Abstract The purpose of the present study was to interpret and understand the manifestation and meaning of embodiment in Dalcroze Eurhythmics. Dalcroze Eurhythmics is an approach to music education that builds on the ideas of Émile Jaques-Dalcroze and aims at developing musicianship in a broad sense. Following Maurice Merleau-Ponty's philosophy, in this study embodiment refers to experiencing and knowing the world subjectively through the living body-subject. The perspective of embodiment accounts for how human beings think and act holistically and how the body can be considered a constitutive element of cognition and creativity. The research questions were formulated as follows: 1. What aspects of embodiment can be found in Dalcroze Eurhythmics? 2. What are the theoretical accounts in support of the practice of applying body movement in music education from the perspective of embodiment? These questions have been approached through research material drawn from the essential writings of Jaques-Dalcroze, commentary books, articles and studies about Dalcroze Eurhythmics, and the talk of some selected Dalcroze master teachers. The dissertation is an overview of four substudies. In the theoretical substudies, the research questions have been examined in relation to the philosophical question of the body-mind in practical music education, and in dialogue with Merleau-Ponty's notions and recent literature on embodiment. From the perspective of embodiment, Dalcroze Eurhythmics primarily teaches habits of musical action or, more generally, 'a bodily way of being in sound', rather than a conceptual, or abstract knowledge of music. Equally, the study sheds light on the meaning and importance of consciously reflecting on 'lived experience'. It illuminates how Dalcroze teaching engages embodiment in ways that aim to reinforce the mind-body connection and facilitate personified, holistic involvement and, thus, embodied learning. The study discusses how Dalcroze Eurhythmics offers a ground for examining music's felt qualities and their relation to musical knowledge and how it turns our attention and interest towards students' lived experiences in relation to musical practices. It challenges music educators to consider that musical learning can profitably make use of holistic bodily experiences and that bodily involvement can facilitate developing a wide range of kinds of musical knowing. Furthermore, the study offers a critical viewpoint and new vocabulary in music education for explaining the practice of Dalcroze teaching. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli ymmärtää ja tulkita kehollisuuden ilmenemistä ja merkitystä Dalcroze-rytmiikassa. Dalcroze-rytmiikka on musiikkikasvatuksen lähestymistapa, joka perustuu Émile Jaques-Dalcrozen ideoille ja joka pyrkii kehittämään muusikkoutta laajassa merkityksessä. Merleau-Pontyn filosofiaa myötäillen, tässä tutkimuksessa kehollisuus viittaa maailman subjektiiviseen kokemiseen ja tuntemiseen elävän keho-subjektin kautta. Kehollisuuden näkökulma selittää sen, kuinka ihminen ajattelee ja toimii kokonaisvaltaisesti ja kuinka kehoa voidaan pitää kognition ja luovuuden keskeisenä tekijänä. Tutkimuskysymykset muotoiltiin seuraavasti: 1. Mitä kehollisuuden näkökulmia voidaaan löytää Dalcroze-rytmiikasta? 2. Mitkä ovat kehollisuuden näkökulmasta teoreettiset argumentit liikkeen käyttämiseksi musiikkikasvatuksessa? Näitä tutkimuskysymyksiä lähestyttiin tutkimusaineiston kautta, joka sisälsi Jaques-Dalcrozen keskeisiä kirjoituksia, Dalcroze-rytmiikkaa käsitteleviä kommentaareja, artikkeleita ja tutkimuksia sekä muutamien valittujen Dalcroze-mestariopettajien puhetta. Väitöskirja pohjautuu neljään osatutkimukseen. Teoreeettisissa osatutkimuksissa kysymyksiä tarkasteltiin suhteessa mielen ja kehon suhdetta koskevaan filosofiseen kysymykseen käytännön musiikkikasvatuksessa sekä dialogissa Merleau-Pontyn käsitteiden ja viimeaikaisen kehollisuutta käsittelevän kirjallisuuden kanssa. Kehollisuuden näkökulmasta Dalcroze-rytmiikka opettaa ensisijaisesti musiikillisia toimintatapoja, tai yleisemmin, 'kehollista tapaa olla musiikissa', eikä niinkään käsitteellistä tai abstraktia musiikista tietämistä. Toisaalta tutkimus valottaa 'eletyn kokemuksen' jatkuvan reflektoinnin merkitystä ja tärkeyttä. Se tuo esille, miten Dalcroze-opetus oppilaiden kokonaisvaltaisen ja omakohtaisen kehollisen aktivoimisen kautta pyrkii vahvistamaan mielen ja kehon yhteyttä ja siten edistämään kokonaisvaltaista oppimista. Tutkimuksessa tarkastellaan miten Dalcroze-rytmiikka tarjoaa pohjan musiikin laadulliselle kokemiselle ja sen yhdistämiselle musiikilliseen tietämiseen ja miten se suuntaa huomiomme ja kiinnostuksemme oppilaan elettyyn kokemukseen musiikin käytännöissä. Tutkimus haastaa musiikkikasvattajat ottamaan huomioon, että musiikillisessa oppimisessa voidaan hyödyntää konaisvaltaisia kehollisia kokemuksia ja että kehollinen osallistuminen voi edistää musiikillisen tietämisen useiden eri osa-alueiden kehittymistä. Lisäksi tutkimus tarjoaa kriittisen näkökulman ja uutta sanastoa Dalcroze-opetuksen käytännön selittämiselle.

