Abstract The aim of the study was to assess the application and suitability of managerialism, in reforming the organisation of public specialised care management and operations in Finland. Managerialism refers to the reforming of the public-sector administration, using business management models and practices originating from the private sector. The study combined a qualitative and quantitative research approach. The material consisted of annual reports from four university hospital districts (n = 59), regulations and administrative rules (n = 42) from 1991–2005 as well as a questionnaire (n = 157). Content analysis and statistical analysis were used as the methods of analysis. Managerialism is defined as an ideology, reform and change of management paradigm. As an ideology, managerialism emphasises good, professional management, which is achieved through training and education as well as the manager's right to manage. In terms of reform, managerialism includes decentralisation, results orientation and market orientation in the structural reform of public organisations. As a change of management paradigm, managerialism involves the breakdown of bureaucracy and professional management. According to the qualitative assessment, features complying with managerialism had been applied in varying degrees, between 1991 and 2005, in reforming the organisation of the management and operation of hospital districts. Reform, in accordance with managerialism, was manifested best in one hospital district; this was evident when looking at both sets of data. According to the quantitative assessment, hospital district management was a combination of bureaucratic, professional and managerialist management. Bureaucratic management was manifested in the hospital districts, as classic features of bureaucracy. There was continued support for professional management, evidenced by the requirement that leading positions at medical units be reserved for doctors. Among the features of managerialist management, human-centred and results-centred management and the preconditions of management were manifested in the hospital districts. According to the results of the study, the ideological features of managerialism, as management principles, were accepted in guiding the reform of public specialised care, whereas attitudes towards the reformist features, as service structure reformers, were more negative. The opinions of the topmost management of the hospital districts, and those of unit management, differed in terms of the assessment of the suitability for the specialised care reform of the features, emphasising the efficiency of manageralism and a market-oriented approach. Conflicting views of the suitability of managerialism for reforming specialised care in the public sector were associated with the position of the respondent within the organisation and the management's educational background. The findings of the study can be utilised in political decision-making and internal development work within the hospital districts, in reforming specialised care management and service structures and in the multi-professional management training of health care management personnel. The findings provide a new public management model for public-sector specialised care in Finland. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida managerialismin soveltamista ja soveltuvuutta suomalaisen julkisen erikoissairaanhoidon johtamisen ja toiminnan organisoinnin uudistamisessa. Managerialismilla tarkoitettiin julkisen hallinnon uudistamista yksityissektorilta peräisin olevin liikkeenjohdon opein ja -käytännöin. Tutkimuksessa yhdistettiin samanaikaisesti kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen tutkimusmetodi. Tutkimusaineistoina käytettiin neljän yliopistollisen sairaanhoitopiirin toimintakertomuksia (n = 59), johto- ja hallintosääntöjä (n = 42) vuosilta 1991–2005 sekä kirjallista kyselyä (n = 157). Analyysimenetelminä käytettiin sisällön analyysia ja tilastollista analyysiä. Managerialismi määriteltiin ideologiana, reformina ja johtamisparadigman muutoksena. Ideologiana managerialismi korosti hyvää, ammattimaista johtamista, johon kouluttaudutaan, sekä johtajan oikeutta johtaa. Reformina managerialismi sisälsi hajauttamisen, tulosorientaation sekä markkinaohjautuvuuden julkisten organisaatioiden rakenneuudistuksissa. Johtamisparadigman muutoksena managerialismi merkitsi byrokratian ja professionaalisen johtamisen murtamista. Kvalitatiivisen arvioinnin mukaan managerialismin mukaisia piirteitä oli sovellettu vaihtelevasti vuosina 1991–2005 sairaanhoitopiirien johtamisen ja toiminnan organisoinnin uudistamisessa. Yhdessä sairaanhoitopiirissä