Spelling suggestions: "subject:"finnish anguage"" "subject:"finnish 1anguage""
41 |
Ka-partikkelin käyttö Kuhmon murteessaMoilanen, J.-S. (Jali-Santeri) 03 February 2016 (has links)
Kandidaatintutkielmassani käsittelen ka-partikkelin käyttöä Kuhmon murteessa. Aineistonani käytän Alpo Räisäsen teoksen Kuhmon murrekirja (1993) litteroituja murrenäytteitä. Tarkoituksenani on selvittää, missä kohdin vuoroa ka-partikkeli esiintyy, millaisia käyttötapoja sillä on sekä kattaako Suomen murteiden sanakirjan sanakirja-artikkeli (1997 s.v. ka) kaikki ka-partikkelin merkitykset.
Tutkimuksessani sovellan tietyin osin keskustelunanalyysin metodia. Käsittelen ka-partikkelin käyttöä vuoron skemaattisen rakenteen kautta. Lajittelen ka-tapaukset siis yhtäältä vuoron avauskentässä esiintyviin, toisaalta vuoron ytimessä esiintyviin ka-partikkeleihin. Erittelemällä eri osissa vuoroa esiintyvät tapaukset selvitän, onko partikkelilla erilaisia käyttötapoja eri vuoronosissa.
Tutkimuksessani olen havainnut, että ka esiintyy sekä vuoron avauskentässä että ytimessä. Suomen murteiden sanakirja (1997 s.v. ka) mainitsee kolme merkitysyhteyttä, joissa ka esiintyy: sellittävät, käskevät ja ihmettelevät lauseet. Tutkimuksessani esiintyi myös neljäs merkitysyhteys: myöntymisen osoitukset. Lisäksi se voi toimia puheensuunnittelun, aiempaan puheenaiheeseen palaamisen merkkinä, kerronnan jäsentämisen ja näkökulman vaihtamisen merkkinä. ka esiintyy myös itsenäisenä dialogipartikkelina yhdessä niin-partikkelin kanssa, jolloin ne muodostavat yksin koko vuoron.
|
42 |
Vanhempien etunimien vaikutus lasten nimeämisessäMoilanen, P. (Piia) 17 February 2016 (has links)
Tutkin tässä kandidaatintutkielmassani vanhempien etunimien vaikutusta lasten etunimiin. Tutkin, ovatko vanhempien ja lasten nimet samanlaisia keskenään, antavatko vanhemmat lapsilleen omien nimiensä kaltaisia nimiä tietoisesti vai tiedostamatta ja muistuttavatko lasten nimet enemmän äidin vai isän nimiä.
Tutkimukseni edustaa sosio-onomastiikkaa. Alalla on aikaisemmin tutkittu muun muassa nimenantoperusteita, mutta nimenantoa ei ole tutkittu juuri tästä näkökulmasta aiemmin. Tutkimusotteeni on kvantitatiivinen. Aineistona tutkimukseen on 107 vastausta kyselyyn, jossa kysyn vastaajien omat ja lasten etunimet sekä lasten nimenantoperusteita. Aineistossa on 107 pohjoispohjanmaalaista perhettä, joissa on yhteensä 215 vanhempaa ja 257 lasta. Aineiston analyysissa vertaan vanhempien ja lasten nimiä toisiinsa perheittäin. Tarkastelen erityisesti nimien äännerakennetta eli alku-, sisä- ja loppusointua sekä äännejonoja. Lisäksi tarkastelen nimien lukumäärää ja viskurilain toteutumista.
Tutkimuksessa käy ilmi, että vanhemmat antavat lapsilleen sellaisia nimiä, jotka ovat samanlaisia heidän omien nimiensä kanssa. Vanhempien ja lasten nimien samankaltaisuus on pääosin tiedostamatonta. Eroa siinä, kumman vanhemman nimiä lasten nimet muistuttavat enemmän, ei juuri ole.
