Texte remanié de: Väitöskirja--Historia--Helsingin yliopisto, 1987. / Résumé en anglais. Bibliogr. p. 483-502.

Thesis (doctoral)--University of Helsinki. / Includes bibliographical references (p. [289]-294).

Fabian Dahlström / Mikko Heiniö / Erkki Salmenhaara, Suomen musiikin historia [Die Geschichte der Musik Finnlands], 4 Bde, Porvoo (Verlag Werner Söderström) 1995/96. Das Erscheinen einer nationalen Musikgeschichte zu einem Zeitpunkt, wo uns übernationale Zusammenhänge und Gemeinsamkeiten mehr interessieren als eine von Landesgrenzen bestimmte Eigengeschichte, läßt verwundern. Auf ein Werk dieser Art hat man jedoch in Finnland lange gewartet. Seit der Herausgabe der vorigen Musikgeschichte Toivo Haapanens "Die Tonkunst Finnlands", sind über fünfzig Jahre vergangen und obgleich dieser einbändige Abriß vielen Generationen von Musikstudenten treu gedient hat, ist er heute veraltet und in vieler Weise überholt. Eine derart gründliche Musikgeschichte des Landes, wie sie das hier vorzustellende Werk darstellt, hat es bisher nicht gegeben.

Thesis--Philosophy in Arts management--Londres--City university, 2000. / Bibliogr. p. 238-247.

Texte remanié de: Väitöskirja--Helsingin yliopisto, 2004. Titre de soutenance : Kommunismi uhkaa maatamme. / Bibliogr. p. 303-362.

Texte remanié de: Väitöskirja--Valtiotieteellinen tiedekunta--Helsingin yliopisto, 1986. / Résumé en anglais. Bibliogr. p. 309-317.

In the beginning of the 19th century, Swedish was the only official language of Finland, and thus the dominating language in administration and higher education. However, during the latter part of the century, efforts were made to develop Finnish into a language which could be used in every part of society. In 1881, the medical society Suomalainen Lääkäriseura Duodecim was founded with the development of a medical terminology in Finnish as one of its main purposes. In 1885, a medical paper, Duodecim, and a medical dictionary were published. The aim of this study is to illuminate the vocabulary of the dictionary. The articles published in Duodecim about the dictionary during the same time are used to get to know the context into which the dictionary was published. In this study, the medical dictionary published in 1885, Duodecim’in Sanaluettelo Suomen lääkäreille, and relevant articles in Duodecim are examined. Relevant articles are read and summarized. From the dictionary, relevant words are selected. The method is qualitative and grounded theory is used. The discussion in Duodecim is mainly, except for some discussion about minor linguistic errors, about what vocabulary is to be used for such a basic phenomenon as respiration. In the dictionary, the most striking trait is the presence of Finnish translations of almost every anatomic term in Latin mentioned. A fear of loan-words is observed. This has also been seen by other authors. Other words are translated directly from Swedish. Some translations are more like explanations than translations.