managerialismin mukainen uudistaminen ilmeni parhaimmin, ja molempien aineistojen perusteella. Kvantitatiivisen arvioinnin mukaan sairaanhoitopiirien johtaminen oli yhdistelmä byrokraattista, professionaalista ja managerialistista johtamista. Byrokraattinen johtaminen ilmeni sairaanhoitopiireissä byrokratian klassisina piirteinä. Professionaalista johtamista tuettiin edelleen sairaanhoidollisten yksiköiden johtotehtävien lääkärikelpoisuusehdoilla. Managerialistisen johtamisen piirteistä ilmenivät sairaanhoitopiireissä ihmiskeskeinen ja tuloskeskeinen johtaminen sekä johtamisen edellytykset. Tutkimustulosten mukaan managerialismin ideologiset piirteet johtamisen periaatteina hyväksyttiin ohjaamaan julkisen erikoissairaanhoidon uudistamista, kun taas reformistisiin piirteisiin palvelurakenteiden uudistajina suhtauduttiin kielteisemmin. Sairaanhoitopiirien ylimmän johdon ja vastuualueiden johdon arviot erosivat toisistaan managerialismin tehokkuutta korostavien piirteiden ja markkinaperusteisen toimintatavan soveltuvuuden arvioinnissa erikoissairaanhoidon uudistamiseen. Ristiriitaiset näkemykset managerialismin soveltuvuudesta julkisen erikoissairaanhoidon uudistamiseen olivat yhteydessä asemaan organisaatiossa ja johdon koulutustaustoihin. Tutkimustietoa voidaan hyödyntää sairaanhoitopiirien poliittisessa päätöksenteossa ja sisäisessä kehittämisessä erikoissairaanhoidon johtamisen ja palvelurakenteiden uudistamisessa sekä terveydenhuollon johdon moniammatillisessa johtamiskoulutuksessa. Tutkimustieto antaa suomalaiselle julkiselle erikoissairaanhoidolle uuden julkisen johtamisen mallin. / Sammandrag Studiens syfte var att utvärdera tillämpning och lämplighet av managerialism i reformering av organisering av ledning och verksamhet inom offentlig specialsjukvård i Finland. Med managerialism menades reformering av offentlig förvaltning med hjälp av modeller och tillvägagångssätt som härstammar från den privata sektorn. I studien användes både kvalitativ och kvantitativ forskning. Forskningsmaterialet omfattade verksamhetsberättelser (n = 59) från fyra universitetssjukhusdistrikt, ledningsinstruktioner och förvaltningsregler (n = 42) från 1991–2005 samt en skriftlig enkät (n = 157). Innehållsanalys och statistisk analys användes som analysmetoder. Managerialism definierades som ideologi, reform samt ändring av ledningsparadigm. Som ideologi betonade managerialismen god, professionell ledning, som man når genom att studera, samt ledarens rätt att leda. Som reform omfattade managerialism decentralisering, resultatorientering samt marknadsorientering när det gäller strukturella reformer av offentliga organisationer. Som ändring av ledningsparadigm betydde managerialism brytning av byråkrati och professionell ledning. Enligt kvalitativ utvärdering hade drag som påminner om managerialism tillämpats i varierande utsträckning mellan 1991 och 2005 i reformering av organisering av ledning och verksamhet inom sjukvårdsdistrikten. Reformering enligt managerialism manifesterades bäst inom ett sjukvårdsdistrikt; samma resultat nåddes med båda materialgrupper. Enligt kvantitativ utvärdering var ledning inom sjukvårdsdistrikt en blandning av byråkratisk, professionell och managerialistisk ledning. Byråkratisk ledning kom till uttryck i sjukvårdsdistrikten som klassiska byråkratiska drag. Professionell ledning stöddes fortfarande med kravet att personer i ledande ställning inom sjukvårdsenheter måste ha läkarutbildning. Av olika managerialistiska ledningsdrag manifesterades människocentrerad och resultatorienterad ledning samt ledningens förutsättningar i sjukvårdsdistrikten. Enligt forskningsresultateten godkändes managerialismens ideologiska drag som ledningsprinciper att styra reformering av offentlig specialsjukvård, medan attityderna var mer negativa gentemot reformistiska drag som förnyare av servicestrukturer. Den högsta sjukvårdsdistriktledningens och resultatenhetsledningens uppfattningar skiljde sig från varandra när det gäller utvärdering av hur väl managerialismens drag som betonar effektivitet samt en marknadsorienterad operationssätt lämpar sig för reformering av specialsjukvård. Motstridiga uppfattningar om managerialismens lämplighet för reformering av offentlig specialsjukvård var förknippade med position inom organisationen samt ledningens utbildningsbakgrund. Forskningens resultat kan tillämpas i politisk beslutsfattning inom sjukvårdsdistrikt, intern utveckling och reformering av ledning och servicestrukturer inom specialsjukvården samt inom multiprofessionell ledningsutbildning avsedd för personer i ledande ställning inom hälsovården. Studien erbjuder en ny offentlig ledningsmodell för offentlig specialsjukvård i Finland.

