Abstract The purpose of this study was to describe and predict the quality of counseling of chronically ill adults in hospital. The aim of the first study was to describe the elements of the counseling of chronically ill adults using an integrated literature review (n=31). The aim of the second and third study was to describe and determine the factors predicting the quality of patient counseling. The data was collected with the CQI measurement from chronically ill adults (n=106) and analyzed using statistical methods. The aim of the fourth study was to describe the implementation of the quality of counseling based on documentation. The data were collected from patient records (n=150) and analyzed with deductive-inductive content analysis. There were three typical elements of counseling in the literature review: the counseling needs of chronically ill adults, the implementation of counseling and the impact of counseling. The counseling needs of the chronically ill included knowledge of the disease, emotions and social support. The implementation of counseling concerned need-based counseling interaction and counseling atmosphere. The impact of counseling included compliance with disease treatment and emotional well-being. Based on the survey, the content of counseling was sufficient, but there was lack of counseling about social support and disease prediction. Social support was the strongest predictor of the content of counseling. Half of the respondents received planned counseling and the interaction was good. There was lack of patient-centered counseling and counseling about disease prediction. Preplanned counseling was the strongest predictor for the implementation of counseling. The impact of counseling was the effect of attitudes and treatment, and the effects of disease treatment predicted the impact of counseling. There was little documentation of counseling in the patient records. In particular, there was a lack of counseling on chronically ill adults’ feelings during their hospital visit. They showed that counseling focused on the disease and its treatment and everyday life support. The implementation of counseling was related to the activity of the patient and evaluation of counseling as well as disease treatment and needs of emotional support. According to documentation, the benefits of counseling were seen as competence in self-care and handling symptoms. The information generated by the study may be utilized in counseling of chronically ill adults as well as in basic and continued nursing education. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla ja ennustaa pitkäaikaissairaiden aikuispotilaiden ohjauksen laatua sairaalassa. Ensimmäinen osatutkimus kuvaili pitkäaikaissairaiden aikuisten ohjauksen tunnuspiirteitä integroidulla kirjallisuuskatsauksella (n=31). Toinen ja kolmas osatutkimus kuvaili ja ennusti ohjauksen laatua pitkäaikaissairaiden aikuisten arvioimana. Aineisto kerättiin Ohjauksen laatu -kyselylomakkeella pitkäaikaissairailta (n=106) ja analysoitiin tilastollisin menetelmin. Neljäs osatutkimus kuvaili pitkäaikaissairaiden aikuisten ohjauksen laatua kirjaamisen perusteella. Aineisto kerättiin potilasasiakirjoista (n=150) ja analysoitiin deduktiivis-induktiivisella sisällönanalyysillä. Kirjallisuuskatsauksen mukaan ohjauksen tunnuspiirteitä olivat ohjaustarpeet, ohjauksen toteutus ja hyödyt. Pitkäaikaissairaiden ohjaustarve liittyi tietoon sairaudesta, tunteisiin ja sosiaaliseen tukeen. Ohjauksen toteutus ilmeni yksilöllisten ohjaustarpeiden, vuorovaikutuksen ja ilmapiirin huomioimisena. Ohjauksen hyödyt olivat hoitoon sitoutuminen ja emotionaalinen hyvinvointi. Kyselyaineiston perusteella ohjaus oli sisällöllisesti riittävää, mutta sosiaalinen tuki ja tutkimustulosten ohjaus oli heikkoa. Ohjauksen sisällön laatua voimakkaimmin ennusti saatu ohjaus sosiaalisesta tuesta. Vastaajista puolet piti ohjauksen toteutusta suunnitelmallisena ja vuorovaikutusta hyvänä. Potilaslähtöisyydessä ja sairauden ennusteen ohjauksessa oli parannettavaa. Ohjauksen toteutuksen laatua voimakkaimmin ennusti ohjauksen suunnitelmallisuus. Ohjauksen hyötyjä olivat vaikutus asenteisiin ja sairauden hoitoon, ja ohjauksen hyötyä ennusti vaikutus sairauden hoitoon. Ohjausmenetelmiä ja -materiaaleja pidettiin hyvinä. Potilasasiakirjoihin ohjausta kirjattiin niukasti. Erityisesti ohjaus sairauden aiheuttamista tunteista oli vähäistä. Ohjaus oli sairauden ja sen hoidon sekä arkielämän tukea. Ohjauksen toteutus muodostui pitkäaikaissairaiden aktiivisuudesta ohjaustilanteissa ja ohjauksen arvioinnista sekä sairauteen ja emotionaaliseen tukeen liittyvistä ohjaustarpeista. Ohjauksen hyötyjä kuvattiin itsehoidon osaamisena ja sairauden oireiden hallintana. Tutkimuksen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää pitkäaikaissairaiden ohjauksen kehittämisessä sekä hoitotyön perus- ja täydennyskoulutuksessa.

