<p><strong>Syfte: </strong>Att kartlägga patientgruppen som förskrevs Fysisk aktivitet på Recept, FaR® och hänvisades till friskvårdslots i Uppsala läns landsting under perioden 090701-091231 samt att undersöka eventuell skillnad i fördelningen av kön beträffande förändringsbenägenhet för fysisk aktivitet vid första kontakt med friskvårdslots. Vidare var syftet att se om de patienter som avslutade kontakten med friskvårdslots visade ökad förändringsbenägenhet för fysisk aktivitet. <strong>Metod: </strong>Patientdata tillhörande patientgruppen (<em>n = </em>193) sammanställdes och kartlades efter insamling av friskvårdslotsar i Uppsala läns landsting. Patienternas förändringsbenägenhet för fysisk aktivitet bedömdes av friskvårdslotsen, enligt Stages of change-modellen, i samband med telefonkontakt. Förändringsbenägenheten för fysisk aktivitet vid första och avslutande telefonkontakt undersöktes hos de patienter (<em>n </em>= 39) som inom tidsramen för detta uppsatsarbete hann avsluta sin kontakt med friskvårdslotsen. <strong>Resultat: </strong>Majoriteten av patienterna i gruppen (<em>n = </em>193<em>) </em>var kvinnor (75,6 %). De flesta var hemmahörande i Uppsala kommun (75,6 %) och primärvården var den enhet som i störst utsträckning hänvisade patienter (63,7 %) till friskvårdslots via FaR®. Träning på gym var den träningsform som flest patienter (30,6 %) föredrog. Av patienterna vars förändringsbenägenhet för fysisk aktivitet bedömdes (<em>n </em>= 167) befann sig störst andel i förberedelsestadiet (46,7 %) följt av begrundandestadiet (39,5 %) vid första kontakt med friskvårdslots. Det förelåg ingen statistiskt signifikant skillnad beträffande könsfördelningen i de olika stadierna vid första kontakten. De patienter (<em>n </em>= 39) som avslutades av friskvårdslotsen visade ökad förändringsbenägenhet för fysisk aktivitet (<em>P </em>= 0,004). <strong>Konklusion: </strong>Patienter som hänvisades till friskvårdslots via FaR® var till största delen kvinnor och flest patienter förskrevs från primärvården. Förskrivning av FaR® med hänvisning till friskvårdlots ökade förändringsbenägenheten för fysisk aktivitet.</p>

Syfte: Att kartlägga patientgruppen som förskrevs Fysisk aktivitet på Recept, FaR® och hänvisades till friskvårdslots i Uppsala läns landsting under perioden 090701-091231 samt att undersöka eventuell skillnad i fördelningen av kön beträffande förändringsbenägenhet för fysisk aktivitet vid första kontakt med friskvårdslots. Vidare var syftet att se om de patienter som avslutade kontakten med friskvårdslots visade ökad förändringsbenägenhet för fysisk aktivitet. Metod: Patientdata tillhörande patientgruppen (n = 193) sammanställdes och kartlades efter insamling av friskvårdslotsar i Uppsala läns landsting. Patienternas förändringsbenägenhet för fysisk aktivitet bedömdes av friskvårdslotsen, enligt Stages of change-modellen, i samband med telefonkontakt. Förändringsbenägenheten för fysisk aktivitet vid första och avslutande telefonkontakt undersöktes hos de patienter (n = 39) som inom tidsramen för detta uppsatsarbete hann avsluta sin kontakt med friskvårdslotsen. Resultat: Majoriteten av patienterna i gruppen (n = 193) var kvinnor (75,6 %). De flesta var hemmahörande i Uppsala kommun (75,6 %) och primärvården var den enhet som i störst utsträckning hänvisade patienter (63,7 %) till friskvårdslots via FaR®. Träning på gym var den träningsform som flest patienter (30,6 %) föredrog. Av patienterna vars förändringsbenägenhet för fysisk aktivitet bedömdes (n = 167) befann sig störst andel i förberedelsestadiet (46,7 %) följt av begrundandestadiet (39,5 %) vid första kontakt med friskvårdslots. Det förelåg ingen statistiskt signifikant skillnad beträffande könsfördelningen i de olika stadierna vid första kontakten. De patienter (n = 39) som avslutades av friskvårdslotsen visade ökad förändringsbenägenhet för fysisk aktivitet (P = 0,004). Konklusion: Patienter som hänvisades till friskvårdslots via FaR® var till största delen kvinnor och flest patienter förskrevs från primärvården. Förskrivning av FaR® med hänvisning till friskvårdlots ökade förändringsbenägenheten för fysisk aktivitet.

