Abstract This study deals with the phenomenon of a doctor-patient relationship from a relationship-centered care point of view. Relationship-centered care is viewed as an opportunity for the doctor to enhance comprehensive care of the patient and to improve the quality of primary health care. The research was conducted in the context of General Practice-education aimed at physicians specializing in general medicine. The training was organized by the General Practice Unit of Northern Ostrobothnia Hospital district (PPSHP) and the Department of Medicine and Health Sciences at the University of Oulu. The aim of the research is to increase understanding of the phenomenon of a patient-doctor relationship. The phenomenon is examined by looking at the possibilities for a doctor specializing in general medicine to have a personal doctor-patient relationship with dialogical orientation. With the help of personal reflection the doctor specializing in general medicine can develop ways to prepare for the relationship and be in it. The possibility for a patient to encounter valuable care is constructed through reflection and introduction of dialogue. A doctor working in relationship-centered care strategically receives information about the patient's personal experiences. Combining this information with the latest biomedical knowledge assists in the general recommendations of the Current Care Guidelines, when applying them individually. The research is qualitative. The data comprises 16 doctors who participated in the General Practice-education, their semi-structured thematic interviews with transcribed texts, as well as the findings from questionnaires completed at the end of the education. The data is analyzed using qualitative methods. The results showed that subjects felt that the core of general medicine is a personal doctor-patient relationship, in which it is essential to listen to the patient's concerns, experiences, thoughts and expectations when making treatment decisions and deciding on the correct diagnosis. Personal readiness is increased by the doctor-patient relationship when outlining the theoretical content, practicing situations of interaction, handling challenges that have emerged from work in a peer group, as well as the doctor's awareness based on previous work experience in medicine. There can be barriers, attitudes, beliefs and non-processed emotions that emerge from one's personal history of experiences; processing these strengthens the belief in one’s own abilities to work according to internal information and to be more personally present in relationships. The results could be utilized during basic medical education and post-graduate training, as well as in supervision. / Tiivistelmä Tutkimus käsittelee potilas-lääkärisuhteessa olemisen ilmiötä suhdekeskeisyyden näkökulmasta. Suhdekeskeisyyttä tarkastellaan lääkärin mahdollisuutena tehostaa potilaan kokonaisvaltaista hoitamista ja hoidon laatua. Tutkimus toteutettiin prosessiluontoisessa General Practice -koulutuksessa, joka oli suunnattu yleislääketieteeseen erikoistuville lääkäreille. Koulutuksen järjestivät Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän (PPSHP) yleislääketieteen yksikkö ja Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan terveystieteiden laitos. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä potilas-lääkärisuhteessa olemisen ilmiöstä. Ilmiötä lähestytään tarkastelemalla yleislääketieteeseen erikoistuvan lääkärin mahdollisuuksia olla potilas-lääkärisuhteessa persoonallisesti ja dialogisuutta tavoitellen. Persoonallisen reflektion avulla yleislääketieteeseen erikoistuva lääkäri voi kehittää valmiuksiaan asettua suhteeseen ja olla siinä. Reflektiivisyyden käynnistyminen ja dialogisuuden omaksuminen mahdollistavat potilasta arvostavien hoitokohtaamisten rakentumisen. Suhdekeskeisesti työskentelevä lääkäri saa henkilökohtaista tietoa potilaan kokemusmaailmasta. Tämän tiedon yhdistäminen uusimpaan biolääketieteelliseen tietoon auttaa yleisten Käypä hoito -suositusten soveltamisessa yksilöllisesti. Tutkimus on laadullinen tutkimus, jonka aineisto koostuu 16:n General Practice -koulutukseen osallistuneen lääkärin puoli-strukturoiduista teemahaastatteluista litteroiduista teksteistä, heidän reflektiopäiväkirjoistaan sekä koulutuksen lopussa suoritetusta palautekyselystä. Aineisto analysoidaan laadullisin menetelmin. Tulosten mukaan tutkittavat pitävät yleislääketieteen ytimenä persoonallista potilas-lääkärisuhdetta, jossa oikean diagnoosin ja potilasta hyödyttävien hoitopäätösten tekemisen kannalta on oleellista kuunnella potilaan huolia, kokemuksia, ajatuksia ja odotuksia. Persoonallisia valmiuksia lisäävät potilas-lääkärisuhteen sisältöjen teoreettinen jäsentely, vuorovaikutustilanteiden harjoittelu, työstä nousevien haasteellisten tapausten käsittely vertaisryhmässä sekä lääkärin kokemushistoriasta kumpuavien asioiden tiedostaminen ja käsittely. Omasta kokemushistoriasta kumpuavien esteiden, asenteiden, uskomusten ja tunteiden käsittelemättömyyden työstäminen vahvistaa uskoa omiin kykyihin toimia sisäisen informaation mukaan ja olla persoonallisemmin läsnä suhteissa. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää lääkäreiden perus- ja jatkokoulutuksessa sekä lääkäreiden työnohjauksessa.