Abstract The purpose of this study was to describe and explain the care of older people with dementia in surgical wards from the viewpoints of the patients and their close relatives, nursing staff and physicians. The study was conducted in two stages. The first stage of the study was conducted with a qualitative approach, collecting the data from older people with dementia (n=7), their close relatives (n=5), nursing staff (n=19) and physicians (n=9) using individual and group interviews. The data were analysed using inductive content analysis. The approach in the second stage was quantitative: data were collected with a questionnaire from the nursing staff (n=191). The data were analysed using descriptive statistics as well as explorative factor analysis. The nursing staff stated that responding to the physical, psychological and social needs of patients with dementia requires more effort and time than usual. The nursing staff pointed out that they did not have all the required know-how to provide good care for older people with dementia. The nursing staff with longer work experience indicated doing nothing more often than other nursing staff when encountering challenge behaviour of a patient with dementia. Concerns about well-being of a patient and feeling shame about patient’s behavioural symptoms were causing exhaustion among close relatives. Relatives expected some time for personal dialogue and support from the nursing staff. The patients experienced that they did not get enough information about their own care. The study provides new information that can be used to develop the care of older people with dementia in hospital environment. The results can be utilized in basic, further and updating education in the field of health care. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selittää ikääntyvän muistisairaan potilaan hoitotyötä kirurgisella vuodeosastolla muistisairaiden potilaiden, omaisten, hoitohenkilökunnan ja lääkäreiden näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisen vaiheen lähestymistapa oli kvalitatiivinen eli laadullinen, ja aineisto kerättiin kirurgisilla vuodeosastoilla olevilta muistisairailta potilailta (n=7), omaisilta (n=5), hoitohenkilökunnalta (n=19) ja lääkäreiltä (n=9) yksilö-, pari- ja ryhmähaastatteluina. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysilla. Tutkimuksen toisen vaiheen lähestymistapa oli kvantitatiivinen eli määrällinen, ja aineisto kerättiin kyselylomakkeella kirurgisilla vuodeosastoilla työskentelevältä hoitohenkilökunnalta (n=191). Aineisto analysoitiin käyttäen kuvailevan tilastotieteen menetelmiä sekä eksploratiivista faktorianalyysia. Ikääntyvän muistisairaan potilaan hoitotyössä korostui fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen avuntarpeeseen vastaaminen, joka vaati keskimääräistä enemmän aika- ja henkilöstöresursseja. Hoitohenkilökunta toi esille, ettei heillä ollut tarvittavaa tieto-taitoa muistisairaiden potilaiden hoitamiseen. Hoitajat, joilla oli pitkä työkokemus reagoivat muistisairaan potilaan käytösoireisiin muita hoitajia välinpitämättömämmin. Huoli potilaan voinnista ja häpeän tunne potilaan käytösoireista aiheuttivat puolestaan omaisen uupumista. Omaiset kaipasivatkin henkilökunnalta keskusteluapua ja tukea. Potilaat taas kokivat, etteivät he saaneet tarpeeksi tietoa hoitoaan koskevista asioita. Tutkimuksella tuotetaan uutta tietoa, jonka avulla voidaan kehittää ikääntyvän muistisairaan potilaan hoitotyötä sairaalaympäristössä. Tuloksia voidaan hyödyntää terveydenhuoltoalan perus-, jatko- ja täydennyskoulutuksessa.