|
43 |
kin-liitteen ajallinen variaatio Vuolijoen murteessaKarppinen, P. (Pauliina) 26 May 2016 (has links)
Olen tässä pro gradu -työssäni tutkinut kin-liitteen ajallista variaatiota Kainuun murrealueeseen kuuluvan Vuolijoen murteessa. Nykyään Vuolijoki on osa Kajaania. Halusin tutkia Vuolijoen murretta, koska Vuolijoki sijoittuu murremaantieteellisesti hyvin mielenkiintoiselle siirtymävyöhykkeelle yhtäältä Kainuun ja Pohjois-Savon murteiden rajalle ja toisaalta savolaismurteiden ja pohjalaismurteiden rajalle. Tällaisia siirtymämurteita onkin tutkittu fennistiikassa toistaiseksi vielä melko vähän. Halusin tutkia nimenomaan variaationmuutosta, ja toteutin tutkielmani reaaliaikatutkimuksena tarkastellen variaation muuttumista 50 vuodessa. Vertailin kin-liitteen varianttien edustumista 1960- ja 2010-luvuilla kerätyissä haastatteluaineistoissa.
Tutkimukseni on morfofonologisesti motivoitunut. Yhtenä tutkimuskysymyksenäni kysyin, millaista muutosta kin-liitteen distribuutiossa on tapahtunut Vuolijoen murteessa ja mitkä variantit ovat olleet yleistyviä ja mitkä kenties väistyviä. Toisen tutkimuskysymykseni avulla pyrin puolestani löytämään vastauksen siihen, onko kin-liitteen variaationmuutoksen taustalla näkyvissä piirteitä laajemmasta muutosvyyhdestä ja millaiset tendenssit vaikuttavat variaation muuttumiseen. Hypoteesinani pidin yleiskielisen kiˣ-variantin yleistymistä joissakin äänne- ja painoasemissa sekä siirtymä-äänteellisen hiˣ-variantin yleistymistä ainakin pääpainottoman tavun lyhyen vokaalin jäljessä variantin Vˣ (Aˣ) kustannuksella. Tukea hypoteesilleni sain aiemmasta tutkimuksesta.
Tämän tutkielman tutkimustulosten perusteella hypoteesini piti paikkansa: Vahva-asteinen variantti (k)ki(i)ˣ, joka on vanhastaan esiintynyt Kainuun murteissa pelkästään konsonanttien (paitsi n:n) jäljessä, on alkanut esiintyä myös vokaalien jälkeisissä asemissa. Kaikkiaan sen osuus on kolminkertaistunut 50 vuodessa. Myös siirtymä-äänteellinen (h)hi(i)ˣ on laajentanut distribuutiotaan. Vaikka sen odotuksenmukainen esiintymisympäristö on vanhastaan ollut oikeastaan vain pääpainollisen tavun jäljessä sekä kaikkien pitkien vokaaliainesten jäljessä, sen osuus on noussut merkittävästi sivupainollisen tavun lyhyen vokaalin jäljessä ja ennen kaikkea konsonanttien jälkeisissä asemissa. Sitä esiintyy jopa alkuperäisen loppu-k:n ja -h:n jäljessä, jolloin se edustuu geminaattana. Tällainen yleistyminen on mielenkiintoista, koska (h)hi(i)ˣ-liite on alun perin syntynyt siirtymä-äänteestä, joka on sekä ominaiskuuluvuudeltaan että sonorisuudeltaan heikko. Kuitenkaan variantin (h)hi(i)ˣ suhteellinen osuus koko aineistoja tarkasteltaessa ei ole kasvanut, vaikka se joissakin äänne- ja painoasemissa onkin yleistynyt.
Kuten olin odottanutkin, heikkoasteinen variantti Vˣ (A)ˣ on tutkimustulosteni perusteella puolestaan väistymässä Vuolijoen murteessa. Variantti on ollut vanhastaan odotuksenmukainen pääpainottoman tavun lyhyen vokaalin jäljessä, jossa se tosin edelleen on joissakin idiolekteissa yleinen. Väistymisen syynä lienee se, ettei monoftongiutunut Vˣ (Aˣ) ole kovin helposti hahmottuva variantti. Lisäksi sen kilpailijat (k)ki(i)ˣ ja (h)hi(i)ˣ ovat aiemmin olleet yleisiä jo muissa äänne- ja painoasemissa, joista ne on omaksuttu myös pääpainottoman tavun lyhyen vokaalin jälkeiseen asemaan. Tutkimustulokset vahvistivat niin ikään käsitystäni siitä, että heikkoasteinen iˣ esiintyy Vuolijoen murteessa lähes pelkästään monoftongiutuneina Vˣ (Aˣ) -muotoina ja niistäkin pääsääntöisesti a- ja ä-loppuisiin muotoihin liittyneenä varianttina Aˣ.