Abstract The present study focuses on the semantics of Finnish emotion words (e.g. joy, anger). My aim has been to investigate and describe what kinds of linguistic-semantic interpretations arise from an emotions vocabulary compiled using a questionnaire as a research instrument. Moreover, I was interested in finding out what kinds of emotions the Finns identify. The data used for the study consisted of the written responses of a hundred Finns of various ages to a questionnaire item, which asked them to name various emotions. Besides the two objectives above, male and female conceptual frameworks for emotions were compared in the study, as well as those of different age groups. Both a qualitative and a quantitative analysis of the data, which consists of 2020 responses, were carried out. The view of language adopted for this study draws from the basic notions of cognitive linguistics. I applied Anna Wierzbicka's ideas to the semantic grouping of emotion words. Moreover, the explanations given for the 51 most commonly used emotion words were based on Wierzbicka's idea of a natural semantic meta-language. I also used for the word descriptions the information provided by the Kielipankki newspaper corpus on the use of emotion words. The semantic contents of emotion words were explained as prototypical scenarios using the following semantic primitives: I, PERSON/SOMEONE, SOMETHING, THIS, OTHER, GOOD, BAD, THINK, KNOW, WANT, FEEL, CAN, DO, HAPPEN, THERE IS, WHEN, NOW, BEFORE, AFTER, A LONG TIME, A SHORT TIME, FOR SOME TIME, SOMETIMES, MIND, BODY, NEAR, INSIDE, NOT, TRUE, MAYBE, CAN, WOULD 'cond.', BECAUSE, IF, VERY, LIKE, MORE, SOME. The following semantic main categories were defined for emotion words: "Something good happened or will happen", "Something bad happened or will happen", "I want", "I don't want", "I think something about myself", "I think something about others", "I know / don't know". I investigated the status and significance of emotion words for the speakers of Finnish by using a cognitive significance index. The index has been developed by Urmas Sutrop particularly for the analysis of listing tasks. The cognitively most important emotion words for Finns were found to be: viha, ilo, rakkaus, suru, pelko, onnellisuus, kateus, ahdistus, väsymys, masennus, tuska, ihastus, tyytyväisyys, inho, jännitys, pettymys, kaipaus, rauhallisuus, ikävä, and toivo. According to this study, the emotions with the highest frequency of expression in the Finnish language are hatred, joy, love and sorrow. Women were found to have more words for emotions (23.0) than men (17.6). The emotion vocabulary includes more negative words (53%) than positive ones (43%). The findings of this study suggest that the Finns think more often good of other people than bad, and more often bad of themselves than good. / Tiivistelmä Tutkimukseni aiheena on suomen kielen tunteiden (esim. ilo, viha) semantiikka. Tavoitteenani on ollut tutkia ja kuvata, millainen lingvistinen semanttinen tulkinta tutkimukseni kyselyllä koostetusta tunnesanastosta muodostuu ja millaisia tunteita suomalaiset mieltävät olevan olemassa. Tutkimukseni perusaineiston muodostivat sadan eri-ikäisen suomalaisen kirjalliset vastaukset tehtävään, jossa he saivat vapaasti luetella tunteiden nimityksiä. Lisäksi olen vertaillut miesten ja naisten sekä eri ikäryhmien tunnekäsitteistyksiä. Tutkin saamaani 2 020 vastauksesta muodostunutta aineistoa sekä laadullisesti että määrällisesti. Työni kielinäkemys pohjautuu kognitiivisen kielentutkimuksen peruskäsityksiin. Sovelsin Anna Wierzbickan näkemyksiä tunnesanojen merkityksenmukaisessa ryhmittelyssä ja ajatusta luonnollisesta semanttisesta metakielestä 51 tyypillisimmän tunnesanan selittämisessä. Hyödynsin kuvauksissani myös Kielipankin lehtikorpusten antamaan tietoa tunnesanojen käytöstä. Selitin tunnesanojen merkityssisällöt prototyyppisinä skenaariona seuraavien semanttisten primitiivien avulla: MINÄ/ITSE, IHMINEN/HÄN/JOKU, ASIA/JOKIN, TÄMÄ, MUU/TOINEN, HYVÄ, PAHA/HUONO, AJATELLA, TIETÄÄ, HALUTA, TUNTEA, VOIDA, TEHDÄ, TAPAHTUA, OLLA / OLLA OLEMASSA, KUN, NYT, ENNEN, JÄLKEEN, KAUAN AIKAA, VÄHÄN AIKAA, JONKIN AIKAA, JOSKUS, MIELI, RUUMIS, LÄHELLÄ, SISÄLLÄ, EI/KIELTO, TOTTA, EHKÄ, SAATTAA, -ISI-, KOSKA/VUOKSI, JOS, HYVIN, KALTAISUUS, ENEMMÄN/LISÄÄ, VÄHÄN. Varsinaisista tunnesanoista hahmotin seuraavat päämerkitysryhmät: "Jotakin hyvää tapahtui tai tapahtuu", "Jotakin pahaa tapahtui tai tapahtuu", "Haluan", "En halua", "Ajattelen itsestäni jotain", "Ajattelen toisista jotain", "Tiedän / en tiedä". Selvitin aineistoni tunnesanojen asemaa ja tärkeyttä kielenpuhujien mielessä kognitiivisen tärkeyden indeksin avulla. Indeksin on kehitellyt Urmas Sutrop nimenomaan luettelointitehtävien analysointia varten. Suomalaisille kognitiivisesti tärkeimmiksi tunnesanoiksi osoittautuivat viha, ilo, rakkaus, suru, pelko, onnellisuus, kateus, ahdistus, väsymys, masennus, tuska, ihastus, tyytyväisyys, inho, jännitys, pettymys, kaipaus, rauhallisuus, ikävä, toivo. Tutkimukseni mukaan suomen kielen perustunteita ovat viha, ilo, rakkaus ja suru. Naisilla on runsaammin sanoja (23,0) tunteille kuin miehillä (17,6). Tunnesanastossa on enemmän negatiivisia (53 %) kuin positiivisia (43 %) sanoja. Tutkimukseni perusteella suomalaiset muun muassa ajattelevat toisista ihmistä enemmän hyvää kuin huonoa ja itsestä enemmän huonoa kuin hyvää.