Abstract Digitalization is a megatrend that also drives public sector reforms toward improved citizen service processes by adopting digital technologies. The digitalization of the public sector, also referred to as e-government transformation, is a strenuous institutional change process that starts with strategy and policy formation and is eventually carried out through individual information and communication (ICT) development projects and programs. ICT projects in the public sector still struggle due to challenges and complexities such as technological uncertainty. These project-level struggles impair e-government efforts that are already facing strategic and regulative difficulties, which, again, affect ICT project performance. How a temporary project is connected and contributes to the strategic objectives of a more permanent structure is the focus of project governance. In e-government context it can be applied to describe and elaborate on the ICT project alignment and control practices in and between different organizations within the e-government transformation. The underlying academic motivation for this research is to improve the current understanding of project governance in e-government: how ICT project governance can be applied to enact the institutional change of public sector digitalization. The dissertation study follows a constructive research approach, using multiple qualitative methods on empirical data from the Finnish central government. By synthesizing the results from four individual research publications, this dissertation explores the ICT project governance practices and tensions that take place in different levels within the e-government transformation. The study contributes to the literature by elaborating how project governance is perceived in and affected by the e-government transformation and by providing new information on how flexible and collaborative project models, namely agile models and project alliances, are applied in the context. The dissertation proceeds to construct a multi-level model that indicates how the perceived challenges and tensions could be remedied, thus enabling managers and practitioners in the field to conduct the right ICT projects properly and, hence, support the e-government transformation. / Tiivistelmä Digitalisaatio on yksi megatrendeistä, joka vaikuttaa myös julkisen sektorin reformaatioihin, joilla tavoitellaan tehokkaampia asiakaspalveluprosesseja hyödyntämällä digitaalisia teknologioita. Julkisen sektorin digitalisoituminen, tai e-hallinnon muutos, on vaativa institutionaalinen muutosprosessi, joka alkaa strategisten ja poliittisten linjausten määrittelyllä ja toteutetaan lopulta yksittäisten informaatio- ja kommunikaatioteknologia (ICT) projektien ja ohjelmien kautta. Julkisen sektorin ICT projekteja haastaa edelleen muun muassa tekniset epävarmuustekijät. Nämä projektitason haasteet vaikuttavat myös e-hallintoon, johon liittyy jo valmiiksi strategisia ja hallinnollisia vaikeuksia. Tämä taas vastavuoroisesti vaikeuttaa yksittäisten projektien toimintaa. Projektihallintoa käytetään kuvaamaan, miten kertaluontoinen projekti liittyy ja vaikuttaa pysyvämpiin rakenteisiin ja niiden strategisten tavoitteiden toteutumiseen. E-hallinnon digitaalisen muutoksen yhteydessä projektihallinnon kautta voidaan esittää ICT projektien ohjaus- ja kontrollointikäytäntöjä eri organisaatiotasoilla. Tämä tutkimuksen akateeminen motivaatio on parantaa nykyistä tietämystä projektihallinnosta e-hallinnon kontekstissa tarkastelemalla, miten ICT projektihallintoa voidaan käyttää julkisen sektorin digitalisoitumisen toteuttamiseen. Tämä väitöstyö noudattaa konstruktiivista tutkimusotetta, käyttäen useita laadullisia menetelmiä Suomen valtionhallinnosta kerätyn empiirisen datan analysointiin. Syntetisoimalla neljän osajulkaisun tulokset tämä väitös perehtyy ICT projektihallinnon käytänteisiin ja jänniteisiin eri organisaatiotasoilla digitalisoitumisen yhteydessä. Tämä väitös tuottaa uuttaa tietoa esittämällä, miten projektihallinto näyttäytyy ja vaikuttaa e-hallinnon muutoksessa, sekä kuvaamalla miten joustavia projektimalleja, kuten ketterä ja projektiallianssi, voidaan käyttää tässä kontekstissa. Väitöstutkimus luo lisäksi monitasoisen mallin, jonka avulla havaittuja haasteita ja jännitteitä voidaan lieventää. Täten tutkimus auttaa käytännössä alan asiantuntijoita johtamaan oikeita ICT projekteja oikealla tavalla ja siten edesauttaa julkisen sektorin digitalisointia.