Muista heikkoasteisista liitteistä n:n jäljessä esiintyvä ni(i)ˣ on hieman menettänyt suosiotaan vahva-asteisen variantin ki(i)ˣ kustannuksella: 1960-luvun aineistossa se esiintyy käytännössä yksinomaisena ja 2010-luvun aineistossa sen osuus on 78 %. Assimiloituvan variantin Ci(i)ˣ osuus on puolestaan pysynyt suunnilleen samana. Sen esiintymät ovat aineistoissani muutenkin hyvin yksittäisiä ja suurilta osin käytännössä leksikaalistunutta nyttiiˣ-muotoa; myös edustuksen idiolekteittaiset erot ovat suuria. Joka tapauksessa Kainuussa vanhastaan harvinainen Ci(i)ˣ lienee omaksuttu Vuolijoen murteeseen pohjoissavolaisten kontaktien kautta.
Mielenkiintoinen muutos kin-liitteen variaatiossa on se, että vokaaliloppuinen variantti ki on alkanut hajanaisesti esiintyä Vuolijoen murteessa. Muoto esiintyy pelkästään 2010-luvun aineiston informanteilla ja niistäkin vain muutamassa idiolektissa. Muoto on todennäköisesti kulkeutunut Vuolijoen murteeseen pohjalaisten kontaktien kautta. Muun muassa tämä osoittaa, että vanhat aluemurteet ja niiden murrerajat ovat nyky-yhteiskunnassa jo hyvin muuttuvia.
Vuolijoen murteessa erottuvia muutostendenssejä ovat tutkimustulosteni perusteella ainakin pitkävokaalisten muotojen yleistyminen varianttien (k)ki(i)ˣ, (h)hi(i)ˣ, ni(i)ˣ ja Ci(i)ˣ osalta sekä geminaatallisten muotojen ilmaantuminen Vuolijoen murteeseen. Siinä missä muodot selittyvät pitkävokaalisuudellaan ja tavurakenteellaan vielä 1960-luvun aineistossa geminoitumisilmiöllä, 2010-luvun aineistossa ne eivät enää ole äännelaillisia: geminaatallisia muotoja esiintyy pitkävokaalisten lisäksi myös lyhytvokaalisina ja painollisten tavujen lisäksi myös painottomien tavujen jäljessä. Geminaattaliitteisiä muotoja kyllä esiintyy sekä savolaisalueella että keski- ja pohjoispohjalaisten murteiden alueella, mutta muotojen ilmaantumiselle Vuolijoen murteeseen löytyy myös omapohjainen selitys: geminaatta-aines on todennäköisesti omaksuttu geminaattaliitteisiin muotoihin joko analogisesti geminaation alaisista muodoista tai lohkosyntyisyyden kautta muiden muassa alkuperäisen loppu-k:n ja -h:n jälkeisistä muodoista. Myös geminaatta-aineksen sisältävät ni(i)ˣ- ja Ci(i)ˣ-liitteiset muodot ovat voineet toimia mallina. Käytännössä mahdollisten mallien valikoima on niin suuri, että geminaattaliitteiset muodot ovat voineet ottaa mallinsa yhtäaikaisesti useilta eri muodoilta.
Vuolijoen asemaa murrealueitten rajalla sijaitsevana siirtymä- eli välimurteena tukee paikkakunnan murteessa esiintyvä suuri variaatio. Variaatiota esiintyy paitsi puhujayhteisössä myös idiolekteissa. Joissakin idiolekteissa distribuutio on lähes komplementaarinen, eli varianttien esiintyminen tietyissä äänne- ja painoasemissa on säännöllistä. Joissakin idiolekteissa puolestaan esiintyviä variantteja on useita ja ne ovat useissa äänne- ja tavuasemissa vapaassa vaihtelussa. Tällainen sekä puhujayhteisön- että idiolektinsisäinen variaatio on tyypillistä juuri päämurrealueiden reunamilla. Suuri vaihtelevien varianttien määrä kertoo myös kielenmuutoksen vähittäisyydestä ja keskeneräisyydestä.
