Diss. -- Helsingin yliopisto. / Nimiösivulla myös: Department of Physics, Faculty of Science, University of Helsinki & Finnish Meteorological Institute, Air Quality Department.

Abstract This thesis increases the understanding of public-private partnerships (PPPs) by examining their development in a centralized public procurement context. The thesis discusses on how the actors in centralized public procurement participate in the development of PPPs and what drives and challenges the actors to transit from traditional transactional arm’s length tendering to partnership thinking in public procurement. The PPP research is integrated into the research stream of Industrial Marketing and Purchasing (IMP) and the interaction approach to recognize PPPs as socially constructed during the public procurement process. The triadic approach is applied to regard PPP development as dynamic and examine the relationship dynamics between the three actors of centralized public procurement. The empirical setting of the thesis rests on a qualitative case study design using two cases. It analyzes PPP development in a standardized product procurement of food and a more diversified service procurement of home nursing. The empirical data is primarily acquired through qualitative interviews, which are supported by information from written documents and seminars on procurement regulations and procedures. The thesis shows that the development of PPPs in the context of centralized public procurement is an ongoing and dynamic process, in which the three actors actively participate by initiating, building, and facilitating the development process. The thesis further finds that cooperative interaction contributes to PPP development by increasing knowledge exchange and promoting the transition from transactional procurement logic to partnering in public procurement. The procurement type and the network in which the PPP is embedded influence the process by reflecting the actors’ ways of participating in the process and how trust is built between them. The thesis further shows how relationship dynamics influence the process in the triadic setting; that is, the procurement logic of a single actor or the logic underlying the relationship of two actors engender and intensify the problems or promote the partnership thinking in the triad. The findings of this thesis aid managers to identify how they can proactively foster the development of PPPs in centralized public procurement, and identify the influence of relationship dynamics on the process. / Tiivistelmä Tässä väitöskirjassa keskitytään julkisten ja yksityisten organisaatioiden välisten kumppanuussuhteiden kehittämiseen keskitetyssä julkisessa hankintakontekstissa. Tutkimus tarkastelee sitä, kuinka keskitetyn hankintakontekstin kolme eri toimijaa osallistuvat suhteen kehittämiseen ja sitä, mikä edistää ja haittaa heidän siirtymistä perinteisestä transaktionaalisesta kilpailutuksesta kohti kumppanuutta. Tutkimus yhdistää julkisten ja yksityisten organisaatioiden välistä kumppanuutta käsittelevää kirjallisuutta teollisen markkinoinnin ja ostamisen tutkimukseen sekä erityisesti vuorovaikutusnäkökulmaan, koska kumppanuus ymmärretään työssä sosiaalisena ja vuorovaikutteisena prosessina, joka kehittyy hankintaprosessissa. Työ hyödyntää myös triadia näkökulmaa kolmen toimijan välisen kumppanuuden dynamiikkojen tutkimiseksi. Tutkimuksessa toteutettiin laadullinen kahden tapauksen tapaustutkimus, jossa kumppanuuden kehittämistä analysoitiin standardoidussa ruokatuotehankinnassa ja kotihoidon palveluhankinnassa. Työn aineisto on kerätty haastatteluiden kautta, ja sitä on tuettu kirjallisten dokumenttien ja julkisen hankinnan seminaarien kautta kerätyn tiedon kautta. Tutkimuksessa esitetään, että julkisten ja yksityisten organisaatioiden välisten kumppanuussuhteiden kehittäminen keskitetyssä hankintaprosessissa on jatkuva ja dynaaminen prosessi, johon kolme toimijaa osallistuvat aktiivisesti käynnistämällä, luomalla tai tukemalla prosessia. Työssä tunnistetaan myös, että yhteistyöllinen vuorovaikutus edistää kumppanuutta lisäämällä tiedon vaihdantaa ja tukemalla toimijoiden siirtymistä perinteisestä transaktionaalisesta hankinta-logiikasta kohti kumppanuutta. Hankintatyyppi ja laajempi verkosto, johon suhde on kytkeytynyt, vaikuttavat siihen, kuinka toimijat osallistuvat kumppanuuden kehittämiseen ja kuinka luottamus siinä syntyy. Tutkimus havainnollistaa myös kumppanuuden kehittämisen dynamiikkaa triadissa suhteessa. Yhden toimijan tai kahden toimijan välisten ongelmien huomattiin synnyttävän ja voimistavan ongelmien kehittymistä kaikkien kolmen toimijan välillä ja toisin päin; yhden toimijan tai kahden toimijan välinen kumppanuus vahvistaa kumppanuutta triadissa. Tutkimus tarjoaa yritysjohdolle tietoa siitä, kuinka kumppanuutta voi vahvistaa keskitetyssä julkisessa hankinnassa ja siitä, kuinka tunnistaa prosessiin vaikuttavia dynamiikkoja.

