Texte remanié de: Väitöskirja--Historia--Helsingin yliopisto, 1988. / Résumé en anglais et en russe. Contient en annexe les résultats aux élections. Bibliogr. p. 332-340.

<h1>Abstract</h1> <p>Axel Adolf Laurell (1800–1852), theoretical philosopher by training, was Professor of Dogmatics at the University of Helsinki 1836–1852. In the history of Finnish theology, he has been rather ignored. The aim of this doctoral thesis has been two-fold: to analyze both Laurell and the later theological tradition that ignored him.</p> <p>Laurell was one of the intellectually oriented theologians in Finland representing the view that university theology was a field of rational study, not a way of practicing religion. His qualifying thesis, already approved of by the official opponent, was rejected by the Faculty of Theology and by the Lutheran archbishop E. G. Melartin. However, Laurell gained the support of the Academic Senate and was appointed professor by Nikolai I.</p> <p>Archive material depicting Laurell´s lectures on theology shows that he lectured, among other things, on the German controversy between rationalism and supranaturalism. He seems to have supported the idea of mediation between these two, an approach typical of to the school of <i>Vermitttlungstheologie</i>. Laurell began his career as a Hegelian, rejected Hegelianism in the 1840s and became interested in the questions of empirical study. Laurell was one of the Finnish academics who adopted ideas both from Herder and Hegel.</p> <p>Laurell, during his formative years a member of the Saturday Society, a circle of reform-minded young intellectuals, was the most notable Finnish representative of pedagogics during his time. He was one of the founders of Helsingfors Lyceum in 1831 and the first headmaster of this school with its new, modern-type curriculum. According to him, “state” and “church” should not interfere in the matters of education.</p> <p>Taking into account Mythologies by Roland Barthes and some international discussions on nationalistic myths, I have delineated the previously unrecognized myth of Genuine Finnish theology. Influential Finnish revivalist theologians adopted the biblical theology of Johann Tobias Beck during the latter part of the 19^th century. From this standpoint they and notably history professor Ernst Gustaf Palmén, invented a religious-nationalistic interpretation of the 19^th-century Finnish history. Scientifically significant theologians had been Beckians or revival movement sympathizers while Laurell, among other actual forerunners of rational research, were marginalized and forgotten.</p> / <h1>Tiivistelmä</h1> <p>Väitöskirjani tarkastelee Lauantaiseuran jäsenen ja Helsingin yliopiston dogmatiikan ruotsinkielisen professorin Axel Adolf Laurellin (1800–1852) näkemyksiä ja toimintaa 1830-luvulta 1850-luvun alkuun sekä autonomian kaudesta kertovaa suomalaisen teologian oppitraditiota. Laurell on yksi tämän oppitradition vähättelemistä 1800-luvun teologeista. Teologinen tiedekunta sekä luterilaisen kirkon arkkipiispa E. G. Melartin yrittivät 1830-luvulla torjua Laurellin professorinvirasta hylkäämällä hänen väitöskirjansa, jonka vastaväittäjä oli jo hyväksynyt. Hänellä oli kuitenkin yliopiston professorikunnan enemmistön tuki, ja Nikolai I nimitti hänet dogmatiikan professoriksi.</p> <p>Teologian oppitraditiota, historiallisista lähteistä piittaamatonta keksittyä historiaa, kutsutaan tässä tutkimuksessa Oikean teologian myytiksi. Se on hahmoteltu soveltaen Roland Barthesin ja eräiden nationalismitutkijoiden myyttitulkintoja. Myytti on arvioinut aiempien tutkijoiden tieteellistä merkittävyyttä sen perusteella miten he suhtautuivat herännäisyyteen ja olivatko he suomenkielisiä. Myytin keskeinen muotoilija oli historian professori Ernst Gustaf Palmén ja sen syntyedellytyksenä olivat suomalaisen yliopistoherännäisyyden muuttuminen beckiläiseksi raamattufundamentalismiksi 1850-luvulta alkaen sekä lähdetutkimuksen laiminlyöminen. Aiempien tutkijoiden tulkintaa autonomian kauden teologiasta toistettiin sittemmin vuosikymmenestä toiseen tarkistamatta heidän tulkintojensa paikkansapitävyyttä alkuperäislähteistä.