Abstract Kindergartens were established as part of the educational system in the period of autonomy under Russia, but they were subjected to social administration soon after independence. The causes of this decision and its consequences on the development of kindergarten work have been considered in various contexts. The current study aims to establish the kind of pedagogical frame of reference that the Finnish kindergarten institution was associated with in its early decades, how the administration of kindergarten work developed and how these approaches were reflected in the emergence of the first northern Finnish kindergartens by 1938. The theoretical frame of reference for my discussion is formed by the kindergarten philosophy based on Central European roots that was applied in Finland after the mid-19th century. The basis for this approach implemented in different forms was provided by kindergarten activities based on the views of Friedrich Fröbel (1782–1852). The goal has been to make visible the early times of local kindergartens, the main phases of change in the development of central administration, and the impact of administrative measures on municipal decisions in promoting, supporting and even restricting them. The most common growth factor in northern Finnish towns was the increase in industry and trade, with improved traffic communication as an essential prerequisite. Crowded living conditions of the industrial population in the suburban areas, the fact that both of the parents were working, and long working days made the living conditions of smallest children in particular insecure and unfavourable for growth. Meanwhile the northern border towns wanted opportunities for physical exercise and various activities for children to counterbalance the licentcious life on the streets and the bad influences arising from it. Due to a limitation of resources, the changes in this sector of administration in the early years of national independence did not meet the requirements set for kindergarten work. The act on the conditions for state subsidies promoted the foundation of kindergartens and expansion of the work, but obscured pedagogical goals led to a criticism of the changes in the administrative sector. A contradiction arose between early years education and kindergarten work, aiming at reincorporating kindergarten activities into popular education on the one hand, and fearing that its school-like nature would supersede the social-pedagogical objectives of kindergarten work on the other hand. The pedagogical content of kindergarten work was guaranteed, however, by the Act on State Subsidies for Kindergartens. / Tiivistelmä Lastentarhat luotiin autonomian aikana osaksi opetusjärjestelmää, mutta toiminta siirrettiin pian itsenäistymisen jälkeen sosiaalihallinnon alaisuuteen. Ratkaisun syitä ja vaikutuksia lastentarhatyön kehittymiseen on arvioitu eri yhteyksissä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää, millaiseen pedagogiseen viitekehykseen maamme lastentarhainstituutio liitettiin alkuvuosikymmeninään, millä tavoin lastentarhatoiminnan hallinto kehittyi ja miten ratkaisut heijastuivat Pohjois-Suomen ensimmäisten lastentarhahankkeiden toteutumiseen vuoteen 1938 mennessä. Tarkastelun teoreettisen viitekehyksen muodostaa 1800-luvun puolivälin jälkeen Suomessa sovellettu ja keskieurooppalaisiin juuriin perustunut lastentarha-ajattelu. Lähtökohtana oli Friedrich Fröbelin (1782–1852) kasvatusfilosofisiin näkemyksiin perustunut lastentarhatoiminta, josta oli kehittynyt jo Saksassa kaksi suuntausta: yleistä kansanopetusta palveleva, koulukokonaisuuteen kuuluva opetus ja sosiaalipedagogisesti painottunut, ensisijaisesti turvattomien ja vähäosaisten lasten auttamiseen keskittyvä huolenpito ja kasvatus. Tässä kasvatuksen historiaa käsittelevässä tutkimuksessa yhdistyvät makro- ja mikrotason tutkimusmenetelmät. Tavoitteena on ollut tuoda näkyväksi paikallisten lastentarhojen alkutaivalta, keskushallinnon kehittymisen tärkeimpiä muutosvaiheita ja hallinnon toimenpiteiden vaikutusta kuntakohtaisiin ratkaisuihin niiden edistäjänä, tukijana ja rajoittajanakin. Pohjois-Suomen kaupunkien yleisin kasvutekijä oli teollisuuden ja kaupankäynnin lisääntyminen, jonka keskeisenä edellytyksenä olivat parantuneet