<p>Sammanslagningar över Östersjön har aldrig varit så populära som de har varit under 1990-talet. Sverige och Finland är två grannländer som kan uppfattas lika som bär, om man tittar längre bort från Asien, men ändå så slutar samarbetet oftast med besvikelse. Den största anledningen till att samarbetena inte fungerar brukar vara att deras kulturer skiljer sig åt. Svenskarna är lagspelare som tycker om att diskutera och komma fram till genomtänkta beslut medan deras kallprat är något som frustrerar de finska kusinerna på andra sidan av havet. Där är man gärna effektiv och tar snabba, mer riskfyllda beslut och har ett betydligt mer auktoritärt sätt att styra. Men har tiderna blivit bättre nu när så mycket forskning på kulturskillnader mellan svenskar och finländare har gjorts efter 90-talet? Vilka är de största hindren för ett framgångsrikt samarbete? Har man äntligen lärt sig?</p><p>Syftet med denna uppsats är att undersöka dessa kulturskillnader i ett av världens största skogsbolag Stora Enso med hjälp av en medieanalys och försöka kartlägga vad det är som mest skiljer svenskar och finländare åt. Vidare ska detta samtidigt lyfta fram den mäktiga position som media har på oss när vi söker bekräftelse för våra fördomar och stereotyper om representanter från andra länder och hur dessa påverkar även under företagsomstruktureringar. Studien går ut på att undersöka 49 olika svenska och finska artiklar som behandlar kulturskillnader i Stora Enso under de tio år företaget har funnits.</p><p>Resultatet visar att det som orsakar konflikter och skildras mest i medier är chefskap och svenskarnas långsamma process att fatta beslut. Studien bekräftar att media leker mycket med dessa stereotyper, och kan därmed har ett stort inflytande på våra uppfattningar om varandra. Den misslyckas dock att bevisa att företaget Stora Enso skulle ha några kulturella skillnader mellan svenskar och finländare som skulle leda till ett betydligt sämre samarbete.</p> / <p>Yritysjärjestelyt Ruotsin ja Suomen välillä eivät ole koskaan aikaisemmin olleet yhtä suosittuja kuin 1990-luvulla ja sen jälkeen. Kauempaa, esimerkiksi Kiinasta katsottuna näiden kahden naapurimaan kulttuurit ovat kuin kaksi marjaa, mutta jostain syystä kuitenkin yhä useammat fuusiot päätyvät juuri kulttuurierojen vuoksi epäonnistuneiden yritysjärjestelyiden joukkoon.</p><p>Ruotsalaiset ovat tiimipelaajia, jotka pitävät niin sanotusta <em>”diskuteerauksesta” </em>ja tekevät hyvin harkittuja, mutta hitaampia ratkaisuja. Tämä ruotsalaisten tyhjänpäiväinen jutustelu saa usein toisella puolella Itämerta työskentelevät suomalaiset pudistelemaan päitään, sillä Suomessa päätökset halutaan tehdä tehokkaasti. Toisin sanoen tehdään nopeita ratkaisuja, joissa myös riskienotto on sallittua. Ovatko ajat kuitenkin muuttuneet sitten 90-luvun, jonka jälkeen myös tutkimukset näiden kahden maan välisistä kulttuurieroista on kasvaneet. Aiheuttaako jokin tietty kulttuuriero enemmän erimielisyyksiä vai olemmeko vihdoin oppineet jotain toisiltamme?</p><p>Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia media-analyysin avulla ruotsalaisten ja suomalaisten kulttuurieroja yhdessä maailman suurimmassa metsäyhtiössä Stora Ensossa. Tavoitteena on yrittää selvittää, mikäli jokin kulttuuriero on erityisen herkkä ja altis konfliktien syntyyn näiden kahden maan välillä. Samalla tarkoituksena on myös nostaa esille median suuri vaikutusvalta mielipiteiden muokkaamisessa, sekä yksilöiden että yrityksien näkökulmasta katsottuna ja selvittää mikäli tiedotusvälineet vahvistavat näitä stereotypioita. Tutkielma perustuu 49 suomalaisen ja ruotsalaisen kulttuurieroja käsittelevän lehtiartikkelin pohjalta tehtyyn analyysiin koko Stora Enson kymmenenvuotisen olemassaolon ajalta.</p><p>Tutkimus osoittaa, että suurin ero piilee johtajakulttuureissamme ja tässä tapauksessa erityisesti suomalaisten. Ruotsalaisten hidas päätöksentekoprosessi nostatti toiseksi eniten huomiota tutkimuksessa mukana olleissa lehdissä. Tutkielman tulos vahvistaa samalla käsityksen siitä, että media usein leikkii näillä stereotypioilla ja siten vaikuttaa myös siihen millaisia käsityksiä me luomme toisistamme niin yksilö- kuin yritystasolla. Tutkimus ei kuitenkaan kykene osoittamaan, että nykyisessä maailmanlaajuisessa Stora Ensossa ilmenisi hyvinkin suuria kulttuurieroja ruotsalaisten ja suomalaisten välillä, mikä johtaisi selkeästi huonompaan yhteistyöhön.</p>

