Abstract The prevalence of working-aged weight losers is high because of high prevalence of obesity. Unfortunately, the loss of weight is often temporary. The aim of the present study was to investigate the effect of intensive counselling on maintained weight loss and eating behaviour (cognitive restraint, emotional eating, uncontrolled eating and binge eating). Additionally, the associations of eating behaviour with maintained weight loss, discontinuation, dietary intake and anhedonia were studied. Eighty-two overweight or obese subjects (body mass index >27) participated in either intensive (n=35) or short-term (n=47) weight loss counselling (based on the Finnish Current Care guidelines) in a randomized weight loss follow-up study lasting 18 months. The subjects in the intensive counselling group lost more weight than those in the short-term counselling group at the 6 months follow-up (5.0±5.7kg, 2.4±2.5kg, respectively). The weight loss results were not maintained in either of the groups. The cognitive restraint increased and the emotional eating, uncontrolled eating and binge eating symptoms decreased in both groups. There were subjects in both counselling groups who succeeded in weight loss (weight loss result 9.3±6.3%) and those who failed (gained 3.3±1.7% of body weight). Those who succeeded had the highest score for cognitive restraint and lowest for uncontrolled eating, binge eating and emotional eating. In failure group, the scores for uncontrolled eating and binge eating were the highest already at the beginning of study. Those with the highest cognitive restraint at 18 months reported low intake of energy and fat while their intake of carbohydrates and fibre was high. Anhedonia existed in 24.4% of the participants at least once during the study period. They had higher binge eating scores continously, more uncontrolled eating and emotional eating at 6 months and they lost less weight than those without anhedonia. Thirty-two participants (39%) discontinued the study. Discontinuation was independently associated with a lack of free-time and a high weight loss goal. The association of eating behaviour with weight loss and dietary intake suggest that enhancing eating behaviour could be a target for improving the success of weight loss. The assessment and then the treatment of psychological factors (such as anhedonia), focus on setting realistic weight loss targets as well as emphasizing the fact that counselling visits and lifestyle changes are time consuming processes should be included in weight loss counselling. / Tiivistelmä Lihavuuden lisääntyessä myös työikäisten laihduttajien määrä kasvaa. Laihdutustulos jää valitettavan usein väliaikaiseksi. Tämän työn tavoitteena oli tutkia tehostetun ohjauksen vaikutusta laihtumistulokseen ja syömiskäyttäytymiseen (tietoinen syömisen hillintä, tunnesyöminen, impulsiivinen syöminen ja ahmimistaipumus). Lisäksi tutkittiin syömiskäyttäymisen yhteyksiä laihtumistulokseen, tutkimuksen keskeyttämiseen, energiaravintoaineiden saantiin sekä anhedoniaan. Tutkimukseen osallistui 82 ylipainoista tai lihavaa henkilöä (painoindeksi >27kg/m2). Heidät satunnaistettiin kahteen tutkimusryhmään: tehostetun ohjauksen (n=35) ja lyhytohjauksen ryhmään (n=47). Ohjaus perustui aikuisten lihavuuden Käypä hoito -suositukseen. Tutkimuksen kesto ohjaus- ja seurantajakson kanssa oli 18 kuukautta. Tehostetun ohjauksen ryhmässä henkilöt laihtuivat ensimmäisen kuuden kuukauden aikana enemmän kuin lyhytohjausryhmässä (5.0±5.7kg ja 2.4±2.5kg). Laihtumistulos ei kuitenkaan ollut pysyvä. Syömiskäyttäytymisessä tapahtui pysyvä muutos kummassakin tutkimusryhmässä; tietoinen hillintä lisääntyi, ja samanaikaisesti tunnesyöminen, impulsiivinen syöminen ja ahmiminen vähenivät. Kummassakin ryhmässä oli laihtumisessa onnistuneita (laihtumistulos 9.3±6.3 %) sekä epäonnistuneita (paino nousi 3.3±1.7 %). Onnistujilla esiintyi enemmän tietoista syömisen hillintää ja samanaikaisesti vähiten tunnesyömistä, impulsiivistä syömistä ja ahmimistaipumusta. Epäonnistujat söivät jo alkutilanteessa impulsiivivisemmin, ja heillä oli enemmän ahmimistaipumusta kuin onnistujilla. Henkilöt, joilla oli korkein tietoinen syömisen hillintä, saivat vähiten energiaa ja rasvaa mutta eniten hiilihydraatteja ja kuitua. Anhedoniaa esiintyi 24.4 %:lla tutkituista ainakin kerran tutkimuksen kuluessa. Anhedoniaan yhdistyi myös muita korkeammat ahmimistaipumuspisteet koko tutkimuksen ajan, eniten impulsiivista syömistä ja tunnesyömistä kuuden kuukauden seurannassa ja vähäisempi laihtuminen kuin henkilöillä, joilla ei esiintynyt anhedoniaa. Tutkimuksen keskeytti 39 % mukaan lähteneistä. Keskeyttämisen itsenäisiä riskitekjöitä olivat vapaa-ajan puute ja suuri laihtumistavoite. Syömiskäyttäytymisen yhteys sekä laihtumiseen että energiaravintoaineiden saantiin osoittaa, että syömiskäyttäytymisen ohjaus tulisi olla keskeinen osa laihdutusohjausta. Myös ahedonian arviointi ja hoito sekä keskustelu realistisesta painotavoiteesta ja elämäntilanteen kuorimittavuudesta voisivat tehostaa laihdutuksen onnistumista.