Abstract Kindergartens were established as part of the educational system in the period of autonomy under Russia, but they were subjected to social administration soon after independence. The causes of this decision and its consequences on the development of kindergarten work have been considered in various contexts. The current study aims to establish the kind of pedagogical frame of reference that the Finnish kindergarten institution was associated with in its early decades, how the administration of kindergarten work developed and how these approaches were reflected in the emergence of the first northern Finnish kindergartens by 1938. The theoretical frame of reference for my discussion is formed by the kindergarten philosophy based on Central European roots that was applied in Finland after the mid-19th century. The basis for this approach implemented in different forms was provided by kindergarten activities based on the views of Friedrich Fröbel (1782–1852). The goal has been to make visible the early times of local kindergartens, the main phases of change in the development of central administration, and the impact of administrative measures on municipal decisions in promoting, supporting and even restricting them. The most common growth factor in northern Finnish towns was the increase in industry and trade, with improved traffic communication as an essential prerequisite. Crowded living conditions of the industrial population in the suburban areas, the fact that both of the parents were working, and long working days made the living conditions of smallest children in particular insecure and unfavourable for growth. Meanwhile the northern border towns wanted opportunities for physical exercise and various activities for children to counterbalance the licentcious life on the streets and the bad influences arising from it. Due to a limitation of resources, the changes in this sector of administration in the early years of national independence did not meet the requirements set for kindergarten work. The act on the conditions for state subsidies promoted the foundation of kindergartens and expansion of the work, but obscured pedagogical goals led to a criticism of the changes in the administrative sector. A contradiction arose between early years education and kindergarten work, aiming at reincorporating kindergarten activities into popular education on the one hand, and fearing that its school-like nature would supersede the social-pedagogical objectives of kindergarten work on the other hand. The pedagogical content of kindergarten work was guaranteed, however, by the Act on State Subsidies for Kindergartens. / Tiivistelmä Lastentarhat luotiin autonomian aikana osaksi opetusjärjestelmää, mutta toiminta siirrettiin pian itsenäistymisen jälkeen sosiaalihallinnon alaisuuteen. Ratkaisun syitä ja vaikutuksia lastentarhatyön kehittymiseen on arvioitu eri yhteyksissä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää, millaiseen pedagogiseen viitekehykseen maamme lastentarhainstituutio liitettiin alkuvuosikymmeninään, millä tavoin lastentarhatoiminnan hallinto kehittyi ja miten ratkaisut heijastuivat Pohjois-Suomen ensimmäisten lastentarhahankkeiden toteutumiseen vuoteen 1938 mennessä. Tarkastelun teoreettisen viitekehyksen muodostaa 1800-luvun puolivälin jälkeen Suomessa sovellettu ja keskieurooppalaisiin juuriin perustunut lastentarha-ajattelu. Lähtökohtana oli Friedrich Fröbelin (1782–1852) kasvatusfilosofisiin näkemyksiin perustunut lastentarhatoiminta, josta oli kehittynyt jo Saksassa kaksi suuntausta: yleistä kansanopetusta palveleva, koulukokonaisuuteen kuuluva opetus ja sosiaalipedagogisesti painottunut, ensisijaisesti turvattomien ja vähäosaisten lasten auttamiseen keskittyvä huolenpito ja kasvatus. Tässä kasvatuksen historiaa käsittelevässä tutkimuksessa yhdistyvät makro- ja mikrotason tutkimusmenetelmät. Tavoitteena on ollut tuoda näkyväksi paikallisten lastentarhojen alkutaivalta, keskushallinnon kehittymisen tärkeimpiä muutosvaiheita ja hallinnon toimenpiteiden vaikutusta kuntakohtaisiin ratkaisuihin niiden edistäjänä, tukijana ja rajoittajanakin. Pohjois-Suomen kaupunkien yleisin kasvutekijä oli teollisuuden ja kaupankäynnin lisääntyminen, jonka keskeisenä edellytyksenä olivat parantuneet liikenneyhteydet. Teollisuusväestön ahdas asuminen esikaupunkialueilla, molempien vanhempien työssäkäynti ja pitkät