Tämä kandidaatintutkielma käsittelee Oulun seudulla asuvien ihmisten mielikuvia henkilönnimistä. Tutkimuksessa selvitetään, miten tietoisia vastaajat ovat siitä, mihin alueisiin tietyt sukunimet yhdistyvät ja milloin tietyt etunimet ovat olleet suosittuja. Tutkimuksessa on käytetty kymmentä keksittyä etunimi + sukunimi -yhdistelmää, joita vastaajat ovat assosioineet. Lisäksi tutkielmassa pohditaan, kuinka samankaltaisia vastaajien mielikuvat ovat. Tutkielman aineisto on kerätty sähköisellä kyselylomakkeella, ja vastaajina ovat toimineet Oulun seudulla asuvat henkilöt. Viidensadan vastauksen aineistosta on suodatettu 50 ensimmäistä vastausta ja aineisto on kerätty vuoden 2016 syksyllä tätä kandidaatintutkielmaa varten. Tutkimuksessa aineisto on käsitelty kokonaan kvantitatiivisesti ja tulokset on esitelty erilaisten kuvioiden avulla. Tutkielman tulokset osoittavat, että Oulun seudulla asuvien nimitietous on melko hyvä, sillä kahdeksasta suomalaisesta sukunimestä viisi on assosioitu nimelle tyypilliselle asuinalueelle ja kymmenestä etunimestä kahdeksan on assosioitu saman ikäiseksi kuin Väestörekisterikeskuksen mukaan nimi on ollut suosituimmillaan. Lisäksi tutkielmasta käy ilmi, että vastaajilla on syntynyt useasta etunimi + sukunimi -yhdistelmästä hyvin samankaltaisia ikä- tai asuinalueassosiaatioita, vaikka assosiaatio ei aina vastaisikaan todellisuutta.

No description available.

Kandidaatintutkielmassani olen tarkastellut, miten torniolaiset yläkoululaiset ja eläkeläiset arvioivat maahanmuuttajien puhumaa suomen kieltä, millaisia kieliasenteita informanttiryhmillä on ja miten kulttuurinen stereotypia vaikuttaa arviointeihin. Tutkielmani on vertailututkimus Heidi Niemelän (2016) pro gradu -tutkielmalle, jossa Niemelä (2016) tarkastelee oululaisopiskelijoiden asenteita maahanmuuttajien puhumaa suomea kohtaan. Tutkimukseni aineisto koostuu 45 informantin kyselylomakevastauksista, jotka he ovat täyttäneet kuuntelutestin aikana. Informanteista 19 on torniolaisia kahdeksasluokkalaisia nuoria, ja 26 on eläkeläisikäisiä torniolaisia. Kuuntelutestissä informantit ovat kuulleet neljä lyhyttä puhenäytettä eri maista kotoisin olevilta maahanmuuttajilta: somalialaisilta, iranilaiselta ja pakistanilaiselta. Lisäksi informantit ovat kuulleet kuuntelutestissä kaksi puhenäytettä englantilaiselta ja yhdysvaltalaiselta. He edustavat tutkimuksessani länsimaalaisia maahanmuuttajia. Tutkimukseni teoreettinen ja metodinen viitekehys on yhdistelmä sosio- ja kansanlingvistiikkaa sekä kieliasennetutkimusta. Kandidaatintutkielmani aineiston olen kerännyt kuuntelutestin ja kyselylomakkeen avulla. Kuuntelutestin aikana informantit ovat täyttäneet kyselylomakkeeseen Likertin asteikon sekä jokaisesta puhenäytteestä Osgoodin skaalan. Osgoodin skaalan avulla analysoin informanttiryhmieni evaluaatioita maahanmuuttajien puhumasta suomen kielestä. Likertin asteikon avulla analysoin informanttien asenteita maahanmuuttajien puhumaa suomea, suomen kielen variaatioita ja ylipäänsä kielitaitoa kohtaan. Tutkimustulokseni osoittavat, että yläkoululaisten ja eläkeläisten arviot maahanmuuttajien puhumaa suomea kohtaan ovat hyvin samantapaiset. Molemmat ikäryhmät arvioivat yhdysvaltalaisen, pakistanilaisen ja englantilaisen puhetta kaikkein positiivisimmin, joten myös heikoimmat arviot osuvat molempien ikäryhmien kohdalla somalialaisille ja iranilaiselle. Aineistoni perusteella puheen selkeydellä on vaikutusta siihen, miten informantit arvioivat maahanmuuttajien puhetta. Lisäksi molemmat ryhmät liittävät eri maahanmuuttajaryhmiin erilaisia kulttuurisia stereotypioita. Suomen kielen opiskelu on aineistoni perusteella erittäin tärkeässä asemassa maahanmuuttajien kotouttamisessa, sillä lähes kaikki tutkimukseni informantit uskovat suomen kielen osaamisen vaikuttavan maahanmuuttajien työllistymismahdollisuuksiin ja palkan määrään. Maahanmuuttajien kotoutumiseen vaikuttavat kielitaidon lisäksi kuitenkin valtaväestön asenteet maahanmuuttoryhmiin ja maahanmuuttajien puhumaa suomea kohtaan. Tämän vuoksi on mielestäni tarpeellista tutkia, millaisia asenteita eri ikäisillä suomalaisilla on maahanmuuttajien puhumaa suomea kohtaan.