Abstract Emergency medical services (EMS) are designed to provide prompt response, on-scene treatment and transport for definitive care in patients with acute illness or injury. In recent years, the growing number of missions for non-urgent matters has challenged emergency care to design risk assessment protocols and tools to support decision-making and resource management at both dispatch and on-scene. The present study was designed to examine the efficacy of a criteria based dispatch protocol and National Early Warning Score (NEWS) in the Finnish EMS system. In addition, the aim of the research was to obtain data on patient allocation and mortality in the Northern Finnish population. The study data included 13,354 EMS missions from a six-month cohort (1.1.2014 - 30.6.2014) of prehospital emergency patients in two hospital districts – Kainuu and Länsi-Pohja – in Northern Finland, using a retrospective, observational design. Prehospital data including patient clinical physiological variables were combined with the national Finnish registries (Care Registry for Health Care, Intensive Care Consortium Database and Cause of Death Registry) in order to examine risk assessment in EMS and prehospital patient outcomes. Based on the result, the risk assessment at the dispatch was correct in 67.5% of the cases and four out of ten EMS missions did not lead to transportation by an ambulance. The use of the Finnish dispatch protocol resulted in an overall rate of 23% of over-triage and a 9% rate of under-triage. The highest NEWS category showed a good sensitivity for 1-day mortality but failed to adequately discriminate patients in need of intensive care or who died within 30-days in a large, unselected, typical EMS population. In conclusion, the criteria based dispatch protocol resulted in over-triage of a quarter of missions and in a significant rate of EMS missions without ambulance transportation. In addition, the predictive value of prehospital NEWS regarding the patient´s risk of death and need for intensive care was low. / Tiivistelmä Ensihoitopalvelu on suunniteltu tarjoamaan nopeaa vastetta, paikalla tapahtuvaa hoitoa ja kuljetusta lopulliseen hoitopaikkaan potilaille, joilla on akuutti sairaus tai vamma. Viime vuosien lisääntyneet yhteydenotot ei-kiireellisissä asioissa on johtanut riskinarviotyökalujen kehittämiseen tukemaan päätöksentekoa ja resurssienhallintaa hätäpuhelun aikana ja tapahtumapaikalla. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kriteeripohjaista hätäpuhelun käsittelyä sekä varhaisen varoituspistejärjestelmän (NEWS) tehokkuutta suomalaisessa ensihoitojärjestelmässä. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa ensihoitopotilaiden hoitotuloksista ja kuolleisuudesta Pohjois-Suomessa. Tutkimukseen sisältyi 13 354 ensihoitotehtävää kuuden kuukauden kohortista (1.1.2014 – 30.6.2014) kahden sairaanhoitopiirin alueelta – Kainuu ja Länsi-Pohja – Pohjois-Suomessa käyttämällä retrospektiivistä havainnoivaa tutkimusmenetelmää. Ensihoidon aikana kerätty tieto, mukaan lukien potilaan kliiniset fysiologiset arvot, yhdistettiin kansallisiin rekistereihin (hoitoilmoitusrekisteri, tehohoitokonsortion laatutietokanta sekä kuolinsyyrekisteri) jotta ensihoitopotilaiden riskinarviota ja hoitotuloksia voitiin tutkia. Tutkimustulosten mukaan 67.5 prosentissa tapauksista riskinarvio hätäkeskuksessa oli oikea ja neljä kymmenestä ensihoitotehtävästä ei johtanut kuljetukseen ambulanssilla. Suomalaisen hälytysprotokollan käyttö johti yliarviointiin 23 prosentissa tapauksista ja aliarviointiin 9 prosentissa tapauksista. Korkeariskin NEWS-luokan herkkyys 1-päivän kuolleisuudelle oli hyvä, mutta se ei kyennyt erottelemaan riittävän hyvin potilaita, jotka tarvitsivat tehohoitoa tai kuolivat 30 päivän sisällä suuressa ei-valikoidussa tyypillisessä ensihoitopotilasväestössä. Yhteenvetona todettiin, että kriteeripohjaisen riskinarvion käyttö johti yliarvioon neljänneksestä tapauksista sekä huomattavaan ensihoitotehtävämäärään ilman ambulanssikuljetusta. Lisäksi ensihoidon aikana käytetyn varhaisen varoituspistejärjestelmän ennusteellinen arvo potilaan kuolemanriskin ja tehohoidon tarpeeseen oli matala.