Sammanslagningar över Östersjön har aldrig varit så populära som de har varit under 1990-talet. Sverige och Finland är två grannländer som kan uppfattas lika som bär, om man tittar längre bort från Asien, men ändå så slutar samarbetet oftast med besvikelse. Den största anledningen till att samarbetena inte fungerar brukar vara att deras kulturer skiljer sig åt. Svenskarna är lagspelare som tycker om att diskutera och komma fram till genomtänkta beslut medan deras kallprat är något som frustrerar de finska kusinerna på andra sidan av havet. Där är man gärna effektiv och tar snabba, mer riskfyllda beslut och har ett betydligt mer auktoritärt sätt att styra. Men har tiderna blivit bättre nu när så mycket forskning på kulturskillnader mellan svenskar och finländare har gjorts efter 90-talet? Vilka är de största hindren för ett framgångsrikt samarbete? Har man äntligen lärt sig? Syftet med denna uppsats är att undersöka dessa kulturskillnader i ett av världens största skogsbolag Stora Enso med hjälp av en medieanalys och försöka kartlägga vad det är som mest skiljer svenskar och finländare åt. Vidare ska detta samtidigt lyfta fram den mäktiga position som media har på oss när vi söker bekräftelse för våra fördomar och stereotyper om representanter från andra länder och hur dessa påverkar även under företagsomstruktureringar. Studien går ut på att undersöka 49 olika svenska och finska artiklar som behandlar kulturskillnader i Stora Enso under de tio år företaget har funnits. Resultatet visar att det som orsakar konflikter och skildras mest i medier är chefskap och svenskarnas långsamma process att fatta beslut. Studien bekräftar att media leker mycket med dessa stereotyper, och kan därmed har ett stort inflytande på våra uppfattningar om varandra. Den misslyckas dock att bevisa att företaget Stora Enso skulle ha några kulturella skillnader mellan svenskar och finländare som skulle leda till ett betydligt sämre samarbete. / Yritysjärjestelyt Ruotsin ja Suomen välillä eivät ole koskaan aikaisemmin olleet yhtä suosittuja kuin 1990-luvulla ja sen jälkeen. Kauempaa, esimerkiksi Kiinasta katsottuna näiden kahden naapurimaan kulttuurit ovat kuin kaksi marjaa, mutta jostain syystä kuitenkin yhä useammat fuusiot päätyvät juuri kulttuurierojen vuoksi epäonnistuneiden yritysjärjestelyiden joukkoon. Ruotsalaiset ovat tiimipelaajia, jotka pitävät niin sanotusta ”diskuteerauksesta” ja tekevät hyvin harkittuja, mutta hitaampia ratkaisuja. Tämä ruotsalaisten tyhjänpäiväinen jutustelu saa usein toisella puolella Itämerta työskentelevät suomalaiset pudistelemaan päitään, sillä Suomessa päätökset halutaan tehdä tehokkaasti. Toisin sanoen tehdään nopeita ratkaisuja, joissa myös riskienotto on sallittua. Ovatko ajat kuitenkin muuttuneet sitten 90-luvun, jonka jälkeen myös tutkimukset näiden kahden maan välisistä kulttuurieroista on kasvaneet. Aiheuttaako jokin tietty kulttuuriero enemmän erimielisyyksiä vai olemmeko vihdoin oppineet jotain toisiltamme? Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia media-analyysin avulla ruotsalaisten ja suomalaisten kulttuurieroja yhdessä maailman suurimmassa metsäyhtiössä Stora Ensossa. Tavoitteena on yrittää selvittää, mikäli jokin kulttuuriero on erityisen herkkä ja altis konfliktien syntyyn näiden kahden maan välillä. Samalla tarkoituksena on myös nostaa esille median suuri vaikutusvalta mielipiteiden muokkaamisessa, sekä yksilöiden että yrityksien näkökulmasta katsottuna ja selvittää mikäli tiedotusvälineet vahvistavat näitä stereotypioita. Tutkielma perustuu 49 suomalaisen ja ruotsalaisen kulttuurieroja käsittelevän lehtiartikkelin pohjalta tehtyyn analyysiin koko Stora Enson kymmenenvuotisen olemassaolon ajalta. Tutkimus osoittaa, että suurin ero piilee johtajakulttuureissamme ja tässä tapauksessa erityisesti suomalaisten. Ruotsalaisten hidas päätöksentekoprosessi nostatti toiseksi eniten huomiota tutkimuksessa mukana olleissa lehdissä. Tutkielman tulos vahvistaa samalla käsityksen siitä, että media usein leikkii näillä stereotypioilla ja siten vaikuttaa myös siihen millaisia käsityksiä me luomme toisistamme niin yksilö- kuin yritystasolla. Tutkimus ei kuitenkaan kykene osoittamaan, että nykyisessä maailmanlaajuisessa Stora Ensossa ilmenisi hyvinkin suuria kulttuurieroja ruotsalaisten ja suomalaisten välillä, mikä johtaisi selkeästi huonompaan yhteistyöhön.

