Diss. -- Helsingin yliopisto. / Myös verkkojulkaisuna.

Abstract The prevalence of working-aged weight losers is high because of high prevalence of obesity. Unfortunately, the loss of weight is often temporary. The aim of the present study was to investigate the effect of intensive counselling on maintained weight loss and eating behaviour (cognitive restraint, emotional eating, uncontrolled eating and binge eating). Additionally, the associations of eating behaviour with maintained weight loss, discontinuation, dietary intake and anhedonia were studied. Eighty-two overweight or obese subjects (body mass index >27) participated in either intensive (n=35) or short-term (n=47) weight loss counselling (based on the Finnish Current Care guidelines) in a randomized weight loss follow-up study lasting 18 months. The subjects in the intensive counselling group lost more weight than those in the short-term counselling group at the 6 months follow-up (5.0±5.7kg, 2.4±2.5kg, respectively). The weight loss results were not maintained in either of the groups. The cognitive restraint increased and the emotional eating, uncontrolled eating and binge eating symptoms decreased in both groups. There were subjects in both counselling groups who succeeded in weight loss (weight loss result 9.3±6.3%) and those who failed (gained 3.3±1.7% of body weight). Those who succeeded had the highest score for cognitive restraint and lowest for uncontrolled eating, binge eating and emotional eating. In failure group, the scores for uncontrolled eating and binge eating were the highest already at the beginning of study. Those with the highest cognitive restraint at 18 months reported low intake of energy and fat while their intake of carbohydrates and fibre was high. Anhedonia existed in 24.4% of the participants at least once during the study period. They had higher binge eating scores continously, more uncontrolled eating and emotional eating at 6 months and they lost less weight than those without anhedonia. Thirty-two participants (39%) discontinued the study. Discontinuation was independently associated with a lack of free-time and a high weight loss goal. The association of eating behaviour with weight loss and dietary intake suggest that enhancing eating behaviour could be a target for improving the success of weight loss. The assessment and then the treatment of psychological factors (such as anhedonia), focus on setting realistic weight loss targets as well as emphasizing the fact that counselling visits and lifestyle changes are time consuming processes should be included in weight loss counselling. / Tiivistelmä Lihavuuden lisääntyessä myös työikäisten laihduttajien määrä kasvaa. Laihdutustulos jää valitettavan usein väliaikaiseksi. Tämän työn tavoitteena oli tutkia tehostetun ohjauksen vaikutusta laihtumistulokseen ja syömiskäyttäytymiseen (tietoinen syömisen hillintä, tunnesyöminen, impulsiivinen syöminen ja ahmimistaipumus). Lisäksi tutkittiin syömiskäyttäymisen yhteyksiä laihtumistulokseen, tutkimuksen keskeyttämiseen, energiaravintoaineiden saantiin sekä anhedoniaan. Tutkimukseen osallistui 82 ylipainoista tai lihavaa henkilöä (painoindeksi >27kg/m2). Heidät satunnaistettiin kahteen tutkimusryhmään: tehostetun ohjauksen (n=35) ja lyhytohjauksen ryhmään (n=47). Ohjaus perustui aikuisten lihavuuden Käypä hoito -suositukseen. Tutkimuksen kesto ohjaus- ja seurantajakson kanssa oli 18 kuukautta. Tehostetun ohjauksen ryhmässä henkilöt laihtuivat ensimmäisen kuuden kuukauden aikana enemmän kuin lyhytohjausryhmässä (5.0±5.7kg ja 2.4±2.5kg). Laihtumistulos ei kuitenkaan ollut pysyvä. Syömiskäyttäytymisessä tapahtui pysyvä muutos kummassakin tutkimusryhmässä; tietoinen hillintä lisääntyi, ja samanaikaisesti tunnesyöminen, impulsiivinen syöminen ja ahmiminen vähenivät. Kummassakin ryhmässä oli laihtumisessa onnistuneita (laihtumistulos 9.3±6.3 %) sekä epäonnistuneita (paino nousi 3.3±1.7 %). Onnistujilla esiintyi enemmän tietoista syömisen hillintää ja samanaikaisesti vähiten tunnesyömistä, impulsiivistä syömistä ja ahmimistaipumusta. Epäonnistujat söivät jo alkutilanteessa impulsiivivisemmin, ja heillä oli enemmän ahmimistaipumusta kuin onnistujilla. Henkilöt, joilla oli korkein tietoinen syömisen hillintä, saivat vähiten energiaa ja rasvaa mutta eniten hiilihydraatteja ja kuitua. Anhedoniaa esiintyi 24.4 %:lla tutkituista ainakin kerran tutkimuksen kuluessa. Anhedoniaan yhdistyi myös muita korkeammat ahmimistaipumuspisteet koko tutkimuksen ajan, eniten impulsiivista syömistä ja tunnesyömistä kuuden kuukauden seurannassa ja vähäisempi laihtuminen kuin henkilöillä, joilla ei esiintynyt anhedoniaa. Tutkimuksen keskeytti 39 % mukaan lähteneistä. Keskeyttämisen itsenäisiä riskitekjöitä olivat vapaa-ajan puute ja suuri laihtumistavoite. Syömiskäyttäytymisen yhteys sekä laihtumiseen että energiaravintoaineiden saantiin osoittaa, että syömiskäyttäytymisen ohjaus tulisi olla keskeinen osa laihdutusohjausta. Myös ahedonian arviointi ja hoito sekä keskustelu realistisesta painotavoiteesta ja elämäntilanteen kuorimittavuudesta voisivat tehostaa laihdutuksen onnistumista.