Thesis (Ph. D.)--University of Wisconsin--Madison, 1968. / Typescript. Vita. Description based on print version record. Includes bibliographical references (leaves 127-133).

Trettiofem mil från den svenska gränsen börjar havsgränsen genom Barents hav mellan Ryssland och Norge. Under kalla kriget var denna gräns en skiljelinje mellan öst och väst. En ökad arktisk klimatpåverkan och smältande havsisar leder till nya ekonomiskt värdefulla fyndigheter i området. Detta frigör nya havsområden för de arktiska länderna att exploatera. Ekonomiska intressen leder till ökad militär verksamhet.   Studien belyser det säkerhetspolitiska läget i Barents hav mellan de två största aktörerna i området, Norge och Ryssland. Ländernas olika förhållningssätt och ageranden i Barentsområdet beskrivs i ländernas arktiska strategier och utrikespolitiska linjer, som i studien jämförs med en kvalitativ textanalys. Utifrån detta görs en styrkeanalys av ländernas marina enheter. Syftet med studien är att belysa eventuella likheter och olikheter i ländernas strategier, samt att jämföra ländernas marina medel kopplat till respektive strategi. Detta för att undersöka om syftet med de marina medlen följer den uttalade politik som förs.  Resultatet visar att det finns många olikheter, men även många likheter mellan de två ländernas strategier. Likheterna framträder till största del i den civila och ekonomiska strategin och olikheterna främst i den militära. Enligt studien ligger tyngdpunkten i den norska marinen i fartyg av mindre storlek, trots marinens procentuellt sätt stora andel oceangående fartyg. Den ryska marinens tyngdpunkt ligger i ubåtsförmågan och främst i den strategiska. Utöver detta visar studien att de använda marina medlen enbart till viss del följer den politik som förs och att detta skulle kunna leda till konsekvenser för det politiska projektets genomförande.

Notre travail avait pour objectif d'apporter une contribution à l'amélioration des connaissances de l'environnement marin arctique. Plus précisément, nous nous sommes intéressés à l'étude des structures océaniques de surface, à la fois biologiques et physiques, dans les mers de Barents et de Kara, ainsi que dans la partie sud-est de la mer de Barents, à partir de l'imagerie spatiale opérant dans le domaine du visible, du proche infrarouge et de l'infrarouge thermique. Des mesures in situ nous ont permis de valider les algorithmes utilisés pour le traitement des images et de nous guider pour l'interprétation de celles-ci. Nous avons montré quelles étaient les zones apparemment les plus productives sur le plan de la production primaire et à quelle période de l'année se produisait l'efflorescence phytoplanctonique. Nous avons aussi mis en évidence les principaux fronts thermiques et hydrologiques, les directions suivies par les glaces de mer, leur relation avec les courants de surface, ainsi que le transport des sédiments et des polluants au débouché des fleuves sibériens. L'objectif sous-jacent à notre travail était de déterminer quelles étaient les régions les plus sensibles et les plus exposées à une éventuelle pollution du milieu marin. Au terme de ce travail, nous constatons que deux régions sont particulièrement vulnérables. Au nord de la mer de Barents, la zone de la lisière des glaces abrite un écosystème particulièrement important pour l'ensemble de la chaîne alimentaire arctique ; une quelconque pollution dans cette région pourrait, selon son occurrence, avoir des conséquences désastreuses, en raison de l'intensité et de la brièveté de la floraison phytoplanctonique. La partie sud-est de la mer de Barents, qui abrite elle aussi de nombreuses espèces animales, et où circulent des masses d'eau et des glaces potentiellement contaminées, constitue la deuxième zone à risques. Il serait donc souhaitable de porter les efforts de recherche sur l'étude de ces deux régions, qui, outre leur richesses biologiques, suscitent des intérêts croissants de la part des compagnies pétrolières en raison des réserves importantes du sous-sol en hydrocarbures et gaz naturel.