Abstract Describing how and why species composition of ecological communities varies across spatial and temporal scales is a primary objective for ecological research. A key challenge is to distinguish changes in community composition resulting from external factors from the natural background variability. In this thesis I aimed to study: 1) the level of temporal variation in community composition of stream macroinvertebrates, 2) the role of different environmental factors to temporal variability, 3) the effect of temporal variability on bioassessment outcomes, and 4) comparability of different approaches to study community variability through time. A majority of the studied macroinvertebrate communities showed lower level of inter-annual variation, i.e. temporal turnover, than expected by chance. The observation of high community stability was further supported by the low level of inter-annual variation in taxonomic completeness (quotient of observed and expected number of species, O/E). Despite the low absolute variation in O/E, ecological status assessments varied annually. Thus the use of one year data may bias management decisions. Macroinvertebrate communities experienced similar dynamics across several spatial extents, from riffles within a stream to streams among regions, suggesting that large-scale extrinsic factors are the major driver of community dynamics. Especially climatically exceptional years may have a strong imprint on community variability. However, at the within-stream scale, coherence was lower than expected, indicating that community dynamics may be driven by different processes at different spatial extents. Stream macroinvertebrate community dynamics were strongly related to in-stream vegetation, temporal variability decreasing with increasing macrophyte cover. Importantly, the effect of in-stream vegetation on temporal turnover of macroinvertebrate communities was masked by the stochastic effect of habitat connectivity, suggesting that unless stochastic effects are controlled for, the role of deterministic processes may be obscured, thus affecting our ability to understand and predict community changes through time. In addition, different approaches to study temporal variability may disagree on estimates for the level of temporal turnover and factors explaining it – a fact that should be taken into account when planning and comparing studies. / Tiivistelmä Yksi ekologisen tutkimuksen keskeisistä tavoitteista on kuvata, miten ja miksi eliöyhteisöjen koostumus muuttuu paikasta ja ajankohdasta toiseen. On tärkeää pystyä erottamaan erilaisten ulkoisten tekijöiden aiheuttamat muutokset luonnollisesta taustavaihtelusta. Väitöskirjani tavoitteena oli selvittää 1) miten paljon virtavesien pohjaeläinyhteisöissä tapahtuu ajallista vaihtelua 2) mitkä ympäristötekijät vaikuttavat yhteisöjen ajalliseen vaihteluun 3) miten ajallinen vaihtelu vaikuttaa ympäristön tilan arviointiin ja 4) kuinka vertailukelpoisia ovat eri lähestymistavat ajallista vaihtelua tutkittaessa. Valtaosa tutkituista pohjaeläinyhteisöistä vaihteli vuosien välillä vähemmän kuin olisi sattumalta odotettavissa osoittaen varsin suurta ajallista pysyvyyttä. Käsitystä yhteisöjen pysyvyydestä tuki myös vähäinen vuosittainen vaihtelu ekologista tilaa kuvaavassa taksonomisessa eheydessä (=havaitun ja odotetun lajiston suhde O/E). Huolimatta näennäisen pienestä vaihtelusta O/E suhteessa paikkakohtaiset tilaluokka-arviot saattoivat vaihtua vuodesta toiseen. Yhden vuoden aineistoon perustuvat tilan arvioinnit voivat siis johtaa virheellisiin johtopäätöksiin. Pohjaeläinyhteisöjen ajallinen vaihtelu oli samankaltaista eri mittakaavoilla niin peräkkäisten koskipaikkojen kuin eri alueilla sijaitsevien purojen välillä. Suuren mittakaavan ympäristötekijät näyttävät siis säätelevän eliöyhteisöjen ajallista vaihtelua. Erityisesti ilmastotekijöiltään poikkeukselliset vuodet säätelevät eliöyhteisöjä, ja niiden vaikutus voi näkyä vielä useiden vuosien kuluttua. Vaihtelun samankaltaisuus peräkkäisten koskipaikkojen välillä oli kuitenkin odotettua pienempää. Yhteisöjä voivat siis säädellä osittain eri tekijät eri mittakaavoilla. Tutkittujen pohjaeläinyhteisöjen ajallisen vaihtelun voimakkuus liittyi erityisesti vesikasvillisuuden määrään: vaihtelu väheni kasvillisuuden lisääntyessä. Kasvillisuuden määrän vaikutus peittyi kuitenkin satunnaisten tekijöiden alle. Jos satunnaisia tekijöitä ei huomioida, deterministiset syy-seuraussuhteet voivat jäädä huomaamatta heikentäen mahdollisuuksiamme ymmärtää ja ennustaa eliöyhteisöjen vaihtelua. Lisäksi eri lähestymistavat ajallista vaihtelua tutkittaessa voivat johtaa erilaisiin arvioihin vaihtelun suuruudesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä, mikä tulisi ottaa huomioon tutkimuksia suunnitellessa ja niiden tuloksia vertailtaessa.