No description available.

No description available.

Tutkin kandidaatintutkielmassani videoblogien aloitusosioita ja sitä, millaisia videoblogeille tyypillisiä rakenteita aloituksista on löydettävissä. Perehdyn näihin rakenteisiin tarkemmin kieliopin kannalta ja selvitän myös videoblogin genrelle ominaisia piirteitä. Lähestyn aineistoani keskustelunanalyysin pohjalta, mutta tutkin vuorovaikutuksen lisäksi myös videoiden puheen kielioppia, joten osittain tutkimukseni sivuaa myös vuorovaikutuslingvistiikkaa. Tarkoitukseni on erottaa ja ryhmitellä aineistostani ne eri osa-alueet, joista videoblogien alut muodostuvat. Aineistokseni olen valinnut kolme Suomen suosituimmista videoblogeista, ja jokaisesta videoblogista olen ottanut aineistokseni viisi videota. Videoiden aloituksissa olen tarkkaillut tervehdyksiä, itsensä esittelyä, videon aiheen esittelyä sekä siirtymälauseeksi kutsumaani lausetta, jolla videobloggaaja kehottaa katsojaa siirtymän videon seuraavaan osioon. Näiden piirteiden yleisyyksiä olen selvittänyt jokaisen videoblogin kohdalla erikseen. Tutkielman tulokset osoittavat, mitä videoiden rakenteita ja piirteitä voidaan pitää tyypillisinä videoblogin genrelle ja minkä vuoksi. Yksi kaikkia aineistoni videoita ja videoblogeja yhdistävä rakenteellinen piirre ja samalla tärkein tekemäni huomio tutkielmassani on se, että jokaisesta aineistoni videosta löytyy jotain sellaista, mikä tekee videobloggaajasta ja hänen videoblogistaan persoonallisen ja tunnistettavan.

No description available.

Kandidaatintutkielmassani tutkin koodinvaihtoa suomenruotsalaisen puheessa nauhoitetusta, pääosin suomenkielisestä keskusteluaineistosta. Keskustelussa on mukana kaksi osallistujaa, joista toinen on natiivi suomenpuhuja ja toinen ei-natiivi suomenruotsalainen. Tarkasteltavana ovat vain sellaiset koodinvaihdot, joissa suomenruotsalainen osallistuja vaihtaa kieltä suomesta ruotsiksi. Koodinvaihtoa on aineistossani myös suomen ja englannin välillä, mutta jätän sellaiset tapaukset analyysini ulkopuolelle. Hyödynnän tutkimusmetodinani keskustelunanalyysia, ja analysoin keräämääni aineistoa kvalitatiivisin keinoin. Tärkeimmät havaintoni liittyvät koodinvaihtokohtiin liittyviin korjausrakenteisiin. Jaottelen ne työssäni koodinvaihtoihin, joihin ei-natiivi antaa suomennoksen, jotka natiivi suomentaa, ja jotka jäävät suomentamatta keskustelussa. Niistä yleisimpiä koko aineistossani ovat tapaukset, joissa natiivi suomentaa koodinvaihtoa sisältämän ilmauksen. Vähiten puolestaan on tapauksia, joissa koodinvaihto jätetään kokonaan suomentamatta.