</p> <p>Laurellin luennoista säilynyttä käsikirjoitusaineistoa on käytetty selvittämään mitä hän opetti Helsingin yliopiston teologian opiskelijoille. Yksi luentojen keskeinen aihe oli saksalaisen rationalismi-supranaturalismi -kiistan käsittely. Luennot viittaavat siihen, että Laurell edusti välitysteologiseksi kutsuttua koulukuntaa, joka nimensä mukaisesti pyrki edustamaan välittävää kantaa näiden kahden välillä.</p> <p>Laurell oli aikansa merkittävin suomalainen pedagogi, Helsingfors Lyceumin johtaja ja yksi sen perustaja, koulutukseltaan teoreettisen filosofian dosentti ja aikansa maltillinen, kristillisestä luomisuskosta kiinnipitänyt rationalisti, joka hegeliläisyydestä luovuttuaan kiinnostui empiirisestä tutkimuksesta. Laurellin ajattelussa näkyy monelle muullekin 1800-luvun alkupuolen toimijalle tyypillinen hegeliläisten ja herderiläisten vaikutteiden rinnakkaisuus. Teologina Laurell edusti näkemystä, jonka mukaan yliopistoteologia on uskonnon tarkastelua, ei yliopistossa tapahtuvaa uskonnonharjoitusta.</p>

Abstract Axel Adolf Laurell (1800–1852), theoretical philosopher by training, was Professor of Dogmatics at the University of Helsinki 1836–1852. In the history of Finnish theology, he has been rather ignored. The aim of this doctoral thesis has been two-fold: to analyze both Laurell and the later theological tradition that ignored him. Laurell was one of the intellectually oriented theologians in Finland representing the view that university theology was a field of rational study, not a way of practicing religion. His qualifying thesis, already approved of by the official opponent, was rejected by the Faculty of Theology and by the Lutheran archbishop E. G. Melartin. However, Laurell gained the support of the Academic Senate and was appointed professor by Nikolai I. Archive material depicting Laurell´s lectures on theology shows that he lectured, among other things, on the German controversy between rationalism and supranaturalism. He seems to have supported the idea of mediation between these two, an approach typical of to the school of Vermitttlungstheologie. Laurell began his career as a Hegelian, rejected Hegelianism in the 1840s and became interested in the questions of empirical study. Laurell was one of the Finnish academics who adopted ideas both from Herder and Hegel. Laurell, during his formative years a member of the Saturday Society, a circle of reform-minded young intellectuals, was the most notable Finnish representative of pedagogics during his time. He was one of the founders of Helsingfors Lyceum in 1831 and the first headmaster of this school with its new, modern-type curriculum. According to him, “state” and “church” should not interfere in the matters of education. Taking into account Mythologies by Roland Barthes and some international discussions on nationalistic myths, I have delineated the previously unrecognized myth of Genuine Finnish theology. Influential Finnish revivalist theologians adopted the biblical theology of Johann Tobias Beck during the latter part of the 19th century. From this standpoint they and notably history professor Ernst Gustaf Palmén, invented a religious-nationalistic interpretation of the 19th-century Finnish history. Scientifically significant theologians had been Beckians or revival movement sympathizers while Laurell, among other actual forerunners of rational research, were marginalized and forgotten. / Tiivistelmä Väitöskirjani tarkastelee Lauantaiseuran jäsenen ja Helsingin yliopiston dogmatiikan ruotsinkielisen professorin Axel Adolf Laurellin (1800–1852) näkemyksiä ja toimintaa 1830-luvulta 1850-luvun alkuun sekä autonomian kaudesta kertovaa suomalaisen teologian oppitraditiota. Laurell on yksi tämän oppitradition vähättelemistä 1800-luvun teologeista. Teologinen tiedekunta sekä luterilaisen kirkon arkkipiispa E. G. Melartin yrittivät 1830-luvulla torjua Laurellin professorinvirasta hylkäämällä hänen väitöskirjansa, jonka vastaväittäjä oli jo hyväksynyt. Hänellä oli kuitenkin yliopiston professorikunnan enemmistön tuki, ja Nikolai I nimitti hänet