Abstract Temporomandibular disorders (TMD) are described as a variety of dysfunctions and pains related to the masticatory system. Clicking in the temporomandibular joints (TMJs) and pain in the masticatory muscles are the most common symptoms and signs of TMD. Other frequently reported symptoms are headache, facial pain, and symptoms in the ears. The prevalence of TMD signs in the adult population has been shown to vary between 33% and 86%, being more common in women than in men. TMD has been found to be most prevalent at 20–50 years of age. The aim of this cross-sectional study was to investigate the prevalence of TMD and associated risk factors in the Finnish adult population based on the Northern Finland Birth Cohort (NFBC) 1966. Altogether 1 962 cohort subjects at the age of 46 years (1 050 women, 912 men) responded to questionnaires and participated in a clinical medical and dental examination in 2012–2013. The stomatognathic examination was performed according to a modified protocol of diagnostic criteria for TMD (DC/TMD). The prevalence of TMD signs among the examined cohort subjects was 34.2%; women had clinical signs of TMD more often than men. Clinical signs were registered more often than self-reported TMD symptoms. The most common clinical signs were clicking in the TMJs (26.2%) and palpation pain in the masticatory muscles (11.2%). The most common diagnosis was disc displacement with reduction (7.0%). TMD signs were associated with unstable occlusion. Occlusal disturbances were associated with palpation pain in the masticatory muscles, as well as myalgia and arthralgia diagnoses. Pain-related TMD symptoms and clinical signs correlated strongly with a poor self-reported health condition as well as with painful general health problems. / Tiivistelmä Purentaelimistön toimintahäiriöt (engl. temporomandibular disorders, TMD) on yhteisnimitys leukanivelten, puremalihasten, hampaiston ja niihin liittyvien kudosten sairaus- ja kiputiloille. Leukanivelen naksuminen ja kipu purentaelimistön alueella ovat tavallisimmat oireet, mutta myös päänsärky, kasvokipu ja korvaoireet ovat yleisiä TMD-potilailla. Väestötutkimuksissa on havaittu suurta vaihtelua TMD:n esiintyvyydessä (33–86 %). TMD:n oireita sekä löydöksiä todetaan tavallisimmin 20–50-vuotiailla ja naisilla enemmän kuin miehillä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää TMD:n esiintyvyyttä ja riskitekijöitä suomalaisessa aikuisväestössä Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966:n (Northern Finland Birth Cohort, NFBC) aineistossa. Vuosina 2012–2013 tutkittiin 1 962 kohortin henkilöä 46 vuoden ikäisinä (1 050 naista, 912 miestä). Tutkimus koostui kyselyistä sekä lääketieteellisestä ja suun terveydentilan kliinisestä tutkimuksesta. Purentaelimistön tutkimuksessa käytettiin kansainvälistä TMD:n diagnostista kriteeristöä (engl. diagnostic criteria for TMD, DC/TMD). TMD-löydösten esiintyvyys tutkitussa kohorttiaineistossa oli 34,2 %. Kliiniset löydökset tutkituilla henkilöillä olivat yleisempiä kuin heidän raportoimansa oireet. Yleisimmät löydökset olivat leukanivelen naksuminen (26,2 %) ja palpaatiokipu puremalihaksissa (11,2 %). Yleisin diagnoosi oli leukanivelen välilevyn palautuva virheasento (7,0 %). TMD-löydösten ja epästabiilin purennan välillä havaittiin yhteys. Purennassa olevien häiriöiden ja puremalihasten palpaatiokivun sekä leukanivelkivun välillä todettiin selvä yhteys. TMD-löydöksillä ja niihin liittyvillä kivuilla havaittiin tilastollisesti merkitsevä yhteys koettuun heikentyneeseen terveydentilaan sekä kivuliaisiin yleissairauksiin.