|
44 |
Ohessa ja ohella -grammien semantiikkaSalo, E. (Essi) 13 June 2016 (has links)
Tutkin pro gradu -työssäni suomen kielen ohessa ja ohella -grammien semantiikkaa. Tutkimuksessani selvitän, miten inessiivimuotoinen ohessa ja adessiivimuotoinen ohella eroavat toisistaan erityisesti merkityksen suhteen. Tutkimukseni aineistona on yhteensä 418 ohessa ja ohella -grammien käyttötapausta, jotka olen kerännyt CSC:n nykysuomen yleiskielen korpuksen Kalevan osakorpuksesta. Työni teoreettisena taustana toimii kognitiivinen semantiikka. Tutkimuksen lähtökohtana on kognitiivisen kielentutkimuksen kielinäkemyksen mukainen oletus siitä, että pienikin ero kielellisessä muodossa merkitsee eroa ilmauksen merkityksessä. Tarkastelen tutkimuksessani ohessa ja ohella -grammien synonymiaa ja toisaalta polyseemisuutta kognitiivisen kieliopin termejä hyödyntäen. Tutkimustulosteni mukaan alkuperäisen merkityksensä perusteella lateraalista läheisyyttä kuvaavat ohessa- ja ohella-grammi eivät ilmaise yksiselitteisesti lateraaliselle akselille sijoittuvaa spatiaalista läheisyyttä, vaan molemmat grammin muodot ovat keskittyneet pääasiassa abstraktien suhteiden, kuten komitatiivisuuden ja temporaalisuuden ilmaisuun. Tulosten perusteella voi todeta, että ohessa ja ohella -muotojen työnjako ei ole ehdoton tai mekaaninen. Grammin inessiivi- ja adessiivimuotoja ei voi kuitenkaan pitää synonyymisinä, sillä ne eivät sovi toistensa korvaajiksi kaikissa merkitysyhteyksissä. Lisäksi grammien käyttö eroaa toisistaan siten, että ohessa voi toimia lauseessa myös adverbina, mutta ohella-muodon käyttö vaatii aina seurakseen genetiivimuotoisen täydennyksen.
|
45 |
Adjektiivin ja MA-infinitiivin illatiivin muodostamat konstruktiot suomen murteissaHyövälti, O. (Osmo) 13 June 2016 (has links)
Tutkielmani aihe on adjektiivin ja MA-infinitiivin illatiivin muodostamat konstruktiot suomen kielen murteissa. Esimerkkinä tällaisesta konstruktiosta on lause ”Matti on kova juoksemaan”. Kyseessä on siis kopulalause, jossa on adjektiivilausekkeesta muodostuva predikatiivi. Käytän työssäni konstruktiosta muotoa X on ADJ V-mAAn. Tutkimukseni tarkoituksena on ollut selvittää, millainen on edellä mainitun konstruktion variaatio suomen murteissa, millainen se on semanttisilta ja konstruktio-ominaisuuksiltaan sekä miten konstruktio voidaan kuvata kognitiivisen kieliopin ja konstruktiokieliopin notaatiomenetelmin. Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä ovat konstruktiokielioppi ja kognitiivinen kielioppi. Molemmat suuntaukset jakavat sen taustaoletuksen, että kielessä muoto ja merkitys ovat erottamattomassa yhteydessä toisiinsa. Keskeinen lähtökohta työlleni on konstruktiokieliopin teoreetikon Adele Goldbergin teoksessa "Constructions: A Construction Grammar Approach to Argument Structure" vuonna 1995 muotoilema alkuperäinen konstruktion määritelmä, jonka mukaan konstruktio on muodon ja merkityksen yhteenliittymä, jossa jokin sen piirre ei ole suoraan ennustettavissa sen rakenneosista tai muista kielen konstruktioista. Lähtökohtia työlleni olen saanut Jaakko Leinon suomen kielen permissiivirakenteita käsittelevästä tutkimuksesta teoksessa "Antaa sen muuttua" ja sen konstruktion kuvausmenetelmästä. Tätä on aiemmin käsitelty myös teoksessa "Roolit ja rakenteet: henkilöviitteinen allatiivi Biblian verbikonstruktioissa". Variaation kannalta keskeinen on Jan-Ola Östmanin Sulvan wellerismejä konstruktiona käsittelevä tutkimus. Tutkimukseni liittyy myös suomen murteiden lauseopin tutkimukseen. Koska tutkimukseni käsittelee murteita, olen kerännyt aineistoni Digitaalisen muoto-opin kokoelmista (DMA) Tieteen tietotekniikan keskuksen CSC:n Tutkijan käyttöliittymän avulla. Pääaineistoni on 520 konstruktion murre-esiintymää lounais-, hämäläis-, eteläpohjalais-, peräpohjalais-, savolais-, kaakkois-, sekä keskipohjalaisista murteista. Lisäksi olen käyttänyt 90:n lehtikielen esiintymän vertailuaineistoa, jonka olen kerännyt CSC:n Lemmie-työkalun avulla. Esiintymät ovat Helsingin Sanomien kulttuuriosastolta vuodelta 