Abstract Boreal and arctic plant communities are responding to anthropogenic climate change that has been exceptionally rapid during the recent decades. General responses include increased productivity, range expansions and biodiversity changes, all of which affect ecosystem functions. Vegetation dynamics are however controlled by multiple drivers, and the outcomes under the changing climate are not yet fully clear. As high latitude areas often lack long-term monitoring of vegetation, alternative methods are required to observe and understand vegetation changes and dynamics. Recently, resurveying historical vegetation data has become a valuable method of studying vegetation changes over the past few decades. In this thesis, I studied multidecadal (23–60 years) vegetation changes in forest and treeless heath and tundra plant communities along a latitudinal gradient in northern Fennoscandia using both vegetation resurveys and long-term experimental data. In addition to examining climate-driven vegetation changes, I related changes in plant communities to key local drivers of each context including mesotopography, grazing, soil moisture and soil fertility. General trends among the resurveyed treeless heath sites were the pronounced increase of the dwarf shrub Empetrum nigrum ssp. hermaphroditum in snow-protected habitats and the decrease of lichens throughout. Southernmost heath communities showed strong responses to multidriver effects and had shifted towards new community states. The long-term experiment in the tundra confirmed that depending on driver combinations, tundra communities evolve towards divergent alternative states, highlighting the importance of local drivers in modifying tundra vegetation over time. Communities in fertile forest sites experienced greater temporal turnover compared to infertile forest sites, suggesting that the soil fertility level is a key predictor of vegetation changes under climate change. This particularly important finding previously relied mainly on experimental evidence. Despite these generalities, changes in diversity, plant groups and species varied under a rather uniform climatic warming trend and were often habitat- or region-specific. Thus, the results of my thesis highly motivate continued monitoring and resurveying of vegetation under rapid environmental change and also form baseline time-series data for future studies. / Tiivistelmä Poikkeuksellisen nopea ilmastonmuutos on johtanut viime vuosikymmenten aikana muutoksiin boreaalisissa ja arktisissa kasviyhteisöissä. Muutoksiin lukeutuvat tuottavuuden lisääntyminen, levinneisyysrajojen siirtyminen sekä muutokset biodiversiteetissä, mitkä kaikki muuttavat ekosysteemien toimintaa. Kasvillisuuden dynamiikkaa säätelevät kuitenkin useat paikallistason tekijät, minkä seurauksena ei ole täysin selvää, miten kasvillisuus on eri alueilla ja habitaateissa muuttunut. Koska kasvillisuuden jatkuva monitorointi on harvinaista pohjoisilla alueilla, vanhojen kasvillisuusaineistojen uudelleenkartoituksista on tullut tärkeä menetelmä muutosten havaitsemiseksi. Tutkin väitöskirjassani vuosikymmenten kuluessa tapahtuneita (23–60 vuotta) kasvillisuusmuutoksia Pohjois-Fennoskandian metsissä, puuttomilla kankailla ja tundralla uudelleenkartoitusten ja kokeellisen tutkimuksen avulla, ja kytkin ne ilmastonmuutokseen sekä tärkeimpiin paikallisiin tekijöihin. Yleisiä trendejä uudelleenkartoitetuilla puuttomilla kankailla olivat variksenmarjan (Empetrum nigrum ssp. hermaphroditum) voimakas lisääntyminen lumensuojaisissa habitaateissa sekä jäkälien väheneminen kaikkialla. Yhteisöjen kokonaismuutos oli voimakkainta eteläisillä puuttomilla kankailla, jossa se korreloi yhtä aikaa lisääntyneiden lämpötilojen ja laidunpaineen kanssa. Kokeellinen tutkimus tundralla osoitti, että kasviyhteisöt kehittyvät hyvin erilaisiksi paikallisten tekijöiden voimakkuussuhteista riippuen, jotka voivat joko hidastaa tai nopeuttaa ympäristömuutoksista johtuvia kasvillisuusmuutoksia. Metsien uudelleenkartoitus osoitti yhteisöjen kokonaismuutoksen olevan pitkällä aikavälillä suurempaa tuottavilla maaperillä lehtometsissä verrattuna karumpiin kangasmetsiin. Tutkimuksen mukaan maaperän tuottavuus on avaintekijä, joka ennustaa kasvillisuusmuutosten voimakkuutta ilmastonmuutoksen aikana. Tästä tärkeästä löydöstä oli aiemmin pääasiassa vain kokeellista tutkimustietoa. Yleisistä trendeistä huolimatta, muutokset diversiteetissä, kasviryhmissä ja yksittäisissä lajeissa olivat kuitenkin vaihtelevia ja usein habitaatti- tai aluesidonnaisia. Väitöskirjani tulokset, jotka muodostavat myös aikasarjan tuleville tutkimuksille, osoittavat kasvillisuuden monitoroinnin ja uudelleenkartoitusten olevan ensisijaisen tärkeitä, jotta kasvillisuuden dynamiikkaa voidaan ymmärtää paremmin nopeasti muuttuvissa olosuhteissa.