Abstract In the 1990's, a large number of Finnish hospitals began implementing new cost accounting systems, which were aimed at pricing the hospital outputs at full cost. Often the method of choice was activity-based costing, which was in the process of being transferred from the manufacturing industry to health care service production. The aim of this study is to analyse the motivations and rationale of this phenomenon in the light of three longitudinal case studies. The first case study is archival, using documents produced between 1996 and 2002. In the second case study, the data consists mainly of research diaries and personal observation and covers a hospital district activity-based costing and pricing project of 2000–2001. The third case study covers budgeting and costing development in a private, non-profit hospital by analysing documents and field notes. Institutional theory is used to interpret the findings in the three case studies. The theoretical framework used in analysing the data draws on Roberts and Greenwood's (1997) ideas, according to which an organisation's rational and efficiency-seeking actions are constrained by both economic (bounded rationality) and institutional factors. The results indicate that different constraints imposed on efficiency-seeking behaviour such as activity-based costing implementation may lead to different solutions concerning implementation. It is noteworthy that while all three case organisations represent the health care sector, their approaches to activity-based costing have been quite dissimilar. While institutional theory leads us to believe that managerial accounting systems may be converging due to the institutional pressures, evidence from the case studies supports the notion that this convergence seems limited to the adoption of the systems – function of the systems seems to remain characteristically different. / Tiivistelmä Useat suomalaiset sairaalat aloittivat 1990-luvulla laajamittaisia kustannuslaskentaprojekteja, joissa tähdättiin täyskatteiseen hinnoitteluun. Usein valittuna menetelmänä oli toimintolaskenta, jota siirrettiin teollisesta toimintaympäristöstä terveydenhuollon palvelutuotantoon. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella tämän ilmiön syitä ja motiiveja kolmen tapaustutkimuksen valossa, joista kaksi on sairaanhoitopiirejä ja kolmas on voittoa tavoittelemattoman yhteisön omistama yksityinen sairaala. Ensimmäisessä tapaustutkimuksessa aineisto on dokumentteihin perustuvaa arkistomateriaalia vuosilta 1996–2002. Lisäksi kustannuslaskentamallien rakennetta on tarkasteltu käymällä läpi laskelmissa tehtyjä rakenteellisia ja teknisiä ratkaisuja sekä laskentasääntöjä. Toisessa tapaustutkimuksessa aineisto koostuu pääasiassa tutkijan päiväkirjoista ja havainnoista, ja sisältää sairaanhoitopiirin laajuisen kustannuslaskenta- ja hinnoitteluprojektin kuvauksen vuosilta 2000–2001. Kolmannessa tapaustutkimuksessa käydään läpi yksityisen sairaalan budjetoinnin ja kustannuslaskennan kehitystä dokumentteihin ja tutkijan muistiinpanoihin nojautuen. Teoreettisena viitekehyksenä aineiston tulkinnassa käytetään Robertsin ja Greenwoodin (1997) rajoitetun tehokkuuden mallia, jonka mukaan organisaation tehostamispyrkimyksiä rajoittavat sekä taloudelliseen rationaalisuuteen liittyvät tekijät (rajoitettu rationaalisuus) että institutionaaliset tekijät. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että erityyppiset rajoittavat tekijät vaikuttavat organisaatioiden tehokkuuspyrkimyksiin (joihin toimintolaskentaprojektit on luettava) siten, että lopputuloksena on erilaisia sovelluksia toimintolaskennan käyttöönotosta. On huomionarvoista, että vaikka kaikki tutkimuksen kohteena olleet tapaukset ovat erikoissairaanhoidon organisaatiota, niiden tavat ottaa toimintolaskenta käyttöön ovat olleet toisistaan hyvin poikkeavia. Vaikka institutionaaliseen teoriaan perustuvasta tutkimuksesta voikin tehdä sellaisen johtopäätöksen, että ulkoiset paineet muovaavat organisaatioita samanlaisiksi, näiden tapaustutkimusten perusteella on mahdollista väittää, että samanlaisuuden paineet liittyvät laskentajärjestelmien käyttöönottoon järjestelmien toiminnan jäädessä varsin erityyppisiksi.