dogmatiikan professoriksi. Teologian oppitraditiota, historiallisista lähteistä piittaamatonta keksittyä historiaa, kutsutaan tässä tutkimuksessa Oikean teologian myytiksi. Se on hahmoteltu soveltaen Roland Barthesin ja eräiden nationalismitutkijoiden myyttitulkintoja. Myytti on arvioinut aiempien tutkijoiden tieteellistä merkittävyyttä sen perusteella miten he suhtautuivat herännäisyyteen ja olivatko he suomenkielisiä. Myytin keskeinen muotoilija oli historian professori Ernst Gustaf Palmén ja sen syntyedellytyksenä olivat suomalaisen yliopistoherännäisyyden muuttuminen beckiläiseksi raamattufundamentalismiksi 1850-luvulta alkaen sekä lähdetutkimuksen laiminlyöminen. Aiempien tutkijoiden tulkintaa autonomian kauden teologiasta toistettiin sittemmin vuosikymmenestä toiseen tarkistamatta heidän tulkintojensa paikkansapitävyyttä alkuperäislähteistä. Laurellin luennoista säilynyttä käsikirjoitusaineistoa on käytetty selvittämään mitä hän opetti Helsingin yliopiston teologian opiskelijoille. Yksi luentojen keskeinen aihe oli saksalaisen rationalismi-supranaturalismi -kiistan käsittely. Luennot viittaavat siihen, että Laurell edusti välitysteologiseksi kutsuttua koulukuntaa, joka nimensä mukaisesti pyrki edustamaan välittävää kantaa näiden kahden välillä. Laurell oli aikansa merkittävin suomalainen pedagogi, Helsingfors Lyceumin johtaja ja yksi sen perustaja, koulutukseltaan teoreettisen filosofian dosentti ja aikansa maltillinen, kristillisestä luomisuskosta kiinnipitänyt rationalisti, joka hegeliläisyydestä luovuttuaan kiinnostui empiirisestä tutkimuksesta. Laurellin ajattelussa näkyy monelle muullekin 1800-luvun alkupuolen toimijalle tyypillinen hegeliläisten ja herderiläisten vaikutteiden rinnakkaisuus. Teologina Laurell edusti näkemystä, jonka mukaan yliopistoteologia on uskonnon tarkastelua, ei yliopistossa tapahtuvaa uskonnonharjoitusta.

By examining the art exhibition Finsk bild (Finnish picture) that was held at Liljevalchs art gallery in Stockholm 1977-78, the aim of the essay is to investigate and highlight the discrepancy between the intention of the exhibition and how it was perceived by the critics. In the aftermath of the exhibition there were discussions about why the critics were so harsh, and also the way the critics described the art and artists in terms of the national has been questioned in recent years. The method that is being used is Mieke Bals semiotic exhibition analysis model, where the art exhibition is analyzed through the narratives that are constructed in the discourse of the practice of the exhibition. The results show that the framing of the exhibition was done according to a model of a national culture exchange, within far going traditions in the Nordic countries. Therefore, the art exhibited was received as “classic Finnish art”, but the art itself was of modern international character. The framing of the exhibition placed the art in the category of artefacts, which were starting to be an outdated way of perceiving art in the 1970´s. / Uppsatsen undersöker och synliggör konflikten mellan intentionen och mottagandet av konstutställningen Finsk bild som visades på Liljevalchs 1977–1978. Mottagandet av den här utställningen har uppmärksammats i efterhand, men någon djupare vetenskaplig analys har inte gjorts. Metoden som använts till undersökningen är en utställningsanalys enligt Mieke Bals semiotiska modell, där utställningspraktiken undersöks genom diskurser som var förhärskande på det finska och svenska konstfältet. Resultatet visar att en representationsutställning som Finsk bild, var diskursivt inramad i nationella termer av finskhet, vilket därmed ställde förväntningar på konsten som visades. Konsten som visades var dock inte ”nationell finsk konst” i klassisk mening, utan konst som till sitt uttryck följde en allmän konstutveckling i spåren av västerländsk modernitet. Traditionell politisk praktik av konstutbyte hade satt ramarna för utställningen, men konstbegreppet och konsttolkningen hade delvis ersatts av nya. Konst som bärare av det nationella, förutsätter att konstverk ses som artefakter snarare än konstverk.