1995, Iltalehdestä vuodelta 1996 ja Turun Sanomista vuodelta 1999. Analyysissa aloin ensin tarkastella konstruktion esiintymistä suomen murteissa. Havaitsin, että DMA:n MA-infinitiivin illatiivin esiintymissä adjektiivin kanssa muodostettu konstruktio oli yleisempi pohjalais- ja hämäläismurteissa kuin muissa murreryhmissä. Seuraavaksi havainnoin konstruktion varioivia elementtejä, adjektiiveja ja infinitiiviverbejä. Yleisimpiä adjektiiveja konstruktiossa olivat "kova" ja "hyvä", joista kovan esiintymisprosentti oli eteläpohjalais- ja hämäläismurteissa jopa yli 40 % kaikista adjektiiveista. Esittelin adjektiivien variaatiota murteissa yleisemminkin ja selvitin joidenkin vaikeiden murresanojen merkityksiä. Samoin tein myös konstruktion infinitiivisten verbien kohdalla. Kun tein vertailua sanomakielen aineistoon havaitsin, että yleisemmät verbit tässä aineistossa olivat "valmis", "halukas" ja "innostunut", jotka olivat harvinaisia murreaineistossa. näin ollen tulokseni olivat samansuuntaisia kuin Ikolan, Palomäen ja Koiton Suomen murteiden lauseoppia ja tekstikielioppia -teoksen havainnot Lauseopin arkiston kokoelmista. Havaitsin myös, että murreaineistossa yleisiä adjektiiveja käytettiin lehtikielessä lähinnä referoinnin yhteydessä. Adjektiivien semantiikan analyysissa muodostin adjektiiveista ryhmiä sen mukaan, käytetäänkö niitä sanakirjojen yleisimmässä merkityksessä, vai onko niissä huomattavissa jokin lisämerkitys konstruktiossa. Lisäksi jakoon vaikutti se, miten läpinäkyvä konstruktion merkitys eri adjektiivien kohdalla oli. Näin esimerkiksi "kova" ja "kauhea" olivat selvästi eri ryhmissä kuin "hyvä", "valmis", "nopea" jne. Adjektiivien "kova", "kauhea" ja "paha" kohdalla on mielestäni havaittavissa selvästi Goldbergin alkuperäisen konstruktion määritelmän mukainen tapaus, jossa konstruktion merkitys on ymmärrettävissä vain kokonaisuutena eikä adjektiivin merkityksen kautta. Verbien kohdalla havaitsin, että enemmistö murreaineiston infiniittiverbeistä oli transitiivisia. ne kuitenkin esiintyivät usein ilman objektia tai täydennystä. Verbien semantiikassa käytin hyväkseni Anneli Pajusen verbejä ja niiden primäärejä semanttisia asiaintilatyyppejä käsittelevää tutkimusta. Pajusen jaon mukaan A-verbejä murreaineistossa olivat erilaiset käsittely- ja valmistusverbit. B-ryhmässä huomio kiinnittyi erilaisten puheaktiverbien, kuten "puhua", "sanoa"ja "kiroilla" yleisyyteen. Verbeistä tein havainnon vielä niin sanotusta semanttisesta prosodiasta paha-adjektiivin yhteydessä. Konstruktiossa ilmaistiin paha-sanan kanssa lähes aina jotain negatiivista tapahtumaa tai tekemistä. Subjektin tarkoite osoittautui yleensä elolliseksi olennoksi. Tästä mielenkiintoisena poikkeuksena olivat kuitenkin erityisesti itämurteissa esiintyvät tapaukset, joissa saattoi havaita personifikaatiota. Tällöin konstruktiolla kuvattiin elotonta olentoa, esimerkiksi puuainesta, kuin sillä olisi elollisen ja inhimillisen olennon ominaisuuksia. Subjektin tarkoite saattoi etenkin lehtikielessä olla jokin inhimilliseksi kollektiiviksi käsitteistetty organisaatio tai instituutio ja puolestaan murreaineistossa anaforinen "se" tai "ne". Konstruktion notaatiossa käytin Jaakko Leinon mallia, jossa on yhdistettynä konstruktiokieliopin mukainen rakennetason kuvaus yläpuolella ja kognitiivinen tapahtumakehys alapuolella. Tässä kuvauksessa ongelmallisinta mielestäni oli kuvata adjektiivi, joka konstruktiossa kuvailee subjektia, mutta joka on myös osa adjektiivilauseketta yhdessä infinitiivimuodon kanssa. Kuvauksessa esittelin aineistostani kolme konstruktion x on ADJ V-mAAn esiintymätyyppiä: objektiton konstrukti eli konstruktion toteutuma, objektillinen konstrukti ja jaollistarkoitteisen subjektin sisältävä konstruti. Laajemman näkemyksen saamiseksi tutkimastani konstruktiosta tätä olisi ehkä tutkittava vieläkin suuremman aineiston avulla ja erityisesti yleiskielen esiintymien kautta. Hedelmällisintä tutkimus olisi, jos konstruktiota tutkisi osan jotain sen yhdessä lähikonstruktioidensa kanssa muodostamaa ryhmää.