työpäivät tekivät varsinkin pienimpien lasten elinolot turvattomiksi ja kasvun kannalta epäedullisiksi. Pohjoisessa rajakaupungissa taas kaivattiin lapsille liikunta- ja toimintamahdollisuuksia vastapainoksi katujen epäsiveelliselle elämänmenolle ja siitä saataville huonoille vaikutteille. Valtiollisen itsenäisyyden alkuvuosina toteutunut hallinnonalan muutos ei kaventuneitten toimintaresurssien vuoksi vastannut lastensuojelutyölle asetettuja vaatimuksia. Valtionavun ehdot määrittävä laki edisti lastentarhojen perustamista ja työn laajentumista, mutta pedagogisten päämäärien hämärtyminen johti hallintoalan muutokseen kohdistuneeseen arvosteluun. Alkuopetuksen ja lastentarhatyön välille kehittyi vastakkainasettelu, jossa ajettiin toisaalta lastentarhatoiminnan palauttamista kansanopetuksen yhteyteen ja toisaalta taas pelättiin, että koulumaisuus syrjäyttää lastentarhatyön sosiaalipedagogiset päämäärät. Kasvatuksen arvostuksen lasku kulminoitui lastensuojelulaissa: lastentarhatyöstä tuli kuntahallinnossa huoltolautakunnan alaista toimintaa. Ratkaisussa määriteltiin lastentarhat ennaltaehkäiseväksi lastensuojeluksi ja rinnastettiin varsin ylimalkaisesti irtolaisten ja alkoholistien parissa tehtävään huoltotyöhön. Lastentarhatyön pedagogisen sisällön takasi kuitenkin laki lastentarhojen valtionavusta. Se määritteli lasten kasvuolosuhteiden vähimmäisvaatimukset ja edellytti pätevän henkilökunnan käyttöä, joten vankan koulutuksen saaneiden lastentarhanopettajien työssä säilyi lastentarhapedagogiikan ja sosiaalisen auttamistyön yhteys. Lastentarhatyön taustavoimissa toimi enimmäkseen eri alojen opettajia, jotka olivat työssään todenneet lastentarhakasvatuksen myönteisen merkityksen.

Abstract The efficiency of public service provision has been a subject of debate for several decades. Discussions that are centred around whether public or private service provision is more efficient are still active around the world and also concern water and sewage services. Additionally, waterworks are facing tightening quality and environmental requirements, while ageing infrastructure and rapidly growing repair debt must also be addressed. This study aims to identify the actions that are required to improve waterworks performance without compromising service quality. The objective is to find both internal and external factors that will improve efficiency. Despite the clear pressure for new solutions, there is only a limited amount of research on the topic, which provides further justification for this study. This dissertation has adopted a case study approach with multiple data sources in order to provide as diverse, detailed and profound information regarding the Finnish water and sewage sector. Data sources such as interviews, questionnaire and publicly available financial data were used as a basis for analysis. The results of this study indicate that the external factors that influence the performance of waterworks include legislation, environmental issues, population density and municipal topography. When benchmarking different waterworks, it is important to understand that some of these conditions are case-specific. Waterworks cannot change the external factors but they must analyse them in order for them to operate optimally. Internal factors that waterworks managers and municipal owners can influence include the selection of a suitable ownership and governance model, the roles of different decision makers, the competence of board members, asset management practices, proper maintenance of infrastructure, and operational and financial transparency. This study emphasises that municipal owners should concentrate on ownership policy and focus on their role as owners, not as operational managers. The selection of waterworks board members should prioritise management and engineering expertise. Legislators could help improve the efficiency of waterworks by promoting transparency and requiring uniform reporting practices. Making key information publicly available would enable benchmarking and planning of development activities. Waterworks managers should make long-term investment plans and systematically manage their assets. / Tiivistelmä Julkisen palvelutuotannon tehokkuus on puhuttanut tutkijoita ympäri maailmaa jo vuosikymmenien ajan. Julkisen ja yksityisen palveluntuotannon eroista on keskusteltu monella sektorilla, niin myös vesi- ja