Abstract Childhood overweight is a serious health concern in developed countries. To help develop obesity prevention and treatment programs for children, knowledge on predisposing factors for childhood obesity and eating behavior in overweight children is needed.. The purpose of this cross-sectional study was to evaluate the prevalence, risk factors and parental recognition of childhood overweight and obesity in overweight children. Another aim was to investigate vegetable consumption and eating behaviour and factors associated with them. The first research material consisted of 749 school beginners in the City of Oulu in year 2003. The second material consisted of 54 eight-year-old overweight children and their 65 normal weight peers. The parents filled in a questionnaire enquiring food and physical activity habits and background information of the children and the family. Parents also evaluated weight status of their children. Food frequency questionnaire was used to evaluate the vegetable consumption of the children and their parents. Eating behaviour was assessed by a series of eating behavior specific questions. Fifth of the children were overweight using internationally accepted criteria. Risk factors for the child's overweight and obesity were as follows: parents' overweight, child’s physical inactivity, skipping breakfast and overeating. More than half of the parents did not recognise their offspring's overweight. Overweight was less likely to be recognised in boys than in overweight girls. Child’s healthy diet and high physical activity were inversely related to parental recognition of overweight status. Normal-weight children and parents ate vegetables more frequently than overweight children. Mother’s consumption of vegetables was the most significant predictor of child’s vegetables consumption. Emotional eating was more common in overweight children than normal weight children and if the child lived only with one biological parent. Mother's emotional eating was positively associated with the child’s emotional overeating. Efforts to prevent childhood overweight should begin in early childhood. A family-oriented intervention with the parents as the exclusive agents of change might be superior to a child-only approach. When guiding parents the importance of physical activity, regular breakfasts and reasonable portion sizes should be emphasized. Healthcare providers should promote awareness of childhood obesity among community. When treating overweight children more attention should be paid to the food habits and eating behaviour of the children and their parents. / Tiivistelmä Lasten ylipaino on merkittävä terveysongelma sekä Suomessa että muualla maailmassa. Ylipainon ehkäisemiseksi sekä hoidon kehittämiseksi on tärkeää saada tietoa lasten ylipainon riskitekijöistä sekä jo ylipainoisten lasten elintavoista. Tämän poikkileikkaustutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ylipainon esiintyvyyttä, riskitekijöitä sekä ylipainon tunnistamista ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä oululaisilla lapsilla. Lisäksi tavoitteena oli tutkia ylipainoisten lasten kasvisten käyttöä ja syömiskäyttäytymistä sekä niihin yhteydessä olevia tekijöitä. Ensimmäinen tutkimusaineistoista koostui kaikista oululaisista peruskoulun vuonna 2003 aloittaneista lapsista. Tutkimukseen osallistui 749 keskimäärin 7-vuotiasta lasta. Toisena aineistona olivat pohjoissuomalaiset 8-vuotiaat ylipainoiset lapset (n = 54) ja heidän normaalipainoiset verrokkinsa (n = 65). Lasten ja vanhempien ravitsemus- ja liikuntatottumuksia sekä perheen ja vanhempien taustatietoja selvitettiin kyselylomakkeen avulla. Vanhemmat arvioivat myös lapsensa painostatuksen. Lasten ja heidän vanhempiensa kasvisten käytön useutta selvitettiin frekvenssikyselyllä. Lasten ja vanhempien syömiskäyttäytymistä arvioitiin validoiduilla syömiskäyttäytymiskyselyillä. Tulosten mukaan vajaa viidennes lapsista oli ylipainoisia kansainvälisen painoindeksikriteerin mukaan. Lapsen ylipainon ja lihavuuden riskiin olivat yhteydessä vanhempien ylipaino, lapsen vähäinen liikunta sekä aamupalan syömättä jättäminen ja liiallinen syöminen. Yli puolet ylipainoisten lasten vanhemmista ei tunnistanut lapsensa ylipainoa. Vanhemmat tunnistivat poikien ylipainon tyttöjen ylipainoa huonommin. Lapsen ylipaino tunnistettiin heikommin, jos lapsi söi terveyttä edistävästi ja oli fyysisesti aktiivinen. Ylipainoiset lapset söivät harvemmin kasviksia kuin normaalipainoiset lapset. Äidin kasvisten käyttö oli keskeisin lasten kasvisten käyttöön yhteydessä oleva tekijä. Ylipainoisilla lapsilla oli normaalipainoisia enemmän mielialaan liittyvää runsasta syömistä. Mielialaan liittyvä runsas syöminen oli yleisempää silloin, jos lapsi asui vain toisen biologisen vanhemman kanssa. Lisäksi äidin tunnesyöminen oli positiivisessa yhteydessä lapsen mielialasyömiseen. Lasten ylipainon ehkäisemiseen tähtäävien toimenpiteiden tulisi alkaa jo varhaislapsuudessa. Perheiden ohjauksessa tulee ottaa puheeksi erityisesti liikunnan ja aamupalan merkitys. Lisäksi tulee tukea lasta syömään sopiva ruokamäärä. Terveydenhuollossa on syytä selvittää vanhempien näkemyksiä lapsensa painosta. Ylipainoisten lasten hoidossa tulisi kiinnittää huomiota paitsi lasten, myös heidän vanhempiensa ruokailutottumuksiin ja mielialasyömiseen.