Abstract In this thesis, various meanings of representations of homeland and nation were explored from a view of symbolic anthropology and social constructionism. The main research material consists of interviews of 16 Norwegians and 21 Finns, including musicians and other active members of Black Metal and Folk Metal subcultures. The interviews were conducted in 2010–2012. In these subcultures, the most important symbols of homeland and nation were associated with the past and nature. Symbols were given meanings in different ways, also politically, although disagreements regarding politics at a subcultural cubcultural context. Political goals were, for example, resistance to immigration, nature conservation and promoting the home region. Although these subcultures positioned themselves as counterculture, they reproduced national meanings of the mainstream cultures. Members of the subcultures often identified themselves with 19th century National Romantics. According to them, National Romantic ideas had become suspect or forbidden in Finland and Norway after the Second World War. However, the views of the informants were radically different from each other and even some commonly shared ideas were strongly criticized in the subcultures. Based on the interview materials, level of commitment varied in the subcultures. For some informants, black metal was a comprehensive way of life. For others, it meant just good music or a chance to promote folklore. The most extreme statements came from Finnish Black Metal musicians and fans. Some of them even supported National Socialism. On the other hand, Finnish Folk Metal musicians were opposed to more extreme ideas. In general, Norwegian informants emphasized National Romanticism more than Finnish informants. / Tiivistelmä Tutkimuksessa tarkasteltiin symbolisen antropologian ja sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta kotimaan ja kansakunnan representaatioiden moninaisia merkityksiä black metal- ja folk metal -alakulttuureissa. Tärkeimmän aineiston muodostavat 16 norjalaisen ja 21 suomalaisen muusikon tai muuten alakulttuureissa toimivan henkilön haastattelut, jotka toteutettiin vuosina 2010–2012. Keskeiset alakulttuureissa käytetyt kotimaan ja kansakunnan symbolit liittyvät esikristilliseen muinaisuuteen ja luontoon. Symboleita merkityksellistetään eri tavoin, myös poliittisesti, vaikka politiikan yhdistämistä alakulttuuriin myös vastustetaan. Poliittisia päämääriä olivat muun muassa maahanmuuton vastustaminen, luonnonsuojelu ja kotiseudun tunnetuksi tekeminen. Tutkimuksessa kävi ilmi, että vaikka alakulttuurit asemoivat itsensä vastakulttuuriksi, niissä uusinnetaan valtakulttuurissa tuotettuja kansallisuuden merkityksiä. Monet haastatellut samaistuivat 1800-luvun kansallisromantikkojen ajatuksiin, joiden he kokivat muuttuneet arveluttaviksi ja kielletyiksi toisen maailmansodan jälkeisessä Suomessa ja Norjassa. Kuitenkin haastateltujen näkemyksissä oli suuria eroja, ja monet myös esittivät ankaraa kritiikkiä alakulttuureissa jaettuja käsityksiä kohtaan. Aineiston perusteella haastatellut ovat sitoutuneet alakulttuureihinsa hyvin eri tavoin. Toisille etenkin black metal edustaa kokonaisvaltaista elämäntapaa ja ideologiaa. Toisille metallimusiikki on pelkästään hyvää musiikkia tai keino tehdä kansanperinnettä tunnetuksi. Äärimmäisimpiä mielipiteitä esittivät suomalaiset blackmetalistit, joista osa tunnustautui kansallissosialismin kannattajiksi. Suomalaiset folkmetalistit osoittautuivat ääriajattelun vastustajiksi. Norjalaiset haastatellut korostivat kansallisromantiikan merkitystä enemmän kuin suomalaiset.