jätevesihuoltopalveluissa. Vesihuollon kiristyvät laatu- ja ympäristövaatimukset, vanheneva infrastruktuuri ja nopeasti kasvava korjausvelka yhdessä tiukkenevien tehokkuusvaatimusten kanssa asettavat monet vesihuoltolaitokset ahtaalle. Tämän tutkimuksen tavoitteena on löytää toimenpide-ehdotuksia, joiden avulla vesihuollon suoristuskykyä voidaan parantaa kuitenkaan vaarantamatta palvelun laatua. Tavoitteena on löytää sekä sisäisiä että ulkoisia tekijöitä, jotka vaikuttavat vesihuollon suorituskykyyn ja joita muuttamalla vesihuollon tehokkuutta voidaan parantaa. Tämän väitöskirjan lähestymistapa on tapaustutkimus ja siinä hyödynnetään useita erilaisia tietolähteitä, jotta pystytään luomaan monipuolinen kuvaus tutkimuskohteesta. Analyysin perustana käytettiin erilaisia tietolähteitä kuten haastatteluja, kyselylomaketta sekä julkisesti saatavissa olevia taloudellisia tietoja. Tutkimustulosten mukaan vesihuoltolaitoksen suorituskykyyn vaikuttavia ulkoisia tekijöitä ovat muun muassa lainsäädäntö, ympäristölliset seikat, kunnan topografia sekä asukastiheys. Vesihuoltolaitokset eivät voi suoraan vaikuttaa ulkoisiin tekijöihin, mutta niiden tunnistaminen ja vaikutusten analysointi on tärkeää, jotta annetuissa puitteissa voidaan toimia optimaalisesti. Sisäiset tekijät, joihin vesihuoltolaitoksen johto ja kuntaomistaja voivat vaikuttaa, ovat sopivan omistus- ja hallintomallin valinta, eri toimijoiden väliset roolit, hallituksen jäsenten pätevyys, omaisuuden hallinta sekä operationaalinen ja taloudellinen läpinäkyvyys. Tutkimustulosten mukaan vesihuoltolaitoksen kuntaomistajan tulisi keskittyä omistajapolitiikkaan ja rooliinsa omistajana eikä operatiivisena johtajana. Vesihuoltolaitoksen johtokunnan ja hallituksen jäseniä valittaessa tulisi etusijalle asettaa liikkeenjohdollinen ja tekninen osaaminen. Avoimuuden edistäminen ja yhtenäisten raportointikäytäntöjen edellyttäminen ovat lainsäätäjän mahdollisia työkaluja vesihuoltolaitoksen tehokkuuden edistämiseen. Vesihuoltolaitoksen johdon tulisi tehdä pitkän aikavälin investointisuunnitelmia sekä systemaattisesti hallita vesihuoltolaitoksen omaisuutta.

Abstract The object of the study is the curriculum reform in basic education in the 2000's as local interpretations. The objective of the study is to create an image on how local municipal processes were formed and what kind of discourses in terms of educational policy, public administration and local level occurred. The empirical data of the study was collected in two cities, Oulu and Raahe, during 2002–2005. Part of the data was created in the processes and its so-called natural corpus whereby part of the material was acquired for the study. The analysis of the data was based on the constructionist approach, in which language is perceived as a social matter and in which the contextuality of meanings is recognized. In this case, the theoretical background of the study and earlier research on the curricula theory and practice, as well as research on the status and development of the school system form a part of qualitative hermeneutic interpretation. Characteristics of both action and ethnographic research can be seen in the study. Curricula have been used to direct the Finnish education for approximately one hundred years. The method of implementation has however changed in such a way that curriculum does not hold an established status in comprehensive schools. The unestablished status of curriculum can be seen also in this study. The concept of curriculum was defined in a number of different ways in the subjects' speech. Local processes differed from each other and experiences from previous reforms were not utilized. However, the teachers, principals and administrative personnel participating in the processes had a positive attitude towards the reform. The study will focus on how curriculum is defined in the subjects' speech concerning the school, municipality and department of education. The speech emphasises co-operation. The idea of up-to-date school and teachership could be maintained through curriculum work. Speech concerning the reform of the school emphasised the uniformity of comprehensive schools, which is linked with co-operation between different school levels, curriculum co-operation and school common to all pupils. The speech also highlighted the individuality of pupils. Speech concerning the municipality and the department of education