Abstract The purpose of the present study was to interpret and understand the manifestation and meaning of embodiment in Dalcroze Eurhythmics. Dalcroze Eurhythmics is an approach to music education that builds on the ideas of Émile Jaques-Dalcroze and aims at developing musicianship in a broad sense. Following Maurice Merleau-Ponty's philosophy, in this study embodiment refers to experiencing and knowing the world subjectively through the living body-subject. The perspective of embodiment accounts for how human beings think and act holistically and how the body can be considered a constitutive element of cognition and creativity. The research questions were formulated as follows: 1. What aspects of embodiment can be found in Dalcroze Eurhythmics? 2. What are the theoretical accounts in support of the practice of applying body movement in music education from the perspective of embodiment? These questions have been approached through research material drawn from the essential writings of Jaques-Dalcroze, commentary books, articles and studies about Dalcroze Eurhythmics, and the talk of some selected Dalcroze master teachers. The dissertation is an overview of four substudies. In the theoretical substudies, the research questions have been examined in relation to the philosophical question of the body-mind in practical music education, and in dialogue with Merleau-Ponty's notions and recent literature on embodiment. From the perspective of embodiment, Dalcroze Eurhythmics primarily teaches habits of musical action or, more generally, 'a bodily way of being in sound', rather than a conceptual, or abstract knowledge of music. Equally, the study sheds light on the meaning and importance of consciously reflecting on 'lived experience'. It illuminates how Dalcroze teaching engages embodiment in ways that aim to reinforce the mind-body connection and facilitate personified, holistic involvement and, thus, embodied learning. The study discusses how Dalcroze Eurhythmics offers a ground for examining music's felt qualities and their relation to musical knowledge and how it turns our attention and interest towards students' lived experiences in relation to musical practices. It challenges music educators to consider that musical learning can profitably make use of holistic bodily experiences and that bodily involvement can facilitate developing a wide range of kinds of musical knowing. Furthermore, the study offers a critical viewpoint and new vocabulary in music education for explaining the practice of Dalcroze teaching. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli ymmärtää ja tulkita kehollisuuden ilmenemistä ja merkitystä Dalcroze-rytmiikassa. Dalcroze-rytmiikka on musiikkikasvatuksen lähestymistapa, joka perustuu Émile Jaques-Dalcrozen ideoille ja joka pyrkii kehittämään muusikkoutta laajassa merkityksessä. Merleau-Pontyn filosofiaa myötäillen, tässä tutkimuksessa kehollisuus viittaa maailman subjektiiviseen kokemiseen ja tuntemiseen elävän keho-subjektin kautta. Kehollisuuden näkökulma selittää sen, kuinka ihminen ajattelee ja toimii kokonaisvaltaisesti ja kuinka kehoa voidaan pitää kognition ja luovuuden keskeisenä tekijänä. Tutkimuskysymykset muotoiltiin seuraavasti: 1. Mitä kehollisuuden näkökulmia voidaaan löytää Dalcroze-rytmiikasta? 2. Mitkä ovat kehollisuuden näkökulmasta teoreettiset argumentit liikkeen käyttämiseksi musiikkikasvatuksessa? Näitä tutkimuskysymyksiä lähestyttiin tutkimusaineiston kautta, joka sisälsi Jaques-Dalcrozen keskeisiä kirjoituksia, Dalcroze-rytmiikkaa käsitteleviä kommentaareja, artikkeleita ja tutkimuksia sekä muutamien valittujen Dalcroze-mestariopettajien puhetta. Väitöskirja pohjautuu neljään osatutkimukseen. Teoreeettisissa osatutkimuksissa kysymyksiä tarkasteltiin suhteessa mielen ja kehon suhdetta koskevaan filosofiseen kysymykseen käytännön musiikkikasvatuksessa sekä dialogissa Merleau-Pontyn käsitteiden ja viimeaikaisen kehollisuutta käsittelevän kirjallisuuden kanssa. Kehollisuuden näkökulmasta Dalcroze-rytmiikka opettaa ensisijaisesti musiikillisia toimintatapoja, tai yleisemmin, 'kehollista tapaa olla musiikissa', eikä niinkään käsitteellistä tai abstraktia musiikista tietämistä. Toisaalta tutkimus valottaa 'eletyn kokemuksen' jatkuvan reflektoinnin merkitystä ja tärkeyttä. Se tuo esille, miten Dalcroze-opetus oppilaiden kokonaisvaltaisen ja omakohtaisen kehollisen aktivoimisen kautta pyrkii vahvistamaan mielen ja kehon yhteyttä ja siten edistämään kokonaisvaltaista oppimista. Tutkimuksessa tarkastellaan miten Dalcroze-rytmiikka tarjoaa pohjan musiikin laadulliselle kokemiselle ja sen yhdistämiselle musiikilliseen tietämiseen ja miten se suuntaa huomiomme ja kiinnostuksemme oppilaan elettyyn kokemukseen musiikin käytännöissä. Tutkimus haastaa musiikkikasvattajat ottamaan huomioon, että musiikillisessa oppimisessa voidaan hyödyntää konaisvaltaisia kehollisia kokemuksia ja että kehollinen osallistuminen voi edistää musiikillisen tietämisen useiden eri osa-alueiden kehittymistä. Lisäksi tutkimus tarjoaa kriittisen näkökulman ja uutta sanastoa Dalcroze-opetuksen käytännön selittämiselle.