|
46 |
Pysy paikallasi vai älä liiku?:myönteisen ja kielteisen imperatiivilauseen eroKannisto, A. (Antti) 17 February 2016 (has links)
Tämä kandidaatintutkielma käsittelee puhujalähtöisesti myönteisen ja kielteisen käskylauseen vaikuttavuutta puheen vastaanottajaan. Tutkielman aineisto on kerätty kyselytutkimuksella, ja sen informantteina toimivat yksityisen turvallisuusalan opiskelijat. Lähtökohtana on poliisilaissa (872/2011 § 6) määritellyt puhefunktiot neuvo, kehotus ja käsky, jotka koskevat myös yksityistä turvallisuusalaa. Tutkielma käsittelee myönteisen ja kielteisen imperatiivilauseiden erojen lisäksi muiden modaalisten lausetyyppien esiintyvyyttä turvallisuusalan kielenkäyttäjien ohjailevissa lausumissa. Lisäksi se yhdistelee modaalisten lausetyyppien ja puhefunktioiden suhdetta kyselyssä mitatuilla äänenvoimakkuuksien arvoilla.
Tutkielma keskittyy puhujalähtöiseen analyysiin ja sen tavoitteena on olla hyödyksi fennistiikan lisäksi yksityiselle turvallisuusalalle. Analyysi on toteutettu kvantitatiivisilla ja kvalitatiivisilla menetelmillä. Tutkielman tulokset osoittavat, että kielteinen imperatiivilause on puhujan mielestä vaikuttavampi, mutta sitä käytetään kuitenkin vain vähän enemmän kuin myönteistä imperatiivilausetta. Tutkielma osoittaa myös, että kielenkäyttötilanteessa ohjaileva lausuma muodostetaan useimmiten muilla modaalisilla lausetyypeillä kuin imperatiivilauseella.
|
47 |
”Rontatkaa minut rekeen säkkien sekaan älkääkä hiiskuko suunnitelmistani kenellekään”:Aku Ankka -sarjakuvalehden verbien semanttista luokitteluaJokela, M. (Milla), Moilanen, M. (Merja) 13 June 2016 (has links)
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Aku Ankka -sarjakuvalehden persoonamuotoisia verbejä ja niiden semantiikkaa. Koulumaailmassa Aku Ankka -lehteen, ja erityisesti sen kieleen, suhtaudutaan vaihtelevasti. Kieltä on pidetty köyhdyttävänä ja yksinkertaisempana verrattuna esimerkiksi kirjoihin. Kuitenkin Aku Ankka -lehti on saanut Helsingin yliopiston Kielihelmi-tunnustuksen monipuolisesta kielenkäytöstä. Tällaiset eriävät mielipiteet Aku Ankan kielestä antoivat innostuksen tutkimuksen tekemiseen. Tutkimuksen aineisto koostuu viidestä vuoden 1964 Aku Ankka -lehdestä ja viidestä vuoden 2014 lehdestä. Tutkimuksessa hyödynnetään Anneli Pajusen luomaa verbien semanttista luokittelua. Tämän luokittelun perusteella selvitetään, millaisiin semanttisiin luokkiin Aku Ankka -lehtien predikaattiverbit voidaan jakaa, ja painottuvatko aineiston verbit johonkin tiettyyn ryhmään. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan, ovatko aineistossa esiintyvät verbit tiheä- vai harvafrekvenssisiä. Tutkielmassa verrataan eri vuosikymmentein aineistoja toisiinsa ja pyritään selvittämään, onko sarjakuvalehden kieli nykyisin monipuolisempaa kuin viisi vuosikymmentä sitten. Tutkielmassa pohditaan myös sitä, voiko Aku Ankka -sarjakuvalehtien lukeminen laajentaa alakoulun oppilaiden sanavarastoa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että Aku Ankka -sarjakuvalehdessä käytetään verbejä monipuolisesti eri merkitysryhmistä. Kummankin vuoden aineistossa esiintyy enemmän konkreettisia asiaintiloja kielentäviä verbejä kuin mentaaliverbejä. Eniten aineistoissa esiintyy liikeverbejä. Harvafrekvekvenssisten verbien määrä on lisääntynyt viiden vuosikymmenen aikana. Tutkimustuloksista voidaan tehdä varovaisia päätelmiä siitä, että Aku Ankan monipuolinen kieli voi rikastuttaa lasten sanavarastoa.