Abstract Perceptions of Finland and Finns held by Canadian government decision-makers underscore the relations between the two countries. The individuals involved had definite views of what Finland and Finns were like and these images were at times openly expressed or inferred from the archived government departmental files. Using an analysis of images, the evolving bilateral relations between Canada and Finland from the recognition of Finnish independence in 1919 until the early Cold War in 1948 can be understood from the Canadian perspective. The images are analyzed on a scale in terms of their positive or negative connotations. Positive images regarded Finland as a friendly, Northern, country, a borderland, cultured, Western, modern, progressive, liberal, and democratic. When these images were applied to Finns they were seen as honest, hardworking, reliable and the payers of debts. On the opposite end of the spectrum, Finland was an enemy and a trade competitor. The Finnish people could also be seen with negative images as dangerous and radical. These images existed before the establishment of diplomatic relations and carried over to interactions involving immigration, the League of Nations, trade, and scientific exchanges. They are also evident in relations between the two countries during the Winter War, in the decision to declare war against Finland during the Continuation War, during the armistice period, the peace process, and the during the early Cold War when normalized relations were established. The findings suggest that relations between Canada and Finland were most often impacted by events in Europe. The images of Finland and Finns did not directly impact relations as such, since the policies and actions taken were based on what decision-makers considered realistic assessments of the situation, as well as Canada’s national interests and capabilities. However, the images appear frequently as a means to narrow the range of acceptable options, rationalizations for specific polices, and justification for particular actions. / Tiivistelmä Kanadan hallituksen päätöksentekijöiden näkemykset Suomesta ja suomalaisista korostavat maiden välisiä suhteita. Hallituksen arkistot paljastavat, että päättäjillä oli selvä näkökuva Suomesta ja suomalaisista, ja siihen viitattiin joko avoimesti tai peitetysti. Kanadan ja Suomen suhteet Suomen itsenäisyyden tunnustamisesta vuonna 1919 aina kylmän sodan alkuun saakka vuonna 1948 ovat ymmärrettävissä Kanadan näkökulmasta käyttämällä näkökuva-analyysia. Näkökuvat analysoidaan joko positiivisella tai negatiivisella asteikolla. Positiiviset näkökuvat Suomesta kuvaavat sitä ystävällisenä, pohjoisena rajamaana, joka oli sivistynyt, länsimainen, nykyaikainen, edistynyt, suvaitsevainen ja demokraattinen. Suomalaiset nähtiin rehellisinä, ahkerina, luotettavina ja velkansa maksajina. Asteikon toisessa päässä Suomi nähtiin vihollisena ja kauppakilpailijana. Suomalaiset voitiin myös nähdä negatiivisesti vaarallisina ja radikaaleina. Nämä näkökuvat olivat läsnä ennen maitten välisten diplomaattisuhteiden perustamista, ja jatkuivat vuorovaikutuksissa koskien siirtolaisuutta, Kansojen liittoa, kauppaa ja tieteellistä vaihtoa. Ne ovat myös nähtävissä suhteissa talvisodan aikana, päätöksessä julistaa sota Suomea vastaan jatkosodan aikana, aserauhan aikana, rauhanteon aikana sekä paluussa normaaleihin suhteisiin kylmän sodan alussa. Euroopan tapahtumilla näytti olevan myös suuri vaikutus Suomen ja Kanadan suhteisiin. Näkökuvat Suomesta ja suomalaisista eivät suoranaisesti vaikuttaneet maitten suhteisiin, koska käytännöt ja toiminnat perustuivat päättäjien mielestä realistiseen arvioon tilanteista sekä Kanadan kansallisista eduista ja kyvyistä. Tästä huolimatta näitä näkökuvia käytettiin usein rajoittamaan hyväksyttävien vaihtoehtojen valikoimaa, järkeistämään tiettyjä käytäntöjä sekä oikeuttamaan joitakin toimintoja.