Abstract In this Ph.D. thesis sediment cores from the central Arctic Ocean, southwestern Barents Sea and sediment exposures from the Kola Peninsula were investigated in order to reveal interactions between the late middle Pleistocene and late Pleistocene Arctic ice sheets, between Marine Isotope Stages 6 and 1 (MIS 6 and MIS 1). One of the main objectives of this work is to establish provenance areas for the sediments studied in the central Arctic, the southwestern (SW) Barents Sea and the Kola Peninsula, their transport mechanisms and through that their relationship to glaciations in the Arctic and to development in the Kola Peninsula during the late middle and late Pleistocene. Mineralogical and geochemical data from the core 96/12-1pc on the Lomonosov Ridge, central Arctic Ocean was studied to evaluate ice transport from circum-Arctic ice sheets and variability in sediment drainage systems associated with their decay. SW Barents Sea sediments contain important information on Late Glacial and Holocene sediment provenance characteristics in relation to ice flow patterns and ice rafting from different regional sectors. The studied SW Barents Sea sediment cores show that sediments were most likely derived from a combination of far-field Fennoscandian sources, local subcropping Mesozoic strata below the seafloor and sea ice transport. The investigation carried out on the Kola Peninsula indicates that the Eemian (MIS 5e) marine environment in the White Sea Basin and onshore coastal areas gradually changed into a glaciolacustrine environment during MIS 5d to MIS 5a. Subsequently, the Scandinavian Ice Sheet (SIS) covered the Kola Peninsula, most probably during MIS 4. The final deglaciation of the SIS on the Kola Peninsula took place, however, during the late Weichselian (MIS 2) between 16–12 ka. / Tiivistelmä Tässä väitöstutkimuksessa tutkittiin sedimenttikairanäytteitä keskeiseltä Jäämereltä ja Lounais-Barentsinmereltä sekä tarkasteltiin sedimenttiseurantoja Kuolan niemimaalla tarkoituksena selvittää myöhäisen keskipleistoseeni- ja myöhäispleistoseeniajan Arktisten jääkenttien keskinäiset vuorovaikutukset erityisesti merellisten isotooppivaiheiden 6 ja 1 (MIS 6 ja MIS 1) välillä. Tämän työn yhtenä päätavoitteena on määritellä sedimenttien lähdealueet keskeisellä Arktiksella, lounaisella Barentsinmerellä ja Kuolan niemimaalla, sedimenttien kuljetusmekanismit ja näiden perusteella riippuvuudet Arktisiin jäätiköihin ja Kuolan niemimaalla tapahtuneeseen myöhäiskeski- ja myöhäispleistoseenin kehitykseen. Mineraloginen ja geokemiallinen tieto Lomonosovin harjanteen kairauksesta 96/12-1pc, keskeisellä Jäämerellä on perusta arvioitaessa jääkuljetusmekanismeja ympäröiviltä sirkum-Arktisilta jäätiköiltä ja arvioitaessa valuma-alueiden osuutta suhteessa näiden jäätiköiden häviämiseen. Lounaisen Barentsinmeren sedimentit sisältävät tärkeätä tietoja viimeisen jäätiköitymisen loppuvaiheen ja holoseeni-ajan sedimenttien lähdealueista ja suhteista jäävirtauksiin ja jääkuljetukseen eri aluesektoreilta. Tutkitut Lounais-Barentsinmeren sedimentit osoittavat, että sedimentit olivat todennäköisimmin peräisin suhteellisen kaukaisilta Fennoscandian lähdealueilta, paikallisista mesotsoosista merenpohjan kerrostumista ja merijään kuljettamasta materiaalista. Kuolan niemimaalla tehty tutkimus osoittaa, että Eem-kauden (MIS 5e) meriympäristö Vienanmeren altaassa ja rannikkoalueilla vähitellen muuttui glaciolakustriseksi ympäristöksi MIS 5d:n ja MIS 5a:n välisenä aikana. Sen jälkeen Skandinavian jääkenttä (SIS) peitti Kuolan niemimaan, todennäköisimmin koko MIS:n 4 ajanjakson. SIS:n lopullinen deglasiaatio alkoi Kuolan niemimaalla kuitenkin myöhäisen Veiksel-jääkauden (MIS 2) aikana noin 16–12 ka sitten.

Parents of children with autism spectrum disorder (ASD) face many challenges which lead to low levels of psychological well-being, partly caused by inability to parent in accordance with one’s values. Child-directed play, a moment of being fully attentive and responsive to one’s child, has the potential to increase parental values. A non-concurrent multiple-baseline experimental design investigated whether daily exercises of child-directed play improved valued parenting and parental perspective-taking. Eight parents of children with diagnosed or suspected ASD were followed daily for six weeks. The intervention comprehended daily practice of child-directed play and video supervision. Child-directed play increased ratings of parental values for all but one participant (Hedges’ g* = 1.67) with effect maintained at follow-up, and increased ratings of parental perspective-taking. A gradual effect indicates the need for greater difference in baseline length between participants. No effects on children, nor on parental well-being were investigated in the present study.