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani suomalaisten lasten työnimiä ja nimenantotarinoita. Aineistonani on 60 vuosina 2010–2015 syntyneiden lasten nimenantotarinaa. Käytän tutkielmassani käsitettä työnimi viittaamaan nimeen, jota lapsesta on käytetty ennen syntymää tai ennen virallisen nimen antamista. Lasten työnimet kuuluvat epäviralliseen henkilönnimistöön. Nimenantotarina-käsite puolestaan viittaa siihen tapahtumien kerronnalliseen ketjuun, jossa erinäisten vaiheiden kautta lapsen mahdollisesti jo raskausaikana saamasta työnimestä päädytään lapsen lopulliseen, viralliseen nimeen. Nimenantotarina-käsite on oma käsitteeni, jonka avulla on ollut helpompi hahmottaa, mistä kaikista seikoista ja tapahtumista nimeämisperusteet muodostuvat. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, millaisista vaiheista nimeämisprosessi koostuu sellaisilla lapsilla, joilla on ollut työnimi. Tarkastelen samalla työnimen elinkaarta nimeämisprosessissa. Selvitän, milloin työnimi tyypillisesti annetaan ja kuinka pitkäaikaista sen käyttö on. Tutkimuksessani sivutaan myös virallisen nimen valinnan syitä ja ajankohtia, vaikka pääpaino onkin lasten työnimissä. Lisäksi mielenkiintoni kohdistuu työnimen antamisen ja käyttämisen funktioihin. Vertailen myös kansanuskomuksiin pohjautuvien lasten väliaikaisten nimien sekä nykyisten työnimien antamisen ja käyttämisen funktioita. Lisäksi selvitän, millaisia työnimiä 2010-luvun lapsille annetaan ja ketkä nimiä antavat ja käyttävät. Olen kiinnostunut myös työnimen vaikutuksesta lapsen viralliseen nimeen. Analyysin aineistoesimerkeissä yhdistyvät narratiivisen analyysin juonenkulkuun ja ajankohtaan painottuva näkökulma sekä sosio-onomastiselle analyysille tyypillinen nimien nimeämisperusteiden huomioiminen. Lisäksi luokittelen työnimet perinteisen sosio-onomastisen metodin avulla nimenmuodostusperusteiden mukaisiin luokkiin. Narratiivinen tutkimusote puolestaan näkyy sekä tutkimukseni tarina-aineistossa että aineiston analyysimenetelmissä. Tutkimukseni mukaan lasten työnimiperinne 2010-luvun Suomessa on vahva. Tälle luo vankan pohjan virallisen nimen salaamisen perinteemme. Lyhimmillään nimeämisprosessi kestää vain muutamia viikkoja tai kuukausia, tyypillisimmillään noin vuoden ja pisimmillään jopa vuosia tai vuosikymmeniä. Työnimen elinkaari saattaa jatkua vielä vuosia virallisen nimen antamisen jälkeenkin lapsen lempinimenä. 30 % työnimistä siirtyy lapsen lempinimeksi. Työnimiä myös suunnitellaan usein jo ennen raskautta. Työnimi annetaan, koska lapsi halutaan mahdollisimman varhain erottaa kaikista muista sikiöistä ja vauvoista. Työnimi identifioi lapsen jo varhain vanhemmilleen ja lähipiirilleen. Kun virallisen nimen antaminen on varhaisempina aikoina identifioinut lapsen ja tuonut tämän osaksi sukua ja kyläyhteisöä, nykyinen työnimi tekee saman jo huomattavasti aiemmin. Lapsen sosiaalinen syntymä tapahtuu nykyään usein ennen fyysistä syntymää. Lapsen työnimeen sisältyy paljon toiveita ja odotuksia tulevasta lapsesta. Näitä on helpompi kohdistaa lapseen, jota voi kutsua nimeltä. Useat vanhemmat myös ajattelevat, että lapsella kuuluu olla työnimi. Tämä osoittaa, että työnimet ovat vakiinnuttaneet paikkansa osana suomalaista 2010-luvun nimeämisprosessia ja nimenantokulttuuria. Myös se, että nimenantajat osaavat nimetä tyypillisiä työnimiä, on osoitus työnimiperinteestä. Nimenantajien kolme yleisintä käsitystä tyypillisestä työnimestä on, että työnimi a) kuvaa jotenkin sikiön pientä kokoa, muotoa tai kehitysvaihetta, b) on hellittelevä, hassutteleva tai hauska ja c) on viralliseksi nimeksi soveltuva nimi. Eräs prototyyppisenä pidetty työnimi on Masuasukki. Työnimen tavallisuus saattaa kuitenkin sulkea sen pois lapsen työnimivaihtoehdoista. Harvinaisilla ja uniikeilla nimillä nimenantajat haluavat korostaa lapsen yksilöllisyyttä ja ainutlaatuisuutta. Nykyisten työnimien ja kansanuskon ajan lasten väliaikaisten nimien funktiot eroavat hyvin paljon toisistaan. Lasten väliaikaisten nimien tärkein funktio on ollut lapsen suojeleminen pahoiksi uskotuilta voimilta. Nykyisiin työnimiin ei liity tämän kaltaisia uskomuksia. Kun 2010-luvun lasten työnimet luokitellaan niiden nimenmuodostusperusteiden mukaan, yleisin nimenmuodostusperuste on työnimen perustuminen nimeen eli propriin (62 %). Viralliseksi nimeksi sellaisenaan soveltuvia nimiä nimenantotarinoissa on 35 %. Aineistoni viralliseksi nimeksi soveltuvista nimistä valtaosa (71 %) on miehen nimiä. Toiseksi suurimman ryhmän propreihin perustuvista nimistä muodostavat tytön ja pojan nimen sisältävät nimet (5 %). Appellatiiveihin perustuvia työnimiä on 38 %. Suurimpia ryhmiä appellatiiveihin perustuvista nimistä ovat lapseen liittyvät nimet (13 %), eläin- ja kasvikuntaan liittyvät nimet (8 %) ja deskriptiiviset nimet (8 %). Työnimi siirtyy sellaisenaan tai varioituna viralliseen nimeen 20 % tarinoista. Työnimiä antavat tyypillisimmin lapsen lähipiiriin kuuluvat henkilöt. Kaikista tyypillisimmin nimenantaja on lapsen äiti (30 %), lapsen isä (15 %) tai vanhemmat yhdessä (37 %). Työnimiä käyttävät pääasiassa lapsen ydinperheeseen ja lähisukuun kuuluvat henkilöt. Työnimeä käytetään pelkästään ydinperheen jäsenten kesken 36,7 % tarinoista. Vain ydinperheen ja lähisuvun käytössä työnimi on 26,6 % tarinoista.

