professional success. The indexes were more commonly diagnosed as 'without legal responsibility' (33% vs. 12%) and the controls more commonly 'with diminished legal responsibility'. In the third substudy, five major predisposing factors for a son's violence against his father were identified (incidence in parenthesis): A son's dependence on his parents (70%), a son's tendency to violence (65%), psychotic disease of the son (31%), the fathers oppressive and violent behaviour against the son (36%), protection of the mother against the father's violence by the son (21%). One or more of these factors could be involved in any single case. It was found that oedipality could not explain the violence of a son against his father. Distant and aggressive fathering and close and caring mothering can be seen as predisposing factors both to violence against the father and to the claimed general high prevalence of oedipality in our culture. / Tiivistelmä Tämä työ koostuu kolmesta osatutkimuksesta. Ensimmäisessä tutkittiin pojan tekemän patrisidin eli isän surmaamisen esiintyvyyttä Suomessa. Patrisidin esiintyvyys pysyi suunnilleen samana, 0.07 ja 0.06 tapausta 100 000 asukasta kohti vuodessa, 1900-luvun alussa ja lopussa. Sen sijaan matrisidin eli äidin surmaamisen esiintyvyys kasvoi 0.01:stä 0.07:ään tapaukseen 100 000 asukasta kohti vuodessa. Patrisidien ja matrisidien osuus kaikista henkirikoksista Suomessa kasvoi 1900-luvun aikana, koska yleinen henkirikoskuolleisuus aleni kyseisen jakson aikana. Patrisidin ja matrisidin esiintyvyys vastaa muissa länsimaissa havaittuja esiintyvyyslukuja. Työn toisessa osassa tutkittiin mielentutkimuksessa vuosina 1973-96 olleiden 107 isänsä surmanneen tai pahoinpidelleen pojan ja heidän 107 verrokkinsa teon taustalla olleita tekijöitä. Useita tilastollisesti merkitseviä eroja havaittiin: verrokit kärsivät indeksejä yleisemmin lapsuudessa kehitysongelmista, etenkin käytöshäiriöistä, ja aikuisena persoonallisuushäiriöistä ja päihderiippuvuudesta sekä tekivät yleisemmin rikoksia. He myös solmivat parisuhteen ja lähtivät kotoa ennen väkivallantekoaan yleisemmin kuin indeksit Indeksit olivat yleisemmin psykoottisia ja riippuvaisia vanhemmistaan, mutta menestyivät paremmin koulussa ja työelämässä kuin verrokit. Indeksit todettiin mielentilatutkimuksessa yleisemmin syyntakeettomiksi kuin verrokit ja verrokit taas yleisemmin alentuneesti syyntakeiseksi kuin indeksit. Tutkimuksen kolmannessa osassa isään kohdistuneelle väkivallalle todettiin viisi keskeistä altistavaa tekijää (tekijöiden esiintyvyys 107 indeksin joukossa suluissa prosentteina): Pojan riippuvuus vanhemmistaan (70%), pojan väkivaltataipumus (65%), pojan psykoottinen sairaus (31%), isän alistava ja väkivaltainen käytös poikaa kohtaan (36%), äidin suojelu isän väkivallalta (21%). Kuhunkin tapaukseen saattoi liittyä samanaikaisesti yksi tai useampia tekijöitä. Oidipaalisuuden ei havaittu olevan keskeinen altistava tekijä pojan väkivallalle isää kohtaan. Etäinen ja väkivaltainen isyys ja suojaava ja huolehtiva äitiys voivat olla altistavia tekijöitä paitsi isään kohdistuvalle väkivallalle myös aiemmissa tutkimuksissa havaitulle oidipaalisuuden yleisyydelle kulttuurissamme.

Cette thèse de doctorat vise, à partir de l'exemple que constitue le traitement du mythe d'Œdipe par les trois dramaturges que sont Eschyle, Sophocle et Euripide, à comprendre comment les tragiques grecs, qui traitaient toujours des mêmes histoires, et suscitaient pourtant l'intérêt du public, ont su renouveler la création théâtrale, en parvenant à ne pas faire les mêmes pièces à partir des mêmes légendes. Certes, la matière mythique n'était pas figée en soi ; toutefois, comme la tragédie était un genre très codifié dans sa structure et relativement limité en termes d’effets visuels, c'est surtout sur le texte même que l'auteur pouvait intervenir, au prix d'un travail toujours renouvelé sur sa langue.C'est donc au texte même des tragédies que cette étude s'attache, texte qui est abordé selon une triple perspective, à la fois herméneutique, philologique et comparatiste, ce qui permet de comprendre non seulement les enjeux profonds de chacun d'eux, mais aussi les variations sur le mythe et les effets ainsi créés. Le corpus, restreint mais raisonnable (Les Sept contre Thèbes d'Eschyle, l'Œdipe Roi, l'Antigone et l'Œdipe à Colone de Sophocle, et les Phéniciennes d'Euripide), est analysé avec rigueur et aussi peu d'a priori que possible. Cette étude permet de mieux comprendre le fonctionnement de la tragédie, ainsi que la façon dont une poétique se renouvelait sans cesse et évoluait de la sorte, en explorant les possibilités que lui offrait sa langue et en travaillant sur les représentations et les contenus traditionnels dont le poète tragique héritait. Ce projet vise ainsi à mieux saisir les ressorts de la création poétique dans un contexte culturel qui permet d’appréhender au mieux les limites entre lesquelles elle est mise en œuvre ; il permettra également d'approfondir la compréhension d'une culture qui prenait plaisir à aller voir des pièces dont elle connaissait déjà la fin. / The aim of this PhD thesis, based on Aeschylus’, Sophocles’ and Euripides’ treatments of the Oedipus myth, is to understand how Greek tragic playwrights – who aroused the public interest while always dealing with the same stories – managed to reinvent theatre and write new plays out of the same myths. Admittedly, mythical material was not fixed, yet, tragedy was a genre which structure was highly codified, and quite limited in terms of visual effects. Thus, it was mainly within the text itself that authors could intervene by way of an ever-repeated work on their own language. Therefore, it is the texts of tragedies themselves which are the subject of this study, and which will be explored from three different perspectives; hermeneutic, philological and comparative. This not only allows for an understanding of the deeper issues each text tackles, but also of the variations on the myth and the effects they create. The corpus (Aeschylus' Seven against Thebes, Sophocles' Antigone, Œdipus Rex, Œdipus at Colonus, Euripides' Phoenician Women) – limited yet reasonable – will be analysed rigorously and with as little a priori as possible. What is proposed in this study is a better understanding of how the mechanics of tragedy worked, as well as of how part of a poetics could evolve through perpetual renewal, as tragic poets explored the possibilities of their language, worked on representations and traditional materials they had inherited. The aim of this study is to better grasp the means of poetic creation in a given cultural context so as to gain the best possible understanding of the limits within which it took place. It also allows for a deepened understanding of a culture in which people still enjoyed plays while already knowing how they would end.