raised the issues of multi-professionalism and regionality. Local strategic planning was raised in both processes. The example from Oulu shows that curriculum work may function as a tool for implementing the strategy of the department of education. This signifies a change in the administrative culture that has strengthened the position of local interpretation. The study also examined the subjects' speech in the perspective of educational policy discourses of the previous decade. In addition to national and local goals, international aspects can be identified. On the basis of this interpretation, operators in curriculum work were identified and named the voice of expertise and education, voice of developing local administration and voice of market economy. The voice of market economy is loud because it also affects the attitudes of the experts and developing local administration. In the background, conflicting assumptions on the society, individual and leadership can be perceived. These conflicts can be approached as alternatives in current discussion in which teaching personnel should also become more consciously involved. / Tiivistelmä Tutkimuksen kohteena on 2000-luvun opetussuunnitelmauudistus perusopetuksessa paikallisina tulkintoina. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut luoda kuvaa siitä, millaiseksi paikalliset kuntaprosessit muodostuivat ja millaisia koulutuspoliittisia, julkishallinnollisia ja paikallisia diskursseja niissä ilmeni. Tutkimuksen empiirinen aineisto on koottu kahdessa kaupungissa, Oulussa ja Raahessa, vuosien 2002–2005 aikana. Osa aineistoa on prosesseissa syntynyttä ns. luonnollista aineistoa ja osa tutkimusta varten hankittua. Tutkimusaineiston analyysi perustuu konstruktionistiseen lähestymistapaan, jossa kieli ymmärretään yhteiskunnallisena asiana ja jossa tunnustetaan merkitysten kontekstuaalisuus. Tällöin myös tutkimuksen teoreettinen tausta, opetussuunnitelmateoriaa ja käytäntöjä tarkasteleva aiempi tutkimus sekä koulun tilaa ja kehittymistä kuvaava tutkimus, ovat osa kvalitatiivista hermeneuttista tulkintaa. Tutkimuksessa voi nähdä sekä toimintatutkimuksen että etnografisen tutkimuksen piirteitä. Opetussuunnitelmilla on pyritty ohjaamaan suomalaista koulua noin sadan vuoden ajan. Toteuttamisen tapa on kuitenkin vaihdellut niin, ettei opetussuunnitelmalla ole vakiintunutta asemaa peruskoulussa. Vakiintumattomuus näkyy myös tässä tutkimuksessa. Opetussuunnitelmakäsitys määrittyi hyvin monin eri tavoin osallistujien puheessa. Paikalliset prosessit erosivat toisistaan, eikä niissä hyödynnetty edellisten uudistusten kokemuksia. Prosesseihin osallistuneet opettajat, rehtorit ja hallinnon henkilöstö ottivat uudistuksen kuitenkin myönteisesti vastaan. Tutkimuksessa tarkastellaan millaiseksi opetussuunnitelma määrittyy osallistujien koulua, kuntaa ja opetustoimea koskevassa puheessa. Puheessa korostui yhteistyö. Opetussuunnitelmatyöllä voitiin ylläpitää ajantasaisen koulun ja opettajuuden ihannetta. Koulua koskevassa muutospuheessa korostui peruskoulun yhtenäisyys, joka liitettiin kouluasteiden yhteistyöhön ja opetussuunnitelmayhteistyöhön sekä kaikille oppilaille yhteiseen kouluun. Puhe korosti oppilaiden yksilöllisyyttä. Kuntaa ja opetustoimea koskevassa puheessa nousivat esille moniammatillisuus ja seutukunnallisuus. Paikallinen strateginen suunnittelu nousi esille molemmissa prosesseissa. Oulun esimerkki osoittaa, että opetussuunnitelmatyö voi toimia opetustoimen strategian toteuttamisen välineenä. Tämä kertoo hallintokulttuurin muutoksesta, joka on vahvistanut paikallista tulkintaa. Tutkimuksessa tarkastellaan myös osallistujien puhetta suhteessa edellisen vuosikymmenen koulutuspoliittisiin diskursseihin. Puheessa voi erottaa kansallisten ja paikallisten tavoitteiden lisäksi kansainvälisiä vaikutteita. Tämän tulkinnan kautta erottuvat opetussuunnitelmatyössä vaikuttavat toimijatahot, jotka tutkimuksessa nimetään asiantuntijuuden ja sivistyksen ääneksi, kehittyvän paikallishallinnon ääneksi sekä markkinatalouden ääneksi. Markkinatalouden ääni on kantava, sillä se vaikuttaa myös asiantuntijoiden asenteissa ja kehittyvässä paikallishallinnossa. Sen taustalla voi kuitenkin nähdä ristiriitaisia oletuksia yhteiskunnasta, yksilöstä ja johtamisesta. Näitä ristiriitoja voi lähestyä ajankohtaisen keskustelun vaihtoehtoina, jossa myös opetushenkilöstön tulisi olla entistä tietoisemmin mukana.