|
48 |
Japani-harrastajien slangiHeikkilä, S. (Sohvi) 12 December 2016 (has links)
Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani suomalaisten Japani-harrastajien slangia. Japani-harrastajilla tarkoitan henkilöitä, jotka ovat kiinnostuneet japanilaisesta popkulttuurista, kuten animaatiosta ja sarjakuvasta. Olen tutkinut, miten slangisanat jakautuvat sanaluokkiin, miten slangisanoja muodostetaan, millaisissa konteksteissa slangisanoja käytetään ja miten slangin avulla rakennetaan Japani-harrastajaidentiteettiä. Aineistoni koostuu kyselylomakkeella kerätyistä slangisanoista ja ryhmähaastattelusta, johon on osallistunut viisi informanttia. Olen luokitellut slangisanat sanaluokittain ja sanastolähteittäin. Suurin osa Japani-harrastajien slangisanoista, noin 92 prosenttia, on substantiiveja. Toiseksi suurin sanaluokkaryhmä on verbit. Japani-harrastajien slangin suurin sanastolähde on lainasanat, joista valtaosa on lainattu englannista ja japanista. Toiseksi suurin sanastolähde on itse muodostetut sanat, joita on lähes kolmasosa koko slangisana-aineistosta. Loput sanat ovat vanhoja, äänneasua muuttamalla muodostettuja sanoja ja vanhoja sanoja uudessa merkityksessä. Olen hyödyntänyt ryhmähaastattelun analyysissä sisältölähtöistä diskurssianalyysiä ja tarkastellut, miten slangisanoja käytetään puheessa ja kirjoituksessa, millainen funktio slangisanoilla on, miten sanasto uusiutuu ja millaisia nimityksiä Japani-harrastajista käytetään. Japani-harrastajat käyttävät slangia sekä puheessa että kirjoituksessa, mutta esimerkiksi kuvalautojen kieltä käytetään vähemmän puheessa. Slangia käytetään erilaisten harrastajien nimeämiseen ja erittelemiseen, oman harrastajuuden määrittelyyn ja ei-harrastajista erottautumiseen. Japani-harrastajien slangissa uudet sanat elävät vanhempien sanojen rinnalla, mutta sanastoon syntyy uusia sanoja esimerkiksi uusien animaatiosarjojen kautta sekä lainaamalla sanoja muista kielistä ja harrastajayhteisöistä. Japani-harrastajien nimitykset ovat usein itseironisessa käytössä, mutta joukossa on myös paljon negatiivisia nimityksiä, jotka kertovat erilaisuuden tunteesta. Käyttämällä slangisanoja rakennetaan kansainvälistä, yhteenkuuluvuutta korostavaa ja erilaisuutta arvostavaa Japani-harrastajaidentiteettiä.