Abstract The purpose of this study was to describe and explain the care of older people with dementia in surgical wards from the viewpoints of the patients and their close relatives, nursing staff and physicians. The study was conducted in two stages. The first stage of the study was conducted with a qualitative approach, collecting the data from older people with dementia (n=7), their close relatives (n=5), nursing staff (n=19) and physicians (n=9) using individual and group interviews. The data were analysed using inductive content analysis. The approach in the second stage was quantitative: data were collected with a questionnaire from the nursing staff (n=191). The data were analysed using descriptive statistics as well as explorative factor analysis. The nursing staff stated that responding to the physical, psychological and social needs of patients with dementia requires more effort and time than usual. The nursing staff pointed out that they did not have all the required know-how to provide good care for older people with dementia. The nursing staff with longer work experience indicated doing nothing more often than other nursing staff when encountering challenge behaviour of a patient with dementia. Concerns about well-being of a patient and feeling shame about patient’s behavioural symptoms were causing exhaustion among close relatives. Relatives expected some time for personal dialogue and support from the nursing staff. The patients experienced that they did not get enough information about their own care. The study provides new information that can be used to develop the care of older people with dementia in hospital environment. The results can be utilized in basic, further and updating education in the field of health care. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selittää ikääntyvän muistisairaan potilaan hoitotyötä kirurgisella vuodeosastolla muistisairaiden potilaiden, omaisten, hoitohenkilökunnan ja lääkäreiden näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisen vaiheen lähestymistapa oli kvalitatiivinen eli laadullinen, ja aineisto kerättiin kirurgisilla vuodeosastoilla olevilta muistisairailta potilailta (n=7), omaisilta (n=5), hoitohenkilökunnalta (n=19) ja lääkäreiltä (n=9) yksilö-, pari- ja ryhmähaastatteluina. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysilla. Tutkimuksen toisen vaiheen lähestymistapa oli kvantitatiivinen eli määrällinen, ja aineisto kerättiin kyselylomakkeella kirurgisilla vuodeosastoilla työskentelevältä hoitohenkilökunnalta (n=191). Aineisto analysoitiin käyttäen kuvailevan tilastotieteen menetelmiä sekä eksploratiivista faktorianalyysia. Ikääntyvän muistisairaan potilaan hoitotyössä korostui fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen avuntarpeeseen vastaaminen, joka vaati keskimääräistä enemmän aika- ja henkilöstöresursseja. Hoitohenkilökunta toi esille, ettei heillä ollut tarvittavaa tieto-taitoa muistisairaiden potilaiden hoitamiseen. Hoitajat, joilla oli pitkä työkokemus reagoivat muistisairaan potilaan käytösoireisiin muita hoitajia välinpitämättömämmin. Huoli potilaan voinnista ja häpeän tunne potilaan käytösoireista aiheuttivat puolestaan omaisen uupumista. Omaiset kaipasivatkin henkilökunnalta keskusteluapua ja tukea. Potilaat taas kokivat, etteivät he saaneet tarpeeksi tietoa hoitoaan koskevista asioita. Tutkimuksella tuotetaan uutta tietoa, jonka avulla voidaan kehittää ikääntyvän muistisairaan potilaan hoitotyötä sairaalaympäristössä. Tuloksia voidaan hyödyntää terveydenhuoltoalan perus-, jatko- ja täydennyskoulutuksessa.