Abstract Pressures to cut public expenditure and to maximize value-adding use of scarce governmental resources are evident across the globe. Decision support tools for pinpointing when the activity is net beneficial are lacking, i.e. accountability is urgently called for but the process for recognizing and validating the best choices in direction and control are yet in their development. The objective of this research is to provide the science in general, and national administrations’ management and overseeing bodies in particular, a new understanding of how well the tasks and missions of the administration are fulfilled in terms of enhanced socio-economic well-being and adding to the value of different functions of society. This study approaches public performance management from the view-point of impact evaluation of a service oriented public product portfolio. The adopted research approach combines both qualitative and quantitative research methods. The research presents a process for evaluating a public organization’s overall benefit to cost ratio, with a case study within transport safety administration. The key findings of this research are that the socio-economic efficiency of a public entity can be quantified and that an operation of a public agency can be socio-economically net beneficial. Practical implications include re-allocation of resources to other more beneficial fields of responsibility, redesign of performance agreements and their indicators and initiating discussion in joint design of sustainable and balanced operational and strategic targets across government. Further research can exploit the methods presented in this study, as it has overcome some of the hurdles in socio-economic evaluation of public entities. With a clearer understanding of performance, government is able to better achieve its mission and its task of ensuring that agencies and other public bodies are functioning efficiently and properly. / Tiivistelmä Paineet julkisten menojen leikkaamiseksi tai hallitsemiseksi sekä julkisten resurssien tehokkaimman mahdollisen käytön varmistamiseksi kasvavat maailmanlaajuisesti. Julkisen toiminnan tulosohjausta tukevat päätöksenteko-työkalut ovat vielä puutteellisia ja varhaisessa kehitysvaiheessa, samalla kun toiminnan kustannusvastaavuutta ja tehokkuutta vaaditaan. Tämän tutkimuksen päätavoite on tuottaa uuttaa tietoa tieteelle ja myös julkishallinnolle siitä, kuinka hyvin viranomaisille asetetut tavoitteet ja tehtävät toteutuvat yhteiskuntataloudelle tuotettavan lisäarvon kannalta, sekä siitä miten lisäarvoa kyetään mittaamaan. Tämä tutkimus lähestyy tulosohjauksen tutkimusta ja kehittämistä palvelukeskeisen julkisorganisaation sekä sen palveluvalikoiman yhteiskunta-taloudellisen vaikuttavuuden arvioinnin keinoin. Valittu lähestymistapa yhdistelee laadullisia ja määrällisiä tutkimusmenetelmiä. Tutkimuksessa esitetään prosessi ja menetelmävalikoima julkisviranomaisen kustannushyötysuhteen määrittelemiseksi Liikenteen turvallisuusvirastoa käsittelevän tapausesimerkin avulla. Tutkimuksen keskeiset löydökset osoittavat, että julkisorganisaation yhteiskuntataloudellinen tehokkuus voidaan määrällistää ja että julkistoimijan toiminta voi olla yhteiskuntataloudellisesti kannattavaa. Käytännön suosituksiin sisältyy resurssien uudelleenohjaaminen tehokkaammin toimiville vastuualueille, tulossopimusten ja erityisesti niihin valittavien mittareiden uudelleensuunnittelu, sekä koko hallinnon kattavan keskustelun ja yhteissuunnittelun aloittaminen kestävän ja tasapainoisen tulosohjauksen aikaansaamiseksi strategisella ja operatiivisella tasolla. Jatkotutkimus ja hallinto voi hyödyntää tässä esitettyjä menetelmiä, nyt kun julkistoimijoiden yhteiskuntataloudellisen vaikuttavuuden arvioimisen haasteita on ratkaistu. Tuloksellisuuden vaatimusten selkeämpi ymmärtäminen mahdollistaa hallinnolle tehokkaamman tulosohjauksen ja siten tukee hallintoa sen pyrkimyksissä varmistaa julkistoimijoiden tehokas ja asianmukainen toiminta.