|
49 |
Lukiolaisten käsityksiä vierassanoistaPulju, E. (Essi) 27 February 2017 (has links)
Tässä tutkimuksessa tavoitteenani on ollut selvittää, miten lukiolaiset suhtautuvat lainasanoihin ja niiden käyttöön kirjallisissa teksteissä. Tutkimukseni on osa kansanlingvististä tutkimusta ja kieliasennetutkimusta. Olen tutkinut ennen kaikkea lukiolaisten tunnepitoista asennoitumista lainasanoja kohtaan, mutta myös heidän tiedollisia käsityksiään lainasanoista sekä käyttävätkö he lainasanoja kirjoittaessaan. Lisäksi olen vertaillut, miten maalla ja kaupungissa asuvien lukiolaisten käsitykset ja asenteet eroavat toisistaan.
|
50 |
Ammattikorkeakouluopiskelijoitten käsityksiä Oulun murteestaNiemetmaa, S. (Salla) 27 February 2017 (has links)
Tässä kandidaatintutkielmassa olen käsitellyt Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijoitten käsityksiä Oulun seudun murteesta. Tutkimukseni keskeisin tavoite on ollut selvittää, mitä piirteitä Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijat käsittävät Oulun seudun murteeseen kuuluviksi. Olen lähestynyt aihetta kolmen tutkimuskysymyksen kautta. Olen selvittänyt, mitä murrepiirteitä opiskelijat käsittävät Oulun murteessa olevan, miten opiskelijat käsittävät yleiskielen ja Oulun murteen erot ja miten murrepiirteen elävyys vaikuttaa sen käsittämiseen. Koska tutkin maallikkojen murrekäsityksiä, tutkimukseni on kansanlingvistinen ja tarkemmin määriteltynä kansandialektologinen. Tutkimusaineisto on kerätty tammikuussa 2015 kyselylomakkeen avulla luokkahuonetilanteessa. Kyselylomake sisälsi informanttien taustatietoihin liittyviä kysymyksiä, murrepiirteisiin, murresanoihin ja murresanontoihin liittyviä kysymyksiä sekä murrekäännöstehtäviä. Tutkimuksessani olen tarkastellut murrekäännöstehtävien vastauksia eli sitä, miten informantit ovat kääntäneet yleiskieliset lauseet Oulun murteelle. Käännettäviä lauseita oli 14. Tutkimukseen on osallistunut 21 Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijaa, joista 19 on naisia ja kaksi miehiä. Olen käyttänyt murrekäännöstehtävien analysointiin kvantitatiivista kuvaustapaa, eli olen laskenut tarkastelemieni murrepiirteitten suhteelliset osuudet vastauksissa, minkä jälkeen olen kommentoinut saamiani tuloksia ja pohtinut niitten syitä. Murrepiirteen käsittäminen Oulun seudun murteeseen kuuluvaksi vaikuttaa saamieni tutkimustulosten perusteella riippuvan murrepiirteen elävyydestä. Parhaiten Oulun seudun murteen ominaispiirteiksi käsitetään nimittäin laaja-alaiset puhekielisyydet ja yleistyvät puhekielen piirteet, joihin tarkastelemistani piirteistä kuuluvat yleisgeminaatio, svaavokaali ja ts-yhtymän vastineet tt ~ t. Näitten piirteitten lisäksi korkeimman edustuksen vastauksissa ovat saaneet yksikön 2. persoonan pronominin nää- ja sää-variantit. Huonoiten Oulun seudun murteen ominaispiirteiksi käsitetään piirteet, joilla on yleistymässä olevia kilpailijavariantteja Oulun seudun murteessa. Nämä piirteet ovat t:n heikon asteen vastineet j ja v sekä yksinäis-s:llinen inessiivi. Oulun seudun murteen analogisen imperfektimuodon edustus vastauksissa on matala, mikä on hieman yllättävää, sillä se luokitellaan eläväksi paikallisuudeksi. Elävien oululaisuuksien käsittäminen Oulun seudun murteen piirteeksi näyttäisi riippuvan siitä, kuinka hyvin piirre tunnetaan muualla Suomessa, sillä tunnetun nää-pronominin edustus vastauksissa on kuitenkin hyvin korkea. Voi olla, että huonoiten Oulun seudun murteeseen kuuluviksi käsitetyt piirteet katoavat ajan myötä Oulun seudun murteesta, ja niitten tilalle tulevat tällä hetkellä yleistymässä olevat variantit. Aiheen tutkimista voisi jatkaa tallentamalla ja tutkimalla oululaisten puhetta aidoissa vuorovaikutustilanteissa. Jatkotutkimuksissa voitaisiin selvittää, mikä on murrepiirteitten edustus oululaisten puhekielessä.
|
Page generated in 0.0637 seconds