liikenneyhteydet. Teollisuusväestön ahdas asuminen esikaupunkialueilla, molempien vanhempien työssäkäynti ja pitkät työpäivät tekivät varsinkin pienimpien lasten elinolot turvattomiksi ja kasvun kannalta epäedullisiksi. Pohjoisessa rajakaupungissa taas kaivattiin lapsille liikunta- ja toimintamahdollisuuksia vastapainoksi katujen epäsiveelliselle elämänmenolle ja siitä saataville huonoille vaikutteille. Valtiollisen itsenäisyyden alkuvuosina toteutunut hallinnonalan muutos ei kaventuneitten toimintaresurssien vuoksi vastannut lastensuojelutyölle asetettuja vaatimuksia. Valtionavun ehdot määrittävä laki edisti lastentarhojen perustamista ja työn laajentumista, mutta pedagogisten päämäärien hämärtyminen johti hallintoalan muutokseen kohdistuneeseen arvosteluun. Alkuopetuksen ja lastentarhatyön välille kehittyi vastakkainasettelu, jossa ajettiin toisaalta lastentarhatoiminnan palauttamista kansanopetuksen yhteyteen ja toisaalta taas pelättiin, että koulumaisuus syrjäyttää lastentarhatyön sosiaalipedagogiset päämäärät. Kasvatuksen arvostuksen lasku kulminoitui lastensuojelulaissa: lastentarhatyöstä tuli kuntahallinnossa huoltolautakunnan alaista toimintaa. Ratkaisussa määriteltiin lastentarhat ennaltaehkäiseväksi lastensuojeluksi ja rinnastettiin varsin ylimalkaisesti irtolaisten ja alkoholistien parissa tehtävään huoltotyöhön. Lastentarhatyön pedagogisen sisällön takasi kuitenkin laki lastentarhojen valtionavusta. Se määritteli lasten kasvuolosuhteiden vähimmäisvaatimukset ja edellytti pätevän henkilökunnan käyttöä, joten vankan koulutuksen saaneiden lastentarhanopettajien työssä säilyi lastentarhapedagogiikan ja sosiaalisen auttamistyön yhteys. Lastentarhatyön taustavoimissa toimi enimmäkseen eri alojen opettajia, jotka olivat työssään todenneet lastentarhakasvatuksen myönteisen merkityksen.

Abstract In my thesis, I have studied Tampere as a Swedish language island from a sociolinguistic perspective with Bernard Spolsky’s approach to language sociology as the theoretical framework. By language policy I mean language planning efforts and various forms of both conscious and unconscious linguistic practices which become visible as practices in everyday life on different levels of society. Of all the approximately twenty Swedish clubs, associations and institutions in Tampere, I have focused on two important spaces, namely the institutions Svenska samskolan i Tammerfors (the Swedish school) and Tammerfors svenska församling (the Swedish congregation). The aim of the study is to find out what kinds of practices, processes and choices are negotiated in these language island communities. I examine the communities both on an institutional and an individual level. My goal is to describe the kind of a language policy the institutions and individuals create and apply in their daily activities. The study is descriptive and aims to illustrate the sociocultural reality of the Swedish language on both the macro and micro levels in a Finnish-speaking majority context. In the study, I have applied triangulation on the levels of both method and material. I have used various types of data such as questionnaires, field notes, documents, written works, webpages and thematic interviews due to the varying types of the institutions and focus groups. The different materials studied required the application of both quantitative and qualitative methods of analysis. In the case of open questions and thematic interviews I have applied content analysis, leading to a process of abstraction. The results of the study show that the Swedish institutions Svenska samskolan i Tammerfors and Tammerfors svenska församling have over the course of time gone through a change in language policy. This has led to the application of varied linguistic practices in everyday life. Characteristic for the language policy in the Swedish school in the 2010s is language awareness and openness. Characteristic for both institutions studied is interaction between language maintenance efforts and continuous accommodation between Swedish and Finnish in various communicative practices. / Tiivistelmä Väitöskirjassani olen tutkinut Tamperetta ruotsalaisena kielisaarekkeena kielisosiologisesta perspektiivistä käyttämällä teoreettisena viitekehyksenä Bernard Spolskyn kolmea kielipoliittista komponenttia. Kielipolitiikalla tarkoitan tietoisia kielen suunnitteluun liittyviä panostuksia sekä erilaisia tietoisia ja tiedostamattomia kielellisiä toimintoja, jotka näyttäytyvät erilaisina arjen käytäntöinä yhteiskunnan eri tasoilla. Runsaasta kahdestakymmenestä ruotsinkielisestä kerhosta, yhdistyksestä ja instituutiosta olen tarkastellut kahta merkittävää ruotsinkielistä tilaa, nimittäin Tampereen ruotsalaista koulua (Svenska samskolan i Tammerfors) ja Tampereen ruotsalaista seurakuntaa (Tammerfors svenska församling). Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia kielellisiä käytänteitä, prosesseja ja valintoja näissä kielisaarekeyhteisöissä muodostuu. Tarkastelen yhteisöjä instituution ja yksilön tasolla. Kiinnostukseni kohteena on se, millaista kielipolitiikkaa sekä instituutiot että yksilöt luovat ja soveltavat päivittäisessä toiminnassaan. Tutkimus on deskriptiivinen ja sen tarkoituksena on kuvailla ruotsinkielistä sosiokulttuurista todellisuutta makro- ja mikrotasolla suomenkielisessä enemmistökontekstissa. Olen soveltanut tutkimuksessa sekä menetelmä- että aineistotriangulaatiota. Tutkimuskohteiden erilaisuudesta johtuen olen käyttänyt tutkimusaineistoina kyselylomakkeita, kenttämuistiinpanoja, asiakirjoja, kirjallisia teoksia, verkkosivuja ja teemahaastatteluja. Aineistot edellyttivät sekä kvantitatiivisten että kvalitatiivisten analyysimenetelmien käyttöä. Avoimiin kysymyksiin sekä teemahaastatteluihin olen soveltanut sisällönanalyysiä ja abstrahointia. Tutkimustulokset osoittavat, että ruotsalaiset instituutiot Svenska samskolan i Tammerfors ja Tammerfors svenska församling ovat kielipolitiikan näkökulmasta tarkasteltuina muuttuneet aikojen saatossa. Tämä on johtanut vaihteleviin kielellisiin käytänteihin, joita arjessa sovelletaan. Kielitietoisuus ja avoimuus ovat ominaisia piirteitä Svenska samskolanin kielipolitiikalle 2010-luvulla. Tunnusomaista molemmille instituutioille on vuorovaikutus, joka vallitsee yhtäältä kielen säilyttämiseen liittyvien panostusten ja toisaalta erilaisissa viestinnällisissä tilanteissa tapahtuvan ruotsin ja suomen kielen akkommodaation välillä. / Abstrakt I denna avhandling har jag granskat Tammerfors som svensk språkö i ett språksociologiskt perspektiv enligt Bernard Spolskys tre komponenter av språkpolicy som teoretisk referensram. Med språkpolicy avser jag medvetna språkplaneringsinsatser och olika former av både medvetna och omedvetna språkliga handlingar som avtecknas som praktiker i vardagen på olika nivåer i samhället. Av de ett drygt tjugotal svenska klubbar, föreningar och institutioner har jag lagt fokus på två betydande svenska rum, nämligen institutionerna Svenska samskolan i Tammerfors och Tammerfors svenska församling. Mitt syfte är att utreda vad som är kännetecknande för de språkliga praktiker, processer och val som konstrueras i dessa språkögemenskaper. Dels studerar jag gemenskaperna som institutioner och dels individerna. Jag är intresserad av hurdan språkpolicy institutionerna och individerna skapar och tillämpar i sin dagliga verksamhet. Forskningen är deskriptiv och syftar således till att beskriva den sociokulturella verkligheten gällande svenska språket på makro- och mikronivå i en finskspråkig majoritetskontext. I undersökningen har jag tillämpat både metod- och materialtriangulering. På grund av institutionernas och fokusgruppernas olika karaktär har jag använt mig av olika delmaterial som frågeformulär, fältanteckningar, handlingar, skriftliga verk, webbsidor och temaintervjuer. Det varierande materialet gav upphov till tillämpning av både kvantitativa och kvalitativa analysmetoder. På de öppna frågorna har jag tillämpat innehållsanalys som jag också använt i analysen av temaintervjuerna där jag tillämpat abstrahering. Undersökningsresultaten visar att de svenska institutionerna, Svenska samskolan i Tammerfors och Tammerfors svenska församling har förändrats genom tiderna i fråga om språkpolicy som lett till varierande språkliga praktiker som tillämpas i verksamheten. Svenska samskolans språkpolicy på 2010-talet präglas av språkmedvetenhet och öppenhet. Kännetecknande för båda institutionerna är ett samspel mellan å ena sidan språkbevarande insatser och å andra sidan ackommodation mellan finska och svenska i olika kommunikativa praktiker.