Doctor of Philosophy / Department of Human Nutrition / Edgar Chambers IV / Because healthy food products do not have a specific tool used for consumer screening based on consumers’ diet or degree of healthy eating habits, this study aimed to determine a set of questions that could classify consumers who belong in a different status according to the Stages of Change model, including those who have a different diet quality based on their Healthy Eating Index (HEI) score. The surveys were conducted in the United States (US) and Thailand in order to determine applicability to varying countries. The Food Neophobia Scale (FNS), Food Involvement Scale (FIS), and Health and Taste Attitude Scale (HTAS) were included in the questionnaire together with a set of Stages of Change questions and a 7-day, self-administered food recall questionnaire. The HEI interpretation of US and Thai consumer scores illustrated that the majority of both belonged to the Need Improvement group. The Stages of Change model indicated most consumers thought they had healthy diets. According to FNS, FIS, and HTAS, US consumers are more involved in food activities and are more open to trying new foods or unfamiliar foods than Thais. Furthermore, consumers who belong in different groups, according to the Stages of Change model, responded differently to some HTAS subscales. However, statements from FNS, FIS, and HTAS were not capable of distinguishing consumers belonging in different groups according to HEI scores or belonging in different stages according to the Stages of Change Model. Considering all possible methods from those listed above for screening consumers, the Stages of Change model may be the best way to segment consumers interested in healthier eating. Using the Stages of Change required less time and the least effort from consumers because there were only three questions; and interpreting results does not require calculation or analysis.

Abstract The aim of this study was to describe the characteristic features of weight management and lifestyle changes of people of working age at risk of type 2 diabetes. Seventy-four persons at high risk of type 2 diabetes, 33 men and 41 women, took part in the study. They attended group counselling sessions led by a dietician either at distance or face-to-face. There were 5 distance groups, with the counselling given by a dietician via a videoconferencing link to participants who met in the meeting room of their local health care centre. There were 6 personal groups where the dietician and the group participants met face-to-face at the same location. Each group had 5 to 9 participants. The following were used as study material: videotaped group discussions on the benefits and barriers of lifestyle changes at the beginning of the counselling process, weight management at the beginning and at the end of the process, and weight management and the preconditions and risk factors of successful weight management at the follow-up visit 1.5 years after the end of the process. In addition, study data were gathered before the first and last interventions and before the follow-up visit with a questionnaire sent to the subjects. The subjects were weighed at the beginning and at the end of the counselling process as well as at the follow-up visit. The video material was analysed using both inductive and deductive content analysis. The data were analysed also using SPSS 16.0 software for Windows. At the beginning of the counselling process, 68%, 9% and 14% of the subjects were at the contemplation, preparation and action stages, respectively, the corresponding percentages at the end of the counselling process being 24%, 33% and 40%. Forty subjects had made progress in their lifestyle change stage, 18 had remained where they had been, while 