Abstract This study addresses the justifications of the duration of copyright, the revenue-generating models in the music business, and the availability of digital music in Finland. The first goal was to understand how different stakeholders in the music industry relate to copyright and how they justify what they consider the optimal duration. The second goal was to map out the revenue-generating models in the music industry at a time when the consumption of music has changed from analogue to digital formats, from physical products to streaming services. The third goal was to find out the different ways in which digital music is available on the internet in Finland. The research material consists of survey research, half-structured theme interviews and documentary material. The applied research methods are theory- and material-based content analysis. The theoretical approaches utilized are the theory of justice by John Rawls, the theory of hegemony by Antonio Gramsci, the classical communication model by Roman Jakobson, and power theory by Lawrence Lessig. It uses as its interpretational theory the model of justification of copyright by Laura Leppämäki. The results state the following: The most common justification provided for the optimal duration of copyright is utilitarianism – advantage to society as a whole. The same justification is given by stakeholders who want to keep the duration as it stands, and also by those who wish to shorten it. Another common justification is to see copyright as a natural item of ownership, claimed by work, and especially as a subject of inheritance, preferably for two subsequent generations. The problems concerning the revenue-generating models in the digital world tend to focus on distribution of income on three different levels: record contracts; the distribution models of the streaming companies; and contracts between content sharing companies, record companies and rights organizations. The authors and artists have the weakest bargaining position in the negotiations. The results on availability of digital music show that digital music can be discovered via public services (music libraries), commercial services (streaming companies), and ad hoc societal services (peer-to-peer networks). The role of music libraries as a content provider has decreased since the majority of music consumption has altered to digital services. / Tiivistelmä Tutkimus käsittelee musiikin tekijänoikeuden keston perusteluja, musiikkialan ansaintalogiikoita ja digitaalisten musiikkiaineistojen saatavuutta Suomessa. Tarkoituksena oli hahmottaa, miten musiikkiteollisuuden eri osapuolet suhtautuvat tekijänoikeuteen ja miten ne perustelevat tekijänoikeuksien optimaalista kestoa. Tavoitteena oli myös kartoittaa musiikkialan ansaintalogiikat, jotka ovat muuttuneet siirryttäessä analogisesta musiikin kulutuksesta digitaaliseen musiikin kulutukseen, ennen kaikkea suoratoistopalveluihin. Kolmantena tehtävänä oli selvittää, millä tavoilla digitaalista musiikkia on saatavilla internetin välityksellä Suomessa. Tutkimusaineisto koostuu kyselytutkimuksesta, puolistrukturoiduista teemahaastatteluista sekä dokumenttiaineistosta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin sekä teoria- että aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimuksessa sovellettuja teorioita ovat John Rawlsin oikeudenmukaisuusteoria, Antonio Gramscin hegemoniateoria, Roman Jakobsonin klassinen kommunikaatiomalli ja Lawrence Lessigin valtateoria. Tutkimus käyttää tekijänoikeuksia koskevan tutkimuskysymyksen kohdalla tulkintateoriana Laura Leppämäen esittämää mallia oikeuksien perusteluista. Tutkimuksen tuloksena on, että sekä tekijänoikeuden nykyistä kestoa että sen lyhentämistä perustellaan ennen kaikkea utilitarismilla. Toinen keskeinen perustelukeino oli työn kautta teoksiin saatava omistusoikeus ja tämän omistusoikeuden kautta tarjoutuva mahdollisuus oikeuksien jättämiseen perintönä tekijän jälkipolville. Ansaintalogiikoiden kohdalla esiin nousi digitaalisesta myynnistä generoituvien tulojen jakamiseen liittyvät ongelmat, joita esiintyy niin musiikintekijöiden ja levy-yhtiöiden välisissä sopimuksissa, suoratoistopalvelujen sisäisissä maksumalleissa kuin internetin alustapalveluiden ja oikeudenhaltijoiden sekä heitä edustavien järjestöjen välisissä sopimuksissa. Heikoimmassa asemassa sopimuksia koskevissa neuvotteluissa ovat musiikintekijät ja artistit. Digitaalisen musiikkiaineiston saatavuuden kohdalla keskeisenä tuloksena on, että aineistoa on saatavilla julkisen palvelun eli yleisten musiikkikirjastojen, kaupallisten palveluiden eli suoratoistopalveluiden ja yhteisöllisten palveluiden eli vertaisverkkojen välityksellä. Musiikkikirjastojen rooli aineistojen tarjoajana on pienentynyt siirryttäessä analogisen musiikin kulutuksesta digitaalisen musiikin kulutukseen.