Det militära samarbetet, FISE mellan Sverige och Finland påbörjades efter politiskt beslut 2014. Samarbetet har succesivt växt fram, dels genom politiska beslut och dels genom förslag från respektive lands försvarsmakter. Vi har i denna uppsats undersökt vad det är som påverkar den gemensamma planeringen av samarbetet på operativ nivå ur ett logistiskt perspektiv. Undersökningen har genomförts med induktiv ansats inspirerad av grounded theory i huvudsak genom intervjuer av deltagare som är delaktiga i planeringen av samarbetet. De faktorer som påverkar och har betydelse för hur den gemensamma planeringen av samarbetet ska fungera är organiseringen av det svenska högkvarteret, de tilldelade resurserna och att deltagarnas upplevelse av att målet för samarbetet är oklart. Författarna kan således konstatera att det, förvånande nog, inte är skillnader i materiel och system som har störst påverkan. Nyckelord: Finskt-svenskt samarbete, FISE, logistik, interoperabilitet, organisation. / The military cooperation, FISE between Sweden and Finland, commenced following the political decision in 2014. The cooperation has been progressively developed, partly through political decisions and partly by proposals from the respective national defense forces. In this paper we have investigated what is affecting the joint planning of the collaboration at the operational level from a logistical perspective. The survey has been conducted with an inductive approach inspired by grounded theory mainly through interviews of participants who are involved in the planning of the collaboration. The factors that influence and affect the way in which the joint planning of the cooperation will work is the organization of the Swedish headquarter, the allocated resources and the participants' experience that the goal of the cooperation is unclear. The authors can thus find that surprisingly, there are not differences in materials and systems that have the greatest impact. Key words: Finnish-Swedish cooperation, FISE, logistics, interoperability, organization. / Suomen ja Ruotsin sotilaallinen FISE-yhteistyö alkoi poliittisella päätöksellä vuonna 2014. Poliittiset päätökset ja puolustusvoimien omat aloitteet ovat laajentaneet yhteistyötä vaiheittain. Olemme tutkielmassamme käsitelleet tekijöitä, jotka vaikuttavat operatiivisen logistiikka yhteistyön suunnitteluun. Tutkielman lähestymistapa on ollut induktiivinen ja siinä on otettu vaikutteita ”grounded theory”-mallista. Tutkielma on toteutettu pääosin haastattelemalla henkilöitä, jotka osallistuvat yhteistyön suunnitteluun. Tekijät, jotka vaikuttavat merkittävästi yhteistyön suunnittelun onnistumiseen, ovat Ruotsin esikunnan organisointi, käytettävissä olevat resurssit sekä osallistujien kokemukset siitä, että yhteistyön päämäärä on epäselvä. Tutkielman päätelmä on, että materiaalien ja järjestelmien erilaisuus ei koeta tärkeämmäksi tekijäksi yhteistyössä. Avainsanat: Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö, FISE, puolustuslogistiikka, yhteentoimivuus, organisaatio

Abstract At the heart of the smart space vision is the idea that devices interoperate with each other autonomously to assist people in their everyday activities. In order to make this vision a reality, it is important to achieve semantic-level interoperability between devices. The goal of this dissertation is to enable Semantic Web technology-based interoperability in smart spaces. There are many challenges that need to be solved before this goal can be achieved. In this dissertation, the focus has been on the following four challenges: The first challenge is that the Semantic Web technologies have neither been designed for sharing real-time data nor large packets of data such as video and audio files. This makes it challenging to apply them in smart spaces, where it is typical that devices produce and consume this type of data. The second challenge is the verbose syntax and encoding formats of Semantic Web technologies that make it difficult to utilise them in resource-constrained devices and networks. The third challenge is the heterogeneity of smart space communication technologies that makes it difficult to achieve interoperability even at the connectivity level. The fourth challenge is to provide users with simple means to interact with and configure smart spaces where device interoperability is based on Semantic Web technologies. Even though autonomous operation of devices is a core idea in smart spaces, this is still important in order to achieve successful end-user adoption. The main result of this dissertation is a semantic interoperability framework, which consists of following individual contributions: 1) a semantic-level interoperability architecture for smart spaces, 2) a knowledge sharing protocol for resource-constrained devices and networks, and 3) an approach to configuring Semantic Web-based smart spaces. The architecture, protocol and smart space configuration approach are evaluated with several reference implementations of the framework components and proof-of-concept smart spaces that are also key contributions of this dissertation. / Tiivistelmä Älytilavision ydinajatuksena on, että erilaiset laitteet tuottavat yhteistyössä ihmisten elämää helpottavia palveluita. Vision toteutumisen kannalta on tärkeää saavuttaa semanttisen tason yhteentoimivuus laitteiden välillä. Tämän väitöskirjan tavoitteena on mahdollistaa semanttisen webin teknologioihin pohjautuva yhteentoimivuus älytilan laitteiden välillä. Monenlaisia haasteita täytyy ratkaista, ennen kuin tämä tavoite voidaan saavuttaa. Tässä työssä keskityttiin seuraaviin neljään haasteeseen: Ensimmäinen haaste on, että semanttisen webin teknologioita ei ole suunniteltu reaaliaikaiseen kommunikaatioon, eivätkä ne sovellu isojen tiedostojen jakamiseen. Tämän vuoksi on haasteellista hyödyntää niitä älytiloissa, joissa laitteet tyypillisesti jakavat tällaista tietoa. Toinen haaste on, että semanttisen webin teknologiat perustuvat syntakseihin ja koodausformaatteihin, jotka tuottavat laitteiden kannalta tarpeettoman pitkiä viestejä. Tämä tekee niiden hyödyntämisestä hankalaa resurssirajoittuneissa laitteissa ja verkoissa. Kolmas haaste on, että älytiloissa hyödynnetään hyvin erilaisia kommunikaatioteknologioita, minkä vuoksi jopa tiedonsiirto laitteiden välillä on haasteellista. Neljäs haaste on tarjota loppukäyttäjälle helppoja menetelmiä sekä vuorovaikutukseen semanttiseen webiin pohjautuvien älytilojen kanssa että tällaisen älytilan muokkaamiseen käyttäjän tarpeiden mukaiseksi. Vaikka laitteiden itsenäinen toiminta onkin älytilojen perusajatuksia, tämä on kuitenkin tärkeää teknologian hyväksymisen ja käyttöönoton kannalta. Väitöskirjan päätulos on laitteiden semanttisen yhteentoimivuuden viitekehys, joka koostuu seuraavista itsenäisistä kontribuutioista: 1) semanttisen tason yhteentoimivuusarkkitehtuuri älytiloille, 2) tiedonjakoprotokolla resurssirajoittuneille laitteille ja verkoille sekä 3) menetelmä semanttiseen webiin pohjautuvien älytilojen konfigurointiin. Näiden kontribuutioiden evaluointi suoritettiin erilaisten järjestelmäkomponenttien referenssitoteutuksilla ja prototyyppiälytiloilla, jotka kuuluvat myös väitöskirjan keskeisiin kontribuutioihin.