5 had regressed. One and a half year after the end of the counselling process, about half of the subjects were at the maintenance phase in terms of various lifestyle factors (restricting the amount of food, eating regular meals, increasing the intake of nutritional fibre, unsaturated fat and physical activity, restricting alcohol intake). Twenty-one subjects reported relapses, most often in terms of restricting the amount of food intake. Improved health and functional ability were seen as the benefit of lifestyle change. A change in lifestyle calls for effort and resources. The preconditions of successful weight management were one.s own actions, motivation and resources. Weight management was made more difficult by lack of commitment to one’s own actions and lack of goals, self-discipline and motivation. The information obtained with the study may be utilised in developing interventions aimed at persons at risk of type 2 diabetes as well as their contents and methods. The results can also be made use of in improving the counselling skills of health-care students and professionals. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata tyypin 2 diabeteksen riskiryhmään kuuluvien työikäisten henkilöiden painonhallinnan ja elintapamuutoksen tunnuspiirteitä. Tutkimukseen osallistui 74 työikäistä tyypin 2 diabeteksen korkean riskin henkilöä. Tutkittavista 33 oli miehiä ja 41 naisia He osallistuivat ravitsemusterapeutin ryhmäohjaukseen joko etä- tai lähiryhmässä. Etäryhmiä oli 5. Niissä ohjaus toteutui siten, että ohjaaja oli videoneuvottelulaitteiden avulla yhteydessä ryhmäläisiin, jotka olivat kokoontuneet oman kuntansa terveyskeskuksen kokoustilaan. Lähiryhmiä oli 6. Niissä ohjaus toteutettiin siten, että ohjaaja ja ryhmäläiset olivat samassa tilassa. Kussakin ryhmässä oli 5–9 osallistujaa. Tutkimusaineistona käytettiin videoituja keskusteluaineistoja, joissa ryhmään osallistuneet kuvasivat elintapamuutoksen hyötyjä ja haittoja ohjausprosessin alussa, painonhallintatilannettaan ohjausprosessin alussa, lopussa ja seurantakäynnillä sekä painonhallinnan onnistumisen edellytyksiä ja riskitekijöistä seurantakäynnillä 1,5 vuotta ohjausprosessin päättymisen jälkeen. Lisäksi tutkimusaineistoa kerättiin ennen ensimmäistä ja viimeistä ohjauskertaa sekä ennen seurantakäyntiä tutkittaville lähetetyllä kyselyllä. Paino mitattiin ohjausprosessin alussa, lopussa ja seurantakäynnillä. Videoaineisto analysoitiin sekä induktiivisella että deduktiivisella sisällönanalyysilla. Aineiston analysoinnissa käytettiin myös SPSS 16.0 for Windows -ohjelmaa. Ohjausprosessin alussa tutkittavista 68 % oli harkintavaiheessa, 9 % valmistautumis- ja 14 % toimintavaiheessa ja ohjausprosessin lopussa 24 % oli harkinta-, 33 % valmistautumis- ja 40 % toimintavaiheessa. Tutkittavista 40 edistyi elintapamuutosvaiheessaan, 18 pysyi ennallaan ja 5 taantui. Puolentoista vuoden kuluttua ohjausprosessin päättymisestä noin puolet tutkittavista oli ylläpitovaiheessa jonkun elintavan suhteen (kuidun ja rasvan käyttö, ruokamäärä, ateriarytmi, liikunta, alkoholin käyttö). Repsahduksista raportoi 21 henkilöä. Niitä oli tapahtunut eniten ruokamäärän rajoittamisen suhteen. Elintapamuutoksen hyötynä nähtiin terveyden ja toimintakyvyn paraneminen. Elintapamuutos vaatii vaivannäköä ja voimavaroja. Painonhallinnan onnistumisen edellytyksiä olivat oma toiminta, motivaatio ja voimavarat. Sitoutumattomuus omaan toimintaan, tavoitteiden, itsekurin ja motivaation puute vaikeuttivat painonhallintaa. Tutkimuksen avulla saatua tietoa voidaan käyttää kehitettäessä tyypin 2 diabeteksen riskiryhmiin kuuluvien henkilöiden ohjauksen sisältöä ja menetelmiä. Tuloksia voidaan hyödyntää myös terveydenhuollon opiskelijoiden ja ammattihenkilöiden ohjaustaitojen kehittämisessä.

No description available.