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani yhdeksäsluokkalaisten käsityksiä kielen rekistereistä. Aineistoni koostuu kymmenestä yhdeksäsluokkalaisten ryhmäkeskustelusta, joista jokaisessa on kolmesta kuuteen osallistujaa. Ryhmäkeskustelujen pohjana olen luetuttanut oppilailla neljä erilaista tekstinäytettä ja kuunteluttanut kolme ääninäytettä. Tavoitteenani on ollut tarkastella, millaisia piirteitä yhdeksäsluokkalaiset tuovat näytteistä esiin, miten he kuvailevat näytteiden kieltä ja miten he yhdistelevät näytteitä toisiinsa kielen perusteella. Analyysissani tarkastelen erityisesti oppilaiden tuottamaa metakieltä ja sitä, millainen kuva eri rekistereistä rakentuu oppilaiden tuottaman metakielen perusteella. Lisäksi tutkin, millaisia asenteita ja uskomuksia erityisesti oppilaiden tuottama toisen tason metakieli paljastaa. Tutkielmani on osa kansanlingvististä tutkimustraditiota ja lisäksi hyödynnän rekisterin käsitettä. Aineiston analyysissa olen käyttänyt menetelmänä sisällönanalyysia sekä sisältölähtöistä diskurssianalyysia. Lisäksi hyödynnän analyysissa jonkin verran myös keskusteluntutkimuksen käsitteistöä. Tulokseni osoittavat, että yhdeksäsluokkalaiset jakavat kielen erityisesti kahteen eri rekisteriin, joita ovat kirjakieli ja puhekieli. Jako ei kuitenkaan noudata perinteisiä kirjakielen ja puhekielen määritelmiä, ja oppilaiden mielestä myös kirjoitettu kieli voi olla puhekieltä ja päinvastoin. Maallikoille tyypilliseen tapaan yhdeksäsluokkalaisten keskusteluissa on nähtävä melko voimakas kirjakielen vinouma, ja oppilaat pitävät kirjakieltä ensisijaisena rekisterinä suhteessa puhekieleen. Puhekielelle ja kirjakielelle voi myös hahmottaa erilaisia alarekistereitä, joita ovat slangi, murre, nuorten kieli ja lissukieli sekä kertova ja opettava tai ohjaava rekisteri. Tutkielmani on tällä hetkellä erityisen ajankohtainen, koska tämän päivän nuoret elävät hyvin erilaisessa tekstuaalisessa todellisuudessa kuin heidän vanhempansa. Koska etenkin nuorten multimodaalisessa maailmassa erilaiset puhutut ja kirjoitetut rekisterit tulevat jatkuvasti lähemmäs toisiaan ja yhdistyvät esimerkiksi erilaisissa sosiaalisen median palveluissa, on perusteltua ulottaa variaationtutkimus erilaisista puhutun kielen muodoista myös kirjoitettuun kieleen. Jatkossa voisikin olla hedelmällistä tutkia, miten eri ikäisten rekisterikäsitykset poikkeavat toisistaan.