Abstract The two universities in Oulu developed an interprofessional (IP) curriculum by implementing the theory and training periods for different undergraduate medical and health care students. The aim was to investigate how interprofessional education (IPE), use of collaborative learning methods and innovative learning environments will promote students’ IP competencies. Furthermore, the aim was to understand how the patients and families experienced the students’ receptions in the training periods. Students’ readiness and attitudes towards interprofessional learning (IPL) were investigated with the Readiness for Interprofessional Learning Scale (RIPLS) and their learning experiences after the courses and training periods with a structured questionnaire. The patients and families filled in the feedback questionnaire after the reception. The data was collected between 2007 and 2015. Almost all students indicated, according to RIPLS great importance towards teamwork and collaboration, and felt their professional identity promoted. The medical students evaluated their roles and responsibilities significantly lower than the other health care students. After the first semester, IP course students’ learning outcomes correlated linearly with their own activity and collaboration with the IP group in the e-learning platform. During the training periods in the out patients diabetes clinic, as well as in the preventive maternity and child health clinics, they performed well with IP competencies such as patient-centeredness, communication and teamwork. Students were well briefed to take responsibility as an IP team of the patients’ visit. The care plan was finalized with the facilitators. In the reflection session, learning outcomes were summarized. Students got an overview of primary and preventive services and their professional roles there. Patients and families were very satisfied with their experience with the students. IPE programs have positively changed the overall attitudes to IPL, both with students and the educators and professionals. In addition, students’ professional and IP clinical competencies have developed and the trust in working together has increased. Feedback from patients and families has been very positive. It showed the importance of IPE and the development of collaborative practice in the service system to stakeholders. IP teamwork experience benefits current and future health care professionals in organizing patient-centered care in collaboration with educational organizations and their working life partners. / Tiivistelmä Oulun yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhteistyönä kehitettiin lääketieteen ja terveydenhuollon eri perustutkinto-ohjelmille moniammatillinen opetussuunnitelma. Koulutus sisälsi teoriaopintoja sekä harjoittelua hyvinvointikeskuksessa. Tavoitteena oli tutkia, miten moniammatillinen oppiminen, osallistavien opetusmenetelmien käyttö sekä innovatiiviset oppimisympäristöt edistävät opiskelijoiden moniammatillisia taitoja. Tavoitteena oli myös kuvata potilaiden ja perheiden kokemuksia moniammatillisesti toteutetuista vastaanotoista harjoittelujaksoilla. Opiskelijoiden valmiuksia ja asenteita moniammatilliseen oppimiseen tutkittiin ”Valmiudet ja asenteet moniammatilliseen oppimiseen” (RIPLS) - mittarilla. Heidän oppimiskokemuksiaan koottiin opintojen ja harjoittelun päätteeksi strukturoidulla kyselymittarilla. Potilaat ja perheet täyttivät palautekyselyn vastaanoton päätyttyä. Aineisto kerättiin vuosina 2007-2015. Tarkasteltaessa opiskelijoiden asenteita RIPLS-mittarilla mitattuna suurin osa heistä piti erittäin tärkeänä tiimityötä ja vuorovaikutusta ja koki moniammatillisen oppimisen vahvistaneen heidän ammatillista identiteettiään. Lääketieteen opiskelijoiden arvio omasta ammattiroolistaan ja vastuistaan oli merkittävästi epävarmempi kuin muilla terveysalan opiskelijoilla. Opiskelijoiden oppiminen opintojen alkuvaiheen moniammatillisella kurssilla korreloi suoraan heidän omaan aktiivisuuteensa ja kommunikointiin moniammatillisen ryhmän kanssa verkkoalustan tehtävissä. Harjoittelujaksoilla sekä diabetesvastaanotolla että äitiys- ja lastenneuvolassa opiskelijat oppivat moniammatillisia taitoja, kuten potilaskeskeisyyttä, kommunikointia ja tiimityöskentelyä. He saivat kokonaiskuvan terveyskeskustyöstä ja ennaltaehkäisevistä palveluista sekä omista ammatillisista rooleistaan niissä. Potilaat ja perheet olivat erittäin tyytyväisiä saamaansa palveluun opiskelijavastaanotoilla. Opiskelijoiden asenteet moniammatillista oppimista kohtaan olivat positiivisia yhteisten opintojen alussa ja kehittyivät entistä positiivisemmiksi harjoittelujaksojen myötä. Samanaikaisesti opiskelijoiden ammattialakohtaiset sekä moniammatilliset taidot kehittyivät ja luottamus yhdessä työskentelyyn lisääntyi. Potilaiden ja perheiden antama erittäin myönteinen palaute on osoitus päättäjille ja palvelujärjestelmille moniammatillisen koulutuksen ja työkäytäntöjen kehittämisen merkityksestä. Moniammatilliset tiimityötaidot hyödyttävät sekä nykyisiä että tulevia terveysalan ammattilaisia toteuttamaan ja kehittämään asiakaslähtöistä työtä yhteistyössä korkeakoulujen ja työelämän palveluorganisaatioiden kanssa.